Kitarat: soittaminen ›

jpjanhun: -joo, tää varmaan pitää paikkansa, eli etua on. mutta jatkokysymyksiä: pysyikö tuo nopea pikkaus tahdissa (arvaan: ei.. vrt. angus young)? oliko siinä tippaakaan voimaa (arvaan: ei.)? pystyn itekin muuten pikkaamaan järkyttävän nopeasti yhdellä kielellä jos ei tarvi näpätä kovaa eikä pysyä tahdissa.. eli nämä ovat huomattavan paljon helpottavia tekijöitä.
 
mutta kaippa se niin on että oikeakätisillä on usein etu pikkauksessa ja vasenkätisillä ehkä otelautakäden tekniikassa.. vai miten luulisitte?.. onko esimerkkejä? mulla tulee mieleen vain noi moore ja granfelt..
 
No, en tiedä onko se totta vai ei, mutta mulle on taas aina sanottu vastaavasti päinvastoin eli, että mulla on (kuulemma) erittäin nopea vasenkäsi ja pystyn soittamaan sillä ( esim. Satriani-tyylisiä ) legattoja suhteelisen helposti ja jopa nopeasti.

silhouette: No, en tiedä onko se totta vai ei, mutta mulle on taas aina sanottu vastaavasti päinvastoin eli, että mulla on (kuulemma) erittäin nopea vasenkäsi ja pystyn soittamaan sillä legattoja suhteelisen helposti ja jopa nopeasti.
 
-näppäätkö muuten ranteella tms.? vai ikäänkuin koko kädellä ? ootko muuten koskaan kokeillut sellaista nopeaa tahdistamatonta pikkausta että yrität (vain) hetken jännittää koko plektrakättä (käsivartta myöten) ja ottaa voiman tähän pikkausliikkeeseen selästä ikäänkuin "täristämällä" koko käsivartta? sitten hidastaa ja tahdistaa tätä liikettä ja saada tuon jännityksen käsivarresta pois siten että lihakset jännittyvät synkronisesti vain pieneksi tarvittavaksi hetkeksi ja käsivarsi tekee ikäänkuin samaa liikettä kuin kokonaan jännitettynä mutta ei kuitenkaan ole jännittyneenä. en tiedä, mutta arvaan/luulen että aika useat ihmiset pystyvät näppäämään nopeasti tällä tavoin, vaikkei ehkä hallitusti..

jpjanhun: -näppäätkö muuten ranteella tms.? vai ikäänkuin koko kädellä ? ootko muuten koskaan kokeillut sellaista nopeaa tahdistamatonta pikkausta että yrität (vain) hetken jännittää koko plektrakättä (käsivartta myöten) ja ottaa voiman tähän pikkausliikkeeseen selästä ikäänkuin "täristämällä" koko käsivartta? sitten hidastaa ja tahdistaa tätä liikettä ja saada tuon jännityksen käsivarresta pois siten että lihakset jännittyvät synkronisesti vain pieneksi tarvittavaksi hetkeksi ja käsivarsi tekee ikäänkuin samaa liikettä kuin kokonaan jännitettynä mutta ei kuitenkaan ole jännittyneenä. luulen että aika useat ihmiset pystyvät näppäämään nopeasti tällä tavoin, vaikkei ehkä hallitusti..
 
Olen aina pikannut/näppäillyt ranteella. Ehkä joskus alkuaikoina pikkasin koko kädellä, en muista ihan varmaksi. Ja, toinen asia mikä mua ihmetyttää tuossa nopeassa pikkaamisessa/näppäilyssä on se, että mulla se nopeus vaihtelee päivästä toiseen, joskus hyvänä päivänä on ikään kuin kädessä parempi "tunne ja tatsi kitarankieliin" ja joinain päivinä taas päinvastoin, eli ei minkäänlaista "tatsia" kieliin ja itse kitaraan. Se tekee mut hämilliseksi, eli en voi sanoa itselleni, että okei "olen huono pikkaamaan" tai toisina päivinä "olen hyvä pikkaamaan". Siinä jää jonkinlaiseen välitilaan ja ei pysty arvioimaan omaa soittoaan kunnolla.

silhouette: Olen aina pikannut/näppäillyt ranteella. Ehkä joskus alkuaikoina pikkasin koko kädellä, en muista ihan varmaksi. Ja, toinen asia mikä mua ihmetyttää tuossa nopeassa pikkaamisessa/näppäilyssä on se, että mulla se nopeus vaihtelee päivästä toiseen, joskus hyvänä päivänä on ikään kuin kädessä parempi "tunne ja tatsi kitarankieliin" ja joinain päivinä taas päinvastoin, eli ei minkäänlaista "tatsia" kieliin ja itse kitaraan. Se tekee mut hämilliseksi, eli en voi sanoa itselleni, että okei "olen huono pikkaamaan" tai toisina päivinä "olen hyvä pikkaamaan". Siinä jää jonkinlaiseen välitilaan ja ei pysty arvioimaan omaa soittoaan kunnolla.
 
