Kitarat: soittaminen ›

Crimsomnia: Mitä vikaa on haluta olla uskottava ja pitää jotain tasoa?
 
Tulee kauheet paineet jos koko ajan miettii sitä uskottavuutta. Uskottavuus tulee siitä ettei kiinnitä huomiota koko asiaan =)

Antaa painaa vaan. Musiikkia ei kannata koskaan ottaa liian tosissaan. Varsinkaan livena.

Crimsomnia: Edit: varsinkin kun kavereina on paljon tyylitajuisia paljon kovemman tason musiikkimiehiä. Ei oikein kehtaa mitään aloittelijameininkiä esitellä.
 
Mun mielestä sinun tulisi juurikin hyödyntää tilanne niin, että kuuntelet rohkeasti mitä heillä voisi olla sanottavaa soitostasi. Jos kaverisi ovat kovan tason muusikoita, en millään usko että he haluavat talloa ketään aloittelijaa, vaan ihan päinvastoin. Jos haluat hyväksi muusikoksi, soita itseäsi parempien kanssa, kuuntele ja katso mitä he tekevät. Sama kuin jos haluat tytöiltä katseita, ota kaunis tyttöystävä.
 
Ei kannata hakata päätä seinään yksin himassa, siten ei tule ikinä valmiiksi. Ja viitaten aiempiin kirjoituksiisi, pahin virhe minkä voit tehdä on, että asetat itsesi kuuntelevan yleisön yläpuolelle. Keikalla olet yleisön palvelija.

Paras on esiintyä vain sellaisissa räkälöissä missä ketään ei kiinnosta miten soitat ja vaikka kiinnostaisi niin kaikki on niin juovuksissa,että kaikki kuulostaa hyvältä :D

Crimsomnia: Mitä vikaa on haluta olla uskottava ja pitää jotain tasoa?
 
Suora lainaus kuvauksesta: 24v wannabe-kitaristi.
 
Eiköhän tuossa ole jo kaikki tarvittava.
 
Edit: varsinkin kun kavereina on paljon tyylitajuisia paljon kovemman tason musiikkimiehiä. Ei oikein kehtaa mitään aloittelijameininkiä esitellä.
 
Onhan hekin aloittelijoita olleet.

Tässä muuten aiheeseen liittyen Suomen Yleisradiolta:http://yle.fi/uutiset/esiintymisjannitys_on_kehon_luomu-doping/6276013

Funkonaut: Eiköhän tuossa ole jo kaikki tarvittava.
 
Niin? Olen rehellisesti aloittelija enkä ainakaan koita esittää että osaisin.
 
Tommy Voltage: Ja viitaten aiempiin kirjoituksiisi, pahin virhe minkä voit tehdä on, että asetat itsesi kuuntelevan yleisön yläpuolelle.
 
Ihan mielenkiinnosta, just tarkalleen mitä kirjoituksia meinaat? Ei mun mielestäni mikään ylimielisyys lavalle kuulukaan, varsinkaan yleisöä kohtaan.

Tommy Voltage: Jos kaverisi ovat kovan tason muusikoita, en millään usko että he haluavat talloa ketään aloittelijaa, vaan ihan päinvastoin.
 
joo esimerkiksi täällä muusikoiden.netissä kaikki kovan tason muusikot on aina tosi ystävällisiä nuoria vasta-alkajia kohtaan

Crimsomnia: Niin? Olen rehellisesti aloittelija enkä ainakaan koita esittää että osaisin.
 
No, eikös tuosta tule vähän sellainen olo, että yrität esittää jotain kovempaa muusikkoa kuin olet...
 
Se on ihan sama, mitä ne sun kaverit ajattelee ja jos ne tosissaan alkaa vittuilemaan sun soitosta, niin miettisin ihan uudestaan kutsuisinko sellaisia tyyppejä kaveriksi. Otat sellaisen terveellä tavalla ylimielisen asenteen. Eli et oikeasti kuvittele olevasi mitää suurempaa kuin olet, mutta toteat yksiselitteisesti, että jos ei kelpaa niin suksikoon vi***n...
 
