Kitarat: soittaminen ›

Mä olen kyllä soittanut, mutta mulla se ei vaan toimi niin. Mä ainakin löydän mun nakkisormille luontevimmat sormitukset keksimällä ne itse.
 
En minäkään käytä yleensä samoja sormituksia, mitkä tabeissa ovat. Katson tabeista suunnan ja sovellan ne omaan soittotekniikkaani sopivaksi. Asemat ja sormitukset otelaudalla menee kyllä yleensä vaihtoon, mitä tabeissa lukee.
 
Jos se on tosiaan jollekkin luotevinta soittaa tabulatuureista ja osaa soveltaa niitä näppärästi ja nopeasti, niin siitä vaan. Mä en kenenkään toimintatapoja ole tuomitsemassa, mutta voisiko olla niin, että henkilö joka soittaa vain tabulatuureista saattaa ehkä menettää jotain..?
 
En minäkään tuomitse kumpaakaan, päinvastoin! Molempi parempi, mutta voisiko olla niinkin, että henkilö joka soittaa vain plokkaamalla saattaa ehkä menettää jotain...?
 
Eli lyhyesti tarkoitan, että tabulatuurisoittajat ketkä ei muuta tapaa ole edes harkinneet: Kokeilkaa edes pari kertaa opetella biisi ilman lappuja. Jos se tuntuu huonolta ja luonnottomalta, niin tehkää niin kuin parhaaksi näette, mutta kannattaa antaa sille mahdollisuus.
 
Samaa suosittelen minäkin. Kannattaa aina kokeilla, mutta koskaan ei saisi suoriltaan tyrmätä eri vaihtoehtoja, varsinkaan jos niistä ei ole juuri omakohtaisia kokemuksia. Kaikki keinot kunniaan ja kun muistaa käyttää aina sitä tapaa mistä pitää eniten, niin motivaatiokin säilyy varmasti paremmin.

Eipä sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä onko kitara samassa vireessä, kuin alkuperäisellä esittäjällä. Jos biisi menee helposti D-vireessä, niin sitten sen voi soittaa D-vireessä, vaikka alkuperäinen versio menisi dropped-D-vireestä.
 
Kyllä sillä on väliä, millä vireellä joku kappale on sävelletty. Jos se on tehty dropped taikka jollekkin open vireelle, niin otelaudan sormitukset muuttuvat usein niin radikaalisti, että joitain kohtia on käytännössä mahdoton soittaa. Varsinkin jos kappaleessa on paljon esim. vapaana soivia kieliä samalla, kun painellaan otelaudasta eri kohdista. Vähän vaikea selittää, mutta omasta kokemuksesta kyllä uskallan väittää, että suuri on asialla merkitys.

otsikko: Mikä Mysongbookia vaivaa??
tääl haisee nyt kyl oftopic jutut mut ihan sama...
ainakin www.ultimate-guitar.com on ihan hyvä MySongBookin korvaaja. Ite oon käyttäny ultimate-guitarii aika paljon

En kyllä tajua miksi musiikin merkitsemistapa (tässä tapauksessa tabit) ja kuuntelemalla oppiminen pitää asettaa vastakkain tälla tavoin. Ei niiden tarvitse olla mitenkään toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.
 
Kyllä sen vireenkin oppii nopeasti tunnistamaan, kun kitaralla tapailee mukana.
 
Vireen saa kyllä useasti todella helposti selville, mutta ei välttämättä kaikissa tapauksissa. Kun biisi on soitettu vaikka jossain avoimessa vireessä, capon kanssa tms. niin ei sitä välttämättä voi edes kuulla. Tämä vain tällaisena pienenä sivuhuomautuksena.

Muakin vähän harmittaa MSB:n kaatuminen.

Rauhallisesti nyt.

Mut oon ihan varma että alkuvuosina tarttit

Väärä arvaus. Mistä tämä ajatusmalli "aloittelijan on pakko käyttää tabulatuureja voidakseen soittaa mitään" on saanut alkunsa? Luulevatko kaikki nykyteinit tosiaan, että musiikkia ei ollut ennen tabulatuurien keksimistä? Minä opettelin nuorena korvakuulolta asioita ja se menetelmä on kantanut tähänkin päivään asti - tabulatuureja kammosin yhtä paljon kuin nuottejakin: "pientä pränttiä tiheään kirjoitettuna, en jaksa ruveta opettelemaan kun kuuntelemalla opin luultavasti nopeammin". Tabulatuurien kanssa olen ollut tekemisissä lähinnä silloin kun olen niitä itse kirjoittanut oppilailleni - itse asiassa kirjoitan tabulatuureja paremmin kuin luen niitä. :)

Joten anna aloittelijoiden kysellä soitto-ohjeita jos on kyselläkseen, kyllä sitä ehtii korvailla myöhemminkin.

