Kitarat: soittaminen ›

Tarkoitus oli vaan se, että minä olen täysin erim ieltä kuin bluesristiretkeläiset.
 
Eri mieltä mistä? Tää meni nyt ihan vähän ohi, itse en koe olevani bluesristiretkeläinen, vaikka oikein kovasti siitä tykkäänkin.

Eri mieltä mistä? Tää meni nyt ihan vähän ohi, itse en koe olevani bluesristiretkeläinen, vaikka oikein kovasti siitä tykkäänkin.
 
En oo sua tarkottanu millään tavalla, säähän postasit tuolla aiemmin jo diggaavasi Moorea. Tarkoitin vaan joitain muita tyyppejä, joita en lähde tässä nimeämään, Jucciz vois lukiessaan suuttua.. eiku hups, määhän sanoin sen vahingossa. No, ei voi mitään.

Oiskohan toi Gary Mooren uus Close As You Get hyvä?
 
http://www.amazon.com/gp/music/wma- … sam_wma_001_005/104-2601323-1587120

E: Blue Moon: eipä kestä, ja sori, jos annoin sellaisen kuvan. Tarkoitus oli vaan se, että minä olen täysin erim ieltä kuin bluesristiretkeläiset.
 
Ei täs nyt anteeksi tarvi pyydellä, asiallista keskusteluahan tää on ollu.
 
Mulle vaan tuli muutamasta tään ketjun viestistä semmonen fiilis, että mistä tässä nyt on tarkoitus keskustella, Mooren soitosta ja musiikista, vai siitä mitä "bluespuristit" niistä pitävät. Tuollahan jo dumattiin "perusblueskin" (mitä se sitten lieneekään, 12 tahtia vissiin??) tylsäksi musiikiksi ja samalla kuitenkin moititaan nimenomaa "puristeja" rajoittuneesta musamausta. Tommoset jutut pistää väkisin miettimään, että mikä on homman nimi. Mutta nyt riittää tää off-topic mun osalta, jatkakaa te muut aiheesta. :-)

Mooren soitossa mielestäni yhdistyvät monenlaiset hienot seikat. Perusbluesissa ei itsessään ole mitään vikaa. Kaikkeen musiikkiin sisältyy paljon huonoa ja hyvää. Moore tuo bluesiin väriä rikkomalla perinteisiä siihen liittyviä kaavoja. Hänen tarkat bendinsä ja hallitut vibransa ovat jo sinänsä hyviä, mutta juuri hänen fraseerauksensa ja lickinsä tuo siihen se lopullisen silauksen. On toki muitakin soittajia, jotka tuovat oman värinsä bluesiin, mutta Moore on myös melko legendaarinen jätkä. Ja hienostihan Gary sitä heviosastoakin vetelee. Mielestäni juuri tämä hevitausta tuo hänen bluessoittoonsa sitä jotain, mikä jää helposti puuttumaan "perus bluesista". Ja kysymys onkin nimenoman siitä, että hän on tuonut uudenlaisia ulottuvuuksia tyylilajiin, eikä siitä että perus blues olisi välttämättä ja aina perseestä. Ei ole tarkoitus parjata ketään perus bluesin ystäviä, mutta Moore vain on mielestäni tehnyt oman juttunsa melko tyylikkäästi. Ja siihen erottamattomana osana kuuluvat kaikenlaiset nopeat juoksutukset, ja ilman niitä siitä jäisi ehkä puuttumaan jotain.

Ei täs nyt anteeksi tarvi pyydellä, asiallista keskusteluahan tää on ollu.
 
Mulle vaan tuli muutamasta tään ketjun viestistä semmonen fiilis, että mistä tässä nyt on tarkoitus keskustella, Mooren soitosta ja musiikista, vai siitä mitä "bluespuristit" niistä pitävät. Tuollahan jo dumattiin "perusblueskin" (mitä se sitten lieneekään, 12 tahtia vissiin??) tylsäksi musiikiksi ja samalla kuitenkin moititaan nimenomaa "puristeja" rajoittuneesta musamausta. Tommoset jutut pistää väkisin miettimään, että mikä on homman nimi. Mutta nyt riittää tää off-topic mun osalta, jatkakaa te muut aiheesta. :-)
 
Niin, kyllähän tuollainen vastakkainasettelu on aika hedelmätöntä. Löytyy varmaan lukemattomia bluesdiggareita (esim. allekirjoittanut), joilla samaan levyhyllyyn mahtuu ongelmitta sekä Robert Johnson että Gary Moore.

