Kitarat: soittaminen ›

antnis: Ei se kolmas osapuoli välttämättä merkityksellinen edes. Ja edelleenkään ei soittamista voi verrata maalaamiseen tai juoksemiseen, koska sen suhde aikaan on erilainen.
 
Ai esim sinä aistit musan eri nopeudella kuin minä? Ok.
Kolmas osapuoli ei ole merkityksellinen? Eli musan kuuntelijat ei ole merkityksellisiä? No ilmankos sitten..

Tiluttelu perustuu suurelta osin sormimuistiin. Osittain harkintaan, mutta harkinta ei tapahdu jokaisen nuotin kohdalla. Tässä viittasin reaktioaikaan esim liikenteessä. Musassakin mielen taajuudesta riippuen löytyy suhteellinen optimitempo. Toki mielen taajuus riippuu eri biologisista seikoista mutta jokatapauksessa. Tiluttelu on tiluttelua koska se ylittää harkinnan nopeuden, ei sitä muuten kutsuttaisikaan tilutteluksi. Tilutuksenkin päänuotit voidaan sijoittaa ja nostaa esille, siis ikäänkuin downratee pienemmiks biteiks.. tää tarkottaa sitä että tilutus on "tarpeetonta" ja puhtaasti tekninen juttu. Aivotonta siitä tekee se harkitsemattomuus ja tarpeettomuus sekä kuten edellä sanottiin, usein sitä tehdään itse suoritteen takia. Se on taas aivan eri asia että onko aivottomuudessa mitään väärää. Trippaavaahan se on välillä keikuttaa laivaa, mutta ei niin yli äyräiden että tulee huono olo...

KaRa: Tiluttelu perustuu suurelta osin sormimuistiin. Osittain harkintaan, mutta harkinta ei tapahdu jokaisen nuotin kohdalla. Tässä viittasin reaktioaikaan esim liikenteessä. Musassakin mielen taajuudesta riippuen löytyy suhteellinen optimitempo. Toki mielen taajuus riippuu eri biologisista seikoista mutta jokatapauksessa. Tiluttelu on tiluttelua koska se ylittää harkinnan nopeuden, ei sitä muuten kutsuttaisikaan tilutteluksi. Tilutuksenkin päänuotit voidaan sijoittaa ja nostaa esille, siis ikäänkuin downratee pienemmiks biteiks.. tää tarkottaa sitä että tilutus on "tarpeetonta" ja puhtaasti tekninen juttu. Aivotonta siitä tekee se harkitsemattomuus ja tarpeettomuus sekä kuten edellä sanottiin, usein sitä tehdään itse suoritteen takia. Se on taas aivan eri asia että onko aivottomuudessa mitään väärää. Trippaavaahan se on välillä keikuttaa laivaa, mutta ei niin yli äyräiden että tulee huono olo...
 
Alkaa jutut olla sitä luokkaa, että tosiaan taidat aistia maailman eri taajuudella kuin muut. Sulla on tuossa jo niin paljon oletuksia, ettei homman perkaaminen ymmärrettävällä tavalla taida enää kannattaa.

antnis: Alkaa jutut olla sitä luokkaa, että tosiaan taidat aistia maailman eri taajuudella kuin muut. Sulla on tuossa jo niin paljon oletuksia, ettei homman perkaaminen ymmärrettävällä tavalla taida enää kannattaa.
 
Mikset herjaamisen sijaan vain sano ettet ymmärrä ja mahdollisesti voisit täsmentää.
Sitäpaitsi miten niin alkaa? vuosia mun jutut on tällä tasolla olleet.

KaRa: Tiluttelu perustuu suurelta osin sormimuistiin. Osittain harkintaan, mutta harkinta ei tapahdu jokaisen nuotin kohdalla. Tässä viittasin reaktioaikaan esim liikenteessä. Musassakin mielen taajuudesta riippuen löytyy suhteellinen optimitempo. Toki mielen taajuus riippuu eri biologisista seikoista mutta jokatapauksessa. Tiluttelu on tiluttelua koska se ylittää harkinnan nopeuden, ei sitä muuten kutsuttaisikaan tilutteluksi. Tilutuksenkin päänuotit voidaan sijoittaa ja nostaa esille, siis ikäänkuin downratee pienemmiks biteiks.. tää tarkottaa sitä että tilutus on "tarpeetonta" ja puhtaasti tekninen juttu. Aivotonta siitä tekee se harkitsemattomuus ja tarpeettomuus sekä kuten edellä sanottiin, usein sitä tehdään itse suoritteen takia. Se on taas aivan eri asia että onko aivottomuudessa mitään väärää. Trippaavaahan se on välillä keikuttaa laivaa, mutta ei niin yli äyräiden että tulee huono olo...
 
Se, ettei itse pidä jostain, ymmärrä jotain, tai hyväksy jotain, ei tee siitä tarpeetonta, saati aivotonta. Optimitempo on siinä mielessä oikean suuntainen ajatus, että keskimäärin ihmiset kokevat tietyt tempot helpoksi kuunnella ja nauttia. Mutta kannattaa muistaa, ettei keskiverto ole oikea ihminen vaan jokainen kokee asioita omalla tavallaan ja nauttii erilaisista asioista.
 
