Kitarat: soittaminen ›

Tätini lähti Espanjaan ja palasi sieltä erittäin siron akustisen kitaran kera.
Seuraava vuosi kuluikin jo opetellen sointujen muodostamista. Vitossoinun opin heti alkajaisiksi. Se kun oli vain niin taivaallisen kuuloinen...

multa kysyttiin lastaris et mitä haluun harrastaa..pitkien arvailujen jälkeen päätettiin ostaa mulle ESPin kitara ja siitä se sit lähti...

se alkoi näin....
 
Big Papa sai ensimmäisen kitaran v. 1972 äitinsä hyväntahtoisuuden ansiosta pitkän pyytämisen jälkeen. Se oli käytetty teräskielinen akustinen ja "aivan surkea", kielet n. puolentoista senttimetrin korkeudella otelaudasta. 14-v Big Papa kerkesi sillä kuitenkin oppimaan mm. blueskaavan ja standardeja, kuten Che Sera. Ivan Putilinin kirjaa Papa tutkisteli omin päin. Näin kului puolisen vuotta. Sitten Papa sai Kawai-merkkisen orkesterikitaran. Vuoden päästä hän liittyi ensimmäiseen bändiinsä, Psykoon Hyvinkäällä, juuri 15-vuotta täytettyään 1973. Ensimmäinen keikka oli opparin vanhempain illassa.
 
-73 näin Hurriganesin Hyvinkään Ammatikoululla keikalla ja se oli sitten lopullista menoa.....tais olla ennenkuin All Night Longia oli julkaistu.Tieto kulki suusta suuhun että on helevetin kova bändi tulossa....Järvisellä valkoinen telecaster ja kuinka ollakaan Psykoon liittyessäni oli minulla valkoinen Ibanez Telecaster....ja Echolette putkicombo 4 x 10" kaiuttimilla eli joku Bassman kopio Italialaisittain ilmeisesti.
 
Tuossa näyte siltä ajalta v.1973.Psykoon vaihtui parempi rumpali ja bändin uusi nimi oli Kootut Tekoset.
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=204997&type=hi

Sellaiset 30 vuotta tuli soiteltua ilmakitaraa.. välillä on käynyt mielessä oikeankin kitaran soiton opettelu mutta aina se vaan on jäänyt..
 
Nyt muutama viikko tapasin entisen työkaverin joka on nk. aina soittanut kitaraa, ja siinä kaljahuuruissa tulin kysyneeksi että olisko tämmösellä varhaiskeski-ikäisellä enää mitään saumoja oppia kitaransoittoa. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs:
 
-Kyl.
 
Se jäi päähän soimaan ja nyt olen omistanut Squierin Fat Straton ja Microcuben kaksi päivää.
 
Muutaman soinnun osaan ja sormet ovat kipeät.

Sellaiset 30 vuotta tuli soiteltua ilmakitaraa.. välillä on käynyt mielessä oikeankin kitaran soiton opettelu mutta aina se vaan on jäänyt..
 
Nyt muutama viikko tapasin entisen työkaverin joka on nk. aina soittanut kitaraa, ja siinä kaljahuuruissa tulin kysyneeksi että olisko tämmösellä varhaiskeski-ikäisellä enää mitään saumoja oppia kitaransoittoa. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs:
 
-Kyl.
 
Se jäi päähän soimaan ja nyt olen omistanut Squierin Fat Straton ja Microcuben kaksi päivää.
 
Muutaman soinnun osaan ja sormet ovat kipeät.
 
Hyvä hyvä! Toivottavasti viihdyt uuden harrastuksen parissa. Saisikohan tuosta omasta isästä leivottua vaikka basistin...

kaverilla oli kitara ja joku kämänen vahvistin.. rimputtelin sitä aina siellä ollessa ja jossain vaiheessa alkoi sitten omat kamat himottamaan.. isä lupasi sitten joululahjaksi ostaa ja laittoi setäni hakemaan mulle kamat.. setä toi sitten valkoisen "rocky" merkkisen kitaran ja jonkun oman vanhan bassovahvistimensa nurkista.. tietysti mun piti sitten vielä säröpedaali saada. Bändi piti sitten tietysti heti perustaa ja joitakin mankkanauhoituksia löytyy niiltä ajoilta ja herrajumala kun sitä olikin huono (jos ny sitä kehitystä ei niin mielettömästi olekaan tapahtunut). Mutta hauskaa oli. Ikää oli vissiin 14v.

