Kitarat: soittaminen ›

Sanotaan tähän väliin että ei se pelkkä treenaaminen autuaaksi tee. Tärkeää se on, mutta ei kaikki opi vaikka treenaisivat kuinka saatanasti. Pitää olla aivot ja korvat mukana, paljon keskittymistä ja hiukkasen myöskin tuuria.
 
Aivan, kaikkia ei ole vain tehty soittajiksi. Kuitenkin pitää tämän lisäksi muistaa se että, todennäköisyys tulla hyväksi soittajaksi lisääntyy sillä aktiivisella treenillä. Eli potentiaalisien soittajien todennäköisyys tulla hyviksi soittajiksi on suurempi treenin myötä, kuin sen että odotellaan vain sitä oppimista.

soitan:
 
MA TI KE TO PE LA SU
4h 4h 5h 6h 6h 3-10 3-10
 
ja ikää on 13 vuotta ja noi ylä puolella on tunteja ja piano on tässä sivussa kans...
 
Jos tämä oli sarkasmia, niin se oli hyvä juttu.
 
Jos ei, niin sitten jo aika sairasta... Alkaa mennä urheilun puolelle. Kyllähän sitä itekkin tulee soiteltua välillä montakin tuntia, mutta fiiliksestä se on kiinni. Ei tästä nyt noin kamalaa suorittamista saa tulla, IMO

Aivan, kaikkia ei ole vain tehty soittajiksi. Kuitenkin pitää tämän lisäksi muistaa se että, todennäköisyys tulla hyväksi soittajaksi lisääntyy sillä aktiivisella treenillä. Eli potentiaalisien soittajien todennäköisyys tulla hyviksi soittajiksi on suurempi treenin myötä, kuin sen että odotellaan vain sitä oppimista.
 
Katselin tuosta sun bändinhakuilmoituksesta, että olet 16-v. Eiköhän tuo 8 tuntia päivässä jossakin vaiheessa ala sullakin tippumaan. Tuon ikäisenä nyt kuka vain on puhtia täynnä tekemään mitä tahansa kun ne koulutkin menevät läpi vain hymyilemällä opettajalle :)
 
Sitten kun on intit, opiskelut, opiskeluiden rahoitus jne. niin katsellaan sitten. Ja jos joskus meinaat löytää vähänkin vaktuisempaa parisuhdetta, niin alkaa soitot hiipumaan. Valitettava tosiasia.
 
Ei siinä mitään. 8h/päivä on kunnioitettava treenimäärä, mutta jos sillä ei tule isona tienaamaan miljardeja niin onhan se ajan haaskausta. Mun mielestä-
 
Kai itse olen vain katkera siitä että itse en ole jaksanut treenata varmaan 7 vuoteen. Bänditreenitkin meni aina kännissä. Mutta hauskempaa sekin kuin sahata skaalaa neljän seinän sisässä 24/7.
 
Omat hyödyllisimmät treenit tapahtuvat tosiaan nauhoittaessa. Silloin tulee vedeltyä itsellekin ylivaikeita hommia, mutta niitä vedetään kunnes kuulostaa nauhalta hyvältä. Ja ainahan sitä nauhoittaessakin voi kusettaa. Kolmen nuotin pätkissä vain läpi.
 
Tästä kuuntelemaan, miltä kuulostaa 16 vuoden soittoura lähes treenaamatta:
http://ameba.lpt.fi/~vilkmati/Sontaa/Changes.mp3 Tuon nauhoitin viikko sitten ja sen jälkeen en tosiaan ole jaksanut luuttuun koskea. Paskaa musaa.
 
Kiitos ja anteeksi.

Edit2: Vaikka muuten jäisi soittelu vähemmälle, niin usein tulee kyllä nettiä selatessa kaikenlaista räpelletyä ihan unpluggedina.
 