Maailmasta löytyy lukematon määrä kitaristeja, jotka soittavat todella nopeasti ja silti jokainen sävel on tarkkaan mietitty. Mielestäni se, että nämä yksilöt pystyvät myös muokkaamaan sooloja esimerkiksi keikkatilanteessa, kertoo, ettei kyse ole todellakaan harkitsemattomasta toiminnasta. Kyse on harjoittelusta ja oman osaamisen kehittämisestä ja sen kautta instrumentin mestarillisesta hallitsemisesta.
 
Nopeasti soittaminen on ihan yhtä oleellista taidetta, kuin hitaasti soittaminen. Hitaasti soittamalla olisi aika moni mestariteos jäänyt tekemättä. Edelleen, se ettet sinä ymmärrä "tiluttamisen" tärkeyttä, ei tee siitä aivotonta. Teet oletuksia tiluttamisen merkityksestä, jotka tukevat sun näkemystä aiheesta, mutta se ei vielä tarkoita että nämä oletukset on oikeita. Ihmiset nauttivat yleisesti myös virtuoosien näkemisestä ja kuulemisesta. Siksi eri lajien huipuille maksetaan jäätäviä summia rahaa, että tarpeeksi moni maksaa nähdäkseen tämän tekemässä sitä minkä osaa paremmin kuin muut.
 
Täähän liikennevertaukseen voisin lisätä sen, että tämä olisi relevantti, jos keikalla joku sikaniska seisoisi vieressä ja täräyttäisi turpaan joka kerta kun soitat väärin. (Vertaa kolaritilanteeseen liikenteessä). Varmasti oppisi soittamaan hitaasti ja varmasti. Jos ajat joka päivä ajosimulaattorilla saman 2 km lenkin niin nopeasti kuin mahdollista, muutaman vuoden päästä pystyt todennäköisesti ajamaan lenkin todella lujaa, mutta turvallisesti. (Vertaa soiton harjoittelu kotona.)

Vainottu: Se, ettei itse pidä jostain, ymmärrä jotain, tai hyväksy jotain, ei tee siitä tarpeetonta, saati aivotonta.
 
Ei tästä tarvitse loukkaantua. Ei tätä mun pointtia ole vaikea ymmärtää jos vähän mietit.
 
Vainottu: Maailmasta löytyy lukematon määrä kitaristeja, jotka soittavat todella nopeasti ja silti jokainen sävel on tarkkaan mietitty. Mielestäni se, että nämä yksilöt pystyvät myös muokkaamaan sooloja esimerkiksi keikkatilanteessa, kertoo, ettei kyse ole todellakaan harkitsemattomasta toiminnasta. Kyse on harjoittelusta ja oman osaamisen kehittämisestä ja sen kautta instrumentin mestarillisesta hallitsemisesta.
 
"silti" ?
Nimenomaan silloin kun soittaa todella nopeasti, niin on pitänyt miettiä tarkasti sävelet etukäteen. Tuo, että muokkaa sooloja keikkatilanteessa, niin nekin perustuu sormimuistissa oleville maneereille ja lickseille.
 
Pitäisi ehkä vähän tarkentaa missä koen rajan olevan. En puhu lyhyistä sooloista, vaan heviskenessä olevasta keikan pitusista tilutuksista jossa koko musa perustuu urheilulle.
 
Toki, lyhyen soolonkin pitää olla nopeudeltaan "ansaittu". Eli luonnollisen koherentin energian tulee olla jännittynyt, jotta se voi vapautua tietylle nopeudelle. Tiluhevin ongelma on siinä että siinä ei ole mitään luonnollista. Nopea soittaminen on agressiivista koska kiihko. Lapsellista siitä tekee sen, että tuo kiihko syntyy ilman mitään syytä, ilman luonnollista syy-seuraus suhdetta. Orgasmi ennen esileikkiä...
 
Mikään ei ole paskempaa kun väkinäinen musiikki, eli myöskin oli kyse vain soolostakin, niin se pitää soittaa sillä tavalla kun sillä hetkellä tuntuu (eli mitä energia antaa myöden). Tämä tosin on henkilökohtanen preferenssi... siis se mitä tulee siihen että soitetaan biisit aina samalla tavalla ikäänkuin työläisenä. Eli se siitä...
 
Vainottu:
Nopeasti soittaminen on ihan yhtä oleellista taidetta, kuin hitaasti soittaminen. Hitaasti soittamalla olisi aika moni mestariteos jäänyt tekemättä. Edelleen, se ettet sinä ymmärrä "tiluttamisen" tärkeyttä, ei tee siitä aivotonta. Teet oletuksia tiluttamisen merkityksestä, jotka tukevat sun näkemystä aiheesta, mutta se ei vielä tarkoita että nämä oletukset on oikeita.
 
Ei ole tarkoitus loukata, vaan rohkaista tekemään vilpitöntä musiikkia "mestariteoksien" sijaan. Egoististuus pois. Eikö aiheen kysymyskin lähtöasetelmiltaan ole käänteinen? ikäänkuin nopeus olisi itseisarvo. No kukin saa urheilla jos haluaa, mutta itse en siihen kannusta.
Loppuosasta tekstiä en saanut kiinni kun oli niin ympäripyöreää.
 
