Kitarat: soittaminen ›

Olemme soittaneet jo 15 vuotta "barokkivirtyksellä" (Eb). Voisi harkita pudottamista vielä puoli sävelaskelta D:hen. Lauluäänikin mataloituu iän karttuessa.

Näin sanoo herra Zeus, mm. Shadows Fallin tuottaja, kitaran alavireisyydestä miksauksen kannalta:
 
"I think a lot o the problems when the bands started tuning down to D and lower. When everythink is tuned to E, the guitar sits in the frequency range that it was meant to. When you tune down to D, it gets a little bit harder to find a place for the guitar guitar in the mix. And once you start tuning down to C, everythink starts to pile up in that low-mid/low-end frequency range between 60 and 300Hz. Once in a while, IŽll record something in standard E tuning, and mixing suddenly seems so easy because everything fits."
 
Guitar World-lehdessä viime syksynä.

Ei matalissa vireissä sinänsä ole mitään vikaa. Se on yksi tehokeino muiden joukossa. Mun mielestä "ongelma" tässä ajassa on se, että ei se ole enää tehokeino, jos kaikki sitä käyttää jatkuvasti.
 
Ihan kivalta vaihtelulta kuulostaa esim. Master of Muppetsilla se The Thing That Should Not Ben D-vire. Bändi on halunnut tohon biisiin lisää synkkyyttä ja hakenut sitä tolla vireellä. Jos he ois vetäneet koko levyllisen samalla, ni ei biisi ois sillätavalla erottunut.
 
Eli ihan kivaa vaihtelua kohtuudella käytettynä toi alavire hässäkkä. Sanon oman mielipiteeni, että tänäpäivänä käytetään liikaa!
Kohta on helpompi erottua hevibändien kohdalla käyttämällä normaalia virettä, kuin näitä raskaita vireitä;D

Ai, ei tää juttu ollutkaan hihnan pituudesta. Höh.

Lauluäänikin mataloituu iän karttuessa.
 
Juu, kyllä se tossa 13:n iässä yleensä alkaa matalemaan. Ei muuta kun virettä laskemaan puoli oktaavia alaspäin.

Kun ekan kerran kuulin St.Angerin kokonaan ja tajusin, että täähän on jossan dropped-ö vireessä olin hieman pettynyt. Mum mielestä Master of Puppets biisinä on raskaampi kuin mikään St.Angerillä vaikka em. levystä tykkäänkin.

mitä alempana vire, sen parempi.

Dropped viritykset on kyllä hyviä ja vaikkapa sävelaskeleen alaspäin viritetty kitara kuullostaa mahtavalta. Jos sopii musiikkiin niin siitä vaan.. tosin jollain in flamesilla tuppaa menemään jo vähän överiksi tuo A#-vire.. sehän on kokonaiset kolme sävelaskelta alespäin.. tuskin laulun takia noin alas on pudotettu. Outoa.. tosin hyvältä kuullostaa sekin mutta silti...

Esimerkiksi rasistiset "natsistiset" message boardit ovat malliesimerkki tällaisesta.
 
Kuin tietosanakirjasta.
 
Ja katsotaanhan Karponkin ohjelmaa siksi että alkaisi ärsyttää. Se on kai sitten suomalainen kaikkein onnellisimmillaan kun saa vihata jotain ihan vain jostain kumman syystä jotain.
 
Tämä on todellakin jotain todella Suomalaista, mikä ei minua ärsytä vaan surettaa. Yksi syy miksi toisinaan haluaisin muuttaa välillä maailmalle.
 
Jotta plussat ropisi viisaasta tekstistä.

---
 
off-off-topic:
Mä pidin pitkään kitaran D#-vireessä mutta olen palannut takaisin standardiin. Prokkiskohtaisesti sitten viritellään kitaraa ihan mihin sattuu, kyllä se on ihan siitä matskusta kiinni että mikä vire on sopiva.
 
Ja se on kyllä ihan totta että alavireistä on vaikea miksata hyvin soivaksi, siksi yritänkin itse pitäytyä standardivireessä vaikka toisinaan on hauska tehdä alaviremättöä. Sitäpaitsi, jos basisti osaa hommansa ei kitaristin tarvitse tunkea sen "tontille".
 
TJEU: Audioslave, Red Hot Chili Peppers, Korn ;)
 
---
 
ja EDIT...: Sama pätee kyllä basisteihin. Ei niidenkään tarvi välttämättä tulla niillä 7-kielisillä bassoilla släppäilee kitaristin tontille...

Dropped viritykset on kyllä hyviä ja vaikkapa sävelaskeleen alaspäin viritetty kitara kuullostaa mahtavalta.
 
Tuosta tuli mieleen Yngwie. Ärsyttää kun en omista kuin yhden kitaran ja en jaksa virittää aina sitä alemmas soitellessani Yngwien musiikkia. Mutta sehän oikeastaan tuo vain kaivattua lisävaikeutta soittamiseen.