Niin, kyllähän tuollainen vastakkainasettelu on aika hedelmätöntä. Löytyy varmaan lukemattomia bluesdiggareita (esim. allekirjoittanut), joilla samaan levyhyllyyn mahtuu ongelmitta sekä Robert Johnson että Gary Moore.
 
Mullahan menee tohon noitten jatkeeks vielä Claptonkin..;)

Niin, kyllähän tuollainen vastakkainasettelu on aika hedelmätöntä. Löytyy varmaan lukemattomia bluesdiggareita (esim. allekirjoittanut), joilla samaan levyhyllyyn mahtuu ongelmitta sekä Robert Johnson että Gary Moore.
BigPapa:
Mullahan menee tohon noitten jatkeeks vielä Claptonkin..;)
 
Johnson puuttuu, mutta Clapton, Moore, BB, ja Fleetwood Mac löytyvät, samoin kuin Led Zeppelin. (kylhän hekin bluesia soittivat jonnii verran, omalla tyylillään:)

Ja kysymys onkin nimenoman siitä, että hän on tuonut uudenlaisia ulottuvuuksia tyylilajiin, eikä siitä että perus blues olisi välttämättä ja aina perseestä. Ei ole tarkoitus parjata ketään perus bluesin ystäviä, mutta Moore vain on mielestäni tehnyt oman juttunsa melko tyylikkäästi. Ja siihen erottamattomana osana kuuluvat kaikenlaiset nopeat juoksutukset, ja ilman niitä siitä jäisi ehkä puuttumaan jotain.
 
Aivan, tuossa kommentissa oot kyl asian ytimessä.

Aika hauskaa muuten, että Mnetissä nää jutut tuppaa menemään siihen aina joka asiassa, että tuodaan jutun ulkopuolisia asioita ja tartutaan heti siihen, jos jossain viestissä ilmaisee itseän puutteellisesti. En tarkoita sitä, että kirjoituksien sisältöä ei pitäisi miettiä, mutta kun (yleisemmällä tasolla) kirjoitusvirheistä, jotka eivät tee tekstiä vaikeammaksi ymmärtää, valitetaan armottomasti, ja asiavirheistä ja niiden huomaamisesta tehdään joskus järjettömän iso asia, ikäänkuin se parantaisi henkilön ihmisarvoa tms.
 
Ja lopuksi asiaakin:
http://www.youtube.com/watch?v=WkSiEvt1-Ko
http://www.youtube.com/watch?v=0TvwVatvT-M
http://www.youtube.com/watch?v=U6U0n15ZVP8
http://www.youtube.com/watch?v=u-8KGQuRQWQ
http://www.youtube.com/watch?v=8ng0ZANReNU
 
Huomatkaa viimeinen: Pori Jazz, Garry Moore.

Gary Moore on lähestulkoon meikäläisen lempikitaristi. Lähes kaikesta tuotannosta tykkään kovasti, mutta joidenkin biisien melodioita ois voinut kyllä miettiä pariin kertaan. Kuulostavat jotkut biisit hiukan liikaa samoilta... Livenä näin ukkelin Kotkassa ja ihan jees vetoahan tuo mielestäni oli. Tosin soolojen ilmehdinnät muistuttivat lähinnä todella tuskallista kuolemaa, mutten antanut sen suuremmin häiritä...
 
Oiskohan toi Gary Mooren uus Close As You Get hyvä?
 
http://www.amazon.com/gp/music/wma- … sam_wma_001_005/104-2601323-1587120
 
Onhan se ihan hyvä lerpuke (ostin kotkan keikalta :D), mutta aika puista loppujen lopuksi... ei sillä! kyllä sitä fiiliksissä kuunteli koko matkan autolla kotiin (n. 3,5h) repeatinä :D

Ja lopuksi asiaakin:
http://www.youtube.com/watch?v=WkSiEvt1-Ko
http://www.youtube.com/watch?v=0TvwVatvT-M
http://www.youtube.com/watch?v=U6U0n15ZVP8
http://www.youtube.com/watch?v=u-8KGQuRQWQ
http://www.youtube.com/watch?v=8ng0ZANReNU
 
Huomatkaa viimeinen: Pori Jazz, Garry Moore.
 
