Kitarat: soittaminen ›

tumppusormi: Ei sattumalta olisi eräs P-kirjaimella alkava kaupunki ? Siellä olen musaliikkeissä tavannut näitä seileissä olevia muusikoita, myyjiä ja opettajia. Tosin nykyisin touho on jo parantunut.
 
Ei oo sama. Vaan eiköhän noita löytynyt/löydy vähän sieltä sun täältä kun hädän tullen aletaan "opettajiksi", vaikka ei pätkääkään kiinnostaisi.

Jaketsu: Menisin aikakoneella vieläkin etäämmälle, hetkeen jolloin nokkahuilu iskettiin musiikkitunnilla kouraan.
 
Mikähän koulun musiikin opetuksessa mättää, kun sen avulla yritettiin tehdä ihmisistä musiikin vihaajia? Tai siis ainakin teorian ja nokkahuilun osalta. Ajattelin muuten tässä joku päivä, että olisi hilpeää opetella soittamaan nokkahuilua oikeasti.

Nykyajasta veisin sinne paremman tietämyksen soittimen säätämisestä ja hienovirittämisestä ja eri kitaratyyppien erikoisuuksista, mitä tuli vastaan. Niitten asioiden kanssa joutuu tekemisiin jos on kitaran valinnut soittimeksi ja korva on kunnossa.

Kävisin palauttamassa sen nylonkielisen Hohnerin ja ottaisin teräskielisen tilalle. Toisaalta kyllä sitä oli hiton onnellinen kun sai ekan Metallica-riffin menemään sillä Hohnerilla.

Jäykempi pleku ja ohuemmat kielet. 10-46 setillä vedin vuosikaudet kunnes tajusin ettei ns. oikeat tilu-ukotkaan niin paksuilla soita. 9-42 -settiin vaihdettuani aloin kehittymään ihan eri tavalla. Lisäksi pistäisin itseni opettelemaan molli- ja duuriskaalan koko otelaudan leveydeltä ja alternate pickkaamaan niitä edes takas ekat pari vuotta. Nuottien opetteluun en edelleenkään tuhlaisi aikaa.

Krice: Mikähän koulun musiikin opetuksessa mättää, kun sen avulla yritettiin tehdä ihmisistä musiikin vihaajia? Tai siis ainakin teorian ja nokkahuilun osalta. Ajattelin muuten tässä joku päivä, että olisi hilpeää opetella soittamaan nokkahuilua oikeasti.
 
Omalla ja varmasti monen muunkin muksun kohdalla tämä oli erityisen ikävää, koska kotona ei kannustettu harrastamaan musiikkia, eikä muutenkaan tullut altistuttua inspiroiville musiikillisille vaikuteille. Se oli lähinnä joku perhanan Tauski ja kaikenmoiset lama-ajan iskelmät, mitä kuuli. Koulussa sitten väännettiiin nokkahuilulla pientä nokipoikaa, kilkuteltiin triangelia ja laulettiin jotain den glider iniä. Voi jeesus.
 
Lukiossa olikin sitten ihan eri meno kun opettaja iski basson kouraan ja soitettiin Apulantaa, kuunneltiin Stairway to Heavenia ja funtsittiin mitä kappaleessa tapahtuu jne. Siitä se sitten lähti. Kunpa olisi saanut kipinän jo aiemmin. Nyt on reilut 10 vuotta takana ja parhautta tämä on vieläkin. Toki aiemmin olisi voinut hakeutua osaavan soitonopettajan oppiin, niin ei olisi tarvinnut hoitaa kaikkea perse edellä puuhun -menetelmällä.

Jaketsu: ...perse edellä puuhun -menetelmällä.
 
Nämä olis juuri tässä keskustelussa aiheina, eli pystytkö tarkentamaan. ?

tumppusormi: Nämä olis juuri tässä keskustelussa aiheina, eli pystytkö tarkentamaan. ?
 
