Kitarat: soittaminen ›

- onko "kuvioista" soittaminen musikaalista?

 
Tätä voisit hieman tarkentaa.

http://images.google.fi/imgres?imgu … um%3D10%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DN

- onko "kuvioista" soittaminen musikaalista?

Nuoteista muodostuu kauniita kuvioita otelaudalle ja nuoteista soittaminen on taitavaa, mutta onko se musikaalista, siitä voidaan olla montaa mieltä. Toisten mielestä se on ja toisten taas ei. Mitä kuvioihin tulee, aina kun soitetaan kitaraa sormet muodostavat kuvioita otelaudalla ja näin ollen se voi olla hyvinkin musikaalista.

- onko "kuvioista" soittaminen musikaalista?
 
Miksipä ei, kun valitsee ne mielekkäät äänet siitä kuviosta. Kuviohan voi sisältää vaikka kaikki otelaudan sävelet. Ei se "kuvio" musikaalisuuden este ole.

- voidaanko musiikkia verrata muihin kieliin edellä esittämäni vertauksen lailla?
 
Mielestäni ei. Jos sanon "söin aamulla puuroa", on suhteellisen yksiselitteisesti ymmärrettävissä, mitä lauseeni sisältämät kirjainyhdistelmät ilmaisevat. Musiikillisen fraasin kohdalla näin ei ole.

Ei voida, koska ns. huonokin soittaja voi ilmaista itseään ja saada aikaan erittäin syvällistä, hienoa ja kulutusta kestävää musiikkia. Kielitaidottoman taasen on mahdotonta esim. käydä syvällistä ja ajatuksia herättävää keskustelua.
 
Painoin plussaa kenkkuselle asiallisesta viestistä. Ihan osuvasti ilmaistu, ja myönnän olevani samaa mieltä. Musiikin avulla voi olla joskus helpompaa kommunikoida kuin puhutuilla kielillä. Silti saatan olla sitä mieltä, ettei musiikinkaan avulla ole kovin helppoa saada mitään syvällistä ja ajatusta herättävää aikaan.
 
Elekieli voisi olla toinen, jolla jokainen saa jotain ymmärrettävää aikaan. Johtuu ihan siitäkin, että useat eleet ovat meidän geeneissämme ja siten toistuvat samanlaisina kaikilla lajin yksilöillä. Musiikin kielikään ei ole täysin abstrakti järjestelmä, ja on siten käytännönläheisempi. Hmm.. tätä pitää miettiä. Pyydän myös lisää mielipiteitä asiasta.
 
BigPapa:
 
http://images.google.fi/imgres?imgu ... um%3D10%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DN

- onko "kuvioista" soittaminen musikaalista?

Nuoteista muodostuu kauniita kuvioita otelaudalle ja nuoteista soittaminen on taitavaa, mutta onko se musikaalista, siitä voidaan olla montaa mieltä. Toisten mielestä se on ja toisten taas ei. Mitä kuvioihin tulee, aina kun soitetaan kitaraa sormet muodostavat kuvioita otelaudalla ja näin ollen se voi olla hyvinkin musikaalista.
 
Lärvätsalo:
 
Tätä voisit hieman tarkentaa.
 
Kuvioilla en nyt tarkoittanut ihan mitä vaan, vaan nimenomaan noita visuaalisesti ja/tai kinesteettisesti opittuja.

Esitelkää perusteltuja mielipiteitänne mm. seuraavista seikoista:
 
- onko "kuvioista" soittaminen musikaalista?
- voidaanko musiikkia verrata muihin kieliin edellä esittämäni vertauksen lailla?
 
En esitä, koska en tajua mistä oikein puhut. Itse aloitin kitaransoiton vain soittamalla sen mitä kuulin enkä tiennyt mitään kuvioista tai kielivertauksista. Ihan ensin pitäisi määritellä mikä on musikaalista, että tätä koko keskustelua voisi jatkaa. Siitä päästään kysymykseen, että mikä on musiikkia. Olet varmaan yhtä mieltä siitä, että blueskin on musiikkia. Jos sinua rassaa huono soittaminen niin miksi kuuntelet soolokisan sooloja? Miksi et kuuntele jotain sellaista soittajaa jota pidät tyylitajuisena? Ei tästä asiasta saa mitään tieteellistä lopputulosta aikaiseksi, vaikka kuinka jauhettaisiin.