Kaikki ovat olleet aloittelijoita ja tehneet aloittelijan virheet (itsellä 20 v takana, mutta edelleen henkisesti aloittelija). Osoittaa melkoista kusipäisyyttä, jos kuvittelee jossain vaiheessa olevansa niin mahtava ja erityinen, että on varaa alkaa vittuilemaan aloittelijoille...

Laulava Kylätohtori: No, eikös tuosta tule vähän sellainen olo, että yrität esittää jotain kovempaa muusikkoa kuin olet...
 
Millä logiikalla?
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Wannabe
 
"A wannabe (slang for "want to be") is a person with an ambition to be someone or something that she/he is not."

Crimsomnia: Millä logiikalla?
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Wannabe
 
"A wannabe (slang for "want to be") is a person with an ambition to be someone or something that she/he is not."
 
No joo, mietin vaan, jos kaverien pitää luulla sun olevan kovempi muusikko kuin olet. Mutta kannattaa mennä lavallekin vetämään ihan vaan omana itsenä omien kykyjen mukaan, eikä niin välittää, mitä muut ajattelevat. Pääasia, että yleisö pitää ja kyllä se varmasti pitää.
 
Ihan sama kuinka hyvin soitat, aina löytyy rokkipoliiseja, jotka vittuilevat siitä tai tästä...

Laulava Kylätohtori: No, eikös tuosta tule vähän sellainen olo, että yrität esittää jotain kovempaa muusikkoa kuin olet...
 
Se on ihan sama, mitä ne sun kaverit ajattelee ja jos ne tosissaan alkaa vittuilemaan sun soitosta, niin miettisin ihan uudestaan kutsuisinko sellaisia tyyppejä kaveriksi. Otat sellaisen terveellä tavalla ylimielisen asenteen. Eli et oikeasti kuvittele olevasi mitää suurempaa kuin olet, mutta toteat yksiselitteisesti, että jos ei kelpaa niin suksikoon vi***n...
 
Kaikki ovat olleet aloittelijoita ja tehneet aloittelijan virheet (itsellä 20 v takana, mutta edelleen henkisesti aloittelija). Osoittaa melkoista kusipäisyyttä, jos kuvittelee jossain vaiheessa olevansa niin mahtava ja erityinen, että on varaa alkaa vittuilemaan aloittelijoille...
 
Minen oo ikinä oikeastaan ainakaan jammailuluontoisissa tilanteissa törmänny semmoseen että kenenkään soittotaitojen rajallisuudesta olisi ikinä kuittailtu tai ilkeilty. Sehän ei tokikaan tarkoita etteikö niin tapahtuis mutta. Lähtökohtasestihan siinä ollaan soittamassa ja vaikka oppimassa parempien sekä huonompien soittajien kanssa. Päämäärän olis hyvä olla musiikki eikä mikään taitokartoitus. Yleensä isoimmat vankilat, tuomarit ja teloittajat löytyy oman pään sisästä, ei muusta orkesterista.

Laulava Kylätohtori: No joo, mietin vaan, jos kaverien pitää luulla sun olevan kovempi muusikko kuin olet.
 
Enhän mä esitä mitään jos haluan vaan hankkia kokemusta ennen kuin kehtaan laskea kavereita yleisön sekaan.
 
Eikä kyse ole siitä että alkaisivat vittuilemaan tai mitään, koska eivät he ala. Fiksuja tyyppejä jne. Lähinnä mietin sitä uskottavuutta että haluavatko he minkään kahden markan räpeltäjän kanssa esim. keskustella musiikista tai ottaa vakavasti muutenkaan.

Ai tarkoitat, että mahtavatko he olla ylimielisiä mulkkuja?

Crimsomnia: Enhän mä esitä mitään jos haluan vaan hankkia kokemusta ennen kuin kehtaan laskea kavereita yleisön sekaan.
 
Eli olet liian itsekriittinen. Itsekriittisyys on ihan terve ja hyvä ominaisuus, mutta sinulla se tosiaan on tainnut mennä vähän yli. Ja voisit saada ihan hyviä neuvoja, jos kaverit ovat sinua parempia...
 
