Kitarat: soittaminen ›

Kyllä sitä jaloviinaa pittää keikalla juua.
 
Ei se nyt aivan pakollista oo.

Yleensä on tullu keikat soitettua selvänä, mutta pari huomiota:
 
Tapaus: 2-3 kaljaa ennen keikkaa, pari keikan aikana
Huomioita: Uskomaton meininki, rento olo, ei stressannu yhtään soittovirheitä, soitto tuntui luistavan hyvin kun ei siitä paineita ottanut. Pystyi keskittymään vaan fiilistelyyn ja rokkaukseen.
 
Tapaus: X (monta) kaljaa ennen keikkaa, pari keikan aikana
Huomioita: Soitto alkoi jo kusta, virheitä tuli. Meininki kuitenkin kova, kuten myös keikan jälkeinen morkkis. Ei enää kännikeikkoja. Ainakaan ihan heti :D

Kyllä sitä jaloviinaa pittää keikalla juua. Kalja menee hyppysiin pahasti mutta Jallu ei.
 
No tästä se johtui etten huomannut mitään tossa edellisessä postauksessani kertomassani tapauksessa. Jaluahan sinne lavalle baarin vapaalla oleva henkilökunta lähetteli jatkuvalla syötöllä.

äänittäkää niitä känni/tötsy vetojanne........totuus tulee esiin aika äkkiä....eikä voi syyttää basistia tai rumpalia.......!!!!!
 
Äänitetty on bändillä, livenä, studiossa, kotona, valmiita biisejä ja vapaata improvisaatiota lähes joka keikalla. Toimii paremmin kuin hyvin ,kun soitto tulee selkärangasta. Liikahan on aina liikaa mitä vaan. Soittaako se Hendrixin Jimppa sillä Woodstockin jotenkin huterasti ja huonolla tatsilla? aika pitkä spliffi on nimittäin kaverilla huulessa. En kiellä enkä kehota, jokainen tyylillään.

Pakko kysyä, että onko kukaan täällä tehnyt musiikkia pilvessä? Joidenkin 60-lukulaisten luovuutta se taisi kovasti parantaa. :)Hitaammalla tempolla onnistuu, nopeammalla tempolla saattaa vaikeemmat sointukäännökset jumittaa. Hommassa pitää muistaa vaan että jos on hyvät paukut, kitara kuulostaa erilaiselta kuin normaalisti ja soittoa pitää mukauttaa.
 
SUPO:n pojille tiedoksi. Kokeiltu Suomen rajojen ulkopuolella.

Kännääminen ja soittaminen ovat molemmat taitolajeja. Molemmissa voi mennä helposti yli ja löytää itsensä yrjöämästä tai tiluttamasta yleisön edessä - en tiedä kumpi pahempi. Itse tykkään ottaa pari kaljaa ja hieman väkevämpää ennen keikkaa. Treeneissä on tullut sitten otettua isommallakin kädellä ja joskus on mielenkiintoista "herätä" kesken biisin ja miettiä, että mikä biisi tämäkin on, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä tämänkin osan jälkeen pitäisi soittaa.

On se totta. Jos ei osaa, niin ei kannata yrittää.

Noin kerran kuussa pidetään kännitreenit, ja huomioitu on, että nykyään voi paukuttaa kohtuu onnistuneesti biisejä läpi vaikka ei pystyssä pysy enää kunnolla.
yleensä sessiot kestää noin 10 tuntia jossa menee noin vajaa kori kaljaa per nuppi ja yleensä jallupullo päälle. Juomatauko pidetään saunan yhteydessä.
Yleensä kun soitto alkaa mennä istualtaan soittamiseks, nin siinä vaiheessa aletaan lopettelemaan. Erittäin hauskaa, opettavaista ja ilmaa puhdistavaa meininkiä!

Yleensä kun soitto alkaa mennä istualtaan soittamiseks, nin siinä vaiheessa aletaan lopettelemaan.
 
Jännä juttu. Me taas olemme niin mukavuudenhaluisia ettemme viitsi soittaa tuntikausia seisaaltaan. Soitto aloitetaan istualtaan, ja aamuyöstä itse soittelen yleensä makuuasennossa, kitara vatsan päällä köllöttäen. Erittäin rento ja hyvä soittoasento.

Jännä juttu. Me taas olemme niin mukavuudenhaluisia ettemme viitsi soittaa tuntikausia seisaaltaan. Soitto aloitetaan istualtaan, ja aamuyöstä itse soittelen yleensä makuuasennossa, kitara vatsan päällä köllöttäen. Erittäin rento ja hyvä soittoasento.
 
