Kitarat: soittaminen ›

blastoff: Minusta peli on melkeinpä menetetty siinä vaiheessa, jos tulee luokitelluksi "kitaramusiikiksi". (vrt. esim. Eric Johnson vs. Wes Montgomery - toinen soittaa kitaramusiikkia ja toinen musiikkia)
 
No jaa. Aika monille perus popmusasta pitäville (enkä nyt meinaa pelkästään Britney-faneja) se Wes Montgomerykin on aika yhdentekevää kitaran riplausta, ja mä ymmärrän sen harvinaisen hyvin, vaikka itse diggailenkin kympillä. Olennainen raja ei ole siinä, että mitä soittaa tai millä soittimella, vaan onko siinä laulu ja jotkut sanat. Suurin osa tavan tallaajista kuuntelee aivan varmasti mielummin Eric Johnsonin laulettuja poppiralleja kuin Wesiä. Enkä mä sano tätä mitenkään arvottavana juttuna, kunhan vaan sanon että näin se asia on.

Faktahan on, että Yngwien eka levy sisältää niin uskomatonta tavaraa, että oksat pois. Niin soundillisesti, soitannollisesti sekä sävellysten puolesta. Itse kuulin Rising Force levyn vasta joskus vuonna 1992 ekan kerran ja silloin nuoren aloittelevan kitaristin vei tuo levy sekä Vain Passion & Warfare.
 
Itsehän olin Rising Forcen ilmestymisen aikaan kolmevuotias, mutta näin olen ymmärtänyt, että tuohon aikaan ei mitään sen kaltaista oltu kuultu.

tender.insanity: Faktahan on, että Yngwien eka levy sisältää niin uskomatonta tavaraa, että oksat pois. Niin soundillisesti, soitannollisesti sekä sävellysten puolesta. Itse kuulin Rising Force levyn vasta joskus vuonna 1992 ekan kerran ja silloin nuoren aloittelevan kitaristin vei tuo levy sekä Vain Passion & Warfare.
 
Itsehän olin Rising Forcen ilmestymisen aikaan kolmevuotias, mutta näin olen ymmärtänyt, että tuohon aikaan ei mitään sen kaltaista oltu kuultu.
 
Niin uskomattoman huvittavaa kamaa ainakin sävellyksellisesti, klassisen musan kaikki palikkakliseet peräkkäin.

Popedan legendaarisen kitaristin Costello Hautamäen tekele Huimia Öitä, Niukasti Öljyä
 
http://www.youtube.com/watch?v=GMKgS4VqDQs
 
todella koskettava instrumentaali

Tuossa longboardharrastuksen myötä lähinnä videoista tulllut muutamia kitaraveroisia instrumentaalipumppuja vastaan.
 
Pari hyvinkin maalailevaa:
 
Explosions In The Sky
http://www.myspace.com/explosionsinthesky
 
Antarctic
http://www.myspace.com/antarcticsounds
 
Ja tietty vähän ronskimalla otteella. Ainakin City Of Echoes -albumi on muistaakseni instrumentaali
Pelican
http://www.myspace.com/pelican
 
JA tietenki aina mainio Hidria Spacefolk ellei sitä joku jo maininnut.
http://www.myspace.com/hidriaspacefolk

antnis: Niin uskomattoman huvittavaa kamaa ainakin sävellyksellisesti, klassisen musan kaikki palikkakliseet peräkkäin.
 
Joo kyllä siellä joitakin huvittavia riffejä on kieltämättä. Mutta silti yks parhaimmista tuon genren kitarainstrumentaalilevyistä. Ja ainakin tosi iso osa niistä varsinaisista kitaralurituksista on aika tuoretta ollu tossa vaiheessa.

JT Bruce, multi-instrumentalisti. Aika mahtava muusikko imo, antaa vielä ladata levynsä ilmaseks.
 
http://www.youtube.com/watch?v=qinYvn8O8Zg (Youtubessa ei oo kauheesti sen biisejä, 2 tais löytyy ja toi nyt on toinen niistä :/ Ei sen parhaita biisejä mielestäni)
 
Tuolta voi ladata jos kiinnostaa: http://www.subjectruin.net/MUSIC.html
 

 
Animals as Leaders, jännää musaa seiska tai jopa kasikielisil, ei kuitenkaa sellast perus meshuggah djenthevii.
 
http://www.myspace.com/animalsasleaders

Näin kitaraa soittavanakin täytyy monien muiden keskustelijoiden tapaan todeta, että kyllä siihen taitavankin kitaristin sooloiluun kyllästyy hyvin nopeasti ja iso osa perus musiikinkuuntelijoista odottaa vain sitä kertosäettä, mikä seuraa taas sen soolon jälkeen.
 
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa DragonForce-niminen bändi. Taitavat kitaristit bändissä, mutta soolot ovat niin pitkiä että ne oikeasti pilaavat suurimman osan biiseistä. Eräs kaverini pätki niistä editorilla lyhyemmät versiot autokuunteluun ja myönnettävähän se on: ne olivat alkuperäisiä parempia. :)

Johnsonilta tykkään eritoten Manhattanista ja Trademarkista ton Doverin lisäksi tietysti.
 
Sit tulee kitaramusasta mieleen
 
* Paul Gilbert
* Andy McKee
* Tommy Emmanuel
* John Petrucci
* Guthrie Govan
 
Satrianin uusimmalla levyllä tykksin ainaki tosta avausraidasta, eli Premonitionista.

omasta mielestä tuo black swans oli hieman heikompi kuin aikaisemmat. omia lemppareita varmaan nuo kaikki aikaisemmat :D
 
Gnaah on kyllä hauska kappale. always with me always with you on melko helppo soittaa, ensimmäinen minkä opin satrianilta. muutama kohta on hieman hankalampia, mutta helpoimmasta päästä blues-kipaleiden jälkeen (all alone(cover), new blues yms)

Petruzihan on nyt tekemässä uutta sooloalbumia vissiin! Edellinen oli mulle itselleni sävellyksesti niin hienoa kamaa, ettei kyllä malta odottaa mitä se seuraava tuo tullessaan.

antnis: Niin uskomattoman huvittavaa kamaa ainakin sävellyksellisesti, klassisen musan kaikki palikkakliseet peräkkäin.
 
Päivässä soitti sisään kaikki kitarat sille levylle.