Minulla on aivan sama vika. Yhtenä päivänä pidän kitaraa kädessä koko päivän ajan, siis ihan koko päivän. Menin syömään, vessaan ja tein muutkin asiat kitara kädessä. Parasta siinä oli se, että en tajunnut sitä vasta, kuin nukkumaan mennessä ja tuli hiukan orpo olo. :(
 
Itse en ole ikinä mitään päiväkirjaa pitänyt, mutta toisaalta tällainen olisi ihan hyvä apu treenauksessa ja näkisi vähän oman kehityksen kulkua. Tosin itse henkilökohtaisesti en pidä liian kurinalaisesta soitosta ja haluan yleensä räpeltää vain oman tahdon mukaan. Välillä kuitenkin treenailen kaiken maailman kuvioita ja tekniikoita montakin tuntia ja kyllähän se tuottaa siihen omaan soittoonkin uusia juttuja. Teoriaa tykkään myös opiskella, mutta olen niin laiska, että teen kaiken opiskelun päässäni enkä jaksa kirjoitella paperille mitään juttuja. Tämäkin auttaisi luultavasti hieman. Mutta pääsääntöisesti soittelen muutaman tunnin päivässä.
 
EDIT: pari vihrettä.

En treenaa. Nyt tosin otin käsittelyyn pienen haasteen ja listasin paperille n. 70 biisiä, jotka aion opetella vetämään kunnialla läpi, osa oli ennestään tuttuja. Joten tänään tuli tenttiin lukemisen ohella tapailtua vähän pariakymmentä biisiä ulkomuistista/korvakuulolta.
 
Mutta biisit onkin parasta treeniä, soittamalla oppii soittamaan, treenaamalla treenaamaan. Vähän enemmän voisin kyllä itsekin treenata. Tunti-pari voisi olla optimi, pidempiaikainen treeni ei hyödytä, koska se ei ikinä ole niin intensiivistä.
 
Edit: Muistan kun Les Paul puhui jossain haastattelussa siitä, että nykykitaristit treenaavat ihan liikaa ja sen vuoksi soitto kuulostaa sisällöttömältä. Sanoi, että vaikka taimi ja nopeus ovat kohdallaan ja tarkkuus kunnossa niin kaikesta kuuluu se, että soittaja ei vie enää tyttöjä ulos tai pelaa korista kavereidensa kanssa.

Kitara on lähes koko ajan kädessä vapaa ajalla eli noin 5-8 h per päivä, mutta ehkä puolet on semmosta aktiivista soittoa/harjottelua, muu on sitten vain jotain soittelua samalla kun katsoo televisiota tai on tietokoneella. Varmaan viimeseen kahteen vuoteen en ole ollut soittamatta viikkoa.

Tuon ikäisenä nyt kuka vain on puhtia täynnä tekemään mitä tahansa kun ne koulutkin menevät läpi vain hymyilemällä opettajalle :)
 
Ainakin tää mun amis on tähän asti suoritettu juurikin tällä :). Varsinkin kun "söpö" poika olen ja ala on täynnä naisopettajia (sos- ja terveys).
 
Sitten kun on intit, opiskelut, opiskeluiden rahoitus jne. niin katsellaan sitten. Ja jos joskus meinaat löytää vähänkin vaktuisempaa parisuhdetta, niin alkaa soitot hiipumaan. Valitettava tosiasia.
 
Totta joka sana. Toisaalta taas en jatko-opiskelua ole tuuminut sillä tällä alalla on suht hyvin töitä. Suhteitakin omalle erikoistumisalalle on, eli sukulaisia ja perhetuttuja on psykiatrian polikinikoilla töissä, avo-hoidon hoitajia on yms. Mielenterveyshoitajaksi on siis määrä valmistua vuonna 2009.
 
Ei siinä mitään. 8h/päivä on kunnioitettava treenimäärä, mutta jos sillä ei tule isona tienaamaan miljardeja niin onhan se ajan haaskausta. Mun mielestä-
 
Kuten sanottua, mulle ei itse ole tärkeää tulla isoksi staraksi, vaan pääasiallinen tavoite on tienata leipä soitolla. Vaikka sitten iskelmää 8 erissä kokoonpanossa, mutta silti. Vaikka sanoin edellä että teen tästä elämäntyöni (ja sen teen), mutta pääasiallinen pointti on juuri yrittää elää soitolla, eikä tienata miljardeja ja saada naisia. Kuten myös olen maininnut tuo amis on vain "back up plan", ja valitsin tuon alan mm. työllisyysnäkymien vuoksi.
 
