Kitarat: soittaminen ›

calf: Melodioiden lisäksi kantsii plokkailla harmoniaa (sointuja) sekä rytmejä.
 
Plokkailussa rytmillä on hirmu iso merkitys. Ainakin itselleni kuulokuvan muodostuksessa rytmitys on tärkeä.
 
Kun aloitin kitaransoiton niin en todellakaan osannut korvakuulolta soittaa mitään. Sittemmin ajan kanssa homma on edennyt siten, että pystyy jo plokkailemaan melodioita ja komppeja suht kivuttomasti, mutta siihen tarttee hitusen aikaa.
 
Eilen ja tänään plokkailin alla olevan biisin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=CNSxFfs5AO8
 
Oma veto alla, menee suurimmaksi osaksi nuotit kohdilleen. Osa on vähän sinne päin... vielä kun oppisi soittamaan puhtaasti:D :
 
http://koti.mbnet.fi/rikuke/varasto/Pizza.mp3
 
Tuo pääsoolo pitää vielä plokkailla, mutta sitä ennen pitää opetella soittamaan.

JCM: Plokkailussa rytmillä on hirmu iso merkitys. Ainakin itselleni kuulokuvan muodostuksessa rytmitys on tärkeä.
 
Ei ehkä puhuta ihan samasta asiasta, mutta rytmi, nuottien kesto yms. on kyllä varsin olennaista informaatiota. Joskus olen opetellut soittamaan jotain melodiaa, joka ei ole ollut minulle ennestään tuttu. Seuraavana päivänä olen muistanut melodian sormitukset, mutta en siltikään pysty saamaan siitä tunnistettavan kuulosta, koska olen unohtanut rytmin ja siihen liittyvät yksityiskohdat. Tällöin täytyy joko kuunnella kappale uudelleen, tai pinnistelemällä yrittää muistaa miten biisi pitäisi rytmittää.

Jos iskee 60 - 70 lukujen Blues Rock niin kannattaa tsekkaa Peter Greenin aikainen Fleetwood Mac siel on jonkin verran ihan mukavaa soitettavaa..

laakeri: Ei ehkä puhuta ihan samasta asiasta, mutta rytmi, nuottien kesto yms. on kyllä varsin olennaista informaatiota. Joskus olen opetellut soittamaan jotain melodiaa, joka ei ole ollut minulle ennestään tuttu. Seuraavana päivänä olen muistanut melodian sormitukset, mutta en siltikään pysty saamaan siitä tunnistettavan kuulosta, koska olen unohtanut rytmin ja siihen liittyvät yksityiskohdat. Tällöin täytyy joko kuunnella kappale uudelleen, tai pinnistelemällä yrittää muistaa miten biisi pitäisi rytmittää.
 
Nimenomaan suunnilleen juuri näin.

antnis: Kaikki eivät aloita samalta viivalta. Eivät sitten lähimaillakaan. Ihme vinkumista täällä mnetissä tulee heti kun joku, jolla ei heti asiat onnistu, kyselee neuvoja. Suomeksi sanottuna: elitistipaskaa. Ei se, että meidän sukupolvemme piti levyltä plokata kaikki tarkoita, että nykyään pitäisi kaikilla olla asiat yhtä "huonosti". Ja se nyt vain pitää hyväksyä, että soittamisesta voi tykätä hiukan vähemmilläkin peruslahjoilla, ja että jokaisella on oikeus soittaa. Tuleeko kaikista sitten mnetin sertifioimia "oikeita muusikkoja" tai estääkö neuvojen kyseleminen tai tabeista opetteleminen tämän? Ehkä, ehkä ei mutta entäs sitten? Kukin etsii oman tiensä.
 
Tämä on niin totta.

Itseltä onnistuu kohtuu hyvin melodioiden soittelu korvakuulolta, mutta sointuja en saa ikinä millään kohdilleen. Harvinaisen ärsyttävää.

Zelite: Itseltä onnistuu kohtuu hyvin melodioiden soittelu korvakuulolta, mutta sointuja en saa ikinä millään kohdilleen. Harvinaisen ärsyttävää.
 
