Kitarat: soittaminen ›

Puhutko syyllisyyden syvällä rintaäänellä? :D

Puhutko syyllisyyden syvällä rintaäänellä? :D
 
Hähä! :) Osittain, paitsi että en omistanut RRää. Kyllä sitä tosiaan tuli nuorempana aikansa kaahailtua heikoin tuloksin mutta onneksi asian tajusi suht nopeasti ettei sillä ollut soittamisen nautinnon kanssa mitään tekemistä. Sitten tuli otettua takapakkia ja rupesi soittamaan juttuja mitä soittaessa oikeasti pystyi nauttimaan, sen sijaan että perseili neljä minuuttia kieli poskessa.

Kaikkien mielestä tuntuu ...
... vai saanko vaan kahlattua biisin läpi.
 
Threadin viksuin postaus! +

kiitos neuvoista! ihmettelen vaan että miksi kaikki lulevat minun hakkaavan PELKKÄÄ bodomia? soitan toki muutakin ja harjoittelen tekniikkaa ja otteita ja nuotteja ja lisäksi olen aloittanut soittamaan hieman pianoa. kiitos neuvoista lähdenkin tästä kokeilemaan uusia musiikkityylejä yms. moro

ihmettelen vaan että miksi kaikki lulevat minun hakkaavan PELKKÄÄ bodomia?
 
Ainakaan minä en sellaista luule. Kirjoitin oman monologini lähinnä vastapainoksi näille tyypillisille ohjeille, että "jos sweepit sujuu, niin treenaa alternatea". Ikäänkuin se soitannollinen maailmankuva olisi tasan alternate - sweep - tapping - downstroke - pinch - divebomb - jotai skaaloi.

No voi nyt hyvänen aika, ei tollaseen kysymykseen oo muuta vastausta kuin se että soitat kaikista mahdollisista keksimistäs genreistä kaikkee... Paitti jos meinaat kehittymiselläs nopeuden lisäämistä, mitä voisin hyvinkin bodomsoittelijalta odottaa niin en jaksa keksiä mitään, alexin tekniikat on niin vaikeita monesti etten rupea niistä väittelemään kenenkään kanssa mitään...
 
Ite soittelin kans pitkään metallia, sit laajensin bluesiin, jazziin, poppiin ja klassiseen kamaan ja se on tuntunut tosi antoisalta, jos vaan metallimiehen selkäranka sen kestää niin kannattaa kokeilla sitä että vähän laskee gainia pienemmälle ja opettelee vaikka jotain Queenin biisejä, eric claptonia, eric johnsonia, kaikkee sellasta fiilistelyä jossa on helppo käyttää omaa musikaalisuuttaan improvisoinnissa ja fraseerauksessa, sit ehkä joskus palaa niihin metallimusan tuomiin iloihin..
 
Ja itseasiassa bluesjutut on monesti hirveesti vaikeempia kuin metalli, vaikee selittää miks mutta siis kai se on siks ainakin että metallia ei voi soittaa oikein muulla kun sähkökitaralla, kun taas blues, jazz ja sellanen on tosi pitkälle akustisiin juttuihin ja akustisen soittaminen on vähän haastavampaa ja siinä joutuu tekeen enemmän työtä käsillä kuin sähköskitalla.. Kannattaa kokeilla jos vaan jaksat, ties vaikka innostuisitkin sellasestakin rämpyttelystä :D

ja akustisen soittaminen on vähän haastavampaa ja siinä joutuu tekeen enemmän työtä käsillä kuin sähköskitalla..
 
Tämäkin riippuu vähän mitä sillä akustisella soittaa, mutta kyllähän jo useamman näppäilysormen käyttäminen vaatii enemmän kontrollia. Kyllä mielestäni kannattaa harjoitella akustisella (nylonkielisellä) soittamista vaikka olisi hevimiehiä. Yngwiekin soittaa akkaria:)

Luulen, että jos Bodomit menee yms., niin ei tarvi kiinnittää mihinkään huomiota! Ehkä hän voisi alkaa meille vinkkejä, miten saisimme samanlaisen kehitystahdin? Tarviiko se jo "aineita"?
 