Vainottu:
Ihmiset nauttivat yleisesti myös virtuoosien näkemisestä ja kuulemisesta. Siksi eri lajien huipuille maksetaan jäätäviä summia rahaa, että tarpeeksi moni maksaa nähdäkseen tämän tekemässä sitä minkä osaa paremmin kuin muut.
 
Aivottomuus on viihteellistä. Virtuooseja on kiva katsella samoin kun urheilijoitakin.
 
Vainottu:
Täähän liikennevertaukseen voisin lisätä sen, että tämä olisi relevantti, jos keikalla joku sikaniska seisoisi vieressä ja täräyttäisi turpaan joka kerta kun soitat väärin. (Vertaa kolaritilanteeseen liikenteessä). Varmasti oppisi soittamaan hitaasti ja varmasti. Jos ajat joka päivä ajosimulaattorilla saman 2 km lenkin niin nopeasti kuin mahdollista, muutaman vuoden päästä pystyt todennäköisesti ajamaan lenkin todella lujaa, mutta turvallisesti. (Vertaa soiton harjoittelu kotona.)
 
Toki sitä oppii, kun treenaa. Kun koherentti ajatuksen nopeus ei riitä, niin sormimuistiin tankataan sitten juuri sen takia ettei tarvitse miettiä.
En tarkoita, että musiikki varsinaisesti olisi miettimistä. Päinvastoin, mutta se mitä kehon läpi kulkee, tulee silti pureksia.

KaRa: Ei tästä tarvitse loukkaantua. Ei tätä mun pointtia ole vaikea ymmärtää jos vähän mietit.
 
"silti" ?
Nimenomaan silloin kun soittaa todella nopeasti, niin on pitänyt miettiä tarkasti sävelet etukäteen. Tuo, että muokkaa sooloja keikkatilanteessa, niin nekin perustuu sormimuistissa oleville maneereille ja lickseille.
 
Pitäisi ehkä vähän tarkentaa missä koen rajan olevan. En puhu lyhyistä sooloista, vaan heviskenessä olevasta keikan pitusista tilutuksista jossa koko musa perustuu urheilulle.
 
Toki, lyhyen soolonkin pitää olla nopeudeltaan "ansaittu". Eli luonnollisen koherentin energian tulee olla jännittynyt, jotta se voi vapautua tietylle nopeudelle. Tiluhevin ongelma on siinä että siinä ei ole mitään luonnollista. Nopea soittaminen on agressiivista koska kiihko. Lapsellista siitä tekee sen, että tuo kiihko syntyy ilman mitään syytä, ilman luonnollista syy-seuraus suhdetta. Orgasmi ennen esileikkiä...
 
Mikään ei ole paskempaa kun väkinäinen musiikki, eli myöskin oli kyse vain soolostakin, niin se pitää soittaa sillä tavalla kun sillä hetkellä tuntuu (eli mitä energia antaa myöden). Tämä tosin on henkilökohtanen preferenssi... siis se mitä tulee siihen että soitetaan biisit aina samalla tavalla ikäänkuin työläisenä. Eli se siitä...
 
Ei ole tarkoitus loukata, vaan rohkaista tekemään vilpitöntä musiikkia "mestariteoksien" sijaan. Egoististuus pois. Eikö aiheen kysymyskin lähtöasetelmiltaan ole käänteinen? ikäänkuin nopeus olisi itseisarvo. No kukin saa urheilla jos haluaa, mutta itse en siihen kannusta.
Loppuosasta tekstiä en saanut kiinni kun oli niin ympäripyöreää.
 
Aivottomuus on viihteellistä. Virtuooseja on kiva katsella samoin kun urheilijoitakin.
 
Toki sitä oppii, kun treenaa. Kun koherentti ajatuksen nopeus ei riitä, niin sormimuistiin tankataan sitten juuri sen takia ettei tarvitse miettiä.
En tarkoita, että musiikki varsinaisesti olisi miettimistä. Päinvastoin, mutta se mitä kehon läpi kulkee, tulee silti pureksia.
 
Ei hätää en loukkaantunut. Olen vain aika pitkälti eri mieltä. :)

KaRa: Nimenomaan silloin kun soittaa todella nopeasti, niin on pitänyt miettiä tarkasti sävelet etukäteen. Tuo, että muokkaa sooloja keikkatilanteessa, niin nekin perustuu sormimuistissa oleville maneereille ja lickseille.
 
Olisi mielenkiintoista nähdä, millaset erot aivoissa on soitettaessa yksi hidas sävel vai monta nopeaa ottaen huomioon, että se yksikin sävel kitaralla on kokonaisuudeksi niputettu liikesarja, josta harkinnanalaista toteutusta on ehkä yllättävänkin vähän.
 
Meikä ei muutenkaan näkisi, että yksittäisen sävelen soitonaikainen harkinnanalaisuus on välttämättä erityisen hyödyllinen mittari musiikin kuuntelemista tarkasteltaessa. Se ei ole ehkä niin erityinen perusyksikkö, mitä äkkiä voisi luulla ainakaan koko musiikin kirjossa universaalisti.
 
Ja jos se on, voiko sen avulla tehdä mitään päätelmiä? Esiintyykö sama homma harmoniassa? Sointujen rämpsäytysnopeudessa? Glissandossa? Siinä kun Super Mario syö sienen?
 
