Kitarat: soittaminen ›

tender.insanity: Vaikeat jutut voi aina soittaa helpommin. Pitääkö se pickata joka saatanan nuotti, jos Gilbert niin tekee? Pitääkö sormia venyttää yli fyysisten rajojen, kuten jotkut pitkäluikkusormiset pystyvät tekemään, vaan vetää suoraan täppingillä?
 
Eikös Satriani alkanut legatolla vetelemään joka paikkaan, kun ei alternate toiminut eikä siinä ollut niin hyvä?
 
Itse harrastan tätä. Eli sooloissa oikomista.
Jätetään pahimmat tilut pois ja korvataan ne vaikka venytyksillä kunhan soolon melodia säilyy tunnistettavana.
Jää monet soolot soittamatta jos on liian ankara itselleen.

guitaristiman: Itse harrastan tätä. Eli sooloissa oikomista.
Jätetään pahimmat tilut pois ja korvataan ne vaikka venytyksillä kunhan soolon melodia säilyy tunnistettavana.
Jää monet soolot soittamatta jos on liian ankara itselleen.
 
Olen samaa mieltä kanssasi. Lisäksi olen sitä mieltä, että pelkistämällä sitä sooloa oppii myös hahmottaman sen olennaisimman (vähän niin kuin grokipiirrokset joissa harjaannutetaan silää havaitsemaan olennainen).
 
Itse toimin niin toisten juttuja harjoitellessa, että yritän ensin poimia ne keskeisimmät kohdat sieltä ja sitten pikkuhiljaa etenen yksityiskohtiin vähän sen mukaan pystynkö soittamaan niitä. Keksittyäni miten joku muu jonkin jutun soittaa, en tavallisesti jaksa alkaa hirveästi hinkkaamaan hänen tapaansa soittaa sitä, vaan mieluummin alan keksiä omia variaatioita soittaa se juttu. Omissa variaatioissa lähinnä kyse on siitä, että painotat sellaisia osia siitä teoksesta jotka itsestäni tuntuvat kiinnostavilta. Toisinaan jonkun mestarin säveltaideteos lepää niin vahvasti hänen tyylinsä varassa, että niitä on vaikea lähes mahdoton varioida. En tiedä johtuuko se siitä että biisi on heppoinen vai siitä että jonkun soittajan tyyli on niin voimakas ja leimaava että kappale ei tunnu kestävän paljoa muuttelua.
 
Minusta matkiminen on ihmiselle luontainen tapa oppia, mutta itse suhtaudun siihen vähän niin kuin ristisanatehtävään eli ratkaisun keksimisen jälkeen ei oikein enää jaksa käsialaan panostaa;-). Pitäisi varmaan vähän enemmän jaksaa mutta minkäs teet:-D

hallu: Minusta matkiminen on ihmiselle luontainen tapa oppia, mutta itse suhtaudun siihen vähän niin kuin ristisanatehtävään eli ratkaisun keksimisen jälkeen ei oikein enää jaksa käsialaan panostaa;-). Pitäisi varmaan vähän enemmän jaksaa mutta minkäs teet:-D
 
Toisaalta, mää väitän, että jokaisella soittajalla on kuitenkin se oma käsiala - ja niin pitää ollakin. Yhdet tekevät siistiä kaunokirjoitusta, toiset jämäköitä tikkukirjaimia ja kolmannen ulosanti on melkoista harakanvarvasta. Kaikille on silti ehdottomasti paikkansa. ;)