Eikä kyse ole siitä että alkaisivat vittuilemaan tai mitään, koska eivät he ala. Fiksuja tyyppejä jne. Lähinnä mietin sitä uskottavuutta että haluavatko he minkään kahden markan räpeltäjän kanssa esim. keskustella musiikista tai ottaa vakavasti muutenkaan.
 
Jos he ovat fiksuja tyyppejä, niin varmasti haluavat. Kuulostaa ainakin melko erikoiselta, jos pitää ensin selvitä jostain tasotestistä ennen kuin voi puhua musiikista jonkun kanssa. Itse en kategorioisi tällaisia ihmisiä kavereiksi, fiksuiksi tai ylipäätään ihmisiksi, joiden kanssa haluaisin viettää aikaa...
 
Eli lyhyesti. Olet tainnut itse kehitellä omat demonisi pääsi sisään, joille tuskin löytyy todellisuuspohja...

Crimsomnia: ...haluavatko he minkään kahden markan räpeltäjän kanssa esim. keskustella musiikista
 
Harvemmin nyt soitto- & teknisillä taidolla tai niiden puutteilla, mitään tekemistä on musiikista puhumisen kanssa.
 
Crimsomnia: ...haluavatko he... ...ottaa vakavasti muutenkaan.
 
Olikos nää nyt oikeita kavereita, jotka on tunnettu vuosia eikä jotain "jonkun tutun enon, kaverin siskon, isäpuolen veljen kadulla kerran tapaamia" tuttuja ?
 
= Miten jotenkin tuntuu, että ketjun ekan viestin kaltaiset ongelmat on pieniä, näiden rinnalla...

Parempi on soitella itseään parempien kanssa. Siinä kehittyy paremmin.

Aurinkolasit päässä esiintyminen toimi joskus junnuna ainakin kun piti vähän poistaa tota jäätymisastetta. Hyvällä säkällä saattaa näyttää viel coolilta.

qal: Parempi on soitella itseään parempien kanssa. Siinä kehittyy paremmin.
 
Naulan kantaan. Ja useimmiten "paremmilta" saa loistavia neuvojakin soiton suhteen, jos ei ole täysin nappiin mennyt. Näin on käynyt omalla kohdallani.

Mulla on välillä jännitys mielettömän korkea. Joskus jopa olen oksentanut ennen keikkaa. Mutta paradoksaalista on että rakastan lavalla olemista. Joten olen kokeillut yhtä ja toista helpottaakseni oloa lavalla. Välillä jännittää alussa ihan hirveästi vielä, mutta sitten kun homma etenee tulee tilalle nautinto ja hauskuus.
 
Joten tässä pari ohjetta miten minä olen selvinnyt, osaa olen käyttäny usein
 
- tunne materiaali jota olet soittamassa( epävarma tunne biiseistä kasvattaa pelkoa)
- settilista, laita alkuun tuttuja ja turvallisia valintoja. Jos kyse cover keikasta tämä pitäisi olla aika helpoa toteuttaa. Omaa matskua niin vähän eri juttu mutta silti pyri siihen että pari ekaa biisiä on parhaiten hallussa tai ne on yksinkertaisia ja vaikeita mokata
- syö järkevästi keikka päivänä, ja muista juoda vettä (kun ruumis voi hyvin, pää voi myös)
- tupla tsekkaa että soittokamasi on kunnossa. Vie ajatuksia pois ite keikasta ja kun voit luottaa kalustoon tuo se turvallisuutta.
- ennen keikkaa tee jotain mikä vie ajatukset pois keikasta.
- älä ole liian aikaisin odottamassa lavalle pääsyä ( odottaminen monesti pahentaa jännitystä)
- hommaa esiintymiskokemusta(mä tein näin). Mitä enempi teet sen enempi rutiinia, ja sitä varmempi olo. Esiinny kavereille, vanhemmille, tyttö/poikaystävälle, treeneissä kuvittele olevasi keikalla.