Kitarat: soittaminen ›

Kyllä se mun mielestä kitaraa joskus soitti, näin huhu kertoo. Ainakin tässä biisissä, tiedä sitten muista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=LgIaLL-iP0Y
 
Korjataan sen verran että kun soitti niin soitti liikaa.

Korjataan sen verran että kun soitti niin soitti liikaa.
 
Voiko kitaraa soittaa liikaa?

Voiko kitaraa soittaa liikaa?
 
Voi.Varsinkin jos koko biisi on yhtä sooloa ja pelkästään kitaristia varten,varsinkin se perinteinen kolme sointua.Mutta tämähän on tietysti vain minun mielipide.

Mun mielestä Hendrix ei koskaan oikeestaan soittanut mitään.Joku Stone Free tai Purple Haze on kyllä hyviä biisejä mutta suurempaa annosta en kyllä Jimiä jaksa.
 
Stone Free ja Purple Haze on niitä Henkan sorvatuimpia biisejä, joita on jo kaikessa hyvyydessään kuultu kuitenkin jo lähes kyllästymiseen asti, ehkä.
 
Vähemmän kuultuja helmiä löytyy runsaasti, vaikkapa
- Youve Got Me Floating
- Spanish Castle Magic
- Manic Depression
- Little Miss Lover
- Lover Man
- Highway Chile
jne..
 
Ja Band Of Gypsys -livealbumi on äärimmäisen jylhää trio -soittoa.

Stone Free ja Purple Haze on niitä Henkan sorvatuimpia biisejä, joita on jo kaikessa hyvyydessään kuultu kuitenkin jo lähes kyllästymiseen asti, ehkä.
 
Vähemmän kuultuja helmiä löytyy runsaasti, vaikkapa
- Youve Got Me Floating
- Spanish Castle Magic
- Manic Depression
- Little Miss Lover
- Lover Man
- Highway Chile
jne..
 
Ja Band Of Gypsys -livealbumi on äärimmäisen jylhää trio -soittoa.
 
Ja Burning of the Midnight Lamp hei!

Casles made of sand, wait until tomorrow, hey baby (new rising sun), have you ever been(to electric ladyland), freedom ja power of soul. Kyllähän noita on vaikka muille jakaa. Hendrixin tuotanto muutenkaan ei rajoitu niihin kolmeen studiolevyyn. Mä en edes jaksa tosissani vastata tuollaisiin yhden rivin turhiin mielipideprovoihin.
 
Kuunnelkaa ihmiset sitä musiikkia enemmän ja valittakaa vähemmän!

Voi.Varsinkin jos koko biisi on yhtä sooloa ja pelkästään kitaristia varten,varsinkin se perinteinen kolme sointua.Mutta tämähän on tietysti vain minun mielipide.
 
Munsta se onkin henkassa parasta, että se saa kolmesta soinnusta niin vitusti irti, varsinkin jos se komppaa.
 
Esim Bold As Loven se A E Fm D A E Fm kierto on niin siististi soitettu, että jos jokin oli innovatiivista tuohon aikaan niin tuo.
 
Helpoin tapa kuulostaa vähän edes henkalta imo onkin opetella komppaukseen vaan törkeesti laajuutta. Ikään kuin soittaisi komppia ja melodiaa samalla.
 
Esim: http://pl.youtube.com/watch?v=wleb-jT_BQI
 
Ja pointtiin liittymättä: http://pl.youtube.com/watch?v=97ZNMhNiwyQ huh mikä veto

Stone Free ja Purple Haze on niitä Henkan sorvatuimpia biisejä, joita on jo kaikessa hyvyydessään kuultu kuitenkin jo lähes kyllästymiseen asti, ehkä.
 
Vähemmän kuultuja helmiä löytyy runsaasti, vaikkapa
- Youve Got Me Floating
- Spanish Castle Magic
- Manic Depression
- Little Miss Lover
- Lover Man
- Highway Chile
jne..
 
Ja Band Of Gypsys -livealbumi on äärimmäisen jylhää trio -soittoa.
 
mun mielestä little wing on jimin paras biisi vaikka se aina tuntuukin jotenki loppuvan kesken

Kyllä se purkkaa oli. Ainakin aika monella keikalla se näkyy ihan selvästi.
 