Minusta tässä vaan mennään perse edellä puuhun - olen nimittäin täsmälleen päinvastaista mieltä:

Kaikista parasta tutustumista omaan soittimeensa ja toisaalta oman musikaalisuuden kehittämistä on nimen omaan se, miten hyvin korva ja soitin pelaavat yhteen ilman mitään apuvälineitä: tabulatuureja, nuotteja, komppilappuja jne. Sitten kun soitin on edes vähän tullut tutuksi ja korvat pystyvät sanomaan, mennäänkö metsään vai puiden välistä, on minusta oikea hetki ruveta tutkailemaan tabulatuureja tai muita.

Huomaa, että myös perustelin välitteeni. Sitä ei tarvitse ottaa totuutena, mutta mielestäni ajatukselle on ihan hyviä perusteita olemassa.
 
En oikeen ole koskaan pitänyt juccizen kommenteista, mutta nyt täytyy sanoo, että laitan plussan heti tämän kirjotettuani! Oli kyllä niin hyvää asiaa, että taidan lopettaa itsekin tabulatuureista soittelun. Melodian kyllä saan otettua aikalailla korvakuulolta, näin vajaa 1,5 vuotta soittaneena, mutta on aivan mahdotonta saada sointuja korvakuulolta :(

Ei vaan testaa sä...onhan se nopeaa ja raskasta, mutta onhan joku niihin ne tabulatuuritkin väsännyt?
 
Joo ja nekin on yleensä aika päin puuta mitä oon kattellu :)

Joo ja nekin on yleensä aika päin puuta mitä oon kattellu :)
 
Näin! Tää on jo tosi hyvä alku sille että alkaa napsii korvilla. Ite muistan niitä juttuja kun soitin tabulatuureista ja mietin että "osaan tehä muuten paremmat". Siitä se ajatus sitten lähti :).

Näin! Tää on jo tosi hyvä alku sille että alkaa napsii korvilla. Ite muistan niitä juttuja kun soitin tabulatuureista ja mietin että "osaan tehä muuten paremmat". Siitä se ajatus sitten lähti :).
 
Miksi te korvakuulomiehet ette laita vaikka sähköpostia tabujen tekijälle jossa kerrotte mikä on mennyt vikaan? Ehkä tabeista saataisiin vähän laadukkaampia.

Kyllä sillä on väliä, millä vireellä joku kappale on sävelletty. Jos se on tehty dropped taikka jollekkin open vireelle, niin otelaudan sormitukset muuttuvat usein niin radikaalisti, että joitain kohtia on käytännössä mahdoton soittaa. Varsinkin jos kappaleessa on paljon esim. vapaana soivia kieliä samalla, kun painellaan otelaudasta eri kohdista. Vähän vaikea selittää, mutta omasta kokemuksesta kyllä uskallan väittää, että suuri on asialla merkitys.
 
Siksi sanoinkin, että jos biisi menee helposti D-vireessä, niin sitten sen voi soittaa D-vireessä, vaikka alkuperäinen versio menisi dropped-D-vireestä. Jos tuntuu, että ei mene, niin sitten voi vaihtaa sen vireen toiseen. Ei kukaan kiellä myöskään soittamasta D-vireessä soitettua biisiä dropped-D-vireessä, jos se tuntuu helpommalta. Pointti siis oli, ettei sitä alkuperäistä virettä tarvitse tietää, kun voi itse valita sen vireen, jolla biisi on itselle riittävän helppo soittaa.

Muakin vähän harmittaa MSB:n kaatuminen.
 
Sama vika...Muutenkin upeaa huomata että tästäkin aiheesta voidaan keskustella maailman tappiin asti.

Nyt on kaikille Mysongbookikia kayttaville hyva tilaisuus alkaa vaikka tekemaan ja soittelemaan omia biiseja.
 
Aivan! Unohtakaa ne Metallicat ja fucking Laihot.

Ei tuo mysongbookin kuoleminen tarkoittanut muuta, kuin että yksi jakelukanava monista loppui. 911, tablatures.tk jne. jatkavat, enkä pidä ollenkaan mahdottomana että kohta MySongBook.comin palvelin pyörii Meksikossa tai jotain. Eli kyllä tabulatuureja on edelleen netti väärällään... Itse suosittelen kyllä CD-levyä ja kirjastosta lainattua nuotti/tab-kirjaa. Siinä on vaan jotenkin sitä fiilistä :)

Siksi sanoinkin, että jos biisi menee helposti D-vireessä, niin sitten sen voi soittaa D-vireessä, vaikka alkuperäinen versio menisi dropped-D-vireestä. Jos tuntuu, että ei mene, niin sitten voi vaihtaa sen vireen toiseen. Ei kukaan kiellä myöskään soittamasta D-vireessä soitettua biisiä dropped-D-vireessä, jos se tuntuu helpommalta. Pointti siis oli, ettei sitä alkuperäistä virettä tarvitse tietää, kun voi itse valita sen vireen, jolla biisi on itselle riittävän helppo soittaa.
 
