Kitarat: soittaminen ›

Olen kyllä tästä ukko-nooa asiasta samaa mieltä. on tullut vastaan sellaista että todella nopeaa tilua pystytään vetämään, mutta Am7 ei löydy. Siinä vaiheessa kannattaisi keskittyä muihnkin osa-alueisiin.
 
Kiitos ja näkemisiin.

Mun pointti oli siinä, että hyvä kitaristi voi tuoda ne taidot esiin biisissä kuin biisissä. Jos osaa soittaa Steve Vain biisejä niin, että ne todella kuulostavat hyvältä, niin tottakai sitä osaa todennäköisesti klaarata ne helpommatkin biisit hyvin. Jucciczella taisi olla kuitenkin pointtina se, että monet soittajat yrittävät soitella tasoonsa nähden liian vaikeita biisejä..?

Mun pointti oli siinä, että hyvä kitaristi voi tuoda ne taidot esiin biisissä kuin biisissä. Jos osaa soittaa Steve Vain biisejä niin, että ne todella kuulostavat hyvältä, niin tottakai sitä osaa todennäköisesti klaarata ne helpommatkin biisit hyvin. Jucciczella taisi olla kuitenkin pointtina se, että monet soittajat yrittävät soitella tasoonsa nähden liian vaikeita biisejä..?
 
No jos Juccizsen pointti oli se, niin silloin olen kyllä samaa mieltä.

No jos Juccizsen pointti oli se, niin silloin olen kyllä samaa mieltä.
 
No Jucciczella nyt on vaan tapana näköjään monesti tuoda ne mielipiteensä vähän kärjistettynä esille. :)

On noissa Vain biiseissä kuitenkin sen verran paljon eri tyylisiä juttuja kitaralla, että jos ne osaa, niin varmaan väkisinkin osaa myös tuollaisen vastaavan, mutta helvetisti yksinkertaisemman jutun.
 
Minä oon nähnyt kitaristeja jotka osaavat soittaa hyvinkin monimutkaisia ja teknisesti vaikeita juttuja. Tabulatuureista. Mutta jos pyydetään komppaamaan vaikka humppaa sointumerkeistä, niin johan menee sormi suuhun. Aina vaan pitäisi olla tabulatuurit valmiina joka biisiin. On se saatana.

Veikkaisin että vaikein biisi, jonka jotenkuten osaan vetää on Metallican For whom the bell tolls. Tähän mennessä lähes kaikki tuntemani muusikonrentut ovat jostain minulle epäselvästä syystä nauraneet ja todenneet että toihan on ihan älyttömän helppo ja osaat soittaa vaikeampaakin. Itse en koe asiaa näin, tuo on todella vaikea kappale soittaa niin niinkuin sen haluaisin soittaa.
 
Minuakin on vastaan tullut paljon kitarasankaria jotka tiluaa nopeammin ja omasta mielestään myös paremmin kuin kanit lisääntyy. Mutta sitten monesti tulee tiluliputtajapoijaalle kuitenkin paha housupyykki kun pitäisi kompata tai jopa, huh, ihan pikkuisen improvisoida.
 
"Hei meen tajuu, mä voin vetää tähän kyl soolon"
"Mä en haldaa tota rytmii, mä soitan melodiaa"
"Vedetään jotain muuta, tunnetteko xxx-biisin...?"
"Vetäkää jätkät vaan jotain niin mä tilutan kyllä täällä nurkassa"
 
Ai niin, Jucciz sai jälleen ansaitut kaksi plussaa.

En osaa vaikeita biisejä, koska en ole teknisesti kovinkaan etevä kitaransoittaja.

Ja toisaalta... milloinka voidaan sanoa, että joku biisi "osataan"? Onko se sitä, kun sen soittaminen onnistuu sekä sointujen että melodian osalta ja koko biisin sointukierron päälle onnistuu sujuva, luonteva ja idearikas improvisointi vai riittääkö, että biisin melodia osataan joten kuten kahlata läpi? Kertokaa edes osaamisen määritelmä ensin. Itse katson "osaamiseksi" sen, että biisin tunnistaa, mutta sen ei tarvitse olla tarkka kopio alkuperäisversiostaan, vaan ainoastaan luontevan ja hyvän kuuloinen veto, varmalla otteella ja hyvällä soundilla.
 