Mitä aineilla tarkoitatkaan ,en tiedä mutta olen harjoitellut ahkerasti siitä lähtien kun aloitin kitaransoiton. Aluksi aloitin perusotteilla ja siirryin barresointuihin yms. Hieman vaikeampaan.Sitten aloitin tabeista mm. jotain helppoa apulantaa ja vastaavaa. Siitä siirryin ultimate guitarin,ykköskitaran yms. Googlen haulla etsittyjen kitara sivustojen tekniikkaharjoituksiin, ja rupesin soittamaan päivittäin monta tuntia päivässä tekniikkaharjoituksia, otteita, teoriaa yms. Aina vaan eteenpäin. Lisäksi kannattaa harjoitella monipuolista musiikkia: klassista,rockia,heviä,metallia, bluesia ja kaikkea mahdollista sweepejä yms. Kaikki mihin kykenee. Harjoittelua tarvitaan paljon mutta onnistuminen on aina mukavaa sitten lopuksi.

Ainakaan minä en sellaista luule. Kirjoitin oman monologini lähinnä vastapainoksi näille tyypillisille ohjeille, että "jos sweepit sujuu, niin treenaa alternatea". Ikäänkuin se soitannollinen maailmankuva olisi tasan alternate - sweep - tapping - downstroke - pinch - divebomb - jotai skaaloi.
 
Minusta kukin saa treenata mitä haluaa. Jos nuo ovat jollekkin SE juttu ja kokee ne riittäviksi, niin siitä vaan, ei pitäisi olla keneltäkään pois. Toisille taas harkittu ja hallittu vibrato tai laulavat bendit ovat tärkeämpiä. Ei siinä sen kummempaa. Kaikille on varmasti paikkansa ja erityylisiä soittajia aina tarvitaan.

Suurimmat kehitysaskeleet kitaristina olen saavuttanut bändisoittoon, jammailuun ja improvisaatioon keskittymällä. Mikään ei korvaa timeä, sitä kannattaa harjottaa metronomin kanssa. Yhteensoittoon kykeneminen on kaikista tärkeintä, jos aikomuksena ei ole vetää Bodomia makuuhuoneessa levyn tai guitarpron mukana.
Aivan liian monta kertaa olen törmännyt kitaristeihin jotka ovat teknisesti varsin kovatasoisia mutta luovan puolen kehittäminen, improvisaatiokyky ja time ovat selvästi heikolla pohjalla. Semmosten kanssa en soita minuuttiakaan, pää hajoaa.
 
Niin joo, ja tuohon Bodom meininkiin vielä... oletko harjoitellut biisejä korvakuulolta vai tabulatuureista? Suosittelen varauksetta suoraan levyltä plokkailua. Kehittää musikaalisuutta aivan eri tavalla kuin mekaaninen nuoteista soittaminen.
Ainakaan minulle ei ensimmäisen kahden levyn plokkaileminen ei pienen syventymisen jälkeen tuottanut merkittäviä ongelmia minkä jälkeen lakkasinkin pian täysin arvostamasta kyseistä artistia. Mutta se on kokonaan eri tarina.
 
Kehittyminen soittajana, kannattaa ajatella sitä myös musikaalisen näkemyksen kehittämisen kautta. Ei siis pelkästään soittotekniikan tai vaikka nopeuden kannalta.
Kaikista tärkeintä olisi kuunella mahdollisimman laajalti musiikkityylejä ja syventyä niihin ilman ennakkoluuloja.
 
Parhaat soittajat ovat mielestäni niitä jotka ovat kuunelleet montaa musiikkityyliä, sulauttaneet vaikutteet omaan soittoonsa ja luoneet niistä sen oman tyylinsä jonka voi tunnistaa muutaman biisin jälkeen.
 
Usein törmään ongelmaan jossa vaikuttaja artisti on lähes sama kuin se mitä itse haluaa tehdä, jolloin lopputulos on enemmän tai vähemmän sieluton kopio.