(Kai itse olen vain katkera siitä että itse en ole jaksanut treenata varmaan 7 vuoteen. Bänditreenitkin meni aina kännissä. Mutta hauskempaa sekin kuin sahata skaalaa neljän seinän sisässä 24/7.
 
Ei kannata olla katkera. Kukin tyylillään, toinen tykkää mummosta, toinen pikkusiskosta. Mielipiteistä ei voi muuta kuin kiistellä :).
 
Omat hyödyllisimmät treenit tapahtuvat tosiaan nauhoittaessa. Silloin tulee vedeltyä itsellekin ylivaikeita hommia, mutta niitä vedetään kunnes kuulostaa nauhalta hyvältä. Ja ainahan sitä nauhoittaessakin voi kusettaa. Kolmen nuotin pätkissä vain läpi.
 
Jos joku on katsonut SYL:llän alien levyn bonus dvd:n, Gene Hoglan (rumpali) mainitsee siinä että hänen pääasiallinen tavoite soittajana on soittaa tarkasti kuin kone. Tekemättä virheitä, mutta silti säilyttää tatsi ja ilmaisukyky rummuilla. Tämän olen ottanut itselleni myös tavoitteeksi kitaransoittajana. Eli en halua nauhoituksissa tehdä näitä ponnari kakkosnauhan kohdalle, pätkissä nauhotettu temppuja. En halua huijata edes itseäni.
 
Kiitos ja anteeksi.
 
Ole hyvä ja anteeksi ei tarvi mielipiteen ilmaisua pyytää.

Nyt on taas ollut hieman taukoa soitosta etten viikkoon oikeen soitellut kuin ehkä 15min päivässä, jos bänditreenit jätetään pois... Pari tuntia soitin eilen ja tänään ja toivon että saisin soiteltua joka päivä, mutta aika ei (mukamas) tahdo riittää.. Joskus harjoittelu venyy 6-8 tuntiin kun oikein innostuu mutta ei kovin usein.
 
Yleensä riffittelyä ja levyn mukana soittamista. Teoriaa koitan opiskella aina kun inspiraatio iskee.. Omia biisejä tulee myös väsäiltyä. Erilaisia tekniikkaharjoituksia telkkaria katsellessa tulee tehtyä. Soitto on laidasta laitaan eri musatyylejä, mikä ehkäisee motivaation loppumista ja joka tyylistä oppii erilaisa kikkoja joita koetan aina soveltaa.

Katselin tuosta sun bändinhakuilmoituksesta, että olet 16-v. Eiköhän tuo 8 tuntia päivässä jossakin vaiheessa ala sullakin tippumaan. Tuon ikäisenä nyt kuka vain on puhtia täynnä tekemään mitä tahansa kun ne koulutkin menevät läpi vain hymyilemällä opettajalle :)
 
Sitten kun on intit, opiskelut, opiskeluiden rahoitus jne. niin katsellaan sitten. Ja jos joskus meinaat löytää vähänkin vaktuisempaa parisuhdetta, niin alkaa soitot hiipumaan. Valitettava tosiasia.
 
Ei siinä mitään. 8h/päivä on kunnioitettava treenimäärä, mutta jos sillä ei tule isona tienaamaan miljardeja niin onhan se ajan haaskausta. Mun mielestä-
 
Kai itse olen vain katkera siitä että itse en ole jaksanut treenata varmaan 7 vuoteen. Bänditreenitkin meni aina kännissä. Mutta hauskempaa sekin kuin sahata skaalaa neljän seinän sisässä 24/7.
 