Ihan ok tarkastella musaa tuolta sun kantilta, mutta mun nähdäkseni keskustelu on kuin vertailisi ihan eri viitekehyksissä toimivia asioita keskenään vetäen siitä johtopäätöksiä, että toinen on absoluuttisesti parempaa.
 
KaRa: Pitäisi ehkä vähän tarkentaa missä koen rajan olevan. En puhu lyhyistä sooloista, vaan heviskenessä olevasta keikan pitusista tilutuksista jossa koko musa perustuu urheilulle.
 
Toki, lyhyen soolonkin pitää olla nopeudeltaan "ansaittu". Eli luonnollisen koherentin energian tulee olla jännittynyt, jotta se voi vapautua tietylle nopeudelle. Tiluhevin ongelma on siinä että siinä ei ole mitään luonnollista.
 
Onko linnunlaulussa mitään luonnollista sun mielestä? Onko siitä nauttimisessa?
 
Eniveis, oltaisko me tämän pohjalta siitä sittenkin yhtämieltä, että nopea soitto on edes joissain tilanteissa ok ja jos on, niin eikö se jo yksinään validoi keskustelun nopeuden kehittämisestä?
 
Nopea soittaminen on agressiivista koska kiihko. Lapsellista siitä tekee sen, että tuo kiihko syntyy ilman mitään syytä, ilman luonnollista syy-seuraus suhdetta. Orgasmi ennen esileikkiä...
 
Asiaketjujen tarpeettomasta torpedoinnista voisi joku sanoa samaa, mutta ite en kehtaa kun se on omakin paheeni ;)

Arkka: Olisi mielenkiintoista nähdä, millaset erot aivoissa on soitettaessa yksi hidas sävel vai monta nopeaa ottaen huomioon, että se yksikin sävel kitaralla on kokonaisuudeksi niputettu liikesarja, josta harkinnanalaista toteutusta on ehkä yllättävänkin vähän.
 
Luulisin, että kaikki flow-tila näkyy aivoissa periaatteessa samalla tavalla. Sitä tarkoitinkin aiemmin, että tilumaratoni on puhtaasti tekninen juttu itsessään ja siinä mielessä turhaa koska sen musan voi kuitenkin downratee pienemmin biteiks aivoissa. Ne voi hyräillä mielessä yksinkertaisemmin.
Tilu vain toimii agressiivisena tehokeinona, koska siinä alleviivataan jokaista nyanssia. Siitä syystä se sopii sooloihin. Jos haluaa alleviivata jotain asiaa, niin luonnollisesti pitää olla varma asiastaan ja luuytimiä myöten sisäistetty, että olisi sisäinen halu ja ennenkaikkea meriitti alleviivata jotain. Tämä siis metaforisesti. Eli jos haluaa alleviivata jotain asiaa, niin luonnollisesti se kertoo siitä että on intohimoa, laaja-alaista opiskelua takana ja näkemystä asia tiimoilta. En mä mee tietokirjoja alleviivailemaan vain alleviivailun takia vaikka värikkäät alleviivaustussit onkin kivoja.
Ja en myöskään alleviivaa kaikkea tekstiä, niinkuin tiluhevimaratonissa on tapana. Missä on kokonaisvaltainen dynamiikka ja jäsentely tuolloin?
 
Arkka:
Meikä ei muutenkaan näkisi, että yksittäisen sävelen soitonaikainen harkinnanalaisuus on välttämättä erityisen hyödyllinen mittari musiikin kuuntelemista tarkasteltaessa. Se ei ole ehkä niin erityinen perusyksikkö, mitä äkkiä voisi luulla ainakaan koko musiikin kirjossa universaalisti.
 
Ja jos se on, voiko sen avulla tehdä mitään päätelmiä? Esiintyykö sama homma harmoniassa? Sointujen rämpsäytysnopeudessa? Glissandossa? Siinä kun Super Mario syö sienen?
 
Ihan ok tarkastella musaa tuolta sun kantilta, mutta mun nähdäkseni keskustelu on kuin vertailisi ihan eri viitekehyksissä toimivia asioita keskenään vetäen siitä johtopäätöksiä, että toinen on absoluuttisesti parempaa.
 
Parhaani tein, mutta en ymmärtäny sanomaas :D
Siis yksittäinen sävel ei ole erityinen perusyksikkö? niin jonkun kokonaisuus kannalta vai? niin ei olekaan. Samasta syystä itseilmaisu ei tunne käsitettä -virhe-, koska kokonaisuus on se mikä käsittää sen sanoman. Tosin sattuvasti tässäkin hevitilusankarit ovat kriittisempiä, koska ne tallustaa tekniikkakärjellä... ruoskivat itseään yhden epäoleellisen teknisen virheen takia. Mutta et vissiin tarkoittanut tätä.
 
Arkka:
Onko linnunlaulussa mitään luonnollista sun mielestä? Onko siitä nauttimisessa?
 
Eniveis, oltaisko me tämän pohjalta siitä sittenkin yhtämieltä, että nopea soitto on edes joissain tilanteissa ok ja jos on, niin eikö se jo yksinään validoi keskustelun nopeuden kehittämisestä?
 
