Kitarat: soittaminen ›

teen ite vaan riffejä kunnes on lyriikat ainaki lähes valmiina. biisit kasaan sit valmiista riffeistä joita on tullu ehkä viimeisen viiden vuoden sisällä. kehittelen myös niitä "sikavaikeita" riffejä, jotka toimii harjoituksina yleensä vähintään kolme vuotta, kunnes löytyy se oikea biisi niille riffeille. Eli teen biisin yleensä parissa tunnissa, jos on tarpeeksi riffejä valmiina.
 
kyllähän biisin voi tehdä viidessä minuutissa, mutta kärsivällisesti tehty biisi on usein selvästi parenpi.

Tää on aika jännää tää omien biisien tekeminen . Ku siellä ne on otelaudassa ne kaikki mahtavat riffit ja hyvän kuuloiset soolot , mutta ne vaan pitäs osata ettiä sieltä . Tää on tää otelaudan ihmeellinen maailma . Mulla ittellä tulee riffit silleen, että soittelen vaan ja sitte yhtä-äkkiä hoksaan että oho tää on hyvä riffi .

teen ite vaan riffejä kunnes on lyriikat ainaki lähes valmiina. biisit kasaan sit valmiista riffeistä joita on tullu ehkä viimeisen viiden vuoden sisällä
näin myös minä toimin

Tää on aika jännää tää omien biisien tekeminen . Ku siellä ne on otelaudassa ne kaikki mahtavat riffit ja hyvän kuuloiset soolot , mutta ne vaan pitäs osata ettiä sieltä . Tää on tää otelaudan ihmeellinen maailma . Mulla ittellä tulee riffit silleen, että soittelen vaan ja sitte yhtä-äkkiä hoksaan että oho tää on hyvä riffi .
 
Totta, itse kun minä rämpyttelen paljon niin tulee ne riffit ihan itsestään

Kukaan ei tee hyvää biisiä 5min sisällä. Ei edes Hendrix.
 
Ei ehkä se, mutta parivaljakko Lennon/McCartney pystyi aika uskomattomiin suorituksiin Rubber Soul -levyn sessioiden aikana.

Kannattaa koettaa joskus säveltää jollain muulla kuin pääinstrumentilla. Silloin välttää soittimelle tyypillisimpiä maneereita. Jos on mahdollisuus tehdä esim. sekvensserillä, niin on suotavaa kokeilla. Itse joudun säveltämään pelkällä hiirikädellä ja kitaralla. En omista kiipparia. Näinollen tulee vältettyä pianomaisia juttuja biiseissä. Miinuspuolena kuitenkin on se että kun niitä sitten joskus tarvisi niin ne ei sieltä pölähdäkään siltä istumalta.

Viimeksi olen julkaissut biisin joskus -04 ja sen jälkeen ei ole tullut yhtään valmista, nyt on muutama mitkä on melkein julkaisukunnossa.
Ei biisiä voi pakottaa tulemaan, se tulee jos on tullakseen.

Kukaan ei tee hyvää biisiä 5min sisällä. Ei edes Hendrix.
 
Blue suede shoes?

Blue suede shoes?
 
No ei sitä voi sanoa yksiselitteisesti että "tein biisin viidessä minuutissa", vaikka muka katsoisi kellosta että aloitin 14:00 ja 14:05 oli nauhalla. Kyllä siinä on mukana se koko elämän soitto-, oppimis- ja kuuntelukokemus, kukaan ei tyhjältä pöydältä lähde tekemään.

Omia biisejä tulee tehtyä Guitar Pro:lla. Tähän asti vasta muutama ralli tullu tehtyä, ja pari on työn alla. Riffi pari saattaa syntyä kerralla ja myöhemmin jatkan kun inspistä/uusia ideoita syntyy.
Aika paljon vaikutteita tulee Chuck Schuldinerin tuotannosta (Death, Control Denied) ja muutama kaveri onkin kehunut tuotoksiani. Eräs sanoi, että välillä kuulosti melkein Death-plagioinnilta, mutta mielestäni se ei ole ollenkaan huono asia :p.
Lyriikoita en osaa tehdä oikeen alkuunkaan. Musiikki on minulle kuitenkin se prioriteetti, johon pyrin panostamaan.
En ole julkaissut mittään vielä, koska en nuita GP:n midi ralleja halua julkistaa. Eli lähinnä pöytälaatikkomeiningillä mennään. Mahollisesti, jos jotain äänittäisin joskus hamassa tulevaisuudessa, saattaisin jopa pistää jonnekkin sosiaaliseen mediaan tuotoksiani.