Tuota siis, siinä kohtaa alkaa olla yleensä aika tukeva annos voimajuomaa nupissa kun istualleen menee. Se on hyvä mittari millon joutaa nukkumaan... :)
Kyllähän sitä toki kessu&jallutaukoja istualtaan pidetään joka piisin välissä,

Ei se soittaminen oikein tunnu sujuvan jos ottaa yhtään enemmän kuin on tarvis. 3-4 olutta tuntuu parantavan soittotaitoja ja kuten jotkut muutkin ovat asiasta sanoneet, soitosta lähtee se pieni epävarmuuden tunne samantien jonnekkin tuonne itärajan taakse. Itselläni on se kun jotain omaa aloitan säheltämään (voisi kutsua sitä säveltämiseksi mutta en kehtaa) niin se muutama olut ja kessu huuleen, niin johan alkaa tapahtua. Löytyisi muutama ns. pikkusievissä tehty sävellys takataskusta ja se kama on ihan kuunneltavaa.. :)

Soittaminen päihteiden alaisena ...onnistuu tiettyyn rajaan asti. Muutama kalja kyllä rentouttaa kummasti, muutama lisää ja alkaa tuleen virheitä, tempokaan ei välttämättä pidä. On kyllä tullut treenattua viime aikoina soiton ohella myös maksan alkoholinpolttoa...

Humalassa soittoa on tullut harjoiteltua niin paljon ettei se tuota sen suurempia ongelmia. Tietenkin tarkkuus kärsii toisinaan hieman, mutta itse ainakin lasken enemmän fiiliksen varaan. Pahimmillaan en ole muistanut keikan kahta viimeistä biisiä koskaan soittaneenikaan, mutta virheitä ei silti juurikaan enempää tullut, mitä nyt meinasi ukkoo vähän huojua (videolta jälkikäteen tarkasteltuna).
 
Meille on (myös) tarttunut se paha tapa että kun on bänditreenit, otetaan kaljaa. Treeneissä on tullut huomattua että joskus menee jo 4-5 pullollista sormiin, kun taas joskus voi ottaa 10 eikä sitä vielä huomaa kuin luokattoman huonoista spiikeistä. Jos on tarve pelata varman päälle niin että pystyy parhaimpaansa (esimerkiksi nauhoitukset), nin sitten rajoitan mielellään kuitenkin 2-3 pulloon.
 
En minä tätä tapaa kenellekään kuitenkaan suosittele. Kyllä humalassa soittamiseen aika äkkiä oppii ja siihen tottuu, mutta onko se sitten niin tarpeen. Bonuksena saa kaupan päälle sen että sitten ei lopulta mielellään lavalle mene jollei ole sopivasti nousussa.

Pakko kysyä, että onko kukaan täällä tehnyt musiikkia pilvessä? Joidenkin 60-lukulaisten luovuutta se taisi kovasti parantaa. :)
 
Kaikki biisit.

Mites muilla,kuulostaako paremmalta "pikku sievässä" vai täysin selvin päin?Itsellä,kun pakosta piti lopettaa alkoholin käyttö,soittoon tuli todella aitoa innostusta.Joillakin kuuluisilla kitaristeilla,kuten Clapton ja Albert Järvinen,selvänä soittaminen tuntui karkaavan täysin käsistä ja oltiin yhtäkkiä liian pro (=unilääke).Toisaalta kun kuuntelee noiden herrojen kitarointia legendaarisilla levyillä niin tulee mieleen että ehkä soittivat kaikki päin v****a mutta tuurilla kaikki sormet meni juuri oikeaan paikkaan oikeeseen aikaan otelaudalla ja selvinpäin sitten homma ei enää onnistunutkaan.Kun taas esimerkiksi Stevie Ray Vaughanilla homma toimi päinvastoin.
 
En tiedä, kun en oo koskaan soittanut selvinpäin.

Paitsi vaakamambo.
 
Mambo number 5!
 
Otsikon mukaista toimintaa harrastin viimeksi eilen. Jos on soittaminen piinaa, tarvitaan vain lisää viinaa!
 
e.heh, tarkottaaks tuo aloittelijat-alue nyt sit niitä jotka korkkailee vasta ekoja pulloja...

Olen nähnyt tarpeeksi monta keikkaa, jotka ovat olleet surkeita sen vuoksi, että yksi tai useampi siellä lavalla on ollut liian kännissä. En aio kuulua tuohon porukkaan, koska se on kamalan noloa mokata itsensä ja sitten vielä ne bändin muut heput myös.
 
