Kitarat: soittaminen ›

Beth Orton. Ehkä nimen joskus kuullut, mutta en ollut ennen kuunnellut.
 
https://www.youtube.com/watch?v=x-_cktZwwuc

https://www.youtube.com/watch?v=Rv_a6rlRjZk
https://www.youtube.com/watch?v=7m5XvO0Y2-Y
 
Australialaismiekkonen nimeltä Plini antaa itselle lukuisia syitä ihailuun. The End of Everything EP pudotti aikoinaan leuan lattiaan ja vasta 24-vuotiaan hiljattain julkaistu Handmade Cities jatkaa samalla tiellä.
 
EDIT laitetaan vielä tuo EP, koska sekin on nannaa:
 
https://www.youtube.com/watch?v=eeQ5Nd3I3YI

Amy Winehousen Live In London videopätkä ja samaisen artistin parit studiolätyt. Amy ja bändinsä jatkoivat hienolla tavalla R&B, Soul ja Swing-perinteitä. Lisäksi Amy oli aivan saatanan kova laulaja. Paljon enemän munaa kuin melko oksettavissa whitewash-blues meiningeissä.
 
Van Halenin vanhempaa tuotantoa on kans tullu pyöriteltyä ja Extremen pari ekaa kuuntelin Nunon 50-vuotissynttöärien johdosta. Hienoo trio + solisti kitararokkia nämä, persoonallinen bändisoundi ja hyvää biisimateriaalia.

Butch Walkerin Stay Gold, Afraid of Ghosts ja The Spade ovat pyörineet ahkerasti. Hyviä biisejä, hyviä tunnelmia, hyvää tuotantoa ja hyvää soittoa.

Burn: https://www.youtube.com/watch?v=Rv_a6rlRjZk
https://www.youtube.com/watch?v=7m5XvO0Y2-Y
 
Australialaismiekkonen nimeltä Plini antaa itselle lukuisia syitä ihailuun. The End of Everything EP pudotti aikoinaan leuan lattiaan ja vasta 24-vuotiaan hiljattain julkaistu Handmade Cities jatkaa samalla tiellä.
 
EDIT laitetaan vielä tuo EP, koska sekin on nannaa:
 
https://www.youtube.com/watch?v=eeQ5Nd3I3YI
 
Mullakin on soinut tämä muutamaan kertaan. Mieletöttämän musikaalinen soittaja, sekä muusikko. Mielettömän kaikkea... pitäisi kuunnella enemmän ja ottaa ehkä jotain opiksi.

Music for the sake of music. ja vielä kitaristin levysoittimeen.
 
- David Maxim Micic
- Plini
- Angel Vivaldi
- Marco Sfogli
- Owane
- Raul Midon
- Sean Ashe
- Sithu Aye
- Tom's Story

Uusin Andy Timmons pyörii parhaillaan. Mielettömän hyvä levy!

Päätin paikata aukon sivistyksessä ja lainasin sukulaismieheltä Wigwamin kokoelmalevyn. Kuunnellaan nyt lisää, mutta se oli hassua, miten Pohjolan biisit oli selkeästi tunnistettavissa ja erottuivat kyllä edukseen levyltä...

Epica - The Holographic Principle. Paras sinfonisen metallin bändi koskaan, pesee Nightwishit sun muut poppibändit.

ÄrGee: Epica - The Holographic Principle. Paras sinfonisen metallin bändi koskaan, pesee Nightwishit sun muut poppibändit.
 
No juuri olin tulossa kirjoittamaan tänne että Epican uusin, kyseinen albumi.
En ole ehtinyt kuuntelemaan vielä edes kokonaan, mutta muutaman biisin jälkeenkin olen jo ihan tohkeissani.
 