Ite ku aloin korvakuulolta soittelua aloittelemaan ja nimenomaan sointujen plokkaamista opettelemaa, ni soitin aluksi klamydian biisejä, koska ne on kaikki melko yksinkertaisia rämptyksiä ja sointujen plokkailu oli helppoa.
 
Sointuja plokatessakaan ei välttämättä heti tarvitse ottaa kaikkia soinnun säveliä mukaan. Aluksi vaikka etsii sen soinnun pohjasävelen (tai mikskä lie kutsutaan) esim. C-duurissa C tai E-mollissa E. Sen jälkeen voi iskeä kvintin mukaan ja tehdä perus voimasoinnun. Sittenku vielä kuuntelee onko sointu duuri vai molli ja lyö terssin mukaan ni vóla. Noilla eväillä löytyy soinnut varmaan suurinpaan osaan rock-biiseistä. Sointuasteiden ja intervallien opettelu helpottaa plokkailua kanssa kummasti, jos niihin vaan viitsii paneutua.

Tuli aiheesta muutaman vuoden takainen muisto mieleen kun yritin plokkailla Laylan alkuperäisen levytyksen sitä jälkimmäistä osioita korvakuulolta tuskaisesti kunnes luin jostain että olivat nopeuttaneet nauhoitusta niin että sävellaji olikin jossain C ja C# duurin välissä, tavallaan helpotuin että ei ollutkaan instrumentissa tai korvassa vika :)

a22: Tuli aiheesta muutaman vuoden takainen muisto mieleen kun yritin plokkailla Laylan alkuperäisen levytyksen sitä jälkimmäistä osioita korvakuulolta tuskaisesti kunnes luin jostain että olivat nopeuttaneet nauhoitusta niin että sävellaji olikin jossain C ja C# duurin välissä, tavallaan helpotuin että ei ollutkaan instrumentissa tai korvassa vika :)
 
Mäki tossa vinyylien mukana soitellessa ihmettelin että oonko ihan toivoton tapaus vai mikä kunnes, huomasin tarkistaa montako kierrosta vinyylisoitin pyörii nii sehä pyöri minuutissa vähä liikaa nii biisien vire nousi, tavallaan oli itsellekkin helpotus..

I've said it before, I'll say it again: Suoranaista "korvakuulolta soittamista" ei ole. Mikään ei siirry korvista sormiin kulkematta jo opittujen tietorakenteiden kautta. Ellei sitten bongaile ääni kerrallaan "ei-ei-ei-ei-ei-ei-ei-hep" ja sitten seurrrraava ääni "ei-ei-ei-ei-ei-ei-hep".

Epämuusikko: Mikään ei siirry korvista sormiin kulkematta jo opittujen tietorakenteiden kautta.
 
Mikähän on "tietorakenne" tässä tapauksessa?

Krice: Mikähän on "tietorakenne" tässä tapauksessa?
 
En menis vannomaan, mutta ehkä kaikki nää valmiiks opitut juoksutukset kitaralla mitä saattaa jossain blokattavassa teoksessa ilmetä, tai sitten se miten valmiiks jo tunnistaa nuotteja, soittokokemus, miten paljon tuntee skaaloja(miten hyvin), jne. Itsestäänselvää että alottelijahan ei saa monimutkasimpia riffejä ihan ykskaks korvakuulolta täydellisesti soitettua niin hyvin kun vuosikymmenet soittanu ammattilainen.

Krice: Mikähän on "tietorakenne" tässä tapauksessa?
 
itse itseäni valikoidesti lainaten:
 
