Kitarat: soittaminen ›

antnis: Larry Carlton, John Scofield, Derek Trucks?
 
Totta. Noilla onkin soitto vähän jämähtänyt paikalleen. Aina sitä samaa.

Kampela77: Totta. Noilla onkin soitto vähän jämähtänyt paikalleen. Aina sitä samaa.
 
Jämähtäisin mielelläni Carltoniksi. Etenkin jos vaihtoehtona on muusinetissä viisastelu.

Tonski: Niin, eihän tossa loppuukseen ole kyse siitä kuin viitsimisestä ja mihin tasoon tyytyy. Eihän sitä yleisön perttiperusjamppaa oikeesti kiinnosta että jääkö siitä maj7-arpeggiosta kaks nuottii pois vai ei, mutta jos ite saisin päättää muusikkona jäiskö se pois, niin ei jäis:D Lisään ite oikein mielelläni treenitunnin tai pari päivään että musan plokkailujen, nuotintamisen, säveltämisen ja uuden kaman opettelun ohella voi jotain uutta opittua fraasia hinata mieleisekseen ja kehittää itteään myös tekniikan puolesta eteenpäin. Muuten oon huomannu että on aika helppo jäädä lepäämään sen "ihanookoo" soittotaidon päälle että "kyllä mä noi saisin vedettyä jos treenaisin", mutta miksipä ei käyttää vapaa-aikaansa siihen jos asian tiedostaa.
 
Joo, olen samaa mieltä siitä, että kaikki tavara mikä on tarkoitus soittaa, tulisi soittaa eheästi siten ettei esimerkiksi jää ääniä puuttumaan tms. Tästähän on loppujen lopuksi kyse kaikessa treenaamisessa. Mun mielestä kyse ei välttämättä todellakaan ole mistään jollekkin "tasolle" jäämisestä, vaan yhtä hyvin kyse voi olla organisoidummasta ajankäytöstä treenaamisessa. En itse ainakaan koe jämähtäneeni tietylle tasolla sen perusteella, kuinka kauan hakkaan klikkiä, sillä kehitys on ollut kuitenkin noususuhtainen koko soittourani ajan tähän päivään saakka, ja vieläpä toivotulla tavalla. Niinkuin mainittiin, mikä kenenkin tarve on harjoittaa jotain asiaa on yksilöllistä. Omaa treenirutiinia on pitänyt kiireisenä paljon mielenkiintoisempien seikkojen kehittäminen kuin fraasin hiominen klikin kanssa. Toki sillä on paikkansa, en sitä sano, mutta omaa treenimaailmaa se edustaa niin pientä osaa nykyisin, että ei siitä kovin isoa numeroa edes saa.
 
Entäs jos puhutaan pätkästä musiikkia jonka suhteen tiedät olevas kykenemätön soittamaan sitä? Siis pitäs saada joku ihan himo tekninendethmetal-riffisoolohärpäkkä menemään keikalla, liksa ois tulossa ja aikamäärä x aikaa treenata biisit, tää yks kokonainen osio tässä biisissä ei vaan mee ja se on bändin sinkku joten pitäs saada soitettua keikalla. Sulla on 20bpm vajaata metronomissa eikä taho millään saada originaalitempoon menemään. Miten pitkään hinaat siinä tempossa missä se juttu menee, ennenkuin suostut nostamaan tempoa? Tästä oli kuitenkin pohjimmillaan kysymys.
 
Omalla kohdalla se menee niin, että ennen kuin alan edes soittamaan sen klikin kanssa, selvitän miksi olen kykenemätön soittamaan sitä. Mitkä osa-alueet siitä aiheuttaa suurimman haasteen ja mitä huomioon ottaen tulisin hallitsemaan kokonaisuutta paremmin. Tämän jälkeen on huomattavasti helpompi lähteä eheyttämään kokonaisuutta. Klikin osuus tuleekin vasta loppupuolella tekniikan hiomiseen. Mahdotonta sanoa kuinka kauan pidän sitä tempossa x, koska voi olla että havaittuani ongelmat juttu menee jo hyvin lähelle haluttua. Näin pähkinänkuoressa.

Ainoa keino on se, että harjoittelee metronomilla niin,että aloittaa ensin hitaasta temposta ja sitten kun menee aivan tahtiin ja puhtaasti metronomin mukana, niin nopeuttaa 5-10 tempoa. Tuo taktiikka on ainakin minulla toiminut parhaiten!

Johann Onn: Soitetaan "tunnemmallisempi" doomversio siitä ?. Tai "koska ei ole hitit ei ole Truu-meininkiä, niitä ei soiteta" selitys ?.

 
Niinhän se on. Osa soittaa biisin niinkuin se on ja loput soittaa tulkintansa siitä.