Toivottavasti en kommentoinut tähän jo.
 
Alan yleensä rakentamaan jonkinlaista komppia, melodiaa whatever ja sen päälle sitä leadia. sitten siitä etenee aina (ei laulua siis)
 
mutta usein käy myös niin että alan tylsistyneenä jotain hauskan kuuloista leadia soittaa ja sen jälkeen vasta rakennan kompin.
 
eilenkin aloitin uuden biisin leadilla... pieni surf rock tyylinen komppi ja rummut :P

Olen muutaman kerran saanut tehtyä ihan hyvänkin riffin sillä tavalla, että olen soittanut jotakin tuttua kappaletta.Vähän aikaa kun jammailee, niin huomaa, että on saanut oman biisin aikaiseksi.

Ketjun aloittajaan verraten tarjoan kolikon kääntöpuolen. Teoriaa opiskeltuna 0, covereita en osaa, mutta biisejä on tullut tehtyä bändin kanssa paljon ja uusia tulee keksittyä jatkuvasti. Periaatteena helvetinmoinen jammailu ja hyvä(lihas)muisti. Improvisointitaito on myös kohdillaan ja sitä sekoilua mitä joku sanoikin niin kannattaa painottaa. Ei varmasti irtoa biisit eikä improt jos hieroo smoke on the wateria 4 vuotta viimeistä silausta myöden täydelliseksi.
 
Kannattaa myös unohtaa HETI ajatukset kuten: "Hei en mä voi soittaa näin ja tälläsellä otteella (vaikka kuulostaa kovalta) ku tossa 1985 vuoden SÄHKÖKITARAN ALKEET vihossa kielletään" TAI "Vittu mun sormet ei riitä vitosnauhalta suoraan 12 nauhalle näppäillen parit bluesvibat samalla siinä" Noin nyt karkeasti pelleiltynä.
 
Rokkenrollia vaan ja meteliä maailmaan.

arkkikansleri: No nytpä sitten säästyy siltä ainaiselta pähkimiseltä, että olikos tämä nyt jonkun muun tekemä vai oma ja olen mää varmasti jossakin tämän kuullut....
Hyvä neuvo.;)
 
Tuo todella on hyvä neuvo. Ensinnäkin voi olla ihan varma, että jos keksii jotakin vähänkään järjellisen kuuloista, joku on jo tehnyt sen tai jotain sen tapaista ainakin. Nää on nimittäin näitä kulttuurin välttämättömyyksiä eli ei yksi ihminen, vaikka olisi mimmoinen nero voi paljoa lisätä ihmiskunnan saavutuksiin. Se on lähinnä näkökulma, tyyli, tms. joka siinä musassa on omaa.
 
Minusta tuossa väittämässä "amatööri lainaa, mutta ammattilainen varastaa" on muuan todella fiksu idea. Nimittäin se, että kun varastat niin olet samalla tietoinen mitä teet ja voit kontrolloida tekemisiäsi, että pysyt hyvän maun ja laillisuuden rajoissa. Ja kun taitavasti yhdistelee muualla kuulemaansa, saakin aikaiseksi jotakin jota voi kutsua omakseen.
 
Kaikki hyvät jutut joita on tehty abbasta hiteistä beatlesiin, voidaan nähdä olevan pitkän lainausten ketjun pää, jonka toinen pää voidaan jäljittää jonnekin historian hämäriin kun vielä karvapeitteinen ihmiskunta ihmetteli suurta mustaa monoliittia ;-)

Kalahti tuolta alkupään kommenteista tuo "vain vitossointuja koko biisi". Eihän se huono asia ole, vitossoinnut, kuunnellaampa vaikka Ramonesia. Jos se kuulostaa hyvältä niin se on hyvä. Se on sinun oma teos.
 
Me värkätään biisit kämpällä jonkun aiemman idean mukaan, tai sitten jostain sanasta, esim. "haluan tehdä biisin aiheesta maitopurkki". Sitten lähdetään tsekkaamaan miltä maitopurkki "kuulostaa". Jos ei tunnu tulevan, niin siirretään. Jos tuli siemeniä niin pistetään talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Nytkin on napattu vuoden takaisia riffejä ja kiertoja käyttöön uusissa biiseissä. Jotkut odottavat edelleen varastossa, toiset ovat jo loppuun soitettuja, jotkut tuhottuja. Ja hyvältä kuulostaa kaikki meidän biisit (siis minun korvaan.)