Olen miettinyt itsekin täsmälleen samaa asiaa. Mikäli jonkun kappaleen osaaminen on sitä, että osaa soittaa sekä kompin, soolon että mahdolliset väli-improvisaatiot täsmälleen niin kuin ne levyllä menevät, niin minun osaamani kappaleet ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Kun olen jonkun tietyn biisin halunnut opetella, en ole koskaan hakenut netistä biisin tabeja ja opetellut siitä suoraan vaan oma lähestymiseni biisin opetteluun on aivan erilainen. Kuuntelen esimerkiksi biisiä levyltä ja blokkailen soinnut korvakuulolta ja improvisoin kappaleen soolon oman makuni ja tyylini mukaan. Minusta ei ole mitään järkeä alkaa opettelemaan jonkun toisen kehittämiä sooloja nuotti nuotilta.

Jucciczella taisi olla kuitenkin pointtina se, että monet soittajat yrittävät soitella tasoonsa nähden liian vaikeita biisejä..?
 
Jucciksen pointti oli kuten aina se että jollet soita kuten hän (so. samoilla arvostuksilla) olet paskaa.
 
Ehkäpä Steve Vaita opettelemaan vaivautunut ei ole kiinnostunut niinkään Ukko Nooan säestyksestä vaan jostain muusta?
 
Samoinhan voidaan parjata Ukko Nooan "säestäjämestaria" siitä ettei Steve Vain jutut suju. Mutta annetaanpa 10 minuuttia aikaa niin Ukko Nooan säestys sujuu varmasti Steve Vai -soittajalta, kun taas "komppimestarille" ei taida vuosi riittää Steve Vain kappaleen opetteluun.
 
Ärsyttää tämä väki joka sanoo mitä kitaristin pitää tai ei pidä osata. Helvetti, jokainen soittakoon mitä haluaa ja mistä pitää! Jos pitää esim. jazz-progehörhöjen mielestä aivottomasta hevisahauksesta niin siinähän soittaa, ei pitäisi olla keneltäkään pois.
 
Tässä ei ole sitten tarkoitus väittää etteikö komppaamisen osaaminen olisi mielestäni tärkeätä - mielestäni se on paljon tärkeämpää kuin em. Steve Vain kappaleiden osaaminen. Bändisoitossahan suurin osa ajasta kuluu (toivottavasti) komppaamiseen. Silti on harmi että esim. itseltäni valitettavasti sujuu Ukko Nooan tai minkä tahansa kappaleen komppaus paremmin kuin mikään Steve Vain biisi.

Jucciksen pointti oli kuten aina se että jollet soita kuten hän (so. samoilla arvostuksilla) olet paskaa.
 
Ehkäpä Steve Vaita opettelemaan vaivautunut ei ole kiinnostunut niinkään Ukko Nooan säestyksestä vaan jostain muusta?
 
Samoinhan voidaan parjata Ukko Nooan "säestäjämestaria" siitä ettei Steve Vain jutut suju. Mutta annetaanpa 10 minuuttia aikaa niin Ukko Nooan säestys sujuu varmasti Steve Vai -soittajalta, kun taas "komppimestarille" ei taida vuosi riittää Steve Vain kappaleen opetteluun.
 
Ärsyttää tämä väki joka sanoo mitä kitaristin pitää tai ei pidä osata. Helvetti, jokainen soittakoon mitä haluaa ja mistä pitää! Jos pitää esim. jazz-progehörhöjen mielestä aivottomasta hevisahauksesta niin siinähän soittaa, ei pitäisi olla keneltäkään pois.
 