Linnunlaulu on luonnollista sekä kaikki nauttiminen on luonnollista siinä missä serotoniini tulee kyseeseen. En ole missään sanonut etteikö tilumaratonista voisi nauttia.
Lainaan itseäni:
"Aivotonta siitä tekee se harkitsemattomuus ja tarpeettomuus sekä kuten edellä sanottiin, usein sitä tehdään itse suoritteen takia. Se on taas aivan eri asia että onko aivottomuudessa mitään väärää. Trippaavaahan se on välillä keikuttaa laivaa, mutta ei niin yli äyräiden että tulee huono olo..."
Eli edelleenkin nopea soitto pitää niinsanotusti olla "ansaittu". En tarkoita tätä asenteellisena fraasina. Tripillä viittaan jännitteen purkuun jolloin kykenee tehdä mitä vain; voi esim soittaa nopeasti hetken, kunnes on aika muodostaa uutta jännitettä.
Ja edelleenkin on eri asia onko aivottomuudessa mitään väärää, mutta painotan että se ei ole itseisarvo; siihen ei tule pyrkiä, koska mitä enemmän siihen pyrkii, sitä tehokkaammin se katoaa. Ei palkintoja saada palkintoja haluamalla vaan ne on sivutuotteita.
 
Ehkä popmusiikki hämmentää tätä ajatusta. Siis pikavoittojen ja pikaisten tyydytysten kulttuuri. Siinä olennaista on kertosäkeet ja soolot, joissa energia purkautuu... näissä se energian purkaus on se juttu mihin pyrkiä. Mutta jos ajattelee musiikkia laajemmassa mielessä niin ei tätä mun höpinää luulisi olevan ihan mahdotonta ymmärtää.
 
Arkka:
Asiaketjujen tarpeettomasta torpedoinnista voisi joku sanoa samaa, mutta ite en kehtaa kun se on omakin paheeni ;)
 
Ai torpedoin? ootko sitä mieltä ettei sanomassani ole aiheellista spekulointia?
 
Olisiko järkevämpi vastaus tähän aiheeseen: harjoittele hitaasti ja välillä koittaen onnea soittaen riskikkäästi? noniin olkaa hyvä.

KaRa: Olisiko järkevämpi vastaus tähän aiheeseen: harjoittele hitaasti ja välillä koittaen onnea soittaen riskikkäästi? noniin olkaa hyvä.
 
Tähän oikeastaan kiteytyy jo se virheellinen oletus nopeasti soittamisesta tai sen tarpeellisuudesta. Hitaasti soittamalla oppii soittamaan hitaasti ja nopeasti soittamalla oppii soittamaan nopeasti. Yllättävän iso osa niistä kitaristeista, jotka eivät julkisesti tiluttele, ovat istuneet järjettömän määrän tunteja opetellen soittamaan nopeasti. Tekninen osaaminen parantaa aina muusikon kykyä tulkita tunteita ja musiikkia. Siksi treenaamisen on tärkeää kaikissa muodoissa.
 
Edelleenkään ei ole sama asia soittaa melodiaa tiluttaen, tai jättää osa sävelistä soittamatta ja seurata melodialinjaa hitaasti. Silloin kyseessä on kaksi eri asiaa. Motivoiko joitain muusikoita se, että haluaa olla instrumenttinsa hallinnassa paras? Varmasti. Mutta tämäkään ei tarkoita, että näiden taitojen "esitteleminen" oman musiikin kautta olisi taiteellisesti vähemmän tärkeää, kuin hitaampi soitto. Kaikella on paikkansa. Ja jotkut kappaleet vaativat tiluttamista, sahaamista, blast beateja ja muuta vääräoppista musiikillista kekkulointia, mutta usein tämä on taiteellisesti juuri se mitä tarvitaan. Yksilön mielipide ei määritä näiden tarpeellisuutta.
 
Ja tiluttaminen ei tapahdu onnella. Sun oletus on siinä väärä, ettei aivot pysty käsittelemään jotain määrää nuotteja jossain ajassa. Toisten aivot siihen kykenevät ja mikäli tämä tuottaa musiikkia, josta joku ihminen nauttii, niin soittaessaan kuin kuunnellessaan, se on merkityksellistä ja tarpeellista.

Vainottu: Tähän oikeastaan kiteytyy jo se virheellinen oletus nopeasti soittamisesta tai sen tarpeellisuudesta.
 
Ja sun kommenttiis kiteytyy se virheellinen oletus, että tiedät mitä ajatusta haen takaa.
 
Vainottu:
Hitaasti soittamalla oppii soittamaan hitaasti ja nopeasti soittamalla oppii soittamaan nopeasti. Yllättävän iso osa niistä kitaristeista, jotka eivät julkisesti tiluttele, ovat istuneet järjettömän määrän tunteja opetellen soittamaan nopeasti. Tekninen osaaminen parantaa aina muusikon kykyä tulkita tunteita ja musiikkia. Siksi treenaamisen on tärkeää kaikissa muodoissa.
 
Osittain samaa mieltä. Ja oma viestini oli osittain ironiaa, mutta osittain tarkoitan sitä. Onnella tarkoitankin juuri sitä, että on pakko koittaa soittaa nopeasti jos niin aikoo oppia soittamaan. Se on riski, että kusee homman. Tasapainottelusta on kysymys. Tasapainottelusta hallinnan ja riskien oton välillä. Meditatiivinen harjoitus alitajunnan ja tietoisen ajattelun välillä, yin yang. Oon siitä puhunu jossain enemmän niin en viitsi tässä.
 