Aika nopsaanhan nuo "biisit" tulevat kasaan jos nyt oikeasti haluaa kiireellä jotain väsätä. Itselleni riittää yleensä pelkkä loopattu rumpukomppi, jonka päälle lähtee sitten söheltämään erinäköistä riffiä. Itsekritiikki iskeekin yleensä sitten tässä vaiheessa kehiin ja tuotos saa skeidatuomion -> perkeleen lihasmuisti ja samat samperin maneerit.. Olen silti koittanut pistää kaikki ideat talteen: jos ei muuten niin saapahan hyvät naurut kun kuuntelee kököimpiä pökäleitään. Toisinaan taas vanhoista hyllytetyistä ideoista voi jopa saada uutta pontta ja inspiraatiota.
 
Vaihtoehto tuolle aivot narikkaan -lähtöiselle riffiwänkkäykselle onkin sitten jo tuo aiemmin mainittu juttu eli päässä soiva idea/melodia/tsydeemi. Ah sitä tyydytyksen tunnetta kun toisinaan tämän heurekan saa tuotettua myös ääniaalloiksi asti instrumentillaan! Viimeistään siinä vaiheessa sitten tajuaakin, että mikä tuttu biisi onkaan kyseessä :D

Itse painiskelin vuosia sillä menolla että kirjotin kokoajan matskua ihan sama mikä idea se oli ja yritin aina saada ensin kokonaisuuden hahmotettua ja siitä alkaa rakentelee melodioiden ja riffien kautta.
 
Kun tarpeeksi monta vuotta yritti väkisin tehdä tavaraa niin kyllä sitä sieltä sitten alkoi tulemaan.
 
Ei kannata jäädä odottelemaan herra inspiraation tuloa. Se tulee jos se tulee tai voi olla tulematta kokonaan. Ihan sama odotatko sitä vai kirjotatko kokoajan tavaraa.

alejale: Itse painiskelin vuosia sillä menolla että kirjotin kokoajan matskua ihan sama mikä idea se oli ja yritin aina saada ensin kokonaisuuden hahmotettua ja siitä alkaa rakentelee melodioiden ja riffien kautta.
 
Kun tarpeeksi monta vuotta yritti väkisin tehdä tavaraa niin kyllä sitä sieltä sitten alkoi tulemaan.
 
Ei kannata jäädä odottelemaan herra inspiraation tuloa. Se tulee jos se tulee tai voi olla tulematta kokonaan. Ihan sama odotatko sitä vai kirjotatko kokoajan tavaraa.
 
Nimenomaan. Itse olen malliesimerkki siitä, mitä saa aikaan, jos odottelee sitä maagista päivää kun osaa. Ei nimittäin tule sitten odotellessa tehtyä yhtään mitään. Onneksi heräsin siihen todellisuuteen ajoissa ja aloin vain tehdä biisejä sillä vajaalla taidolla, mitä on ja hyvinhän tuon oppii. Ei muuta kuin tekemään. Kyllä sieltä sitten niitä helmiä seasta alkaa löytyä harvakseltaan. ;)

Luovan toiminnan yhtenä tärkeänä määritelmänä voi pitää vanhojen, jo olemassa olevien ideoiden yhdistelemistä ja eteenpäin kehittelemistä.
 
Sitähän luovuus on: ensin oli pyöreitä kiviä, joita kierittämällä saatiin helpotusta raskaiden esineiden liikutteluun. Sitten joku keksi pyörän, ja jonkin ajan päästä keksittiin nelipyöräiset kärryt. Myöhemmin tuli polkupyörä ja auto, ja ne yhdistämällä saatiin moottoripyörä. Tässä välissä on ollut pyörivillä rattailla toimivat mekaaniset laitteet (esim. kello), muut ajoneuvot (esim. panssarivaunu), arkea helpottavat pikkuesineet (kuten kaulin tai pyörillä liikuteltavat huonekalut).
 
Luovuus on vanhojen ideoiden yhdistelemistä ja kehittelemistä. Uutta voi keksiä aina. Aina. Kun kapeakatseinen pessimisti väittää, ettei mitään uutta voi keksiä, on hän pahasti rajoittunut. Ajatelkaa esimerkiksi Napoleonia, joka kuittasi höyrylaivan sanomalla: "Nuotio kannen alla?! Oletteko seonneet?" Tämä naurattaa tänä päivänä kun näkee, minkämoista paattia kulkeekaan ympäri maailman meriä.
 