Tässä tulee taas sama ilmiö esiin kun aikasemminkin. Jengi luule, että Hendrix veti jotenkin enemmän huumeita kuin muut aikalaisensa. Ei se niin paljon kamaa vetäny mitä jengi yleisesti luulee, sehän oli enemmänkin pilviveikko. Kyllähän se sitä happoakin veteli, mutta kuka ei 60-luvulla? Kaikki ton ajan kitarasankarit on ihan yhtä paljon kamaa vetäny. Jimmy Page luultavasti herskas vielä enemmän. Nämä "totuudet" ovat siis ainoastaan päätelmiä muutamista elämänkerroista mitä olen lukenut.
 
jimi oli itseasiassa varmaan vähiten lääkitty noista sen ajan superstaroista. Sen kuolema oli suuri vahinko ja ruumiin avauksessa ei löydetty mitään joka olisi viitannut jatkuvaan kovien mömmöjen vetämiseen.

Hoho, löysin ketjusta oman kirjoitukseni aika tasan vuosi sitten:
 
Itse en ole koskaan (vai pitäisikö sanoa "vielä" :D) ymmärtänyt Hendrixin musiikkia. Kyllä Hey Joet, Voodoo Childit ja Little Wingit yms. on ihan hyviä piisejä, mutta erityisesti livekeikkojen ylipitkät kitaranvingutussoolot ja jopa tämä kuuluisa USA:n kansallislaulu ovat mielestäni aika hirveää kuunneltavaa.

Ymmärrän silti Henkan arvon kitaransoiton uudistajana ja innoituksena monille, mutta itseeni ei tollainen psykedeelinen kitaraulina oikein iske. Ja paikkapaikoin ne soolotkin ovat hienoa kuunneltavaa, mutta suurimmaksi osaksi ei vaan nappaa.
 
Nyt olen lähes täysin päinvastaista mieltä. :D Tarpeeksi herran tuotantoa kuunnelleena olen vihdoin ymmärtänyt, millainen nero äijä oikeasti oli. Sooloissa on sitä kuuluisaa tunnetta ja show'ssa kunnon rock-asennetta. Eniten arvostan kaveria lauluntekijänä ja erityisesti komppaajana: Hendixin komppaus on jotain niin nerokasta ja inspiroivaa, että huh huh...
 
Yksi asia mistä pidän kaverin tuotannossa on tunnelman luominen. Erityisesti sellainen uhkaava meininki ála Voodoo Chile (nimenomaan siis se hidas blues) on erittäin hienoa ja taitavaa.

Hoho, löysin ketjusta oman kirjoitukseni aika tasan vuosi sitten:
 

 
Nyt olen lähes täysin päinvastaista mieltä. :D Tarpeeksi herran tuotantoa kuunnelleena olen vihdoin ymmärtänyt, millainen nero äijä oikeasti oli. Sooloissa on sitä kuuluisaa tunnetta ja show'ssa kunnon rock-asennetta. Eniten arvostan kaveria lauluntekijänä ja erityisesti komppaajana: Hendixin komppaus on jotain niin nerokasta ja inspiroivaa, että huh huh...
 
Yksi asia mistä pidän kaverin tuotannossa on tunnelman luominen. Erityisesti sellainen uhkaava meininki ála Voodoo Chile (nimenomaan siis se hidas blues) on erittäin hienoa ja taitavaa.
 
tulit vihdoin järkiisi, eli elämä opettaa :-) onneks olkoon

ainakin mun mielestä hendrix oli soittajana , muusikkona ja laulajana ja tiesminä ennenkaikkea, ja korostetusti persoona. siihen nähden kuinka paljon jotain voodoo child (slight return)-biisiä on renkutettu ympäri maailman "virallisena" jamibiisinä, niin aika harvassa versiossa on "se" tatsi.
 
kaikki nämä vähän kurinalaisemmasta ja "reenamalla reenatusta" perinteestä ponnistavat kitaristit (alkaen G3-porukan ihan hirveästä versiosta) vetää tuon biisin (ja monet muut jimpan viisut) ihan lepikkoon. onhan siellä ne samat riffit, mutta "se" juttu puuttuu. ja minusta just tuo juttu korostaa sitä että hendrix oli ennenkaikkea vähän vinoon kasvanut bluesmies.
 
ja kun nyt vielä tuosta biisistä puhutaan, niin mukiinmeneviä versiointeja on juurikin nuo edellämainitut SRV ja Suomen oma poika Hasse Walli (se live crazy-levyn veto on oikeasti kova, siinä on oikea tatsi ja se on silti Hassen versio eikä mikään blueprint-kopio).
 