Vainottu:
Edelleenkään ei ole sama asia soittaa melodiaa tiluttaen, tai jättää osa sävelistä soittamatta ja seurata melodialinjaa hitaasti. Silloin kyseessä on kaksi eri asiaa.
 
Umm... joo-o? en ihan tajunnu.
 
Vainottu:
Motivoiko joitain muusikoita se, että haluaa olla instrumenttinsa hallinnassa paras?
 
Moinen ajattelu sopii esikoululaisen ajatusmaailmaan.
 
Vainottu:
Varmasti. Mutta tämäkään ei tarkoita, että näiden taitojen "esitteleminen" oman musiikin kautta olisi taiteellisesti vähemmän tärkeää, kuin hitaampi soitto. Kaikella on paikkansa.
 
Tärkeydestä en tiedä... mikään ei ole tärkeää. Toki voi miettiä sen sijaan mikä on oleellista. Ei ainakaan "parhaana" oleminen. Urheiluahan se on... periaatteessa vain nopeasti soittajat edes sisällyttää tollaisen "parhaana olemisen" käsitteen koko puuhaan. Jos välttämättä haluaa olla paras, niin sopii mieltää sellainen ajatus, että itseasiassa hitaasti soittaminen on musiikillisesti vaikeampaa kuin nopeasti soittaminen. Kannattaa harjoitella hitaasti soittamista.
 
Vainottu:
Ja jotkut kappaleet vaativat tiluttamista, sahaamista, blast beateja ja muuta vääräoppista musiikillista kekkulointia, mutta usein tämä on taiteellisesti juuri se mitä tarvitaan. Yksilön mielipide ei määritä näiden tarpeellisuutta.
 
Joskus vaatii joo-o. En ole kieltänyt.
 
Vainottu:
Ja tiluttaminen ei tapahdu onnella. Sun oletus on siinä väärä, ettei aivot pysty käsittelemään jotain määrää nuotteja jossain ajassa. Toisten aivot siihen kykenevät ja mikäli tämä tuottaa musiikkia, josta joku ihminen nauttii, niin soittaessaan kuin kuunnellessaan, se on merkityksellistä ja tarpeellista.
 
En ole puhunut mitään aivojen käsittelykyvystä vaan harkitsemisesta. Lue uudestaan mun viestit.

KaRa: Lue uudestaan mun viestit.
 
En ikävä kyllä usko, että ymmärrämme toisiamme sen jälkeen yhtään nykyistä paremmin.

Vainottu: En ikävä kyllä usko, että ymmärrämme toisiamme sen jälkeen yhtään nykyistä paremmin.
 
Niih. Niinku aiemmin tokastiin niin eri viitekehykset. Paitsi että mä kyllä ymmärrän sun pointtis. Sen että kuka minä olen sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta en puhukaan siitä...

KaRa: Niih. Niinku aiemmin tokastiin niin eri viitekehykset. Paitsi että mä kyllä ymmärrän sun pointtis. Sen että kuka minä olen sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta en puhukaan siitä...
 
Jos vaan kolmen pisteen sijasta...

Jos puu kaatuu metsässä, etkä ole kuulemassa sitä, se ei tee ääntä.
Syntyy paineaaltoja, mutta tarvitaan korvat, ja ihmisaivot tulkitsemaan
paineaallot ääneksi, ja ehkä tärähdyksen tuntemukseksi, jos olet lähellä
tilannetta.
 
Autismin kirjoon kuuluva saattaa katsoa, kun joku suuttuu hänelle, eikä ole
moksiskaan moisesta. Häntä saattaa sen sijaan kiinnosta se, kuinka
söpön punaiset posket suuttujalla on, ja ihastelee niitä.
 
Taide ja tulkinnat ovat subjektiivisia.

Tiluttelu on mun mielestä ainakin mua kehittänyt soittajana. Kun ymmärtää sen, että osaa soittaa jotain nopeasti, niin se taas mahdollistaa sen, että hitaampitempoisissa kappaleissa voi tiluttelun sijaan keskittyä soitossaan johonkin tatsi/dynamiikkajuttuihin ja sitä kautta myös siihen "hunajaiseen" kitarasoundiin. Omissa tilusoitoissa en aina ole edes ajattellut, että se olisi mitenkään edes musikaalisen kuuloista (eikä aina välttämättä muutenkaan). Ymmärrän kuitenkin että sen minkä kuulee ja soittaa, niin niiden pitäisi tuntuakin kuuluvan yhteen. Se onnistumisen fiilis on aika tärkeä asia mulle musiikissa ja soitossa. Ja kyllä senkin huomaa, jos pitää käydä läpi jotain soittoteknisiä juttuja, vaikkapa nyt pelkästään omassa päässä visualisoimalla tai muokkaamalla omaa sisäistä tuntemusmaailmaansa, jolla pyrin vaikuttamaan parempiin soittosuorituksiin.