Omat hyödyllisimmät treenit tapahtuvat tosiaan nauhoittaessa. Silloin tulee vedeltyä itsellekin ylivaikeita hommia, mutta niitä vedetään kunnes kuulostaa nauhalta hyvältä. Ja ainahan sitä nauhoittaessakin voi kusettaa. Kolmen nuotin pätkissä vain läpi.
 
Tästä kuuntelemaan, miltä kuulostaa 16 vuoden soittoura lähes treenaamatta:
http://ameba.lpt.fi/~vilkmati/Sontaa/Changes.mp3 Tuon nauhoitin viikko sitten ja sen jälkeen en tosiaan ole jaksanut luuttuun koskea. Paskaa musaa.
 
Kiitos ja anteeksi.
 
Paskapuhetta. Asioiden priorisointi ratkaisee paljon. Mä olen parisuhteessa, jossa molemmat treenaa päivittäin tunteja, about 2-8. Loppuaika menee sitten kenellä mihinkin, säveltämiseen, sovittamiseen, musiikin tutkimiseen, orkesteriharjoituksiin, kouluhommiin, jne. Ja skaalojen sahaaminen on ihan huippua.
 
Lisäksi ainakaan mä en todellakaan tee niitä asioita, joita teen, rahan takia. Mä teen niitä siksi, että saan niiden tekemisestä tyydytystä. Mitä vittua sillä rahalla tekee, jos ne asiat, joista tulee tyytyväiseksi, ovat ilmaisia/erittäin edullisia?
 
Opiskelut rahoitan opintotuella ja satunnaisilla keikkahommilla. Ikinä ei oo jäänyt vuokra maksamatta tai ruoat ostamatta. Kun ei käy baarissa, rahaa riittää yllättävän moneen asiaan.
 
Kukin tietysti tekee just sitä mikä tuntuu tärkeältä.

Paskapuhetta. Asioiden priorisointi ratkaisee paljon. Mä olen parisuhteessa, jossa molemmat treenaa päivittäin tunteja, about 2-8. Loppuaika menee sitten kenellä mihinkin, säveltämiseen, sovittamiseen, musiikin tutkimiseen, orkesteriharjoituksiin, kouluhommiin, jne. Ja skaalojen sahaaminen on ihan huippua.
 
Olette varmaankin todella onnellisia. Lapset sitten vain päivähoitoon, että voi pitää prioriteeteista kiinni.
 
Lisäksi ainakaan mä en todellakaan tee niitä asioita, joita teen, rahan takia. Mä teen niitä siksi, että saan niiden tekemisestä tyydytystä. Mitä vittua sillä rahalla tekee, jos ne asiat, joista tulee tyytyväiseksi, ovat ilmaisia/erittäin edullisia?
 
Moni asia, mikä tekee olon tyytyväiseksi/turvalliseksi, maksaa. Aakkos- vai kronologisessa järjestyksessä?
 
Opiskelut rahoitan opintotuella ja satunnaisilla keikkahommilla. Ikinä ei oo jäänyt vuokra maksamatta tai ruoat ostamatta. Kun ei käy baarissa, rahaa riittää yllättävän moneen asiaan.
 
Ei ole jäänyt multakaan, mutta eipä ole jäänyt elämä elämättä myöskään. Mutta tuskin siellä norsunluutornissa korkeat vuokrat onkaan. Vituttaa varmaan kertoa lapsenlapsille joskus että vaari ei tehnyt muuta kuin istui mökkihöperöityneenä luuttu kourassa neljän seinän sisässä koko nuoruutensa.
 
Kukin tietysti tekee just sitä mikä tuntuu tärkeältä.
 
"Paskapuhetta. Asioiden priorisointi ratkaisee paljon." -kuten itsekin asian mainitsit.

Olette varmaankin todella onnellisia. Lapset sitten vain päivähoitoon, että voi pitää prioriteeteista kiinni.
 
Ei oo näillä näkymin ainakaan itse hedelmöitettyjä lapsia tulossa, jonkin sukupolven täytyy ottaa ensimmäinen askel liikakansoituksen hoitamiseksi. Adoptio on ainoa järkevä vaihtoehto.
Ja joo, ihan onnellisia ollaan, no problem.
 
