Kitarat: soittaminen ›

Kitaransoitto on harrastus/työ siinä missä muutkin, mitä järkeä sitä on vääntää jos se ei kiinnosta?
Tarkoitan tällä sitä, että ainakin itselle pääasia on se, että se soittaminen on niin maan saatanan mukavaa.
Itsellä tuo tekniikkapuoli tökkii aika paljon, mutta en mä välitä, mä vaan soitan sitä mitä osaan. Sen mitä en osaa jätän muille.
 
Kitaran soiton harjoittelussa pitää koko ajan pitää mielessä se, että kitara on vain yksi väline, jolla yritetään saada musiikki kuulostamaan hyvältä. Eli kitarasoitto ei saa olla itsetarkoitus.
Tämä on kyllä niin asian ytimessä että...

Aijjaha...
 
Soittajana/"säveltäjänä"/"Sanoittajana" esitin itselleni pari kysymystä, joihin rupesin hakemaan vastuksia:
 
- Mikä on se perimmäinen syy soittamiseen/musiikin kanssa räpläämiseen?
 
Itselläni se ei ole "urheileminen" tai "show-off"-soittaminen, eikä myöskään se, että haluaisin välttämättä viihdyttää muita ihmisiä (toki jos joku tykkää, sehän on plussaa). Perimmäinen syy on kuitenkin se, että soittaminen/säveltäminen/sanoittaminen on tapa ilmaista itseään. Nimen omaan itselleni se omin tapa. Myöskään en tunne tarvetta olla "hoodin kovin keppimies".
 
- Mitä välineitä/valmiuksia tarvitsen itseni toteuttamiseen?
 
Hardwarepuolella tietysti kitarat, vahvistimet yms. välttämättömyydet. Toikihan myös "oma" soundi on tärkeä osa tuota itsensä ilmaisua. Lisäksi jonkinlainen instrumentin tekninen käsittelytaito ja musiikin teorian hahmottaminen ovat ainakin minulle jonkinlaisia edellytyksiä tai "pelimerkkejä" joilla päästään ilmaisun lähteille. Nuo asiathan oppii kirjoista ja kansista ja tekniikan oppii soittamalla. Kehtaan nimittäin väittää, että soittipa mitä tahansa, se joka tapauksessa parantaa soittajan jotain osa-aluetta. Toki economy-picking harjoitukset eivät kauheasti tue akustista komppausta ja toisinpäin...
 
Se että osaat kaikki sanat sanakirjasta, ei tee sinusta kirjailijaa. Se ei välttämättä edes tarkoita että osaisit muodostaa yhtään järkevää lausetta, mutta ellet osaa edes joitain sanoja sinulla ei edes ole mahdollisuutta saada lausetta aikaiseksi.

Miksi pitäis noin nopeesti vetää?
 
Ehkä jotkut pitää musiikista jossa soitetaan noin nopeesti ja haluavat soittaa sitä.

Ehkä jotkut pitää musiikista jossa soitetaan noin nopeesti ja haluavat soittaa sitä.
 
Voi olla
 
Virhe! Tyhjä tai liian nopee kirjoitus!

Siis, jos kaverilla on staminan ja synkan kanssa ongelmia, niin en ymmärrä, miksi siihen kannattaisi käyttää aivot narikkaan-treenejä. Kaikkeahan voi tehdä, mutta nyt tässä threadissa voisi filosofoida, mitä kannattaa tehdä.
 
Minä olen ainakin tuon biisin opettelemisen kannalla.
 
Eikös sen biisin loppuosan sweepin reenaminen ole loppujen lopuksi melkoista "aivot narikkaan" -reeniä. Ei siinä ainakaan mitään musiikillisia ja harmoonisia hienouksia ehdi oppia. Loppujen lopuksi kappaleiden nopeiden kohtien jurraaminen on täsmälleen sama asia kuin asteikkoreenit - samaa kuviota sahataan kunnes se menee halutulla tempolla.
 
Vetäkää esimerkiksi Helpin alussa oleva kuvio (siinä kun huudetaan heee-e-eelp) niin, että biisin sävellaji on nostettu H:sta D:en. Siinä teille tekniikkareeniä.

Vetäkää esimerkiksi Helpin alussa oleva kuvio (siinä kun huudetaan heee-e-eelp) niin, että biisin sävellaji on nostettu H:sta D:en. Siinä teille tekniikkareeniä.
 
Kyllä tuo ainakin antaa uusia näkökulmia musiikkiin. :D
 
Itse kyllä sanoisin, että Help menee A:sta, sillä sen verran vahvasti säkeistön sointumaailma mielestäni biisin "yleisilmettä" ohjaa, varsinkin kun vielä intro ja kertsikin loppuu A:han.
 