Kuvioilla en nyt tarkoittanut ihan mitä vaan, vaan nimenomaan noita visuaalisesti ja/tai kinesteettisesti opittuja.
 
On irrelevanttia tuoda esiin oppimistapa kun kyseessä on kuitenkin opitun jälkeen tapahtuva toiminto.

Elekieli voisi olla toinen, jolla jokainen saa jotain ymmärrettävää aikaan. Johtuu ihan siitäkin, että useat eleet ovat meidän geeneissämme ja siten toistuvat samanlaisina kaikilla lajin yksilöillä.
 
Vastaavasti taas monet opitut eleet ja ilmeet tarkoittavat eri kulttuureissa aivan eri asioita. Nyökyttely, ylöspäin osoittava peukalo, etusormi-pikkurilli sormikuvio yms. tarkoittavat ihan erilaisia tai jopa täysin toisistaan päinvastaisia asioita eri kulttuureissa.

Mielestäni ei. Jos sanon "söin aamulla puuroa", on suhteellisen yksiselitteisesti ymmärrettävissä, mitä lauseeni sisältämät kirjainyhdistelmät ilmaisevat. Musiikillisen fraasin kohdalla näin ei ole.
 
Minusta tämä vaikuttaa virheelliseltä päätelmältä. Kokeilen osoittaa sen:
 
Se, että A ja B eivät korreloi ominaisuuden C:n suhteen, ei tarkoita etteikö ne voisi vastata joidenkin muiden ominaisuuksien suhteen.
 
Emmehän?

Vastaavasti taas monet opitut eleet ja ilmeet tarkoittavat eri kulttuureissa aivan eri asioita. Nyökyttely, ylöspäin osoittava peukalo, etusormi-pikkurilli sormikuvio yms. tarkoittavat ihan erilaisia tai jopa täysin toisistaan päinvastaisia asioita eri kulttuureissa.
 
Niinhän musiikissakin. Tuskin kukaan olettaa kuuntelijan tulkitsevan musiikkia sillä tavalla kuin tekijä on sen halunnut.

On irrelevanttia tuoda esiin oppimistapa kun kyseessä on kuitenkin opitun jälkeen tapahtuva toiminto.
 
Mutta jos se toiminto tehdään vain sen visuaalisen ja/tai kinesteettisen tiedon pohjalta? Eli silloin tähän määritelmään ei lasketa mukaan niitä, jotka ovat sen myöhemmin muulla tavoin sisäistäneet.

Niinhän musiikissakin. Tuskin kukaan olettaa kuuntelijan tulkitsevan musiikkia sillä tavalla kuin tekijä on sen halunnut.
 
Siksipä mielestäni musiikki ja varsinaiset kielet ovat eri asioita. Pitäisikö musiikkia paremminkin verrata abstraktiin maalaukseen?

Mutta jos se toiminto tehdään vain sen visuaalisen ja/tai kinesteettisen tiedon pohjalta? Eli silloin tähän määritelmään ei lasketa mukaan niitä, jotka ovat sen myöhemmin muulla tavoin sisäistäneet.
 
Vaikka se toiminto tehtäisiin vain näkö ja/tai tuntoon perustuvan oppimisen pohjalta, niin toimintoon liittyy oppimisen jälkeinen sävelten, taukojen ja rytmien kestoaikojen sekä temponkäsittelyn ilmaisullinen muuntelu, vivahde- ja hienosäätö eli agokiikka.

Mutta jos se toiminto tehdään vain sen visuaalisen ja/tai kinesteettisen tiedon pohjalta? Eli silloin tähän määritelmään ei lasketa mukaan niitä, jotka ovat sen myöhemmin muulla tavoin sisäistäneet.
 
Oletkos kumminkin trolli? Soittavatko blueskitaristit mielestäsi pelkän otelautakuvion perusteella kuuntelematta säveliä ollenkaan?

Siksipä mielestäni musiikki ja varsinaiset kielet ovat eri asioita. Pitäisikö musiikkia paremminkin verrata abstraktiin maalaukseen?
 