Tässä ei ole sitten tarkoitus väittää etteikö komppaamisen osaaminen olisi mielestäni tärkeätä - mielestäni se on paljon tärkeämpää kuin em. Steve Vain kappaleiden osaaminen. Bändisoitossahan suurin osa ajasta kuluu (toivottavasti) komppaamiseen. Silti on harmi että esim. itseltäni valitettavasti sujuu Ukko Nooan tai minkä tahansa kappaleen komppaus paremmin kuin mikään Steve Vain biisi.
 
Naulan kantaan. Soitan, koska se on hauskaa ja mukava harrastus. Plussaa tulee.

Jucciksen pointti oli kuten aina se että jollet soita kuten hän (so. samoilla arvostuksilla) olet paskaa.
 
Naulan kantaan. Tätähän juuri tarkoitin, vaikka sanoin jotain aivan muuta. Plussaa tulee.
 
Ehkäpä Steve Vaita opettelemaan vaivautunut ei ole kiinnostunut niinkään Ukko Nooan säestyksestä vaan jostain muusta?
 
Ei siinä ole mitään pahaa, ettei Ukko Nooan komppaus kiinnosta, mutta minusta on perin huolestuttavaa jos EDES sellainen ei oikeasti onnistu, mutta hevitilutus kyllä. Se on vähän kuin osaisi veistää puusta komeita kitaroita, muttei osaisi hakata halkoja. Ja ilman halkoja sauna jää lämmittämättä, eikä siinä vaiheessa komeimmatkaan kitarat auta.
 
Ei sähkösaunavitsejä tähän, kiitos. :)
 
Samoinhan voidaan parjata Ukko Nooan "säestäjämestaria" siitä ettei Steve Vain jutut suju. Mutta annetaanpa 10 minuuttia aikaa niin Ukko Nooan säestys sujuu varmasti Steve Vai -soittajalta, kun taas "komppimestarille" ei taida vuosi riittää Steve Vain kappaleen opetteluun.
 
Niin. Ja kyllä hevikitaristit vetää 10 minuutin treenauksen jälkeen jatsia ihan miten tahtoo, mutta toisin päin asia ei ole, sillä hevi on vaikeeta ja oikeesti hienoa musiikkia. Usko pois, veli hyvä, asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Suurin osa hyvistä kitaristeista (ja kaikista soittajista) ainakin yrittää panostaa sekä komppiin että sooloiluun, sillä nuo kaksi eivät lopultakaan ole niin kovin eri asia. Molemmissa pelataan samoilla nuoteillla: toisessa ne soitetaan yhtä aikaa, toisessa peräkkäin. Miksi hyvä komppaaja (eli hyvä soittaja) ei hanskaisi Vai:n biisejä jos tekniikka on kunnossa ja instrumentti on hallussa? Ihmettelen vaan.
 
Ärsyttää tämä väki joka sanoo mitä kitaristin pitää tai ei pidä osata.
 
Ulkopuolisten ohjeet otan itse mielelläni vastaan, sillä monet muut kuulevat itseäni paremmin, mitä uutta juuri minun kannattaisi opetella. Se EI ole sama asia kuin se, että "Sinun pitää nyt opetella tämä ja tämä asia!" Sooloiluun koko ikänsä keskittyneelle ei varmasti tee pahaa opetella komppausta.. ja päinvastoin. Sooloilustakin löytää varmasti ihan uusia juttuja, jos vähäksi aikaa kokeilee kompata jotain.
 
Helvetti, jokainen soittakoon mitä haluaa ja mistä pitää!
 
Amen!
 
Jos pitää esim. jazz-progehörhöjen mielestä aivottomasta hevisahauksesta niin siinähän soittaa, ei pitäisi olla keneltäkään pois.
 
Karkeaa yleistystä. Monet jazz- ja progehörhöt soittavat ja kuuntelevat tarvittaessa myös heviä. Ja varmasti myös toisin päin. Itsekin olen kaikkiruokainen.
 
Tässä ei ole sitten tarkoitus väittää etteikö komppaamisen osaaminen olisi mielestäni tärkeätä - mielestäni se on paljon tärkeämpää kuin em. Steve Vain kappaleiden osaaminen. Bändisoitossahan suurin osa ajasta kuluu (toivottavasti) komppaamiseen. Silti on harmi että esim. itseltäni valitettavasti sujuu Ukko Nooan tai minkä tahansa kappaleen komppaus paremmin kuin mikään Steve Vain biisi.
 