Intro kyllä alkaa H-mollilla, mutta ei sillä silti sävellajin kanssa tarvitse olla tekemistä. Ja vielä vähemmän kitaransoiton filosofoinnin kanssa... joten anteeksi off-topic. :)

Itse kyllä sanoisin, että Help menee A:sta, sillä sen verran vahvasti säkeistön sointumaailma mielestäni biisin "yleisilmettä" ohjaa, varsinkin kun vielä intro ja kertsikin loppuu A:han.
 
Jeps. Kyllähän tuo A:sta menee. Eli taittakaa se kuvio, kun biisi onkin C:ssä. Siinä tosiaan musiikillista näkemystä :)

En näe itse mitään järkeä jauhaa asteikkoja. Toki tsekkaan asteikkoja, ja testaan kätännössä miten se skulaa, ja katson onko sille mitään käyttöä.
 
Kysymys: mikä tää "menee ylös päin erilailla kuin alas" juttu on melodisen mollin kohdalla? Olisko heittää joku Real book biisi missä on käytännön esimerkki aiheesta, itse en saa melodisella mollilla aikaan kuin kasan paskaa.
 
Minun omat "asteikkoni" ovat pikemminkin läjä ideoita, ja niiden yhdistelmiä. Mulla on yleensä joku about 10 ääntä näissä "asteikkoissa".
 
www.raoulbjorkenheim.com
 
"An Indian classical musician spends many years learning melodies and rhythms with his/her voice before doing it on an instrument. To me, this concept of learning the music first, THEN the instrument, seems to make beautiful sense. Once you KNOW what you want to play, then finding it on your instrument is a focused act. The "western" way of teaching is quite the opposite, all music starting out as written symbols on a page that the student must first learn to decode; with all the effort needed for such a task, it's no wonder most students never get around to "hearing" what they play. Don't get me wrong, knowing how to read music can certainly put a wealth of material at your fingertips. But I feel that it's much more important, ESPECIALLY for anyone with any ambitions of improvising, to zoom in on that elusive contact between ear and hand."
 
Aamen
 
Björkenheimin sivut kannattaa tsekata, ihan helvetin pätevä äijä. Näin tyypin kitarasoolo free impro keikan tuossa taannoin. Opin enemmän tuon tunnin aikana kuin vuodessa itsekseni soitelemalla.

Ja jos ihminen on saanut musikaalisuutta 0 isossajaossa, väitän, ettei soittajaa tule vaikka harjoittelis kuinka.
 
Mun mielestä toi on hölynpölyä siinä mielessä että musikaalisuuttaan voi kehittää siinä missä soittotaitoakin. Ei mikään tollanen ole mikään lukkoonlyöty juttu. Ihmisellä on melko rajaton potentiaali. Tärkein tekijä on innostus ja että ymmärtää kehittää oikeita asioita. 'Lahjakkuudella' on loppujenlopuks paljon vähemmän merkitystä kuin motivaatiolla.
 
Mä kuitenkin uskon että kaikista ihmisistä löytyy paljon musikaalisuutta. Se on niin luontainen osa ihmistä.

Kukaan ei oo Seppo Räty syntyessään.
 
Se oli syntyessään Yngwie Malmsteen, mutta pienen radioaktiivisuuden toimesta sattui pieni mutaatio ja hän syntyi peukalo keskellä kämmentä ja rupesi keihäänheittäjäksi.
 
oli muuten hyvä kirjotus, plussapallo tippu

Mun mielestä toi on hölynpölyä siinä mielessä että musikaalisuuttaan voi kehittää siinä missä soittotaitoakin. Ei mikään tollanen ole mikään lukkoonlyöty juttu. Ihmisellä on melko rajaton potentiaali. Tärkein tekijä on innostus ja että ymmärtää kehittää oikeita asioita. 'Lahjakkuudella' on loppujenlopuks paljon vähemmän merkitystä kuin motivaatiolla.

Mä kuitenkin uskon että kaikista ihmisistä löytyy paljon musikaalisuutta. Se on niin luontainen osa ihmistä.
 
Plussa tuli. Olen täysin samaa mieltä. Myöskin ympäristö, jossa ihminen varttuu "herkät vuotensa" n. 0-10 on tärkeää erilaisten "lahjakkuuksien" puhkeamiselle. Ts. mikäli kasvuympäristö ruokkii kehittämään musikaalisuutta (esim. perheessä harrastetaan musiikkia tai on jopa ammattimuusikoita) on kasvavan, kehittyvä ja itseään etsivän lapsen helpompi otta musiikki omakseen, koska se on yleinen "käyttäytymisnormi" ympäristössä.
 