Siinä oli hyviä pätkiä. Pelkästään ton Messiahin olin kuullut aikaisemmin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=hapJe1qeVZs
Loneri on kova biisi soitella pelkän taustaraidan matkassa, kun on tilaa improta omiakin tuolla loppupuolella. Tuossa pätkässä Karilla aika härski stratokopsu. Floikka, Aktiivimikki ja koverrettu lankku..

Pitääpäs näin offtopiccina ostaa toi Derringerin Blues Deluxe:
 
http://www.amazon.com/gp/music/wma- … sam_wma_001_006/104-2601323-1587120

Tuossa pätkässä Karilla aika härski stratokopsu. Floikka, Aktiivimikki ja koverrettu lankku..
 
Mitäs koverruksia tossa on? Vai tarkoitatko tuota floikkarouttausta?
 
Eikös Moore ollut Charvelin mannekiini noihin aikoihin? Over the hillsin videossa taisi kyllä soitella PRSllä.
 
Täytyy muuten vielä lisätä, että heviMoore on vieläkin mulla topkympissä. Vaikutti muhun soittamista aloittelevana teininä aivan julmetusti.

Mitäs koverruksia tossa on? Vai tarkoitatko tuota floikkarouttausta?
 
Joskus olin katsovinani tuosta pätkästä että olisi otelauta montulla, mut eipäs ollutkaan tarkemman havainnoinnin perusteella.

Mulla on pitkään ollut aikomuksena tutustua paremmin Mooren tuotantoon mutta aikomukseksi on vaan jäänyt, vaikka olen aina pitänytkin siitä. Kotkassa mies osoitti olevansa kovan luokan kitaristi. Gary itse tuntui selvästi haluavansa soittaa nimenomaan bluesia ja niin myös tekikin. Ainakin osa yleisöstä odotti niitä tunnetumpia (Parisienne Walkways ym.) biisejä ja saikin muutaman kerran tahtonsa läpi. Itsekin odotin kuulevani One Day:n mutta kuulematta jäi. Joka tapauksessa hyvä bluespainotteinen keikka ja hienot soundit. No, täytynee tosiaan yrittää tutustua syvällisemmin miehen tuotantoon..

Lupasin taannoin itselleni, että en osallistu enää koskaan Moore-keskusteluihin. Ja tässä sitä ollaan :D
 
Ollaan miehestä ja musiikistaan mitä mieltä hyvänsä, heppu taitaa vääjäämättä löytyä joskus tulevaisuudessa sahkökitaristien "Mitä Missä Milloin - kirjastosta."
 
Kuten myös esim. Rory Gallagher. Irlantilaiset ovat oma kuvia kumartelematon ja itse valitsemiaan teitä kulkeva rotunsa. Niin musiikissa kuin muussakin elämässä.
 
Itse arvostan isosti tuollaista suoraselkäisyyttä!

Mitäs koverruksia tossa on? Vai tarkoitatko tuota floikkarouttausta?
 
Eikös Moore ollut Charvelin mannekiini noihin aikoihin? Over the hillsin videossa taisi kyllä soitella PRSllä.
 
Täytyy muuten vielä lisätä, että heviMoore on vieläkin mulla topkympissä. Vaikutti muhun soittamista aloittelevana teininä aivan julmetusti.
 
Moore on siitäkin erittäin mielenkiintoinen kitaristi, että hän on soittanut todella monenlaisilla kitaroilla. On ollut stratoa, les paulia, flying V:tä, PRS:ää ja monia muita. Yleensä monet kitarasankarit käyttävät ainoastaan yhtä tai korkeintaan paria kitaramallia/merkkiä.

Kuten myös esim. Rory Gallagher. Irlantilaiset ovat oma kuvia kumartelematon ja itse valitsemiaan teitä kulkeva rotunsa. Niin musiikissa kuin muussakin elämässä.
 
Nii ja kun tohon lisätään vielä Scott Gorham, Brian Robertson, ja Eric Bell, ni ollaan irkkujen osalta purkissa (siis koko saaresta puhun)

Nii ja kun tohon lisätään vielä Scott Gorham, Brian Robertson, ja Eric Bell, ni ollaan irkkujen osalta purkissa (siis koko saaresta puhun)
 
Saatan olla väärässä, mutta oon pitänyt Gorhamia jenkkinä. Ainakin syntyperältään.