Kitarat: soittaminen ›

Vainottu:
Lähtökohtaisesti näen itse asian niin, että treenaaminen on sitä kun opetellaan niitä asioita joita ei vielä osaa. Tällöin saa tehdä virheitä ja hieroa niitä vaikeita juttuja. Livenä soitetaan niitä asioita, jotka kotona on harjoiteltu. Eli siinä mielessä treenatessa tai livenä soittaessa pitää mun mielestä olla erilainen rooli ja suhtautuminen soittamiseen.
 
Itse taas näen niin että tuo on aika tyhjää suorittamista. Siis jos puhutaan edes vähän enemmän kokeneesta muusikosta. Minusta hyvä muusikkous on sitä että saa soiton kuulostamaan aina hyvälle samalla kun harjoittuu koittamalla uusia juttuja improvisoinnin lomassa. Koska virheet kuuluu elimellisenä osana improvisointiin ja elämään ylipäätään, musiikkiinkin.. Tällöin virheet eivät enää ole virheitä vaan ne muuttaa merkitystään soiton jatkuessa, koska ei yritetä pakottaa soittoa tiettyyn fiksattuun suuntaan vaan antaa johdatuksen osittain viedä.
 
Tuo että reenaa ja suorittaa erikseen on minusta huonoa muusikkoutta koska muusikkous on enemmän tai vähemmän luovaa ja luovuus on uhrautumista ja virtaan heittäytymistä. Tekniikoita voi treenata hiki päässä erikseen mutta edukkaampaa monessa mielessä on balansoida mieli aina samaan perusperiaatteeseen, mentaaliseen harjoitteeseen jossa luovitaan uuden ja vanhan välillä. Tällöin myös oppii nopeammin. Work smarter, not harder.

Soveltuu joka osa-alueelle:
 
Work harder AND smarter jos haluat kehittyä nopeammin.
Kova työ ei ole valinta, se on tarpeellisuus.
 
Jos tavoitteesi ei saa sinua työskentelemään fiksusti ja kovasti,
sinulla on heikko tavoite, ja pärjäisit varmasti jossakin toisessa
tavoitteessa paremmin.
 
Näytä minulle joku, joka välttelee kovaa työtä, ja siinä sinulla
on joku, joka ei velä ole löytänyt tarkoitustaan.

Zibaldone: Soveltuu joka osa-alueelle:
 
Work harder AND smarter jos haluat kehittyä nopeammin.
Kova työ ei ole valinta, se on tarpeellisuus.
 
Jos tavoitteesi ei saa sinua työskentelemään fiksusti ja kovasti,
sinulla on heikko tavoite, ja pärjäisit varmasti jossakin toisessa
tavoitteessa paremmin.
 
Näytä minulle joku, joka välttelee kovaa työtä, ja siinä sinulla
on joku, joka ei velä ole löytänyt tarkoitustaan.
 
Noh tämä nyt meni tämmöseks abstraktiksi semantiikaksi.
Oleelliset asiat oli kirjoitettu edellä.
Ei "harder" ole hyvä juttu. Aivot ja lihakset kasvaa levossa.
Olen huomannut, että on tehokkaampaa soittaa mielellään useammin vähän aikaa kerrallaan, kuin paljon kaikenaikaa (tai paljon kerralla mutta harvemmin).

Plektrakäden kanssa olen huomannut sellaisen hassun jutun, että kättä voi pitää tosi rentona kun tavallaan "pyristelee" sitä eikä yritä käyttää lihaksia liikaa, joka aiheuttaa jumittumista ja lopulta sen, että ei voi enää soittaa kun hapottaa. Tuohon lisäksi napakka ote otelautaan niin plektraa ei tarvitse rouhia kovaa, vaan soitto sujuu vähän kuin itsestään.

Vainottu: Mitä soittimeen tulee, epämukavuusalue ei tarkoita sitä, että pitää soittaa jotain sellaista, mistä ei pidä tai nauti. Mukavuusalueella soittaminen tarkoittaa sitä, että soitat vain sellaisia juttuja, jotka varmasti osaat ja jotka tuntuvat helpoilta ja turvallisilta. Tämä ei kehitä soittamista, vaan silloin soittaa aina vain samoja juttuja. Epämukavuusalueella tulee soittovirheitä ja soittaminen voi tuntua vaikealta, mutta silloin myös kehittää itseään ja ajan kanssa ne vaikeat jutut muuttuvat helpoksi.
 
Lähtökohtaisesti näen itse asian niin, että treenaaminen on sitä kun opetellaan niitä asioita joita ei vielä osaa. Tällöin saa tehdä virheitä ja hieroa niitä vaikeita juttuja. Livenä soitetaan niitä asioita, jotka kotona on harjoiteltu. Eli siinä mielessä treenatessa tai livenä soittaessa pitää mun mielestä olla erilainen rooli ja suhtautuminen soittamiseen.
 