Väitän, että ei ole olemassa "lahjakkuutta" on olemassa vain helvetisti motivaatiota tai sitten ei.
 
Kippis ja töihi.

En oo vieläkään tajunnut tätä turhaa valittamista mitä m.netissä harrastetaan. "Se vettää liian nopeesti!" "eihän tosa oo ees tunnetta" jne. Kaikki varmasti tunnistaa kyseiset esimerkit. Mitä sitten vaikka joku tekee asian joka ei välttämättä jokaista miellytä? Tarviiko edes miellyttää? Jos itse siitä tykkää niin mikäs siinä. Paljon on kriitikoita. Kriitikko = tietää miten asiat pitää tehdä, mutta ei itse pysty tekemään yhtään mitään.

En oo vieläkään tajunnut tätä turhaa valittamista mitä m.netissä harrastetaan. "Se vettää liian nopeesti!" "eihän tosa oo ees tunnetta" jne. Kaikki varmasti tunnistaa kyseiset esimerkit. Mitä sitten vaikka joku tekee asian joka ei välttämättä jokaista miellytä? Tarviiko edes miellyttää? Jos itse siitä tykkää niin mikäs siinä. Paljon on kriitikoita. Kriitikko = tietää miten asiat pitää tehdä, mutta ei itse pysty tekemään yhtään mitään.
 
Yleensä ne kommentit menee just päinvastoin: "Se vetää liian hitaasti ja tossa on kyllä ihan liikaa tunnetta"....; /....jokainenhan vetää niikuin vetää ja sillä siisti. Ei kai hitaasti soittavatkaan yritä miellyttää nopeesti soittavia ja päinvastoin. En tiä tää on kai joku nykyajan meininki tää nopeet ja hitaat...mulle käy kaikki kunhan on tyylillä vedetty...no mikä nyt taas kenenkin mielestä on tyylikästä, ikuisuusvääntöä ihan noin niinku turhasta....korvat kertoo....jos on kertoakseen....ja se mitä korvat kertoo riippuu taas ihan siitä, että mistä se korvaparin haltija diggailee...ja millainen tallennevarasto sillä on päänsisäisellä kovalevyllä...jotenkin noin tai sitten ei.

Yleensä ne kommentit menee just päinvastoin: "Se vetää liian hitaasti ja tossa on kyllä ihan liikaa tunnetta"....; /
 
Ööh, oletko aivan sekaisin? Kaivappa yksikin tuollainen kirjoitus esille. Itse en ole neljän vuoden aikana törmännyt yhteenkään. Aina vain katkeroituneet makuuhuone-bluesveivaajat itkevät nopeudesta.

Ööh, oletko aivan sekaisin? Kaivappa yksikin tuollainen kirjoitus esille. Itse en ole neljän vuoden aikana törmännyt yhteenkään. Aina vain katkeroituneet makuuhuone-bluesveivaajat itkevät nopeudesta.
 
Taisinkin jotain mainita siitä tyylikkyydestä......nopeus ja tyylinmukaisuus välillä karttavat toisiaan....juu en ole sekaisin kyllä tollasta tosiaan on liikkeellä...blueskitaristit - makuuhuone tai ei - ovat hyvin harvoin katkeroituneita.
Katkeruus on enämpi katsojan silmässä. No mitäpäs näistä, kyllähän tätä vois jatkaa vaikka maailman tappiin mut ei jaksa.
 
Yleensä ne kommentit menee just päinvastoin: "Se vetää liian hitaasti ja tossa on kyllä ihan liikaa tunnetta"....; /
 
ja toi pitää osata lukea oikein...
 
Mistä muuten johtuu se että tiluttajien tyylitaju on harharetkillä, on toki olemassa poikkeuksiakin. Joskus hyvin vedetty tilu on ihan hienoa.

Mun mielestä toi on hölynpölyä siinä mielessä että musikaalisuuttaan voi kehittää siinä missä soittotaitoakin. Ei mikään tollanen ole mikään lukkoonlyöty juttu. Ihmisellä on melko rajaton potentiaali. Tärkein tekijä on innostus ja että ymmärtää kehittää oikeita asioita. 'Lahjakkuudella' on loppujenlopuks paljon vähemmän merkitystä kuin motivaatiolla.
 
Mä kuitenkin uskon että kaikista ihmisistä löytyy paljon musikaalisuutta. Se on niin luontainen osa ihmistä.
 
Joo, tuo oli kärjistetysti multa sanottu ja sitä korjasinkin. Et vissiin lukenut koko ketjua?