Miulla on yksi kitara D-vireessä, toinen Eb:ssä, kolmas on E tuned down 1/4 steps (eli ns. Pantera-vire), ja neljäs kitara on E:ssä.
Kaikenlaista sitä pitää olla...

Näin sanoo herra Zeus, mm. Shadows Fallin tuottaja, kitaran alavireisyydestä miksauksen kannalta...
 
(poistin ne lontoonkielellä lätistyt tästä)
 
herra Zeus ei ole ehkä ottanut huomioon että nykyään on olemassa 7-kielisiä soittimia yhä enemmän kuin aikaisemmin. Olihan 60-luvullakin jo ainakin joissain jazz-piireissä 7-kielisiä skittojakin. 6-kielisistä löytyy baritoneja, ja kielisetitkin ovat aikojen saatossa muuttunet. Miksaaja on onneton jollei pysty miksaamaan raitoja joille kitara on soiteltu sopivan "voimakkaaksi" :)
 
O Tempora, O Mores...

herra Zeus ei ole ehkä ottanut huomioon että nykyään on olemassa 7-kielisiä soittimia yhä enemmän kuin aikaisemmin. Olihan 60-luvullakin jo ainakin joissain jazz-piireissä 7-kielisiä skittojakin.
 
Van Eps kehitti 7-kielisen Jazz-kitaran 30-luvulla. Eli näitten nykyisten 7-kielisen kaltaisen. Olihan 7-kielisiä kitaroita toki jo paljon aikaisemminkin, mutta vire taisi erota täysin tästä "modernista" seiskakielisestä. Jazz-piirien ulkopuolella seiskat noteerattiin vasta paljon myöhemmin.

Tuosta tuli mieleen Yngwie. Ärsyttää kun en omista kuin yhden kitaran ja en jaksa virittää aina sitä alemmas soitellessani Yngwien musiikkia. Mutta sehän oikeastaan tuo vain kaivattua lisävaikeutta soittamiseen.
 
Korjaan: Sävelaskeleen alaspäin viritetty kitara VOI kuullostaa mahtavalta...

Lisäksi mielestäni kymppisettiä käytettäessä on tatsi juuri sopivasti tarkempi ja herkempi D-vireellä.
 
Luulisi että D-vireellä kympit on aika kuminauhaa. Omissani on 11-setti normaalivireellä ja ei tunnut liian jäykiltä, mutta soundi on jämäkkä ja kitara soi paremmin. Tietty tämähän on aika pitkälle makukysymys mistä sattuu pitämään.
 
Ootko kokeillu paksumpaa settiä? Kuulin metallia soittavalta kaveriltani että hänellä olis 13-setti alemmas viritetyssä jyystössä, tulee parempi botne ja soitto ei kuulosta epävireiseltä.

Tuosta tuli mieleen Yngwie..
hoo! arvasin että Ynkän pyhä nimi mainitaan täällä/kin.. fantastic!.
eihän noita virityksiä yhdellä kitaralla kannata vaihtaa. kielet venyy ja paukkuu.. ai te tiesitte ton.
joo.

Itse pyrin pitämään kitarat normivireessä, jos laulu sen sallii. Jos ei yllä ääni tarpeeksi, lasken Eb:hen. Joidenkin biisien sävelkulut puolestaan vaativat läski-e:n pudottamista kokosävelen; puhumattakaan Soundgardenin vire-eksotiikasta...
Muistettava on, että matala vire ei ole itse tarkoitus. Jos haluaa rankan kuuloista, se saadaan normaalivireelläkin, kun soitetaan oikeasta kohdasta sopivalla tatsilla.

Muistettava on, että matala vire ei ole itse tarkoitus. Jos haluaa rankan kuuloista, se saadaan normaalivireelläkin, kun soitetaan oikeasta kohdasta sopivalla tatsilla.
 
Niin, eikä alas virittäminen tee soundista raskasta. Raskaimmat metallisoundit on mielestäni edelleen soitettu 80-90-luvulla standardivireellä. Metallican Lightning, Puppets ja Justice nyt tietty parhaina esimerkkeinä.
Nykybändien drop-Ö vireet ovat tylsää epäselvää plörinää.

Toiset tykkää ja toiset ei.
Itse tykkään E-vireen aikaansaamasta kireästä saundista. D:stä alaspäin mentäessä alkaa kuulostaa pölynimurilta.

Ootko kokeillu paksumpaa settiä? Kuulin metallia soittavalta kaveriltani että hänellä olis 13-setti alemmas viritetyssä jyystössä, tulee parempi botne ja soitto ei kuulosta epävireiseltä.
 
Olen kokeillut enkä pitänyt. Joutuu oikein voimilla vääntämään kieliä vastaan jos haluaa tehdä bendejä ja vibraattoa. Tykkään että kieliä saa venyteltyä suht luonnollisella ja helpolla liikkellä, eikä niin että ne ovat saatanan jäykät ja joutuu oikein runnomaan. Soundissa on tarpeeksi botnea nyt, eikä soitto kuulosta epävireiseltä. :)