Tässähän se tuli. Ei pikajuoksijatkaan opi juoksemaan satasta optimiolosuhteissa kävelemällä sataa metriä ensin vuoden kumppareissa. Olet epämukavuusalueella aina kun opettelet jotain uutta ja juuri sinulle sillä hetkellä hankalaa, mikä ei vielä irtoo vaivattomasti täysin oikein. Nopeussoitossa se on sitä, että soitat hieman nopeammin kuin mikä on sinulle triviaalin helppoa: Siinä tuppaa kuin ihmeen kaupalla jotenkin kehittymään.

https://www.youtube.com/watch?v=Q67YOVyqOYc
 
Paul Gilbertiltä video jossa on harvinaisempi kuvakulma, näkyy miten hän painottaa ranteen kulmaa eri tilanteissa. Täytyypä tarkkailla tekeekö itse samaa. Mielenkiintoista että PG käyttää tuota "pelkät upstroket" -treeniä, itse käyttänyt iät ajat, tosin en shufflena vaan up pickaamalla thrash metal -riffejä. Yhden nuotin pikkaus on aika tylsää, mutta tonhan voi yhdistää musiikkiin
 
En nyt jaksanut uutta ketjua tehdä yhden videon takia, laitetaan vaikka tänne

Tein omasta soittamisesta sellaisen havainnon, että soiton nopeutuessa yhdeltä kieleltä "suunnanvaihdokset" ovat selvästi oma heikkous. Eli jos treenaan yhdeltä kieleltä vaikka perinteisesti
 
--5-6-7-8-5-6-7-8-
 
Toimii nopeastikin soitettuna "hyvin", plekukäsi ja otelautakäsi pysyy synkassa. Samoin hyvin menee myös toiseen suuntaan:
 
--8-7-6-5-8-7-6-5-
 
Tällaiset puhtaasti ascending/descending-kuviot menevät jopa kielenvaihtoja sisältävinä melko hyvin, siis omaan taitotasooni nähden. Oli nuotteja sitten 2, 3 tai 4 per kieli (mitä nyt pikkurillin lyhyys haittaa joitain useamman kielen 4NPS-kuvioita).
 
MUTTA. Tänään yhtä likkiä treenaillessa ihmettelin, kun ei millään kuulosta hyvältä nopeasti rennolla kädellä soitettuna, ja aikani hommaa yksinkertaistettuani paikallistin ongelman tähän. Eli pelkistettynä jos likki menee
 
--5-7-8-7-5-7-8-7-
 
Niin nopeasti soitettuna tämä menee minulla aina joko
 
--5-7-8-8-5-7-8-8 tai vaihtoehtoisesti
 
--5-5-7-8-5-5-7-8- (alussa tietysti vain yksi 5, mutta tähän se toistaessa konvergoi)
 
Ratkaisu on onneksi helppo: treenaan päivässä vähintään 5-10min ainoastaan tuollaista neljän nuotin kuviota (nyt tuollaista, myöhemmin kaikilla mahdollisilla nuottijärjestyksillä) eri positioista. Väitän ihan pelkästään tällä saavuttaneeni huomattavaa kehitystä. On se vaan jännä että näin pitkään soittaneena moinen perusjuttu voi tulla yllättäen rajoitteeksi; suosittelen jokaiselle nopeutta tällä "don't start slow, start fast" tekniikalla kehittävälle tsekkaamaan että käsien synkkaus toimii jokaisessa 1234/1324/1423 etc kuviossa hyvin myös suuremmilla bpm-lukemilla.
 
Kohta tulee varmaan joku viisastelemaan, että nämä 1234/1324/1423 etc kuvioiden soittaminen on täysin perusasioita ja pitäisi ottaa haltuun aivan ensimmäisenä. Kyllä, niin se oli minullekin, ja matalilla & keskitemmoilla ne sujuvat kyllä. Tämä oli minulle täysi yllätys, että nopeasti soittaessa ne eivät onnistuneetkaan. (Yritin pitkään tuota "aloita hitaasti, nopeuta pikku hiljaa" ja hakkasin sillä päätä seinään; nyt siirryttyäni tuohon päinvastaiseen malliin on kehitystä viimein alkanut tapahtua, koska nopeus on pakottanut plekutekniikan optimointiin.)

KaRa: Itse taas näen niin että tuo on aika tyhjää suorittamista. Siis jos puhutaan edes vähän enemmän kokeneesta muusikosta. Minusta hyvä muusikkous on sitä että saa soiton kuulostamaan aina hyvälle samalla kun harjoittuu koittamalla uusia juttuja improvisoinnin lomassa. Koska virheet kuuluu elimellisenä osana improvisointiin ja elämään ylipäätään, musiikkiinkin.. Tällöin virheet eivät enää ole virheitä vaan ne muuttaa merkitystään soiton jatkuessa, koska ei yritetä pakottaa soittoa tiettyyn fiksattuun suuntaan vaan antaa johdatuksen osittain viedä.
 