Nimenomaan harrastus, jona se on tähän asti pysynyt, alkoi vuonna -75 kun sain Hurriganesin Roadrunnerin c-kasetin synttärilahjaksi. Perheessä oli jo Ibanezin teräskielinen kitara jolla saatoin jotain kokeilla. Varsinaisesti soittelu alkoi vuotta myöhemmin kun sain oman nylonkielisen Landolan, jolla 5-soinnuilla tapailin rokkibiisejä korvakuulolta. Ensimmäiset ahaa-elämykset tuli jostain Ronski & Exotic biiseistä joita osasin soitella mukana. Siitä se sitten lähti. Ekat bandijutut tuli mukaan myöhemmin yläasteaikona 80-luvun alussa.

Nimenomaan harrastus, jona se on tähän asti pysynyt, alkoi vuonna -75 kun sain Hurriganesin Roadrunnerin c-kasetin synttärilahjaksi. Perheessä oli jo Ibanezin teräskielinen kitara jolla saatoin jotain kokeilla. Varsinaisesti soittelu alkoi vuotta myöhemmin kun sain oman nylonkielisen Landolan, jolla 5-soinnuilla tapailin rokkibiisejä korvakuulolta. Ensimmäiset ahaa-elämykset tuli jostain Ronski & Exotic biiseistä joita osasin soitella mukana. Siitä se sitten lähti. Ekat bandijutut tuli mukaan myöhemmin yläasteaikona 80-luvun alussa.
 
Toi Ronski & Exotic oli aika rytkettä.Tuli nähtyä livenä joskus.Hyvinkään jätinlinnassa lyötiin niitten yleisöennätys meidän silloisella Pexi & Exodus bändillä.Noustiin jopa Suosikin karvapää galleriaan.Heh.Taidettiin olla jopa Hullujussin ja Mauno Koiviston edellä.

Tajusin kuinka koviä jätkiä Amotin veljekset on.
 
Edit: BigPapa vaikka oletkin kova blues mies tarviiko sinun silti puhua itsestäsi kolmannessa persoonassa? Antaa melko isopäisen vaikutelman nimittäin kenestä vaan.

Tajusin kuinka koviä jätkiä Amotin veljekset on.
 
Edit: BigPapa vaikka oletkin kova blues mies tarviiko sinun silti puhua itsestäsi kolmannessa persoonassa? Antaa melko isopäisen vaikutelman nimittäin kenestä vaan.
 
Se on napattu tuolta kotisivulta copy & paste menetelmällä.Ja jos se suurentaa päätä niin, olkoon niin.Ei minulla muuta.Onks paree kun on lainauksissa nyt?Pää pieneni huomattavasti.Ihan tunsin itsekin.

Tajusin kuinka koviä jätkiä Amotin veljekset on.
 
Edit: BigPapa vaikka oletkin kova blues mies tarviiko sinun silti puhua itsestäsi kolmannessa persoonassa? Antaa melko isopäisen vaikutelman nimittäin kenestä vaan.
 
Lässynlässyn. Itselläsi on pilkkuvirhe. :P Tuollainen 3. persoonassa kirjoittaminen on tässä yhteydessä ihan hauskaa.
 
Itse aloitin kitaran soiton 13-vuotiaana, kun koppasin isän akustisen ibanezin nurkasta ja aloin korvakuulolta soittelemaan kaikeanlaisia melodian pätkiä. Reilun vuoden soittelin itseopiskeluna ja isän neuvoilla. Sitten otin pari vuotta kitaratunteja.