Mun mielestä tota, että pitäs kuunnella ihan kaikkee, korostetaan ehkä vähän liikaakin sillä mun mielestä kannattaa kuunnella sitä mistä oikeesti tykkää, koska siitähän se oma tyyli muodostuu jos on muodostuakseen. Toki kannattaa tutustua eri tyyleihin että jos niistä alkaiskin tykkäämään, mutta jos vaikkapa esimerkiksi iskelmä ei vaan iske ollenkaan, niin ei oo mitään järkee sitä alkaa vääntämään. Tietysti sessiosoittajilla on sitten vähän eri asia. Se monipuolisuus saattaa tehdä musiikista ehkä monipuolisempaa, mutta ei se tarkota että siitä musiikista tulis yhtään sen parempaa.

...mutta jos vaikkapa esimerkiksi iskelmä ei vaan iske ollenkaan, niin ei oo mitään järkee sitä alkaa vääntämään.
 
Oot ihan oikeassa, mutta eiköhän se iskelmä ole aikalailla ainoa, minkä pop-rock -soittaja sulkee heti kättelyssä vaikutteidensa ulkopuolelle:) Paitsi Agents. Mutta sehän ei olekaan iskelmää - vai onko?
 
Eri musiikkeihin tutustumista tulee painotettua siksi, että yllättävän usein kuitenkin avuntarvitsijan tietoisuus pyörii thrash-death-power -akselilla, ja perinteitä ja eksotiikkaa edustaa Maiden ja 80-luvun Metallica. Monilla asenne sulkee jo ennalta pois hirveän määrän musiikkia, josta saattaisi tykätä jos vain antaisi sille mahdollisuuden.
 
Ja eihän mistään voi tykätä, jos ei ole mitään kuunnellut. Löysin itse hiljattain uudestaan kirjaston levyosaston. Sieltä tulee lainattua taas roppakaupalla sellaisten artistien ja bändien levyjä, joista on hädin tuskin kuullut joskus vain nimen. Aina osuu haaviin jotain mielenkiintoista.
 
Yhdessä mielessä kehittyminen soittajana ja muusikkona on sitä, että oivaltaa eri musiikkien välisiä yhteyksiä, ja sen että uudet jutut rakentuvat vanhan perustalle. Mikäpä sitä oivallusta paremmin ruokkisi, kuin vaikkapa kirjaston lainausosasto.

...mutta jos vaikkapa esimerkiksi iskelmä ei vaan iske ollenkaan, niin ei oo mitään järkee sitä alkaa vääntämään.
 
Harjoittelu ja soittaminen kannattaa erottaa toisistaan.Tietenkin jokainen soittaa sellaista musiikkia mistä pitää,mutta on hyvä harjoittaa sävelkorvaa yms. sellaisen musiikin kanssa josta ei erityisemmin pidä,silloin ei kuluta loppuun lempimusiikkiaan eikä tylsisty koko hommaan.Jos musiikkiin tylsistyy,soittaminen ei ole enää hauskaa,ja jos soittaminen ei ole enää hauskaa,se on turhaa ja järjetöntä hommaa.

Ja itseasiassa bluesjutut on monesti hirveesti vaikeempia kuin metalli
 
Ja sitten kun luulee osaavansa soittaa bluesia, niin kannattaa muistaa että "Blues is easy to play, but hard to feel" - Jimi Hendrix. Tiedä sitten liittyykö mitenkään tähän keskusteluun.. Tai tietysti liittyy, kun otsikkona on Kehittyminen soittajana. Soittaminen on muutakin kuin tekniikkaa.

Se ei ole mikään aarrearkku, että pystyy vetäisemään hihasta sweepit ja tappingit...
 