Esiintymisjännitys on joillakin peruste ottaa "neuvoa antavaa". Mielestäni paljon coolimpaa on kestää jännitys kuin mies ja kääntää se tsemppaukseksi siinä soitossa. Sitten joku päivä, kun pystyy esiintymään esiintymisjännityksen kanssa voi olla kunkku siinä soittamisessa. Viinan kanssa mahdollisuudet samaan ovat heikot.
 
Vaikka hyvää musaa on tehty myös lääkkeissä ja huumeissa, niin tuollakin saralla olisi paljon rouheempaa pystyä samaan ilman noita lisäaineita ihan vaan syntymähumalan avulla... Tietty, jos on varma, että ehtii huipulle ennen 30 vuotispäiviä, voi kai noitakin käyttää. Tuossakin on mun mielestäni liian suuri riski siihen, että tulee myytyä kamat kaman puutteessa ja päädyttyä vaan ihan tavalliseksi onnettomaksi narkkariksi...
 
Oma soittaminen tuntuu itsestä hieman vapautuneemmalta tuopin tai kahden jälkeen, mutta nauhoitukset paljastavat kyllä, ettei yleisö välttämättä jaa tuota kokemusta...

Olen nähnyt tarpeeksi monta keikkaa, jotka ovat olleet surkeita sen vuoksi, että yksi tai useampi siellä lavalla on ollut liian kännissä. En aio kuulua tuohon porukkaan, koska se on kamalan noloa mokata itsensä ja sitten vielä ne bändin muut heput myös.
 
Esiintymisjännitys on joillakin peruste ottaa "neuvoa antavaa". Mielestäni paljon coolimpaa on kestää jännitys kuin mies ja kääntää se tsemppaukseksi siinä soitossa. Sitten joku päivä, kun pystyy esiintymään esiintymisjännityksen kanssa voi olla kunkku siinä soittamisessa. Viinan kanssa mahdollisuudet samaan ovat heikot.
 
Vaikka hyvää musaa on tehty myös lääkkeissä ja huumeissa, niin tuollakin saralla olisi paljon rouheempaa pystyä samaan ilman noita lisäaineita ihan vaan syntymähumalan avulla... Tietty, jos on varma, että ehtii huipulle ennen 30 vuotispäiviä, voi kai noitakin käyttää. Tuossakin on mun mielestäni liian suuri riski siihen, että tulee myytyä kamat kaman puutteessa ja päädyttyä vaan ihan tavalliseksi onnettomaksi narkkariksi...
 
Oma soittaminen tuntuu itsestä hieman vapautuneemmalta tuopin tai kahden jälkeen, mutta nauhoitukset paljastavat kyllä, ettei yleisö välttämättä jaa tuota kokemusta...
 
Kyllähän se niinkin on, että jos elämässä ei olis mitään jännitettävää, niin melko tylsää sen eläminen sitten olis. Toki jos esiintymisen jännittäminen menee ihan sairaalloisen vaikeaksi niin kalja tai pari on paikallaan... siinä on vaan vaarana että homma lähtee sitten helposti lapasesta.
 
Itse jos jotain äänitän, en ota tippaakaan. Keikoista en tiedä, ei ole siltä saralta vielä kokemuksia. Mikäli ei nyt suurinpiirtein laatta lennä jännityksestä, niin tuskin tarvii ottaa "neuvoa antavaa" :D
 
BTW "kalja tai pari" saa uusia merkityksiä niiden uusien 1,25l pullojen ansiosta...:P

"Mailmassa ei mikään menestynyt bändi tai kukaan kovan linjan muusikko ole koskaan soittanut keikkoja/äänittänyt hyvää matskua päihteiden alaisena" ;) -Tämä ei ole tosiaankaan kehoitus alkaa käyttämään mitään aineita mutta totuus on että monet ovat niin tehneet ja monet myös siitä kovan hinnan maksaneet.

Nuottiöljy on hyvästä! Kyllä pari stobea ennen keikkaa ja yksi setin aikana pitää yllä rentoa ja nastaa fiilistä, se on ehkä tärkein tekijä kelpo keikan aikaansaamiseksi.
 
Ohessa selvin päin: http://www.youtube.com/watch?v=3u2RvPEJbgg
 
Ja parin stoben jälkeen: http://www.youtube.com/watch?v=6fT-OFOS4a8