Kitarat: soittaminen ›

No, jos yhtään lohduttaa, niin kuuden kielen barréta ei kovin usein ole mikään pakko käyttää. Max kolmen kielen otteilla selviää ihan hyvin ja soitto kuulostaa selkeämmältä. Koko barré toimii lähinnä karttana, josta voi poimia ne kuhunkin kohtaan tarpeelliset.
 
Mun soittotekniikka muuttui suurelta osin tuommoiseksi jo tosi kauan sitten. Vaikka suunnistankin otelaudalla barresoitujen avulla, niin kaveri (joskus 1990 luvun jälkipuoiliskolla) sanoi, ettei mun soinnuista nää mitä ne on. :D -- Ja tilanne on varmaan mennyt vielä oudommaksi sen jälkeen.
 
Miettinyt josko korkeammat nauhat auttaisivat?
 
Ainakin itse huomaan, että jos sormet alkavat ottaa otelautaan, soittaminen muuttuu vaikeammaksi. Näin on mulla vanhan akustisen kanssa. Kitaran ostin uutena joksus 80-luvun lopulla. Nauhoja on tasattu sen verran monta kertaa, että alimpien alkuperäisestä korkeudesta on enää alle puolet jäljellä. Ei oikein pysty enää edes recrowingia tekemään, kun ei viilat ota kiinni. Missähähän välissä minä sitä niin paljon olen kerennyt soittaa?? ... Mutta nauharemontti on siinä tulee lähemmäksi koko ajan.

Juu, tuota nauhojen vaihtamista olen tosiaan harkinnut, on tuossa vempeleessä kuitenkin aika matalat.
Koettanut kehitellä sellaista tapaa ottaa barre ettei etusormea tarvitsisi kovin paljon rääkätä, jollakin tapaa se melkein onnistuu.

jnen: etusormi ei vain asetu niin kuin pitäisi.
 
Minulla oli vastaava ongelma kun sormet on ohuet ja luisevat, mutta sitten huomasin, että etusormea pitää vain hieman siirtää otelaudan yli eli normaalisti kun painetaan etusormen päällä E-kieltä niin painan etusormen ensimmäisen nivelen kohdalla sitä. Sitten myös ohuemmat kielet soi hyvin eikä ala särisemään. En usko, että nauhojen vaihtaminen auttaa mutta jos on lyhyet sormet niin kapeampi kaula voisi auttaa ehkä hieman, siitä ei voi olla haittaakaan.

Minulla ei sormen siirtely auta, etusormi e:llä särisee b, sitten kun hiukan nostaa niin g ja b, kun lisää sointuun muita sormia alkaavat myöskin loput kielet säristä ja käden asennosta tulee todella raskas.
 
Paksumpikaulaisella akustisella en saa minkäänlaista otetta barreen, muutenkin se on lyhyille sormilleni ihan liian leveä ja paksu.
Rvan kanssa vertailimme käsiämme ja häntä huvitti miten lyhyet sormet ja pieni kämmen voi rakentajalla olla.

Kokeile työntää vähän kyynärpäätä ulospäin.
Jos käsi on kiinni kyljessä niin oikean otteen saaminen on ainakin mulle vaikeaa. Mitä enemmän työntää kyynärpäätä ulos, sitä helpommin sen voi soittaa, ei tarvitse edes peukalolla tukea takaa kun saa niin rennosti painettua jos "ylityöntää".
 
Itsekin olen nakkisorminen raksamies että kyllä se siitä.

No tuota, käden pitää näköjään ola ihan kiinni kyljessä jos meinaa että edes vähän tapahtuu, kun kääntää kyynäspäätä ulos ote purkautuu eikä onnistu yhtään, etusormenkin tyvi irtoaa kaulalta ja käteen alkaa nopeasti sattua.
Kyynäspää ulkona on ihan mahdoton asettaa muita sormia otelaudalle, ei vain onnistu, sitten kun kääntää kyynäspäätä sisään saa jonkinlaisen soinnun rakenneltua mutta ei sitä saa soimaan, käytännössä ihan kylkeen kiinni.
Ja juu, kitaraa joutuu kallistamaan eteenpäin ja samalla työntämään kämmentä alaspäin ja tavallaan alakautta kaulan ympäri että saa muita sormia asettumaan otelaudalle, pelkkiä sormenpäitä koukistamalla ei onnistu kun sormet eivät yletä.

Btw kukaanhan ei pakota barreiluun. Jos se vain ei ole oma juttu, niin ei siinä mitään vikaa ole. Tyyli on vapaa, ja omanlainen.