Olen samaa mieltä siinä, että musiikki poikkeaa olennaisesti puhutuista kielistä mm. siinä, että sen käyttämille symboleille ei ole annettu yksioikoisia merkityksiä. Minusta ne kuitenkin osuvasti välittävät monenlaisia tunteita, jotka koetaan usein samoin. Duuri on mm. iloinen ja molli surullinen jne. Se liittyy taas olennaisesti muihin luonnontieteisiin, joista voidaan hakea selityksiä näille ilmiöille.
 
Musiikillisilla valinnoilla voidaan siis viestiä mm. tunnetiloja, mutta ei esimerkiksi ilmaista mielipidettään kahvin kelpoisuudesta. Sillä tavalla se muistuttaa muita kieliä.
 
Pidän edelleen aika osuvana ja hyvin havainnollastavana tuota vertausta, mutta eihän se tosiaan ihan aukoton ole.

Oletkos kumminkin trolli? Soittavatko blueskitaristit mielestäsi pelkän otelautakuvion perusteella kuuntelematta säveliä ollenkaan?
 
Lainaan itseäni sivulta yhdeksän:
 
Huomautan vielä, että en väitä näiden kritisoimieni blues-asteikkosoolojen syntyvän yllä esitetyllä tavalla, mutta sen myönnän, että siltä ne alkavat kuulostaa, kun ne toistuvat niin usein ja suurimääräisesti mitä erilaisimpien harmonioiden yhteydessä.

Vaikka se toiminto tehtäisiin vain näkö ja/tai tuntoon perustuvan oppimisen pohjalta, niin toimintoon liittyy oppimisen jälkeinen sävelten, taukojen ja rytmien kestoaikojen sekä temponkäsittelyn ilmaisullinen muuntelu, vivahde- ja hienosäätö eli agokiikka.
 
Lainaan taas itseäni sivulta yhdeksän:
 
Kritisoinkin lähinnä tuon blues-asteikon minun mielestä epämusikaalista käyttöä, enkä blues-musiikkia. En myöskään ole ottanut kantaa fraseeraukseen, soundiin tai muuhun sellaiseen.

Kritisoinkin lähinnä tuon blues-asteikon minun mielestä epämusikaalista käyttöä, enkä blues-musiikkia. En myöskään ole ottanut kantaa fraseeraukseen, soundiin tai muuhun sellaiseen.
 
Konstruktivistisesti nähtynä pienten palasten tai osa-alueiden kokoamisen sijaan ihminen toimii kokonaisuutena, liittää havaintonsa aikaisempaan kokemukseensa, joka muokkautuu näin jatkuvasti. Ihmisen kokemusmaailma on yksilöllinen, kahta samanlaista havaintoa ei ole.

Konstruktivistisesti nähtynä pienten palasten tai osa-alueiden kokoamisen sijaan ihminen toimii kokonaisuutena, liittää havaintonsa aikaisempaan kokemukseensa, joka muokkautuu näin jatkuvasti. Ihmisen kokemusmaailma on yksilöllinen, kahta samanlaista havaintoa ei ole.
 
Krhm.. laitetaan lähteet noihin lainauksiin ;-)
 
http://www.musicmodule.net/tutkimus/vili_pro2.htm

Konstruktivistisesti nähtynä pienten palasten tai osa-alueiden kokoamisen sijaan ihminen toimii kokonaisuutena, liittää havaintonsa aikaisempaan kokemukseensa, joka muokkautuu näin jatkuvasti. Ihmisen kokemusmaailma on yksilöllinen, kahta samanlaista havaintoa ei ole.
 
Vaikutti niin suoralta kopioimiselta, että kokeilin Googlella. Näyttäisihän sen olevan suoraan seuraavalta sivulta:
 
http://www.musicmodule.net/tutkimus/vili_pro2.htm
 
Olipa miten oli, minä en ymmärrä mitä haluat tuolla ilmaista.

Krhm.. laitetaan lähteet noihin lainauksiin ;-)
 
http://www.musicmodule.net/tutkimus/vili_pro2.htm
 
Edit. Joku kerkesikin, hoho!
 
(Taas painoin vahingossa lainauskuvaketta..)