Munsta sellaista taitoa kuin "korvakuulolta soittamista" ei ole olemassakaan. Jos ette tiedä mikä kitara on ja mitä ne siihen kiinnitetyt metallilangat ovat niin silloin voidaan ehkä puhua korvakuulolta soittamisesta. Jos nyt kuitenkin hälvennetään tämän "kuulonvaraisesti välittyvän soittamista edeltävän informaation prosessoinnin" nimitystä kuitenkin korvakuulolta soittamiseksi, niin..... .... mitä yritän sanoa... ....kun kuulemme musiikkia ja yritämme toistaa sen soittimellamme niin mihin "sidomme" kuulemamme äänet? Mitä taustatietoja meillä jo on? Itsellä rumpalina ei ole oman soittimen kautta "käteensopivuusetua" mitä tulee äänten ja sointujen plokkaamiseen. Esim. kitaristi saattaa (korjatkaa jos olen väärässä) kuulla pentatoniset tai blues-jutut sormituksina. Tämäkin on käännettävissä astemerkinnöiksi, chromaksi, solmisaatioksi, miksi sitä nyt haluaakin kutsua. Tarkoitan siis sitä, "monettako ääntä kyseisessä asteikossa kyseinen melodiaääni edustaa". Jos ei edusta, niin ovatko sivuosumat kromaattisia heittoja vai itsessään loogisia ns. perusasteikon (joka ei perusasteikko ollutkaan!) ulkopuolelle. Entä soinnut? Taas kun itsellä ei ole omaa soitinta, yritän ajatella kylmän teoreettisesti (Tedious, I know). Ainakin jos ei ole pianoa läsnä. Eka aste on eka aste, se kannattaa yrittää kuulla. Mutta onko eka sointu se sointu, jonka mukaisesta sävellajista/tonaalisesta keskuksesta kappale tuntuu menevän? (Esim. Proud Mary D:stä: eka sointu on C). Tutkimme asiaa.
 
Näillä huomioilla en aja takaa reaaliaikaista sointuasteanalyysiä (mikä on joillekin absoluuttiseen sävelkorvaan rinnastettavissa oleva "jatkuva rasite", jonka voi kuitenkin kääntää edukseen....) tai mitälie, vaan yksinkertaisesti haluan herätellä niitä välineitä joilla musiikin hahmottaminen helpottuu, ja näin ollen asioiden kuuleminen herättää teoriapankin, joka ikäänkuin piirtää musiikin teille päähän valmiiksi. Ei tarvitse kuin valita oikeat äänet. Tämä taas helpottaa transponointia aivan vitusti.

Entä jos kappale onkin rajusti ympäri otelautaa hyppivä moduloiva, jossa melodialinjat ovat kuitenkin keskenään loogisia, senhetkiseen sointuun tuettavissa olevia, paskiainen? Ei "sormitukset kuulu". Entä jos kappale on atonaalinen? Hetkinen, mites ne intervallit menikään...... (ei ole vitsi, jos saisin euron jokaisesta melodiadiktaatista jonka tein intervallipohjalta kun en sointuja enkä asteikoita päässäni kuullut niin olisin rikas. Jos voisin nyt jättää nuo tehtävät kyseisellä tyylillä tekemättä, olisin vuoden nuorempi)
 
Jos tuosta ei ota tolkkua, niin jos kuuntelet jotain biisiä ja pystyt parissa sekunnissa sanomaan esim. että "tämä on aika lailla perusbluesia", niin se antaa jo osviittaa siitä, mitä sointuja siinä on. Ja se meinaa että tiedät millä tahtimäärillä ja soinnuilla blues pyörii. Ihan vain yksittäisenä esimerkkinä siis. Tai että Bryan Adamsin Run to you:n riffiä poimiessasi kuulet ekana äänet toonika, kvintti ja pikkuseiska (muistaakseni). Sekin on paljon se.
 
Ja sitten teillä on niitä riffejä."Korvakuulolta soittoa" auttaa se, että soittaa ja kuuntelee ihan koko ajan. Siinä kehittyy. Jotain, jonka rakentumisesta ei tiedä, on vaikea äkkiseltään lähtä yksittäisiä ääniä, saatikka kokonaisuuksia hahmottamaan. Mutta mahdollista sekin on. Ja ajanmyötä asiat helpottuvat. Keinoja on, oikotietä ei.

Plokkaaminen on kyllä palkitsevaa touhua. Kun saa jonkun hankalan melodian tai sointukulun selvitettyä, on se paljon palkitsevampaa kuin joku tabeista soitto.
 
Ehdottomasti samaa mieltä.
 