Antiikin roomalainen historioitsija (nimeä en muista) sanoi joskus vähän ajanlaskun alun jälkeen, ettei mitään enää ole mahdollista keksiä, koska antiikin Roomassa kaikki on jo keksitty. Siis lähes 2000 vuotta sitten.
 
Aivan yhtä lyhytnäköistä on väittää, etteikö nykyaikanakin olisi mahdollista luoda uutta. Tämä koskee myös musiikkia. On mahdollista luoda uutta, yhdistellä vanhaa, kehitellä olemassa olevia ideoita ja varioida edellisten tekemisiä. Harmillinen tosiasia kuitenkin on, että uuden luominen tulee päivä päivältä vaikeammaksi. Uutta luova ajattelu vaatii yhä enemmän töitä. Harmillinen tosiasia on myös se, että tänä päivänä yhä harvempi muusikko jaksaa tehdä asialle yhtään mitään. Ahkerat, luovaa TYÖTÄ peräänantamattomasti tekevät uudistavat muusikot ovat sukupuuttoon kuoleva laji.
 
Vanhojen ideoiden kehittely vaatii laajan tietoisuuden siitä, mitä ennen on tehty. Jos haluaa säveltää uutta ja kekseliästä metallia, on tunnettava metallimusiikki hyvin tarkkaan. Jos haluaa tehdä tuoretta poppia, on tunnettava popmusiikin historia perinpohjaisesti.
 
Jos taustatyötä ei jaksa tehdä, on turha odottaa oman musiikkinsa luovan mitään uutta. Okei, voihan sitä aina vahingossa hutaista seitsemän oikein, mutta kestävä luovuus vaatii enemmän.
 
On kyllä paljon yhtyeitä, jotka porskuttavat vanhoilla ideoilla ja ovat suosittuja siksi, että ne kuulostavat "vanhata kunnon" musiikilta. Metallin puolella vanhanajan uudet rässibändit kuten Municipal Waste ja Gama Bomb kierrättävät huoleti vanhoja ideoita ja kuulostavat silti hyvältä. Tämä johtuu siitä, että nämä bändit ovat kuunnelleet vanhaa rässiä aivan helvetisti. He ovat poimineet sieltä ne ominaisuudet, jotka tekevät vanhasta rässistä hyvää. Kun he ovat kuunnelleet kaiken olemassa olevan kasarirässin, he tietävät, mitä kliseitä kannattaa välttää. He eivät suoranaisesti plagioi ketään, koska he tuntevat genrensä niin perinpohjaisesti. He pystyvät luomaan uutta, sillä he tietävät tarkkaan mitä on jo tehty, mitkä ideat ovat jo vanhoja. He tietävät tyylinsä.
 
ED: Toinen hyvä esimerkki on suomalainen CMX. Bändit äijät ovat kuunnelleet aivan saatanasti musiikkia, ottaneet vaikutteita, opiskelleet. He ovat tietoisia progen historiasta ja kaikista vanhoista ideoista. He tuntevat punkin, new agen, klassisen, post-punkin, klassisen heavyn, uuden taidemetallin, suomirokkarit, jazzin... Ja albumi albumin jälkeen he luovat arvokasta uutta rockmusiikkia, eivätkä kuulosta keneltäkään muulta. He ovat olleet tekemisissään tinkimättömiä, eivätkä ole kumarrelleet levy-yhtiölle tai "klassikkobändeille".
 
Toinen asia on, tykkääkö CMX:n musiikista vai ei. Olisi kuitenkin idioottimaista väittää, etteikö CMX olisi koko ajan luovuudessaan tuore rockyhtye.
 
ED2: Kirjoitusvirheitä.

Karipiirto: Ei muuta kuin tekemään.
 
Just näin.
 
Harvemmin siitä mitään syntyy, jos vaan istuu unelmoissa ja odottamassa, jotain kosmista yhteyttä galaksin toiselta puolelta. Eikä sävel- / ideavarasto voi millään kasvaa, jos sitä ei itse koita laajentaa kokoajan.
 
3:n soinnun rokkibiisiit on ihan hauskoja toisinaan, mutta ne on vähän kuin kaurapuuro:
Toisinaan ok, mutta pelkkää sitä, aamusta iltaan & viikosta toiseen ja alkaa tökkiä jo liikaa.