Ite treenaan maksiminopeutta aika paljon korkeammalle kun on oikeasti tarvetta, ihan vaan sen takia että se tarvittava nopeus tulee helposti eikä tartte kokoaikaa naama punaisena vetää äärirajoilla.

https://www.youtube.com/watch?v=dpLDN1QCkQM&t=
 
Shawn Lanelta mielenkiintoinen näkemys, puhuu vanhaa "hitaasti, metronomilla, nostaen tempoa vasta kun on puhdasta" -metodia vastaan. Eli että miksei soitettaisi ensin hieman epäpuhtaasti ja hieman liian nopeasti "Fake it till you make it" -asenteella, sitten vasta aletaan hiomaan virheitä pois. Luulen että molemmat tavat toimii, itseasiassa. Jos ei aivan hirveää röpötystä ole se mitä lähdetään työstämään, vaan sellaista semipuhdasta.
 
Tiedä sitten onko tuo Shawn Lanen ehdottama tapa jotenkin vamma-alttiimpi. Mutta kyllä musikaalinen ihminen alkaa vaistomaisesti hioa sitä melkein puhdasta "lennosta" kohti parempaa.
 
Myöskin tosin luulen, että jos harjoitusmäärät per viikko on riittäviä, jonkinlainen kyky jonkinlaiseen perustiluihin syntyy, vaikka suorastaan vastustaisi ajatusta tiluttamisesta ja soittaisi aina todella hitaasti. Ihan vaan riittävän monen toiston ja liikeratojen sementoitumisen kautta.
 
Kyllähän siinä tarvis jotain headroomia, tavallaan jotta joku tempo olisi todella puhdas, sitä ylempi tempokin pitää jotenkin irrota.
 
Oli kiinnostava kuulla että Guthrie Govan ei vanno metronomin nimeen, vaan on treenannut rumpukoneiden tai taustaraitojen päälle. Itse ollut samalla linjalla, vaikka metronomiakin käytän. Sama kai se mikä biitti siellä on, kunhan on tasainen. Ei sitä jaksa harjoitella, jos treeni ei ole millään lailla musikaalisen/hyvän kuuloinen, musiikin pitäisi olla samalla terapiaakin eikä joku 1234-treeni ainakaan meikäläistä paljoa terapoi. Metronominkin päälle voi kehittää hyvänkuuloisia juttuja, vaikka jotain nelisointuarpeggioita tai polyrytmiiikkaa, ettei ole niin tylsän kuuloista hinkata.
 
Nopea soitto on yksi ilmaisullinen tehokeino ja työkalu, siinä missä vibrato tai bendaus. Jos ei halua sitä työkalua, niin pystyyhän sitä musaa tekemään, mutta on vain yksi työkalu pakissa vähemmän. Ei pianistikaan pysty bendaamaan, sitten mennään niillä ehdoilla
 
Onhan tilua käytetty klassisessa tehokeinona iät ajat. Jazzissa myös. Usein tiluttaminen yhdistetään 80/90 -luvun patsasteleviin kitarasankareihin ja sitä kautta asiaan yritetään lyödä jotain "noloa" leimaa, mutta ei se liity niihin oikeastaan ollenkaan. Melko ajatonta ja kitaraan instrumenttina liittymätöntä juttua
 
Tietty se sanavarasto voi olla melko rajoittunut jos keskittyy pelkästään nopeasti soittamiseen, ja varmaan monella nopealla kitaristilla onkin. Mutta toisaalta se kontrolli mikä nopeasti soittamisessa kehittyy, auttaa myös hitaassa soitossa. Tatsi on vaan varmempi, oli tempo mikä hyvänsä.

aalataur: https://www.youtube.com/watch?v=dpLDN1QCkQM&t=
 
Shawn Lanelta mielenkiintoinen näkemys, puhuu vanhaa "hitaasti, metronomilla, nostaen tempoa vasta kun on puhdasta" -metodia vastaan. Eli että miksei soitettaisi ensin hieman epäpuhtaasti ja hieman liian nopeasti "Fake it till you make it" -asenteella, sitten vasta aletaan hiomaan virheitä pois. Luulen että molemmat tavat toimii, itseasiassa. Jos ei aivan hirveää röpötystä ole se mitä lähdetään työstämään, vaan sellaista semipuhdasta.
 
Tiedä sitten onko tuo Shawn Lanen ehdottama tapa jotenkin vamma-alttiimpi. Mutta kyllä musikaalinen ihminen alkaa vaistomaisesti hioa sitä melkein puhdasta "lennosta" kohti parempaa.
 
Myöskin tosin luulen, että jos harjoitusmäärät per viikko on riittäviä, jonkinlainen kyky jonkinlaiseen perustiluihin syntyy, vaikka suorastaan vastustaisi ajatusta tiluttamisesta ja soittaisi aina todella hitaasti. Ihan vaan riittävän monen toiston ja liikeratojen sementoitumisen kautta.
 
Kyllähän siinä tarvis jotain headroomia, tavallaan jotta joku tempo olisi todella puhdas, sitä ylempi tempokin pitää jotenkin irrota.
 
Oli kiinnostava kuulla että Guthrie Govan ei vanno metronomin nimeen, vaan on treenannut rumpukoneiden tai taustaraitojen päälle. Itse ollut samalla linjalla, vaikka metronomiakin käytän. Sama kai se mikä biitti siellä on, kunhan on tasainen. Ei sitä jaksa harjoitella, jos treeni ei ole millään lailla musikaalisen/hyvän kuuloinen, musiikin pitäisi olla samalla terapiaakin eikä joku 1234-treeni ainakaan meikäläistä paljoa terapoi. Metronominkin päälle voi kehittää hyvänkuuloisia juttuja, vaikka jotain nelisointuarpeggioita tai polyrytmiiikkaa, ettei ole niin tylsän kuuloista hinkata.
 
