Kitarat: soittaminen ›

Perkkis: Ovatkos ne dobrossa valmiiksi korkealla?
 
riippuu dobrosta. oon nähny kahenlaisia. toiset ovat kuin normaali kitara, toisissa on ollut sellainen parikolme senttiä korkea satula (jolloin siis kielet ovat ulottumattomissa nahoilta).

Mistä löytyisi suomi-iskelmä nuotteja?

YP: Mistä löytyisi suomi-iskelmä nuotteja?
 
Esim. Suuri toivelaulukirja -sarjasta. Löytynee lähimmästä kirjastostakin ellet halua ostaa. Sisällysluettelo: http://www.f-kustannus.fi/images/stories/STLK_1-20.pdf

Mitä skaaloja Ritchie Blackmore käytti/käyttää? Wikipediassa luki, että "yhdistellen perinteistä blues-kitarointia klassisen ja keskiaikaisen musiikin skaaloihin", niin tietääkö joku mitä noilla klassisen ja keskiaikaisen musiikin skaaloilla tarkoitetaan? Esimerkiksi Highway starin soolo on hyvä esimerkki noista skaaloista.

Cool-guitarist: Mitä skaaloja Ritchie Blackmore käytti/käyttää? Wikipediassa luki, että "yhdistellen perinteistä blues-kitarointia klassisen ja keskiaikaisen musiikin skaaloihin", niin tietääkö joku mitä noilla klassisen ja keskiaikaisen musiikin skaaloilla tarkoitetaan? Esimerkiksi Highway starin soolo on hyvä esimerkki noista skaaloista.
 
Keskiaikaisen musiikin skaaloilla kenties tarkoitetaan ns. "kirkkosävelasteikkoja" eli duuriasteikon moodeja.

Cool-guitarist: Mitä skaaloja Ritchie Blackmore käytti/käyttää?
 
Snake Charmer -skaala on kai jonkinlainen tavaramerkki. Löytynee intarvepin uumenista, mutta jotensakin näin: E F G#A B C D#
 
Tunnetaan vissiin myös unkarilaisena mollina: http://jguitar.com/scale/E/Hungarian%20Gypsy

Numb: Snake Charmer -skaala on kai jonkinlainen tavaramerkki. Löytynee intarvepin uumenista, mutta jotensakin näin: E F G#A B C D#
 
Tunnetaan vissiin myös unkarilaisena mollina: http://jguitar.com/scale/E/Hungarian%20Gypsy
 
Tai paremminkin sen viides moodi. Double harmonic -nimitystä oon kuullut myös käytettävän.

Mikä on se hyvinkin tyypillinen mm hevimusiikissa käytetty "juttu", eli missä riffi soitetaan eri sävelestä taustan pysyessä samassa sävelessä? Et miten se teoria niissä menee, kun eikö se riffi periaatteessa muutu sen mukaan onko kyseessä molli tai duuri? Vaikee selittää..

Swan: Tai paremminkin sen viides moodi. Double harmonic -nimitystä oon kuullut myös käytettävän.
 
Harmoninen duuri jossa b2 tai mixb2b6 jossa suuri seiska.
Tai jooninen jossa b2b6.

joo ei mitää sittenkään. :)

Mulla on espin eclipsessä kiinni nyt Ernien 10-46 setti ja soittelen Droppi D ja normivireillä, ja paksut kielet vaikuttaa liian löysiltä ja särinääki ilmenee niillä, ohuet kielet taas miellyttää, niillä on hyvä sooloilla ja bendailla. Erityisesti tuo 46 tuntuu Deehen laskettuna aivan turhan löysältä mun mielestä. Oisin seuraavaks kokeilemassa noita Ernie ballin heavy bottom 10-52 kieliä jossa on vähän jämäkämmät noi paksummat kielet, mutta nyt sitte vähä arveluttaa semmone että kestääkö sen kiristää normivireeseen Eehen ton 52? En oo kovin tietonen noista kuinka paljo se kieli kestää kiristystä nii jos joku asiasta viisaampi tietäis niin olis kiva tietää kannattaako noita kieliä sit kokeilla jos se rapsahtaa poikki jo heti ekassa kiristyksessä.

Punane: Mikä on se hyvinkin tyypillinen mm hevimusiikissa käytetty "juttu", eli missä riffi soitetaan eri sävelestä taustan pysyessä samassa sävelessä? Et miten se teoria niissä menee, kun eikö se riffi periaatteessa muutu sen mukaan onko kyseessä molli tai duuri? Vaikee selittää..
 
Stemma? Soitetaan suunnilleen sama riffi pari nuottia ylempää/alempaa jolloin se kuulostaa kivalta.

Punane: Mikä on se hyvinkin tyypillinen mm hevimusiikissa käytetty "juttu", eli missä riffi soitetaan eri sävelestä taustan pysyessä samassa sävelessä? Et miten se teoria niissä menee, kun eikö se riffi periaatteessa muutu sen mukaan onko kyseessä molli tai duuri? Vaikee selittää..
 