Juuh... käsittiin varmaan vähän väärin sitten :D Siis tottakai kannattaa yrittää soittaa itse käyttämästään ja parhaalta tuntuvasta vireestä, jos suinkin mahdollista. Ja sitten vaihtaa siihen oikeaan vireeseen, jos ei vaan muuten tunnu luonnistuvan. Mutta sitähän mä hain, että monissa tapauksissa voi olla helpompi selvittää alkup. vire tabien avulla. Ja niinkuin edellisessä postauksessa jo mainitsin, jos kappale on sävelletty jollakin erikoisemmalla vireellä niin onhan se odotettavissa, että sillä se käytännössä on kivuttomin soittaa.
 
Itsellä joskus plokatessa on aiheuttanut harmaita hiuksia, kun kappale on mennyt esim. dropped B-vireestä ja kitara on ollut normi E:ssä. Siihen on monesti auttanut, että olen Guitar Pron avulla sitten plokannut ja tabittanut itse sen kappaleen ja tästä sitten selvittänyt sen soittotavan.
 
Pari vuotta sitten harrastin paljon myös sitä (nykyäänkin tulee vähän soiteltua), että plokkasin kaikki muutkin soittimet Guitar Prohon (rummut, bassot, koskettimet jne.). Ohjelmassa sitten muutin soittimien käyttämän vireen "omaan" vireeseeni, pistin kitarat mutelle ja soitin biisin mukana välillä tabeja silmäillen. Näin säästin itse näiden vireiden muuttelun ja pystyin soittamaan biisit vaikka aina E- taikka dropped D-vireessä. Tuo tapa on mun mielestä oikeasti hauska ja kehittävä tapa opetella kappaleita.

Olen tässä pohdiskellut syitä miksi tabulatuurit ovat nousseet nykymusiikin osalta suureen rooliin, ja tullut sellaiseen johtopäätökseen, että tietyssä musassa on vaikea erottaa mitä soitetaan. Kitarat on alavireisiä, temmot nopeita ja soolot akrobatiaa. Ehkä itselle ei ole syntynyt suurta tarvetta tonkia noita tabuja siksi, kun en 80-heviä raskaampaa musiikkia soita. Tuolla bassopalstalla eräs jäsen kertoi opetelleensa Metallican ja Sepelturan biisejä tabulatuureista siksi, koska korva ei erottanut mitä basso levyllä soittaa. Ihan perusteltu syy käyttää apuna silloin tabeja, jos em. musaa opetellaan ja soitetaan.

Itse kyllä suosin tablatureja. Mitä helkutin ideaa on lähteä korvakuulolta treenamaan jotain riffiä, kun sen saa hetkessä opeteltua tablaturesta? Pitäisi nuo kaikki biisien hidastusohjelmat sun muut kieltää myös, jotta maksimaalinen korvankehityshyöty saadaan aikaan, vai? Eikö nuottien käyttö pitäisi kanssa jättää pois? Nuotithan antavat selvän viitteen siitä mitä pitää soittaa.
 
Tämä nyt on tätä muusikon virtuaalikikkelin kasvatusta, eikä yhtään sen kummempaa. Onko absoluuttisen sävelkorvan ja teoriataidon omaava henkilö parempi kuin teoriataidoton, mutta tosissaan ja fiiliksellä soittava?
 
Tämä nyt on taas tätä samaa tappelua, eli Gibson-epätilu-kammeton-jazz-korvakuulo -kuppikunta muita vastaan. Pääasia, että kaikille tulee tappelu ja että jazzia inhotaan vielä enempi =)

Itse kyllä suosin tablatureja. Mitä helkutin ideaa on lähteä korvakuulolta treenamaan jotain riffiä, kun sen saa hetkessä opeteltua tablaturesta?
 
Ideaa on koetettu tuolla kovastikin selvittää.
 
Entäpä jos biisiin ei ole olemassa tabulatuureja, jatkossa niitä ei enää saa? Jääkö biisit kokonaan soittamatta?

Tuolla bassopalstalla eräs jäsen kertoi opetelleensa Metallican ja Sepelturan biisejä tabulatuureista siksi, koska korva ei erottanut mitä basso levyllä soittaa. Ihan perusteltu syy käyttää apuna silloin tabeja, jos em. musaa opetellaan ja soitetaan.
 
Onko sillä väliä mitä soittaa, jos sitä ei korvalla erota? :)

Onko sillä väliä mitä soittaa, jos sitä ei korvalla erota? :)
 
Sepä se.

Tuolla bassopalstalla eräs jäsen kertoi opetelleensa Metallican ja Sepelturan biisejä tabulatuureista siksi, koska korva ei erottanut mitä basso levyllä soittaa.
 
Metallican 80-luvun levytysten osalta ei ole kovinkaan suuri ihme, jos sitä bassoa ei sieltä pysty erottamaan...