Seuraava vaikeustaso, joka ainakin itselle on tullut tai osaan vaan usein valita biisejä, jotka on soitettu jollakin avovireellä. Se tietysti auttaa/säästää aikaa, jos on jo etukäteen tietoinen siitä. Olen jo jonkin aikaa mennyt plokkailemalla, mutta korva ei kuitenkaan vielä ole niin harjaantunut, että voisi aina absoluuttisesti sanoa, että "nyt kyllä mennään" jollakin avovireellä. Onko tähän jotain konstia, mistä voi erottaa standard. vs. avovireen plokatessa muuten, kuin vain huomatessaan että "homma ei nyt kuullosta oikealta" ja vaihtamalla/kokeilemalla yksinkertaisesti vaan vireestä toiseen (joskus ehkä turhauttavaakin)?

Epämuusikko: Jos tuosta ei ota tolkkua, niin jos kuuntelet jotain biisiä ja pystyt parissa sekunnissa sanomaan esim. että "tämä on aika lailla perusbluesia", niin se antaa jo osviittaa siitä, mitä sointuja siinä on. Ja se meinaa että tiedät millä tahtimäärillä ja soinnuilla blues pyörii. Ihan vain yksittäisenä esimerkkinä siis. Tai että Bryan Adamsin Run to you:n riffiä poimiessasi kuulet ekana äänet toonika, kvintti ja pikkuseiska (muistaakseni).
 
Minä en tiedä edelleenkään teoriaa edes tuon vertaa, mutta ihan hyvin sujuu soitto korvakuulolta. Sehän on minun käsitykseni mukaan sitä, että soittaa mitä kuulee. Eli siis ei soita nuottien tai teorian pohjalta. Toki useimmilla kitaristeilla on hatara käsitys siitä mikä on esim. skaala tai osaa muutaman soinnun, mutta tietotasosta riippumatta kyse on korvakuulolta soittamista.

Krice: Minä en tiedä edelleenkään teoriaa edes tuon vertaa, mutta ihan hyvin sujuu soitto korvakuulolta. Sehän on minun käsitykseni mukaan sitä, että soittaa mitä kuulee. Eli siis ei soita nuottien tai teorian pohjalta. Toki useimmilla kitaristeilla on hatara käsitys siitä mikä on esim. skaala tai osaa muutaman soinnun, mutta tietotasosta riippumatta kyse on korvakuulolta soittamista.
 
Taitaa pointin jujuna olla se, että vaikka sä et osaa nimetä jotain teoriaa, niin se ei tarkoita sitä, ettetkö sä osaisi teoriaa ollenkaan. Se, että sä kaivat niitä samoja kiertoja nopeasti esiin, ei varmasti johdu siitä, että sä kuulet sen todella nopeasti joka kerta uudelleen, vaan että sä muistat saman kuuloisen kierron entuudestaan. Soon kuule teorian tietämystä, vaikka sä et sitä osais nimetäkään. Siltä pohjalta sun hakemiset kovin usein menee samoja ääniä pitkin.

Entä sellaiset tapaukset jotka soittavat päässään kuulemiaan melodioita millä tahansa instrumentilla sen kummemmin soittimen sielunelämään perehtymättä?

Da Make: Entä sellaiset tapaukset jotka soittavat päässään kuulemiaan melodioita millä tahansa instrumentilla sen kummemmin soittimen sielunelämään perehtymättä?
 
Mitä siitä? Jos joku vetää ygösellä jonkin tietyn melodian soittimella, mistä se edes tiedä, miten mikäkin ääni lähtee ulos, niin kannattaa laittaa lotto sisään.

oiva tumpeloinen: mistä se edes tiedä, miten mikäkin ääni lähtee ulos
 
Kielten soittaminen ja nauhavälien painaminen samalla tuottaa erikorkuisia ääniä. En laskisi sitä "teoriaksi", vaan esim. nuotin nimeäminen on teoriaa.

Krice: Kielten soittaminen ja nauhavälien painaminen samalla tuottaa erikorkuisia ääniä. En laskisi sitä "teoriaksi", vaan esim. nuotin nimeäminen on teoriaa.
 
Ehkä jossakin peräkylässä 100 vuotta sitten porukka soittikin ummikkona mutta nykyaikaisessa informaatioyhteiskunnassa ei kuulosta kovin uskottavalta selittää, että ei tiedä mistään mitään.