Eiköhän se riipu ihan omista tavoitteista, että mikä se "aarrearkku" nyt kunkin soittajan kohdalla sattuu olemaan. Jotkut haluavat soittaa metallia ja bodomin tilusooloja, eikä joku afrikkalainen kansanmusiikki välttämättä kiinnosta tuon taivaallista, vaikka siihen tutustumalla varmasti kehittyiskin muusikkona. Toki on ihan helvetin hienoa olla monipuolinen ja monta eri tyyliä hallitseva hyvän sävelkorvan ja hyvän improvisointitaidon... (ja lista jatkuu) hallitseva muusikko, mutta se ei välttämättä ole kaikkien ensisijainen tavoite, vaan riittävä onnellisuus saavutetaan sillä että soitetaan justiinsa sitä mitä huvittaa.
 
Ainakin omalla kohdallani oon huomannut, että sitä mukaa kun soittotaito ja korvat ovat kehittyneet, niin myös musiikillista avarakatseisuutta ja kiinnostusta kaikennäköistä erilaista musiikkia kohtaan on tullut lisää. Uskoisin kummiskin, että tämä tapahtuu pitkällä aikavälillä ihan luonnostaan jos on tapahtuakseen. Mun on vaikea kuvitella, että ketään Alexi Laiho jr:ää alkaisi kuin taikaiskusta kiinnostamaan jazz vain ja ainoastaan sen takia, että joku random mnettiläinen sanoo että kannattaa kuunnella musiikkia monipuolisesti.
 
Kaikella kunnioituksella siis, helvetin hyvä ja ajatuksia herättävähän tuo Apricotin kirjoitus oli kokonaisuudessaan. Oon kuitenkin sitä mieltä, että ei kai se nyt hitto soikoon väärin ole jos joku diggailee hevimeteliä ja haluaa runkata sen tekniikan siihen kuntoon että irtoo sweepit ja tappingit vähän kovemmissakin tempoissa? :)
 
E: DVG:lle plussaa.

Kaikella kunnioituksella siis, helvetin hyvä ja ajatuksia herättävähän tuo Apricotin kirjoitus oli kokonaisuudessaan. Oon kuitenkin sitä mieltä, että ei kai se nyt hitto soikoon väärin ole jos joku diggailee hevimeteliä ja haluaa runkata sen tekniikan siihen kuntoon että irtoo sweepit ja tappingit vähän kovemmissakin tempoissa?
 
Mun pointti ei ollut se, että pitäisi välttämättä opetella soittamaan esim. jazzia tai mitään muuta kuin nyt tässä tapauksessa heviä. Ydin oli se, että arvokkain asia kaikista on syventää ja laajentaa ymmärrystä niistä puitteista missä soitetaan. Tarkoitan tällä esimerkiksi soundin kehittämistä, rakenteen tajua, ymmärrystä siitä että mitä sointuja biiseissä on, missä kohtaa rakennetta ollaan menossa soolon aikana, rytmisten ilmiöiden hahmottamista jne. Tämän kaiken voi tehdä heavy metallin sisällä, jos haluaa. Totta kai niitä temppujakin saa harjoitella, mutta pelkästään niillä ei pitkälle pääse.

Mun pointti ei ollut se, että pitäisi välttämättä opetella soittamaan esim. jazzia tai mitään muuta kuin nyt tässä tapauksessa heviä. Ydin oli se, että arvokkain asia kaikista on syventää ja laajentaa ymmärrystä niistä puitteista missä soitetaan. Tarkoitan tällä esimerkiksi soundin kehittämistä, rakenteen tajua, ymmärrystä siitä että mitä sointuja biiseissä on, missä kohtaa rakennetta ollaan menossa soolon aikana, rytmisten ilmiöiden hahmottamista jne. Tämän kaiken voi tehdä heavy metallin sisällä, jos haluaa. Totta kai niitä temppujakin saa harjoitella, mutta pelkästään niillä ei pitkälle pääse.
 
Tähän ei ole mitään nokan koputtamista, olen täysin samaa mieltä. Kunhan rustasin tuon oman sepostukseni sen "älä vitussa treenaa mitään tiluttamista ennen kuin lähtee suvereenisti bluussit ja afromusiikit" -meiningin vastapainoksi.