Komppaapa mulle muutama Methenyn biisi ja jokunen stankku, kun tarvitsisin hyviä taustakomppeja, ettei aina tarvi soitella levyn kanssa, kun siellä on jo valmiit melodiat ja soolot. Otan mielelläni vastaan.

No ehkäpä Jucciz on vain hieman katkera niille kitaristeille, jotka ovat nostaneet itseään niskasta ja treenanneet jopa hieman sitä syntistä ja saatanallista tekniikkaa ;)

Viime kesänä kanssani eräällä kitarakurssilla oli kolme tyyppiä jotka vetivät armottomia kuuden kielen sviippi-täpping kombinaatioita, mutta sitten kun olisimme soittaneet alkulämmittelynä E-bluesin niin niillä meni täysin sormi suuhun. Kaikki sanoivat että"mä osaan soittaa vaan kaikkia nopeita juttuja". Myöskään A7-sointua ei löytänyt kukaan. Kukaan heistä ei osannut lukea nuotteja eikä kompata sointumerkeistä yhtään kokonaista biisiä.
 
Eihän siinä toki mitään pahaa ole jos ei ole koskaan kiinnostanut opetella, sillä tärkeintähän on että soittaminen on hauskaa. Samalla kurssilla Anssi Nykänen kertoi soittaneensa joskus Vinnie Mooren kanssa. He olisivat jammailleet keikan jälkeen Satisfactionia, mutta Moorelta ei irronnut pentatonista sooloa vaan äijä meni täysin lukkoon ja biisi jäi vetämättä. Monipuolisuus ei siis ole koskaan pahasta.

Ei siinä ole mitään pahaa, ettei Ukko Nooan komppaus kiinnosta, mutta minusta on perin huolestuttavaa jos EDES sellainen ei oikeasti onnistu, mutta hevitilutus kyllä. Se on vähän kuin osaisi veistää puusta komeita kitaroita, muttei osaisi hakata halkoja. Ja ilman halkoja sauna jää lämmittämättä, eikä siinä vaiheessa komeimmatkaan kitarat auta.
 
Jos pitäisi valita niin kyllä minä ennemmin osaisin veistää puusta hienoja kitaroita kun halkoja. Aina löytyy enemmän niitä jotka osaavat hakata ne halot sinne saunaan.
 
Niin. Ja kyllä hevikitaristit vetää 10 minuutin treenauksen jälkeen jatsia ihan miten tahtoo, mutta toisin päin asia ei ole, sillä hevi on vaikeeta ja oikeesti hienoa musiikkia. Usko pois, veli hyvä, asiat eivät ole noin mustavalkoisia.
 
En tiedä mistä olet saanut sen käsityksen että olisin tätä mieltä tai edes mitään sinnepäin. Ilmeisesti siitä heitosta että jatsi onkin helpompaa kun luulin? Jatsissa on mielestäni helppoa lähinnä se että tausta on usein valmiiksi mietitty sopivaksi improvisointia varten. Itselleni on ainakin paljon helpompaa soittaa sooloa jatsin laajojen sointujen päälle kuin hevin lähes kromaattisen vitossointusahauksen.
 
Todennäkösyyslaskennan kannalta: Mitä enemmän sointusäveliä sitä vähemmän mahdollisuutta laajentaa sointua "väärillä" äänillä :)
 
Kuuntelen muuten huomattavasti enemmän jatsahtavaa materiaalia (=fuusiota) kuin heviä, joten ennemminkin minua pitäisi väittää jazz-diggariksi?
 
Suurin osa hyvistä kitaristeista (ja kaikista soittajista) ainakin yrittää panostaa sekä komppiin että sooloiluun, sillä nuo kaksi eivät lopultakaan ole niin kovin eri asia. Molemmissa pelataan samoilla nuoteillla: toisessa ne soitetaan yhtä aikaa, toisessa peräkkäin. Miksi hyvä komppaaja (eli hyvä soittaja) ei hanskaisi Vai:n biisejä jos tekniikka on kunnossa ja instrumentti on hallussa? Ihmettelen vaan.
 