KaRa: Btw kukaanhan ei pakota barreiluun. Jos se vain ei ole oma juttu, niin ei siinä mitään vikaa ole. Tyyli on vapaa, ja omanlainen.
 
Jep. Väittäisin, että yksi syy minkä takia kitaralla soitettu musiikki on niin monimuotoista jopa genrejen sisällä on tuo, että eri temput onnistuu eri ihmisiltä erilaisella luontevuudella. Tekniikkarajoitteisuus on tuonut kitarakulttuuriin ison määrän hienoa musiikin kieltä.
 
Siinä on vaan se, että jos joku "pitäisi osata" -tekniikka ei luonnistu, sitä haluaa helposti riittämättömyyden tunteesta treenata, vaikka sillä ei mitään tekisikään. Eikä sitä ikinä kunnolla opikaan, jos se omaan ilmaisuun ei istu.
 
Klasarityöt erikseen; niissä kun lienee juttuja, jotka pitää olla hallussa tai muuten ei leipä irtoa.

jnen: No tuota, käden pitää näköjään ola ihan kiinni kyljessä jos meinaa että edes vähän tapahtuu, kun kääntää kyynäspäätä ulos ote purkautuu eikä onnistu yhtään, etusormenkin tyvi irtoaa kaulalta ja käteen alkaa nopeasti sattua.
Kyynäspää ulkona on ihan mahdoton asettaa muita sormia otelaudalle, ei vain onnistu, sitten kun kääntää kyynäspäätä sisään saa jonkinlaisen soinnun rakenneltua mutta ei sitä saa soimaan, käytännössä ihan kylkeen kiinni.
Ja juu, kitaraa joutuu kallistamaan eteenpäin ja samalla työntämään kämmentä alaspäin ja tavallaan alakautta kaulan ympäri että saa muita sormia asettumaan otelaudalle, pelkkiä sormenpäitä koukistamalla ei onnistu kun sormet eivät yletä.
 
Sit vaan suosiolla soittaa ne soinnut eri tavalla eikä tuhlaa aikaa mokoman otteen treenaamiseen kun ei se mitenkään maailmoja mullistava ote ole.

En näe mitään estettä oppia barrea. En mitään. Jos 6v oppilaani oppi sen 3/4 kitarallaan, omista rajoitteistaan huolimatta, olen aika varma että sen oppii aikanaan raksamieskin.
V - asemasta lähdettiin treenaamaan Am sointua
 
577555
 
Ei kannata jäädä miettimään, siirry mielenkiintoisiin soittojuttuihin, ja heitä barretreeniä sinne tänne. Irti päästäminen ja muiden juttujen treenaaminen voi vapauttaa joitain esteitä ja ajatusmalleja ja yksi päivä se barre sitten onnistuukin. Sormet ovat tottuneet muihinkin kuvioihin, ja rakentuneet salavaivihkaa toimimaan vähemmällä työllä.

Sitä nyt taas jokusen viikon vääntänyt, ei onnistu, kossina meni välttävästi kapeakaulaisella mutta ei yhdelläkään akustisella, nyt ei onnistu edes kapeakaulaisella.
g ja b särisevät, kun siirtää sormen alas a:lta d:lle onnistuu mutta vain ilman muita sormia, otelaudan yli ei mene edes pelkällä etusormella, lisäksi peukaloon sattuu helvetisti kun pitää vääntää käsi ihan älyttömään asentoon.
 
(Mikä on V-asema)?

Ei kun juu, siis vitosnauhalta?
Näppärä kakara, minulla ei onnistu mistään kohti kaulaa.
 

 
Melodioita ja avosointuja, meneehän tuo kun muutekin olen arbeggiopimputtelun ystävä ja pidän rautalangasta, mutta toki moni helppo renkutus menisi kun saisi edes välttävän barren kyhättyä.
 
On se aina muutamia kuukausia hyllyllä ja sitten taas väännetään, useimmiten käy niin että jää kitara seinälle useammaksi kuukaudeksi kun turhaudun vääntämiseen.
 
(Toinen iso työmaa on nuottien opettelu, ei sekään ole koskaan auennut, kyllähän sen sävelen paikan viivastolla jotenkin tajuaa mutta sen soittaminen on yhtä helevettiä, ilman tabeja ei olisi mitään hajua, joku mielikuva saattaa olla mutta sitten kun katsoo tabit huomaa ettei ole siellä päinkään).

jnen: (Toinen iso työmaa on nuottien opettelu, ei sekään ole koskaan auennut, kyllähän sen sävelen paikan viivastolla jotenkin tajuaa mutta sen soittaminen on yhtä helevettiä, ilman tabeja ei olisi mitään hajua, joku mielikuva saattaa olla mutta sitten kun katsoo tabit huomaa ettei ole siellä päinkään).
 
