Kitarat: soittaminen ›

Tääkin kaveri vetelee aika tyylikkäästi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=K9wbFgufQlU
 
akustisella.

John Norum of Europe on aina vetänyt tyylillä ja tunteella.
 
http://www.youtube.com/watch?v=JXd6E-3RZq8

Elikkä vinkkien lisäksi voisitte nyt luetella kitaristeja, joiden soitossa on teidän mielestänne jotain erityisen tyylikästä ja hienoa
 
Steve Morse. Tunnistettavempia ja monipuolisempia soittajia on harvassa.
 
Lisäksi haluisin myös jotain tosi hienoja akustisia juttuja oppia soittamaan kun siinäkin loppuu vähän tatsi ja mielikuvitus kesken. Elikkä artisteja ja vinkkejä kehiin! :)
 
Morsella on paljon niitäkin. Mikäs sen levyn nimi nyt olikaan jolla on Tumeninotes siellä akustisten biisien joukossa, oikosulku...

Täällä aina teilataan tunteetta tiluttavia tylsyyksiä ja ylistetään niitä tunnetta täynnä olevia melodisesti soittavia "hitaita" kitaristeja. Nyt on asiat sillä lailla että mä alan olemaan kyllästynyt omaan keskinkertaiseen tilutukseeni ja kliseisiini ja olisi hyvä jos irtoaisi jotain muutakin. Välillä en saa soitostani oikein mitään irti. Elikkä vinkkien lisäksi voisitte nyt luetella kitaristeja, joiden soitossa on teidän mielestänne jotain erityisen tyylikästä ja hienoa, niin on jotain mistä lähteä eteenpäin.
 
Lisäksi haluisin myös jotain tosi hienoja akustisia juttuja oppia soittamaan kun siinäkin loppuu vähän tatsi ja mielikuvitus kesken. Elikkä artisteja ja vinkkejä kehiin! :)
 
Niinpä. Miksi se tilutus pitäisi kokonaan jättää. Vetäseppä alkuunsa vaikka toi Eric Johnsonin Manhattan. Pääset fiilistelemään, lurittelemaan ja yrittämään hiukan erilaisilla soundeilla. Sen jos hanskaat niin olet jo pitkällä.

Morsella on paljon niitäkin. Mikäs sen levyn nimi nyt olikaan jolla on Tumeninotes siellä akustisten biisien joukossa, oikosulku...
 
High tension wires. Eihän tuolla levyllä kyllä ole kuin yksi akustinen biisi, vaikka aika rauhallista matskua sisältääkin.

itse soitan silloin tyylikkäästi kun soitan sitä mikä päässä soi ja saan sen siirrettyä kitaraan. taas jos soitan tiukasti jonkun skaalan mukaan niin minuutin kulutta soitosta alkaa jo kuulostamaan samalta ja ideat on loppu. ehkä tässä asiassa on jotain perää, koska jos otetaan muutama tyylikkääksi arvostettu kitaristi kuten henkka, page ja slash, niin nuo kaikki soittavat juuri improvisoimalla eikä ainakaan henkalla ja slashilla ole musiikin teoriaopiskeluja takana.

Ynkkä on siitä surullinen tapaus että siinä vaiheessa kun se putosi maailman KOLMANNEKSI nopeimmaksi kitaristiksi niin siltä katos punainen lanka soitosta. Nyt se vetää vaan niitä samoja ylinopeita tiluja joka biisiin ja kuulostaa aivan hirveältä. Toinen vaihtoehto on että se on urautunut ja vetää vain rutiinilla ilman sitä "nälkää" mikä sillä nuorena oli.
 
Edit. Niin ja jos kysytään että kellä on tyylikästä soittoa niin Adrian Smith veti ja vetää kyllä tyylikkäästi.

Edit. Niin ja jos kysytään että kellä on tyylikästä soittoa niin Adrian Smith veti ja vetää kyllä tyylikkäästi.
 
Tätä kyllä komppaan ja lujaa! Ei pidättele mitään eikä yritä liikaa, varsinkin Dickinsonin soololevyillä tulee juuri sellaisia sooloja että nyt kun sen on kuullut, siihen ei enää koskaan voi soittaa toisenlaista sooloa.

Tätä kyllä komppaan ja lujaa!
 
Ja mä komppaan vielä lujempaa. Adrian fo-evö!
 
Eikös sulla joskus ollut Iron Maideniin asennevamma? :-)

http://www.youtube.com/watch?v=snt4g2YkE88
 
Lisää Guthrieta, tällä kertaa bluesia. Vähän kyllä päästelee ylinopeutta välillä :)

Ja mä komppaan vielä lujempaa. Adrian fo-evö!
 
Eikös sulla joskus ollut Iron Maideniin asennevamma? :-)
 
On edelleen =) Se ei estä mua diggaamasta Smithistä ja varsinkaan Dickinsonista.

http://www.youtube.com/watch?v=snt4g2YkE88
 
Lisää Guthrieta, tällä kertaa bluesia. Vähän kyllä päästelee ylinopeutta välillä :)
 
Ai vähän, todella kova jätkä vetämään, mutta ei kyllä riitä maltti bluesiin sitten millään. "How to play fast on a slow backround". Soolo meni enemmän fuusiojazzin puolelle ja sinänsä kuulosti todella makealta välillä mutta ei kyllä istunut sitten yhtään, tuli vähän Ambituksen villit seikkailut mieleen paikoin.