Toki, en vain päässyt yli tuosta nokkahuilusta... :D
 
- Kunnon plektraote/oikean käden tekniikka ylipäätänsä kuosiin heti alkuun (tätä korjailtiin parina ensimmäisenä vuotena)
- Sointujen muodostamisen perusteet haltuun ja niiden hyödyntäminen mm. melodian kuljetuksessa ("hei onhan näutä muitakin kuin barreotteet ja ns. avoimet soinnut")
- Perus duuriasteikon moodien demystifiointi (tuntui aikanaan salatieteeltä tämäkin)
- Metronomin kanssa treenaamisen tärkeys
 
Nuo nyt ainakin tulevat äkkiseltään mieleen.

Krice: Mikähän koulun musiikin opetuksessa mättää, kun sen avulla yritettiin tehdä ihmisistä musiikin vihaajia? Tai siis ainakin teorian ja nokkahuilun osalta. Ajattelin muuten tässä joku päivä, että olisi hilpeää opetella soittamaan nokkahuilua oikeasti.
 
Totta. Silloin kun minäkin olin vielä koulussa olisi opettajat voineet hankkia eri soittimia koululle ja esitellä niitä pelkän huilun sijaan, kun se yleensä ei monia kiinnosta.

Sanoisin 4 vuotiaalle itselleni, että älä hajota kitaraasi hakkaamalla sitä puun runkoon, tulet katumaan sitä.

Taitaa olla ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella. Täällä monet ovat valittaneet, että olisi pitänyt opetella skaaloja ja sointuotteita etc. Mulla on kyllä aivan toisinpäin. Olisi pitänyt ja pitäisi vieläkin blokkailla eli apinoida muiden soittoa. En osaa kuulostaa kuin itseltäni, ja vaikka tuota yleensä pidetään hyvänä juttuna, tässä tapauksessa ei pidä paikkaansa. Kun perusbluussilikit yms. on hebreaa, on kuin puhuisi eri kieltä.
 
Toinenkin harmittava asia on sellainen, joka tuntuu kollegoilla olleen aina hallussa. Soitin ensimmäiset 20 vuotta kitaraa kitara-piuha-styrkkari -meiningillä eli en osannut käyttää mitään efektejä. Osa soittoajasta olisi pitänyt käyttää saundimaailman tutkimiseen. Huomautettakoon, että soittoaika != reeniaika, mistä päästäänkin seuraavan aiheeseen.
 
Pitäisi ja olisi aina pitänyt reenata systemaattisesti eikä vain soitella. Vasta käytyäni opettajalla tämä asia valaistui, kun tuli jotain, jota harjoitella.

Siitä kuulkaas on niin kauan että vaihtoehtoja ei kauheesti nuorelle ollut. En muuttaisi mitään. Läheltä piti ettei ne ekan kitaran rahat menneet laskuvarjohyppykurssiin. Palatessani menneisyyteen jättäisin menemättä Malmille tutustumaan hyppykerhoon. Kitara ennen muuta, toki !

Olisin laittanut ensiksi jonkin muun kuin Fishbonen tarran.

Oisin reharmonisoinut "Alla vaahterapuun" loppukertsin.
 
Täh?

Aikakoneella ekaan saamiseen. Mitä olisitte muuttaneet?

Jucciz: Aikakoneella ekaan saamiseen. Mitä olisitte muuttaneet?
 
Kondomit halvemipiin. Vai onks tää kompakysymys?

Juzpe: Oisin reharmonisoinut "Alla vaahterapuun" loppukertsin.
 
Täh?
 
Menee ohi. Aukases vähän

tumppusormi: Menee ohi. Aukases vähän
 
Reharmonisointi = melodia pysyy samana mutta harmonia vaihdetaan. Kunhan ehdin, panen audioesimerkin käyttäen yllä mainitsemaani kappaletta.

Olis pitäny aloittaa tämä harrastus jo 25-30v sitten :D

En jättäisi 1. kitaraani sängylle, jolloin naapurin Vesa ei istuisi sen kaulaa poikki.