EDIT: muokkasin tuon biisin nimen vastaamaan allmusicin discografiaa. siitähän on kaikennäköisiä versioita olemassa.

Muistan ikuisesti, kun kuulin ekaa kertaa Jimi Hendrixistä. Olin joku about 4-6 vuotias kakara kun iskäni kertoi minulle huumeista. Siinä sitten mainitsi, että Elvis ja Jimi Hendrixikin kuolivat huumeisiin. Kysyin sitten, että kukas se Jimi Hendrixi oli (kaikkihan nyt Elviksen tunsivat), ja vastaukseksi sain: "Jimi Hendrix oli maailman paras kitaristi."
 
Tossa kun aloin kitaransoiton aloituksen ohella kuuntelemaan vähän enemmän tuota Jimiä, niin pidin siitä automaagisesti, koska mulle oli jo pienenä iskostunut päähän että "Henkka on maailman paras kitaristi".
 
Ettäpä sellasta :-)

Electric Ladyland -albumilla :
 
- Voodoo Chile 15:02
- Voodoo Child (Slight Return) 5:13

kaikki nämä vähän kurinalaisemmasta ja "reenamalla reenatusta" perinteestä ponnistavat kitaristit (alkaen G3-porukan ihan hirveästä versiosta) vetää tuon biisin (ja monet muut jimpan viisut) ihan lepikkoon. onhan siellä ne samat riffit, mutta "se" juttu puuttuu.
 
Ehkä uusimpana esimerkkinä tästä on sinäänsä todella taitava John Mayer, joka on koveroinut varsin ahkerasti Hendrixiä. Miehellä on selvästi suuri kunnioitus esikuvaansa kohtaan, mutta kaikki kuulemani vedot ovat jääneet varsin vaisuiksi. Varsinkin Machine Gunin vetäminen siloitellulla oppikirja-funk -tatsilla herättää suurta myötähäpeää.
Jälleen hyvä esimerkki siitä, miten Hendrix oli kaikkea muuta kuin tyhjänpäiväinen virtuoosi, ja ennen kaikkea visionäärinen artisti.
 
-Antero-

mutta kaikki kuulemani vedot ovat jääneet varsin vaisuiksi.
 
Itse taas en pysty vertaamaan Mayerin koverointia mitenkään näihin G3-porukoihin. Niillä kun homma tuntuu olevan semmosta karaokemaista "soitetaan se hitti ja sitten jokanen soittaa soolon vuorollaan". Mayerilla taas mielestäni ottaa ne jimpan biisit ja analysoi niistä ne puolet mistä diggaa, ja muovaa omaan malliinsa.
 
Hyvänä esimerkkinä se levytetty versio Bold As Lovesta. Törkeen siistiä komppailua ja melodista versiointia itse sointukierrosta, vaikkakin koko versio on paljon poppiksempi ja ihan erilainen kuin Hendrixin.

Electric Ladyland -albumilla :
 
- Voodoo Chile 15:02
- Voodoo Child (Slight Return) 5:13
 
näinhän se levyn kansissa seisoo, monesti vaan näkee että tuo chile lipsahtaa myös tuon (slight return)-biisin nimeen.
 
ja mayeriltä en ole kuullut kuin sen axis bold as love-coverin, joka nyt on kuitenkin edes siellä päin kun vertaa moneen muuhun. minusta mayer tuo nimenomaan sen biisin, varsinkin lyriikat etualalle.

Henkan joululevy vetää vertoja jopa Juiken Sialle.

Tässä yksi Henkan vähän vähemmälle huomiolle jäänyt biisi, josta käy kyllä ilmi mestarin tatzi. http://www.youtube.com/watch?v=LgIaLL-iP0Y&feature=related

Tässä yksi Henkan vähän vähemmälle huomiolle jäänyt biisi, josta käy kyllä ilmi mestarin tatzi. http://www.youtube.com/watch?v=LgIaLL-iP0Y&feature=related
 
Jos luet edellisen sivun viimeisen kommentin (ja katsot sen linkin) niin huomaat siinä jotain yhtenevyyttä ;-)
 
Silti, yks Henkan kovimmista biiseistä.