Tuo että reenaa ja suorittaa erikseen on minusta huonoa muusikkoutta koska muusikkous on enemmän tai vähemmän luovaa ja luovuus on uhrautumista ja virtaan heittäytymistä. Tekniikoita voi treenata hiki päässä erikseen mutta edukkaampaa monessa mielessä on balansoida mieli aina samaan perusperiaatteeseen, mentaaliseen harjoitteeseen jossa luovitaan uuden ja vanhan välillä. Tällöin myös oppii nopeammin. Work smarter, not harder.
 
Siis tässä vaiheessa kannattaa miettiä,että onko Kara itse jotenkin arvostettu tai taitava soittaja ja/tai säveltäjä?
 
Että miten niinkuin omasta mielestäsi on omilla opeillasi mennyt muusikon ura?

Jos esim. aloittaa soittamalla 40 % tavoitevauhdista ja soittaa kerran läpi. Sitten nostaa 5 % ja soittaa kerran läpi. Näin jatketaan siihen nopeuteen saakka, että ei mene enää puhtaasti. Sitten taas alkuun (40%) ja samalla tavalla uuteen nousuun. Eikö tämä siis toimi?

Kontiak: Jos esim. aloittaa soittamalla 40 % tavoitevauhdista ja soittaa kerran läpi. Sitten nostaa 5 % ja soittaa kerran läpi. Näin jatketaan siihen nopeuteen saakka, että ei mene enää puhtaasti. Sitten taas alkuun (40%) ja samalla tavalla uuteen nousuun. Eikö tämä siis toimi?
 
Toimii, mutta riippuen kaikesta, esim. likaisesti soittaminen ja asian puhdistaminen "liian nopeassa" tempossa saattaa toimia sekin - jossain tilanteissa ehkä jopa paremmin kun joskus pienillä temponostoilla saattaa tulla vastaan seinä, josta ei vaan pääse yli muuttamatta erilaiseen tekniikkaan, johon liian nopeasti soittaminen tavallaan pakottaa. Tai siis näin olen asian ymmärtänyt. Eli teitä lienee muitakin kuin tuo perinteinen tapa. Toki velitiedettähän tämä on ja ymmv.

Kontiak: Jos esim. aloittaa soittamalla 40 % tavoitevauhdista ja soittaa kerran läpi. Sitten nostaa 5 % ja soittaa kerran läpi. Näin jatketaan siihen nopeuteen saakka, että ei mene enää puhtaasti. Sitten taas alkuun (40%) ja samalla tavalla uuteen nousuun. Eikö tämä siis toimi?
 
Päivittäinen likainen soitto olisi pidettävä minimissään. Riittää, että tekee yhden kymmenen minuutin likaisen treenin, jota seuraa tauko ja puhdas harjoittelusessio.
 
Lisäksi tarvitset muutamia harjoituksia, joita et ikinä soita likaisesti.
Kaikki kiire pois. Itse käytän näinkin yksinkertaista minietydiä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=YQ68EA-V6iA
 
Päivän viimeinen harjoitus sitten 50% hitaammin, jotta haasteellinen harjoitus jää ehjänä mieleen.

Zibaldone: Päivittäinen likainen soitto olisi pidettävä minimissään. Riittää, että tekee yhden kymmenen minuutin likaisen treenin, jota seuraa tauko ja puhdas harjoittelusessio.
 
Oon vitun kännissä, mutta koska sää jos joku oot perehtynyt treenaamiseen, niin uskallan kysyä lähdettä? Kuulostaa tosi spesifiltä ja siksi vähän keksityltä.

Arkka: Oon vitun kännissä, mutta koska sää jos joku oot perehtynyt treenaamiseen, niin uskallan kysyä lähdettä? Kuulostaa tosi spesifiltä ja siksi vähän keksityltä.
 
https://www.ucsf.edu/news/2017/08/4 … einforces-learning-new-motor-skills
 
Motoriset ja hienomotoriset taidot kiillotetaan unen aikana.
Muisti yleensäkin toimii niin, että muistiin haetaan edellisin kerta,
kun jotain tiettyä asiaa on muisteltu, ei itse alkuperäistä muistoa.

Zibaldone: https://www.ucsf.edu/news/2017/08/4 … einforces-learning-new-motor-skills
 
Motoriset ja hienomotoriset taidot kiillotetaan unen aikana.
Muisti yleensäkin toimii niin, että muistiin haetaan edellisin kerta,
kun jotain tiettyä asiaa on muisteltu, ei itse alkuperäistä muistoa.
 
Mielenkiintoista, vaikka ei nyt heti auennut miten tuo perustelee kyseisen harjoitusrutiinin. Tai siis tarkoitin itse likaisella soittamisella juuri sitä, että käyttää uutta tekniikkaa, jonka haluaa ohjelmoida sisään, vaikka se ei vielä puhtaasti menekään. Jos tekniikka ei muutu soittamalla yli rajojen, niin sitten kuulostais kyllä ihan järkevältä lopettaa puhtaaseen suoritukseen.