Lässynlässyn. Itselläsi on pilkkuvirhe. :P Tuollainen 3. persoonassa kirjoittaminen on tässä yhteydessä ihan hauskaa.
 
No no! Pysytäänpä aiheesssa ettei kolmannet persoonat lentele uniin :).

Siskon exä raahasi muinoin isän vanhan nylon-kiälisen esille ja alkoi runnoa Metallican versioimaa "So What?"-rallia. Se oli jotenkin niin tajunnan räjäyttävä kokemus että aloin heti samana iltana opettelemaan korva kädessä Enter Sandmaneja sun muita...

En ole kitara, mutta kyllä harrastus alkoi silleen ihan sillä perinteisellä tavalla.

Isoveli alkoi soittelemaan ja vähitellen aloin itsekin kiinnostumaan, isoveljen ostaessa paremman kitaran "sain" ruveta soittelemaan Bentonin romulla, nyt sentään Ibanez käytössä tuon romun sijaan.

Tais olla kuudennella luokalla kun kuulin get on:in ekan kerran kunnolla ja ajattelin niistä sooloista että ei prkl miten siistin kuuloista ja siitä se sit lähti.

mjöö..
Itselläni musiikki on ollut aina aika läheinen aihe.
Koulussa opettelin soittamaan rumpuja pari vuotta, sitten meille ostettiin syntikka, että jos siitä kiinnostuisin, mutta eiih. Se ei ollut minun juttuni.
Sitten rumpujen yhteydessä mietin josko pitäis opetela pari sointua kitarallakin.
Opettaja opetti minulle aina musiikintunnin jälkeen joitain sointuja ja sitten se jotenkin kolahti vaan. Sain jouluna kitaran ja vaffarin ja sitten aloin soittamaan kavereiden kanssa koulussa (olin vielä ala-asteella)
Ylä-asteella soittelin sitten parin kaverin kanssa ja ne on nyt samassa bändissä kanssani.
näin.
 
Anteeks huono kirjoitus mutta kiireellä kirjotin.

Joskus tuossa 5. luokalla innostuin kitaran soitosta jostain tuntemattomasta syystä, noh, lainasin muistaakseni tädiltäni sellaisen vanhan akustisen jolla aloin sitten erään todella hyvän basisti -tuttuni avustuksella opettelemaan sointuja. Erään silloisen kaverini kanssa aloimme sitten tehdä jotain alkeellisia biisejä jossa molemmat lauloivat vuorotellen ja soittivat sointuja, siitä sitten tuli ostettua pari sähkökitaraa tulevina vuosina, jota jaksoi hetken aikaa, mutta nyt olen palannut tuohon akustiseen soittoon, vaikkakin sähköakustisen kitaran avulla. Ei tuo sooloilu vain ole minulle :)

Yläasteelle mennessä pari vuotta sitten (juuri menin 9 luokalle) aloin kaveeraan musiikkiluokkalaisten kanssa kun olin niitten kanssa samassa ryhmässä joissakin aineissa. Sitten kun jokainen niistä soitti jotain niin aattelin että kai munkin pitää sitten kitara hommata, ja kun nykyinen tyttöystäväkin oli musiikkiluokalla niin aattelin että "nytpä teen vaikutuksen tohon tyttöön" ja siitä se sit lähti... nyt mulla on sitten molemmat, kitara ja se tyttö ;)

Olen soitellut koko elämäni melkein jotakin. Pienenä aloitin pianolla, josta siirryin rumpuihin. Rumpuja tuli soiteltua monta vuotta melkein pelkästään. Kitaraakin on tullut rämpyteltyä satunnaisesti siinä sivussa. Sitten iän myötä on aina enemmän ruvennut kitarointi kiinnostamaan ja nyt kun on pitänyt omakotitalosta muutta pois niin on rumpujen soitto jäänyt vähemmällle ja jotain on pakko päivittäin soitella :>. Ja tässä nyt on pari kolme vuotta tullut soiteltua kitaraa suhteellisen aktiivisesti.