John Norum of Europe on aina vetänyt tyylillä ja tunteella.
Joo, kyllä Norumin pojalla lähtee. Löysin YouTunesta tosi hauskan pätkän; "Europe heter hård rock bandet som van Rock SM i december..." mikähän vuosi... rankkaa kuvamateriaalia ;)
http://www.youtube.com/watch?v=ClkTxdGlPYg
 
Europella on aivan uskomattoman hyviä biisejä, aivan liian aliarvostettu bändi, kuten Norum kitaristina.
 
Richie Kotzenkin rulettaa! On aina ollut todella hyvät soundit, ja soittaa tyylillä. Tässä muutama esimerkki:
 
http://www.youtube.com/watch?v=9yUmBqXsBBU
http://www.youtube.com/watch?v=h1guYYeHrF8
http://www.youtube.com/watch?v=VLXc2GCANxA
http://www.youtube.com/watch?v=vJ_nq5W-Ndk

Ai vähän, todella kova jätkä vetämään, mutta ei kyllä riitä maltti bluesiin sitten millään. "How to play fast on a slow backround". Soolo meni enemmän fuusiojazzin puolelle ja sinänsä kuulosti todella makealta välillä mutta ei kyllä istunut sitten yhtään, tuli vähän Ambituksen villit seikkailut mieleen paikoin.
 
Hei! Villit seikkailut in mai ääs...Miksi soittaa hitaasti jos voi soittaa nopeasti? Ei se tyylinmukaisuus ole aina se pointti. Mieluummin rikkoo rajoja ja jakaa mielipiteitä soitollaan, kuin yrittää miellyttää kaikkia. Govan on varmaan yks kovimmista jätkistä tällähetkellä! Propsit hänelle.

Miksi soittaa hitaasti jos voi soittaa nopeasti?
 
Mulla on ergonomisemmat ja helpommat teesit:
 
- miksi soittaa jos voi olla soittamatta?
- kaiken äänet mitkä voi jättää pois on turhia
- tauot on parhaita

Mulla on ergonomisemmat ja helpommat teesit:
 
- miksi soittaa jos voi olla soittamatta?
- kaiken äänet mitkä voi jättää pois on turhaa
- tauot on parhaita
 
Pitiköhän tossa olla, että kaikki turhat äänet voi jättää pois? Sit allekirjoitan täysin.

Mulla on ergonomisemmat ja helpommat teesit:
 
- miksi soittaa jos voi olla soittamatta?
- kaiken äänet mitkä voi jättää pois on turhaa
- tauot on parhaita
 
Tää on musta vähän "liian helppo" tie. Meillä ihmisillä on tämä taipumus löytää/keksiä/jankuttaa näitä teesejämme ja sitten elää niiden mukaan. "Raamit luovat turvallisuutta..." tai jotain sellaista lespaisi Ben Furman varmaankin tähän kohtaan.
 
Eikä siinä mitään, jos ne teesit itselle toimivat, niin eipä se ole kenenkään muun asia tulla niistä pois kasvattamaan. Mulla on varmaan kolmen kympin kriisi tai jotain.. Justiinsa tässä yksi päivä, erään muusikko kaverin kanssa näistä keskustellessa, pulpahti suusta ulos jotakin seuraavanlaista tajunnan virtaa;
 
"Mulle musiikki on jatkuvaa identiteettikriisiä, sitä parikymppisten itsensä etsiskelyä. Se on oikeastaan juuri se polte tähän hommaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tahtoo sanoa että sekä kicksit että vitutukset ovat aina äärimmäisiä... Pointti on, että näin haluankin sen olevan. Ei less is more eikä more is more, vaan se mikä kuulostaa hyvälle on hyvää."
 
Mielestäni Neil peart sanoi aika osuvasti, että "sometimes less is more and sometimes more is more...". Ei se ole yhtään sen kummempaa, kai tai vai, emmätiiä...

Pitiköhän tossa olla, että kaikki turhat äänet voi jättää pois? Sit allekirjoitan täysin.
 
Sinnepäin. Aamukohmelossa ei irtoa.

Sinnepäin. Aamukohmelossa ei irtoa.
 
No nuahan on esim Leslie Westin teesit. Hyvä, hyvä, hyvä!!!!

Tää on musta vähän "liian helppo" tie.
 
Näistä nyt voidaan vääntää analyysia ja vaikka väitöskirjaa, ihan mitä vaan. Ihan vastapainoksi näiden nopeus ja tiluylistyksien joukossa heittelen tämmösiä one linereita että pysyy keskustelu yllä. Itte olen jo väsynyt kaveri eikä tommonen tiluhommeli uppoa pätkääkään, siksi yritän etsiä musiikista jotain muita elementtejä kuin se miten nopeasti kukakin saa ääniä ulos soittimestaan. Joskus teini-ikäisenä se oli vielä hieno juttu. Ei enää. Eikä se tarkoita etteikö se jollekin toiselle sitä saisi olla. Ihan omia mielipiteitänsähän täällä toitotellaan.
 
Tilu on parhaimmillaankin paskaa.