Plussa tuli. Olen täysin samaa mieltä. Myöskin ympäristö, jossa ihminen varttuu "herkät vuotensa" n. 0-10 on tärkeää erilaisten "lahjakkuuksien" puhkeamiselle. Ts. mikäli kasvuympäristö ruokkii kehittämään musikaalisuutta (esim. perheessä harrastetaan musiikkia tai on jopa ammattimuusikoita) on kasvavan, kehittyvä ja itseään etsivän lapsen helpompi otta musiikki omakseen, koska se on yleinen "käyttäytymisnormi" ympäristössä.
 
Asia on näin, kuin tässä kirjoitetaan. Ja samasta syystä näen esim. omien lasteni kohdalla tuon musikaalisuuden merkityksen. Yhdellä kolmesta ei ole minkäänlaista kykyä tai käsitystä musiikin tuottamisesta. Täällä soitetaan ja kuunnellaan musiikkia 24/7. Kaksi pystyy itse soittamaan, kolmas ei saa päähänsa edes ukkon nooaa. Ja on vielä kolmikon vanhin.

Väitän, että ei ole olemassa "lahjakkuutta" on olemassa vain helvetisti motivaatiota tai sitten ei.
 
Mitenkä tässä valossa sitten toimii esimerkiksi se, että jotkut muksut pärjäävät koko peruskoulun avaamatta edes oppikirjoja kunnolla ja saavat käytännössä ysiä ja kymppiä koko ajan, kun toiset puurtavat tosissaan edes seiskojen ja kasien eteen? Pahimmillaan voi olla jopa niin, että on olemassa kaksoset, joista toinen edustaa ensimmäistä, toinen jälkimmäistä ryhmää, joten kasvatuksen piikkiin ei voitane laittaa.
 
Onko ensiksi mainituilla vaan helvetisti motivaatiota saada pärjätä koulussa?
 
Itse väitän, että lahjakkuus näyttelee suurta osaa nimen omaan siinä, miten helpolla asioita omaksutaan ja osataan tehdä niistä jotain uutta. Kaikki voivat oppia ulkoa paljon, jos motivaatiota on, mutta silti kaikilla ei riitä lahjakkuus tuottamaan opituista asioista jotain uutta ja hienoa. Ja se minusta on musikaalisuutta.
 
Tietty, musiikillinen lahjakkuuskin on pilkottavissa niin moneen eri osa-alueeseen, että jokaisella ihmisellä on yleensä edes ripaus jotakin näistä osa-alueista: moni osaa naputtaa rytmiin, vaikka ei osaisi laulaa tai soittaa mitään.
 
Ja esimerkiksi: minä en varmasti opi piirtämään, vaikka harjoittelisin loppuikäni. Tiettyjä rutiineita ehkä oppisin toistamaan kynän kanssa, mutta paskalta ne lopputulokset joka tapauksessa näyttäisivät. ;)

Ja esimerkiksi: minä en varmasti opi piirtämään, vaikka harjoittelisin loppuikäni. Tiettyjä rutiineita ehkä oppisin toistamaan kynän kanssa, mutta paskalta ne lopputulokset joka tapauksessa näyttäisivät. ;)
 
Off-topiccia, mutta olkoot. Kyllä jokainen ihminen oppii saamaan komiaa jälkeä aikaan käsillään, tai ainakin kohtuullista ja tunnistettavaa. Hyvällä opetuksella itsekin nykyään osaan "lähes" piirtää. Sekin on vain semmoinen taito että sitä joutuu koko ajan harjoittamaan, kuten esimerkiksi kitaran soittoa. Itselläni ei piirtämiseen ole intoa samalla tavalla kuin kitaran soittoon niin sekin taito ruostuu ruostumistaan, nyt kun on opetuskin loppunutkin. Eivätkä taitavat piirtäjät ole heti kohdusta putkahdettuaan vääntäneet taidetta.

Pahimmillaan voi olla jopa niin, että on olemassa kaksoset, joista toinen edustaa ensimmäistä, toinen jälkimmäistä ryhmää, joten kasvatuksen piikkiin ei voitane laittaa.
 
Sä puhut muuten asiaa, mutta tunnetko sä tällaiset kaksoset? Mä olen kaksonen, en identtinen vaikka jotkut puusilmät niin onkin luulleet. Jonkin verran kehityspsykologiaa lukenut, sekä ikäni osallistunut yliopistojen kaksostutkimuksiin ja saanut nähdä/lukea niiden pätevät tulokset. Tuollaisia aivan toistensa vastakohtia edustavia kaksosia ei varmasti kovin montaa paria maailman 6 miljardista ihmisestä löydy. Jos löytyykin, niin nimenomaan ympäristön vaikutuksella on näppinsä pelissä. Ympäristön vaikutukseen kun lasketaan kehityspsykologian puolella muutakin kuin vain kasvatus. :-)