En kyllä itse mollaisi Nightwishiä. Kelpo bändi sekin. Ja hitonko väliä jos olisikin "poppia"? Vertailu on usein turhaa, mutta nykyiselllään Epica on kovempi juttu meikäläiselle. Ehkä minullekin sitten juuri se "paras sinfonisen metallin bändi koskaan".

sustain65: No juuri olin tulossa kirjoittamaan tänne että Epican uusin, kyseinen albumi.
En ole ehtinyt kuuntelemaan vielä edes kokonaan, mutta muutaman biisin jälkeenkin olen jo ihan tohkeissani.
 
En kyllä itse mollaisi Nightwishiä. Kelpo bändi sekin. Ja hitonko väliä jos olisikin "poppia"? Vertailu on usein turhaa, mutta nykyiselllään Epica on kovempi juttu meikäläiselle. Ehkä minullekin sitten juuri se "paras sinfonisen metallin bändi koskaan".
 
Hieno levy, ja ei mikään kertakuuntelulla heti kokonaisuudessaan helposti käsitettävä. Edellinen The Quantum Enigma säilyy mielestäni edelleen bändin parhaana tuotoksena.
 
Nihghtwishista piti vain vähän kieli poskessa lohkaista, koska Oncen jälkeiset levytykset eivät ole oikein iskeneet. Vaikka onkin erilaisista bändeistä kyse, niin nyky Nightwish on aivan liian pehmeäksi siloiteltua omaan makuun, ja Epican ilmaisu on juuri täydellistä.

ÄrGee: Hieno levy, ja ei mikään kertakuuntelulla heti kokonaisuudessaan helposti käsitettävä. Edellinen The Quantum Enigma säilyy mielestäni edelleen bändin parhaana tuotoksena.
 
Nihghtwishista piti vain vähän kieli poskessa lohkaista, koska Oncen jälkeiset levytykset eivät ole oikein iskeneet. Vaikka onkin erilaisista bändeistä kyse, niin nyky Nightwish on aivan liian pehmeäksi siloiteltua omaan makuun, ja Epican ilmaisu on juuri täydellistä.
 
The Quantum Enigma on kyllä todella kova levy, kunnioitan sitä kuuntelun lisäksi pitämällä levyaiheista paitaa omissa soittotreeneissämme (ei kyllä soiteta Epicaa tms.) Ko. albumi tuntuu kestävän soittoa todella hyvin, on meinaan tullut kuunneltua todella monta kertaa ja kyllästymispistettä ei ole näkynyt. Ja tavallaan tätä kautta uudelle albumille minulla on kuuntelijana hirvittävän korkeat odotukset ja toiveet.
 
Hyvin samanlaisin aatoksin täällä, Epican ilmaisu on minullekin täydellistä. Uuden albumin kuuntelu jatkuu tänään.

Rod Stewartin levyt Gasoline Alley (1970), Every Picture Tells a Story (1971),
Never a Dull Moment (1972), Smiler (1974) koska Ronnie Wood.

Insomnium - Winter's Gate, koska tämä nyt vain on yksinkertaisesti mestariteos ja yksi parhaista suomalaisista metallimusiikin julkaisuista ikinä.

Pink Floydin Animal ja WYWH. Moinen nerokkuus vetää kyllä mielen herkäksi...

Nils Lofgrenin Face the music boxi kuuntelussa. Todella loistava muusikko!

vkl: Nils Lofgrenin Face the music boxi kuuntelussa. Todella loistava muusikko!
 
Olikos tuolla Nilsillä joskus sellainen bändi kuin Funk Unit, vai muistanko taas omiani?

Laulava Kylätohtori: Olikos tuolla Nilsillä joskus sellainen bändi kuin Funk Unit, vai muistanko taas omiani?
 
En ole koskaan kuullutkaan ja wikipedia oli yhtä tietämätön. Tosin ei se silti tarkoita että oltaisiin kumpikaan oikeassa...

vkl: En ole koskaan kuullutkaan ja wikipedia oli yhtä tietämätön. Tosin ei se silti tarkoita että oltaisiin kumpikaan oikeassa...
 
Kyllä te oikeassa olitte. Se olikin Nils Landgren, jolla oli Funk Unit. :)

Virta: Hurmos.
 
Rinneradiosta siivu rockiin päin.