Tossa vois olla joku kitaraoppikirja avuksi. Niitä on sellasia, joissa on melodioita esim. vain yhdellä kielellä yhdestä asemasta ja sit hommaa laajennetaan siitä asteittain, niin ei tarvi omaksua montaa säveltä kerralla.
 
En tiedä onko nää hyviä suosituksia nykyään, mut itellä oli aikanaan Hal Leonardin Kitarakoulu 1 & 2 ja niiden jälkeen Wiliam Leavittin A Modern Method for Guitar.

On minulla tuossa pari joita olen koettanut pikkuhiljaa räpiä läpi, DK:n Kitara, soittajan käsikirja ja Lauri Schreck:n Suomalainen Kitarakirja.
Tuo DK:n (readme.fi) on hyvä kun mukana on myös äänite joissa esimerkkitehtävät soitetaan, kuulee mistä on kyse, tuossa toisessa joutuu kaivamaan kappaleet netistä mutta en osaa soittaa taustojen päälle muutenkaan niin siitä ei ole suurtakaan apua.
Soittimet, mutta etenkin laulu, häiritsee niin paljon etten erota kitaraa joukosta kuin silloin tällöin pikkupätkiä (tanssikursseilakin piti pyytää instrumentaalleja kun laulu peitti musiikin, opin vihaamaan mies tangolaulajia, ajoitustani kyllä kehuttiin mutta en minä tanssimaan oppinut).
 
On minulla kitaristin Työkalupakkikin mutta siinä olen pihalla joka sivulla joten on jäänyt kaappiin.
Sähkökitaran Rakentaminen on hyllyssäni ainoa kitarakirja josta oikeasti ymmärrän jotain.

Jos joutuisin opettelemaan nuotinluvun alusta, ostaisin varmaan virsikirjan tai viidennen luokan musiikkikirjan ja rakentelisin säveltapailua laulaen. Laulua on tosi helppo siirtää tutuille instrumenteille. Entuudestaan tutuilla biiseillä liikkeelle. Näin minä tekisin.
 
Pidemmälle edetessä Bach melodioita kuunnellen ja tapaillen YouTube nuotitusten kera. Bachin melodiat ovat intuitiivisia seurata.

Zibaldone: Jos joutuisin opettelemaan nuotinluvun alusta, ostaisin varmaan virsikirjan tai viidennen luokan musiikkikirjan ja rakentelisin säveltapailua laulaen. Laulua on tosi helppo siirtää tutuille instrumenteille. Entuudestaan tutuilla biiseillä liikkeelle. Näin minä tekisin.
 
Pidemmälle edetessä Bach melodioita kuunnellen ja tapaillen YouTube nuotitusten kera. Bachin melodiat ovat intuitiivisia seurata.
 
Tai kansakoulun laulukirja 70-luvulta ja siitä eka, joka pojan laulukoebiisi: "ostakaa, makkaraa, markalla ja kahdella jo paljon saa". :)

Meikäläiseen ei ole asennettu laulua, ei ole aavistustakaan siitä miten laulu syntyy.
Alaluokilla lausuin niissä perkeleen laulunkokeissa, musikaalinen rouvani on kyllä sitä mieltä etten kuule musiikkia samalla tavalla kuin enemmistö sen kuulee, en tiedä kun en voi vertailla.
Soittaessakin pitää saada kappale ensin käsille, siten korvat alkavat kuulla sen, vähän hankala selittää mutta menee enemmän käsien kuin korvien kautta.

Minulle ainakin barre soinnut ovat helpoimmasta päästä sormille. Voiko tämän ketjun alkuperäinen ongelma johtua siitä, että yritetään barre sointua vaikkapa kolmannelta nauhalta ja peukalolla tuetaan suoraan etusormen takaa kolmannelta nauhalta. Itse kun soitan barre sointua kolmannelta nauhalta, niin peukku on lähempänä toista nauhaa tukemassa barre sointua. Muissakin soinnuissa peukalo ei ole suoraan sormien takana.

Peukalo on lähes pitkin kaulaa, suoraan sormien takaa ihan mahdoton.

jnen: Peukalo on lähes pitkin kaulaa, suoraan sormien takaa ihan mahdoton.
 
Ei sulla satu olemaan kuvaa missä asennossa kädet ja kitara on kin yrität ottaa barren?
Nää on sen verran erikoisen kuuloisia juttuja ettei enää hahmota mitä siellä tapahtuu.