Moni asia, mikä tekee olon tyytyväiseksi/turvalliseksi, maksaa. Aakkos- vai kronologisessa järjestyksessä?
 
Kuka mistäkin onnen saa.
 
Ei ole jäänyt multakaan, mutta eipä ole jäänyt elämä elämättä myöskään. Mutta tuskin siellä norunluutornissa korkeat vuokrat onkaan. Vituttaa varmaan kertoa lapsenlapsille joskus että vaari ei tehnyt muuta kuin istui mökkihöperöityneenä luuttu kourassa neljän seinän sisässä koko nuoruutensa.
 
Ei oo varmastikaan niitä lapsenlapsiakaan tulossa. Oon mä tähän mennessä jo ehtinyt vierailla aika monessa maassa ja tehnyt kaikkea muutakin turhaa, itse asiassa se alkoi vituttaa niin paljon että siksi mä päätinkin ruveta tekemään jotain millä on jonkinlaista pysyvää arvoa. Musiikillisia kokemuksiakin on ehtinyt kertyä jos minkälaisia. Ootko kompannut laskuhumalassa Tsaikovskin viulukonserttoa? Melko mielenkiintoista;)
Kerro mitä elämää sä sitten oot nähnyt, sellaista, mitä ei voisi elää vaikka olisi istunut luuttu kourassa 70-vuotiaaksi saakka?
 
Jokainen tekee niitä asioita, joita oikeiksi tuntee. Mun mielestä on vaan perin outoa ruveta arvostelemaan toisten tapoja tehdä asioita ja väittää että se, mitä toinen haluaa, on väärin. Tietääkseni maailmassa on ammattimuusikoita vaikka kuinka paljon, niitä jopa koulutetaan liikaa. Ammattimuusikon tehtäviin kuuluu päivittäinen harjoittelu ja soittokunnosta huolehtiminen. Ei siinä ole mun mielestä mitään omituista. Ei ole myöskään millään tavalla harvinaista että ihmisillä on perhe, jopa muusikoilla.
Jos sä et halua soittaa, älä syytä siitä muita asioita kuin omaa itseäsi. Ei kukaan sua pakota "elämään elämää" soiton sijaan.

Jokainen tekee niitä asioita, joita oikeiksi tuntee. Mun mielestä on vaan perin outoa ruveta arvostelemaan toisten tapoja tehdä asioita ja väittää että se, mitä toinen haluaa, on väärin. Tietääkseni maailmassa on ammattimuusikoita vaikka kuinka paljon, niitä jopa koulutetaan liikaa. Ammattimuusikon tehtäviin kuuluu päivittäinen harjoittelu ja soittokunnosta huolehtiminen. Ei siinä ole mun mielestä mitään omituista. Ei ole myöskään millään tavalla harvinaista että ihmisillä on perhe, jopa muusikoilla.
Jos sä et halua soittaa, älä syytä siitä muita asioita kuin omaa itseäsi. Ei kukaan sua pakota "elämään elämää" soiton sijaan.
 
En missään vaiheessa ole väittänyt, että on väärin. Realiteetit pöytään ja ne, joilla elämän prioriteetit eivät ole muuttuneet esim ikien 15 ja 25 välillä, kertokoot sen.
 
Jos kerta siellä musiikkipuolella on liikaa väkeä, miksi sinne pitää ehdoin tahdoin tunkea? Miksei harrastusta voi pitää harrastuksena, koska muuten siitä katoaa täysin se ilo ja tuloksena on pelkkää orjallista suorittamista.
 
Kyllä, monella muusikolla on perhe, mutta he ovatkin joutuneet miettimään juurikin niitä prioriteettejaan uusiksi ja jostain on pakko karsia. Yleensä harrastuksista. Mieti asiaa niin, että olet töissä vaikka YH -isänä paskakuskina ja joudut jättämään pari duunipäivää väliin ja lähtemään sairaalaan kun vuoden ikäiseltä penskaltasi leikataan kitalakihalkio. Varmaankin lähdet mielelläsi mukaan. Mitäs jos ammattimuusikkona sinulla olisi yhteisesiintyminen maailman huippujen kanssa? Prioriteetit kunniaan.
 