Klasarissa sen nimi on "urkupiste" eikä sillä välttämättä ole urkujen kanssa mitään tekemistä, saanut nimensä vain siitä että uruilla se on helppo toteuttaa.
Ja sitä sovelletaan kyllä kaikenlaisessa muussakin musassa.
 
Tyypillinen esimerkki on että basso soittaa samaa nuottia riippumatta siitä että sointu vaihtuu mutta voi sävel olla muullakin korkeudella ja voi olla sointukin joka pysyy samana vaikka piisin sointu vaihtuu.
 
Edit: Löysin Wikipediasta oheisen:
"Urkupiste
Metallimusiikki käyttää usein laaja-alaisesti urkupistettä (engl. pedal point) harmonisena pohjana. Urkupiste on pitkittynyt nuotti. Se on tyypillisesti basson alueella. Nuotin keston aikana ainakin yksi ulkopuolinen (eli dissonanssinen) harmonia kuuluu muissa osissa."

Jos on tausta, jossa soinnut menevät esim. A5, F5, G5, A5, niin olenko ymmärtänyt oikein, että siihen voisi sooloilla sekä A-mollia että A-fryygistä moodia, tai lokrista jos se A5 olisi vähennetyllä kvintillä? Sitten taas jos soinnut olisivat vaikka Am F Gm Am, niin ainoa vaihtoehto olisi se fryyginen? Eli taustan soinnut määräävät sen, missä moodissa kannattaa mennä.
 
Entä mistä pystyisi päättelemään riffin sävellajin? Tuossa esimerkissä se on ehkä itsestäänselvä, mutta jos otetaan teoreettinen sointukulku, jossa on vaikka soinnut Am ja Gm. Mistä tiedän, onko sävellaji A-fryyginen vai G-doorinen? Samat sävelethän niissä toki on, mutta eri vahvat sävelet.

Onko sillä joku termi jos soitetaan esim kitaralla aina kolmen nauhan päästä.
 
Esim:
 
e 1-4-7-10-13-16-19

M4ss3 m/: Onko sillä joku termi jos soitetaan esim kitaralla aina kolmen nauhan päästä.
 
Esim:
 
e 1-4-7-10-13-16-19
 
Dimisointu? http://en.wikipedia.org/wiki/Diminished_seventh_chord Siitä mielenkiintoinen sointu, että mikä tahansa sen sävelistä saattaa olla soinnun juurinuotti, koska sointu koostuu pienistä tersseistä. Esim. tuossa esimerkissäsi se voi olla joko F, G#, B tai D -dimi.

cr4b: Dimisointu? http://en.wikipedia.org/wiki/Diminished_seventh_chord Siitä mielenkiintoinen sointu, että mikä tahansa sen sävelistä saattaa olla soinnun juurinuotti, koska sointu koostuu pienistä tersseistä. Esim. tuossa esimerkissäsi se voi olla joko F, G#, B tai D -dimi.
 
Vaikka dimisointuja on periaatteessa kaksitoista erilaista, joka sävel perussävelenä niin oikeesti niitä on vain kolme erilaista koska yksi dimisointu voidaan tulkita neljän eri dimisoinnun käännöksiksi.
 
Myöskin dimi- tai domdim-asteikkoja on vain kolme erilaista, otetaan samat sävelet eri sävelestä alkaen.

Yhdessä biisissä pitäisi soittaa "oktaavisointu" 13. nauhalta, tähän tyyliin:
 
e|-------
b|-------
g|--15---
d|-------
a|--13--
E|-------
 
Ongelmana on, että säröllä soittaessa tuohon tulee aivan järkyttävät huiluäänet, jotka pilaavat soundin. Etusormi siis koskettaa vapaita kieliä tuosta 13. nauhan tienoilta joka ei tietääkseni ole edes mikään solmukohta, mutta siitä huolimatta siitä lähtee aika härskit huiluäänet. Olen väännellyt kättä melko luonnottomalta tuntuviin asentoihin, mutta se on soittaessa hieman hankalaa. Pitäisikö tässä nyt soittaa kyseinen kohta todella varovasti himmaillen, vai mitä?

Ei siitä pitäis huiluääntä tulla, jos painat sitä välissä olevaa kieltä tarpeeksi. Huiluääni tulee siis siitä, kun hipaiset kieltä ja siitä hiljenee niitä matalimpia taajuuksia, mitä siinä sävelen mukana soi ja se jo vaatii melkoista tarkkuutta, että saa sen kohdilleen. Jos vain pistät sormen reilusti sitä kieltä vasten, niin ei sieltä mitään huiluääniä tule.
 
Yks mahollisuus on se, että noi sävelet mitä soitat resonoi jotenki johonki siinä kitarassa, eli siellä sisällä alkaa kuulua sellanen ulvonta (itellä on tällasta tapahtunu jokus)... mutta ton kyllä huomaa vaan unpluggedina.

laakeri: Yhdessä biisissä pitäisi soittaa "oktaavisointu" 13. nauhalta, tähän tyyliin:
 
.... Pitäisikö tässä nyt soittaa kyseinen kohta todella varovasti himmaillen, vai mitä?
 
Soita
e|-------
b|---11-
g|-------
d|---8--
a|------
E|-------
 
Ei tule haamuhuiluja & soi paremmin.