Nopea soitto on yksi ilmaisullinen tehokeino ja työkalu, siinä missä vibrato tai bendaus. Jos ei halua sitä työkalua, niin pystyyhän sitä musaa tekemään, mutta on vain yksi työkalu pakissa vähemmän. Ei pianistikaan pysty bendaamaan, sitten mennään niillä ehdoilla
 
Onhan tilua käytetty klassisessa tehokeinona iät ajat. Jazzissa myös. Usein tiluttaminen yhdistetään 80/90 -luvun patsasteleviin kitarasankareihin ja sitä kautta asiaan yritetään lyödä jotain "noloa" leimaa, mutta ei se liity niihin oikeastaan ollenkaan. Melko ajatonta ja kitaraan instrumenttina liittymätöntä juttua
 
Tietty se sanavarasto voi olla melko rajoittunut jos keskittyy pelkästään nopeasti soittamiseen, ja varmaan monella nopealla kitaristilla onkin. Mutta toisaalta se kontrolli mikä nopeasti soittamisessa kehittyy, auttaa myös hitaassa soitossa. Tatsi on vaan varmempi, oli tempo mikä hyvänsä.
 
Mulla on juuri työnalla sellainen juttu, joka menee nopeammin kuin pystyn sen soittamaan joten joudun nyt harjoittelemaan nopeutta saadakseni sen uskottavasti soitettua. Se on aika pitkä ehkä jotain 25 tahtia, mutta päädyin aika nopeasti kokeilemaan nostaa nopeus vähän yli puhtauden kustannuksella ihan vaan siksi, että pääsisin jyvälle sen pätkän svengistä ja kun ymmärsin miten se kokonaisuus kuuluu rullata, niin palasin taas hitaampaan tahtiin ja aloin treenata soiton puhtautta ja miettiä pikkaussuuntia ja sormituksia. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että metronominen kanssa vaan koitan kirittää nopeutta kohti tavoitetta.

aalataur: https://www.youtube.com/watch?v=dpLDN1QCkQM&t=
Nopea soitto on yksi ilmaisullinen tehokeino ja työkalu, siinä missä vibrato tai bendaus. Jos ei halua sitä työkalua, niin pystyyhän sitä musaa tekemään, mutta on vain yksi työkalu pakissa vähemmän. Ei pianistikaan pysty bendaamaan, sitten mennään niillä ehdoilla
 
Onhan tilua käytetty klassisessa tehokeinona iät ajat. Jazzissa myös. Usein tiluttaminen yhdistetään 80/90 -luvun patsasteleviin kitarasankareihin ja sitä kautta asiaan yritetään lyödä jotain "noloa" leimaa, mutta ei se liity niihin oikeastaan ollenkaan. Melko ajatonta ja kitaraan instrumenttina liittymätöntä juttua
 
Tietty se sanavarasto voi olla melko rajoittunut jos keskittyy pelkästään nopeasti soittamiseen, ja varmaan monella nopealla kitaristilla onkin. Mutta toisaalta se kontrolli mikä nopeasti soittamisessa kehittyy, auttaa myös hitaassa soitossa. Tatsi on vaan varmempi, oli tempo mikä hyvänsä.
 
Itse näen asian ihan samalla tavalla, soiton nopeus on tehokeino siinä missä moni muukin.
 
Asiasta enemmän tietävät korjatkoon, mutta käsittääkseni esimerkiksi jazzahtavassa soitossa tiettyjen osioiden nopeus on ihan semitärkeä juttu, kun ajattelee vaikkapa jotain kromaattisia juoksutuksia, jotka sitten päättyvät johonkin soinnun (tärkeään) säveleen. Samoin monet noista 80-90 -luvun, noh, stereotyyppisistä tilusooloista saattavat kuulostaa hitaammalla tempolla paljon huonommalta, koska nimenomaan sen juoksutuksen nopeus on ollut se idea alunperinkin, eli luoda aggressiota, linjaa ja liikettä kohti jotain tiettyä säveltä.. (jazzissa kaiketi tärkeitä säveliä kutsuttaisiin target-säveliksi, mutta en ole ammattilainen).
 
Noiden nopeiden juttujen harjoittelussa on sekin hyvä, että se melkein väkisinkin pakottaa rentouttamaan omaa soittotyyliä, koska ylimääräinen jännitys käsissä pitää helposti nopeammat juoksutukset tai murtosoinnut/mitkä ikinä näppien ulottumattomissa. Ja tuo rentous kyllä siirtyy sitten kaikkeen muuhunkin soittoon, ei vain tiluttelusetteihin.
 
(ja kyllä, tiedän että tuo yllämainittu on tavallaan löysää puhetta, tuollainen toistuva esim. nopeusharjoittelu on onnen omiaan kehittämään soittajalle kaikennäköisiä rasitusvammoja, mikäli soitetaan huonossa asennossa, jännitetään käsiä liikaa ym.).