EDIT: Ainiin.. Ethän omia lapsia hanki, vaan adoptoit. Niillähän ei ole samoja tarpeita kuin biologisilla lapsilla.

Jake.e:"Olen päättänyt tehdä kitaroinnista elämäntyöni, tää amis on vain "backup plan". Ei tätä (8h/päivä) kannata tehdä jos ei oikeasti saa sellaista orgastista tunnetta kun kitaran käteen ottaa. Monet haluavat pitää kitaroinnin ihan vain harrastuksena ja se on minulle ok. En moiti ketään joka treenaa 1/h silloin tällöin."
 
Toiset näkee musiikin mahdollisena leivän ansaitsemisena - toiset vaan pitää sika hauskaa. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen amatööriporukkaan. Yksin tiluttelu ilman ambiitioita on helppoa, stressivapaata ja VITUN kivaa. Ei tartte kuunnella muiden kommentteja..
 
Ekat 5-7 vuotta vedin kanssa tuollaisia 8-10 tunnin päiviä. Niin paljon kun vain kädet ja muut paikat kestivät. Koulusta viis. Kuitenkin pidän kitarointia vain rakkaana harrastuksena jota en vaihtaisi edes miljoonaan euroon. Työpaikka ei liity mitenkään musiikkiin, enkä soittamiselta ehdi kuunnella musaa kuin töissä.
 
Viimoiset 5 vuotta oon soittellut noin 1,5 tuntia päivässä ja viikonloppuisin tuplat. Jos varaisin enemmän aikaa soittamiselle, niin eläminen menis ihan kuralle. Paitsi jos jättäis suihkut pois eikä kävis kaupassa vaan söis lunta suoraan parvekkeelta... Muutos ei liene kovin iso mutta muijakin varmaan pakkais jo laukkunsa.

Olette varmaankin todella onnellisia. Lapset sitten vain päivähoitoon, että voi pitää prioriteeteista kiinni.
 
Eikös se nimenomaan ole parempi, että käyttää suuren osan päivästä kotona treenaamiseen? Siis onhan silloin kuitenkin kotona lasten kanssa.
 
Eilen tuli veivattua taas pitkästä aikaa n. 7h, oli kivaa. Siitä oli treeniä 1h, sekin oli kivaa.

Eikös se nimenomaan ole parempi, että käyttää suuren osan päivästä kotona treenaamiseen? Siis onhan silloin kuitenkin kotona lasten kanssa.
 
Kerro sitten uudelleen kun olet ollut niiden lasten kanssa kotona, kuinka paljon kerkesit treenata.

Ymmärrän tämän keskustelun nyt siltä kantilta että Starlia yrittää patistaa laiskoja treenaavia muusikoita "oikeaan" elämään, eli lapset, volvo, omakotitalo etc. linjaa. Mikä siinä jos joku sitä haluaa tehdä, mutta esimerkiksi John Titor on sillä kannalla että tämä ei kovin kiinnostaisi. Eletään kaikki omaa elämäänne. Toiset veivaa 14h luuttua siivouskomerossa ja muut voi opiskella gynekologiksi. Kaikki on yhtä arvokkaita vaihtoehtoja. Jostakin pitää aina tinkiä. Jos soittaa sen 14h päivässä ei ole välttämättä mahdollisuutta elää parisuhteessa (ainakaan hyvin toimivassa) ja kasvattaa lapsia. Mutta gynekologian opiskelu taas vie aikaa kotoarjesta, koska pitää opiskella. Samalla kitaristin urasta haaveileva gynekologiopiskelija on siinä pisteessä että joutuu laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ei auta, jostakin on luovuttava.
 
Huoh. lääkehoidon tunnille ->

Hmm... Erittäin huvittavaa keskustelua puolin jos toisin :P Treenaan enemmän kuin pitäisi ja vähemmän kuin olisi tarpeen.