-aijaa, kiintoisaa. valitettavasti en ole asiantuntija eli en osaa sanoa mitään, tai jos sanon niin kannattaa suhtautua epäillen. :) mutta toisaalta, jos huononakin päivänä pääset "musiikin" soittamiseen vaadittavaan nopeuteen niin johan se riittää, heh:) (noniin, taas tuli mun biasoitunut mielipide.)
 
-kai toi nopeus aina eri päivinä vaihtelee niin kuin suorituskyky yleensäkin vaikka painojen nostelussa mutta jos toi nopeusero eri päivinä on kovin suuri niin ootko varma ettei ole niin että "hyvänä päivänä" ikäänkuin tuhoat tuota tekniikkaa soittamalla liikaa väärin tai itsellesi liian nopeasti? tai sitten hyvän päivän lopuksi soitat lopussa paljon väärin ja lopetat harjoittelun soittamalla väärin? sitten seuraavana soittokertana tuo kostautuu kun olet opettanut itsellesi vääriä tapoja?

jpjanhun: -aijaa, kiintoisaa. valitettavasti en ole asiantuntija eli en osaa sanoa mitään, tai jos sanon niin kannattaa suhtautua epäillen. :) mutta toisaalta, jos huononakin päivänä pääset "musiikin" soittamiseen vaadittavaan nopeuteen niin johan se riittää, heh:) (noniin, taas tuli mun biasoitunut mielipide.)
 
-kai toi nopeus aina eri päivinä vaihtelee niin kuin suorituskyky yleensäkin vaikka painojen nostelussa mutta jos toi nopeusero eri päivinä on kovin suuri niin ootko varma ettei ole niin että "hyvänä päivänä" ikäänkuin tuhoat tuota tekniikkaa soittamalla liikaa väärin tai itsellesi liian nopeasti? tai sitten hyvän päivän lopuksi soitat lopussa paljon väärin ja lopetat harjoittelun soittamalla väärin? sitten seuraavana soittokertana tuo kostautuu kun olet opettanut itsellesi vääriä tapoja?
 
Voi olla, että toisina päivinä "tuhoan tekniikkaani" ja toisina päivinä en. En osaa kyllä sanoa tuohon ainakaan juuri nyt mitään järkevää, tai sitten jotkut päivät vaan ovat otollisia kitaransoiton kannalta ja jotkut eivät =)

silhouette: Voi olla, että toisina päivinä "tuhoan tekniikkaani" ja toisina päivinä en. En osaa kyllä sanoa tuohon ainakaan juuri nyt mitään järkevää, tai sitten jotkut päivät vaan ovat otollisia kitaransoiton kannalta ja jotkut eivät =)
 
ehkä joku mnetin pikkaustiluvirtuoosi voisi neuvoa tuohon jotain? olisi ihan kiintoisaa kuulla asiasta.

jpjanhun: -omasta mielestäni "vaikeudessa" ei ole itsessään mitään kiinnostavaa (paitsi urheiluna) eli kyseessä on "skillfull trickery" (siteeraan tuota wilkenthalia tässä).
 
-sensijaan yksi etu vaikeudessa on, ainakin äärimmäisessä vaikeudessa: se on harvinaisempaa ja voi siksi ikäänkuin uutena efektinä olla tehokkaampi koska sitä ei ole kuullut tai kuulee harvoin. mutta esim. nopean soiton uutuus-efektivaikutus on omasta mielestäni jo kuollut kauan sitten ja uudet nopeusennätykset eivät enää ole mielekkäitä.
 
Näin minäkin ajattelen. Sinänsä myös "urheilullisilla" suorituksilla ja "taitavalla temppuilulla" on oma paikkansa ihmisten viihdyttämisessä, eikä siinä mitään pahaa ole. Esim. kun trumpetisti tuuttaa kovaa ja korkealta, tai kitaristi soittaa korkeinta mahdollista säveltä pari säkeistöä, tunnelma yleensä nousee kattoon, ja yleisö hihkuu ja taputtaa. Niin kuin Spede sanoi, pääasia on että on kivvaa.

No, ei se pikkaaminen ole mulle niin tärkeää, että sillä pitäisi vaivata muusikoidennetin "pikkaus-guruja", mulle riittää ihan hyvin oma legatto-tyylinikin =)

silhouette: No, ei se pikkaaminen ole mulle niin tärkeää, että sillä pitäisi vaivata muusikoidennetin "pikkaus-guruja", mulle riittää ihan hyvin oma legatto-tyylinikin =)
 
-joo, ymmärrän. mua itseäni kiinnostaa tuo "nopeuden vaihtelu" - asia vähän jotenkin niinkuin fysiikan kannalta.. että niinkuin miten ihminen "toimii" tai miten ihmiselle voidaan opettaa asioita. tai sanoisinko että jotenkin ikäänkuin valmennustekniseltä kannalta.