Ymmärrän tämän keskustelun nyt siltä kantilta että Starlia yrittää patistaa laiskoja treenaavia muusikoita "oikeaan" elämään, eli lapset, volvo, omakotitalo etc. linjaa. Mikä siinä jos joku sitä haluaa tehdä, mutta esimerkiksi John Titor on sillä kannalla että tämä ei kovin kiinnostaisi. Eletään kaikki omaa elämäänne. Toiset veivaa 14h luuttua siivouskomerossa ja muut voi opiskella gynekologiksi. Kaikki on yhtä arvokkaita vaihtoehtoja. Jostakin pitää aina tinkiä. Jos soittaa sen 14h päivässä ei ole välttämättä mahdollisuutta elää parisuhteessa (ainakaan hyvin toimivassa) ja kasvattaa lapsia. Mutta gynekologian opiskelu taas vie aikaa kotoarjesta, koska pitää opiskella. Samalla kitaristin urasta haaveileva gynekologiopiskelija on siinä pisteessä että joutuu laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ei auta, jostakin on luovuttava.
 
Huoh. lääkehoidon tunnille ->
 
Mul on lapset ja volvo ja silti kerkee reenaa jos haluaa ja jaksaa, onhan keksitty illat ja yöt :)
Järjestelykysymyksiä vain simppeli homma. Puolessa tunnissaki kerkee reenaa jo paljon.
 
8h päivässä ihan jees, monet kaverini ovatkin harrastaneet tätä jo 80 luvulta lähtien alkaen jostain 15v alkaen, mutta jossain vaiheessa elämää se harjottelun tahti pakostakin hiljenee, ellet sitten pidäty parisuhteista ja onnistu olemaan hankkimatta lapsia ja töitä ja olemaan opiskelematta. Mutta edelleen mahdollista kaikki nuo yhdessä, järjestelykysymyksiä edelleen ja haluamisesta ja aktiivisuudestai vain kiinni.
 
Leipäänsä pelkällä soittamisella on vaikea saada, musiikin saralla ylitarjontaa ja raha tiukassa, harjottelusta pitää siis olla muuta iloa / tavoitetta mun mielestä.
 
Toki jos kovasti jotain haluat ja pyrit ja harjoittelet niin varmasti sen saavutatkin, oli se sitten mitä ikinä tahansa.

Mul on lapset ja volvo ja silti kerkee reenaa jos haluaa ja jaksaa, onhan keksitty illat ja yöt :)
Järjestelykysymyksiä vain simppeli homma. Puolessa tunnissaki kerkee reenaa jo paljon.
 
8h päivässä ihan jees, monet kaverini ovatkin harrastaneet tätä jo 80 luvulta lähtien alkaen jostain 15v alkaen, mutta jossain vaiheessa elämää se harjottelun tahti pakostakin hiljenee, ellet sitten pidäty parisuhteista ja onnistu olemaan hankkimatta lapsia ja töitä ja olemaan opiskelematta. Mutta edelleen mahdollista kaikki nuo yhdessä, järjestelykysymyksiä edelleen ja haluamisesta ja aktiivisuudestai vain kiinni.
 
Leipäänsä pelkällä soittamisella on vaikea saada, musiikin saralla ylitarjontaa ja raha tiukassa, harjottelusta pitää siis olla muuta iloa / tavoitetta mun mielestä.
 
Toki jos kovasti jotain haluat ja pyrit ja harjoittelet niin varmasti sen saavutatkin, oli se sitten mitä ikinä tahansa.
 
Näin. Treenaamaan ->

Eilen tuli veivattua taas pitkästä aikaa n. 7h, oli kivaa. Siitä oli treeniä 1h, sekin oli kivaa.
Tuosta herääkin mielenkiintoinen jatkokysymys: mikä ero on "soittamisella" ja treenauksella? =) Mukavinta on kyllä soitella ihan "oikeata" musiikkia. Treenaus on vain keino löytää valmiudet moninaisten kappaleiden hallintaan.