Niin ja miksei Vain soittaja hanskaisi Ukko Nooaa? Ihmettelen vaan. Valitset sokko-otannalla yhden jonkun Vain biisin hanskaavan soittajan ja yhden ukko-nooan hanskaavan soittajan. Todennäköisesti ukko-nooan soittaja kuitenkin on enemmän aloittelija kuin Vaita soitteleva vai mitä?
 
Ulkopuolisten ohjeet otan itse mielelläni vastaan, sillä monet muut kuulevat itseäni paremmin, mitä uutta juuri minun kannattaisi opetella. Se EI ole sama asia kuin se, että "Sinun pitää nyt opetella tämä ja tämä asia!" Sooloiluun koko ikänsä keskittyneelle ei varmasti tee pahaa opetella komppausta.. ja päinvastoin. Sooloilustakin löytää varmasti ihan uusia juttuja, jos vähäksi aikaa kokeilee kompata jotain.
 
Epäilemättä totta. Nämä kulkevat käsi kädessä; rytmin ja melodian välillä on symbioosi.
 
Karkeaa yleistystä. Monet jazz- ja progehörhöt soittavat ja kuuntelevat tarvittaessa myös heviä. Ja varmasti myös toisin päin. Itsekin olen kaikkiruokainen.
 
Jazz- ja progehörhö joka kuuntelee tarvittaessa myös hevihörhöjen musiikkia on pelkkä hörhö eikä niinkään Jazz- ja progehörhö. Niin ja minäkin olen kaikkiruokainen/-korvainen, kuuntelenhan jopa Yannia(!)
 
Komppaapa mulle muutama Methenyn biisi ja jokunen stankku, kun tarvitsisin hyviä taustakomppeja, ettei aina tarvi soitella levyn kanssa, kun siellä on jo valmiit melodiat ja soolot. Otan mielelläni vastaan.
 
Itse olen kuitenkin suurimman osan soittoajastani nimenomaan kompannut, vaikka äänityksistäni saattaa saada toisenlaisen kuvan. Ilmeisesti sitä pitää nauhottaa jotain komppaustaan kun on se puoli soitannastani vähemmän edustettuna.

Ilmeisesti sitä pitää nauhottaa jotain komppaustaan kun on se puoli soitannastani vähemmän edustettuna.
 
Komppaan! :)
 
Jep, eli samoilla linjoilla mennään kuitenkin molemmat. Tärkeintä on että soittaminen on kivaa. Osaako Ukko Nooan Vai ei, sillä ei ole väliä. :)

Tärkeintä on että soittaminen on kivaa.
 
Soittaminen on kivempaa jos tekniikka on kunnossa...

Soittaminen on kivempaa jos tekniikka on kunnossa...
 
ja sävelkorva ja teoriaosaaminen ja improvisointikyky ja soittokamat ja perhesuhteet ja painoindeksi ja opinnot ja eläketurva...
 
Valitse mieleisesi.

Viime kesänä kanssani eräällä kitarakurssilla oli kolme tyyppiä jotka vetivät armottomia kuuden kielen sviippi-täpping kombinaatioita, mutta sitten kun olisimme soittaneet alkulämmittelynä E-bluesin niin niillä meni täysin sormi suuhun. Kaikki sanoivat että"mä osaan soittaa vaan kaikkia nopeita juttuja". Myöskään A7-sointua ei löytänyt kukaan. Kukaan heistä ei osannut lukea nuotteja eikä kompata sointumerkeistä yhtään kokonaista biisiä.
 
Joo, minäkin ajattelin kerran jammailla kaverin kanssa sooloilemalla hevibiisin päälle ja häneltä menikin yhtäkkiä sormi suuhun ja sanoi että "mä osaan soittaa vaan kaikkia hitaita juttuja". Ei lähtenyt kaverilta täppingit eikä sweepit. Kummallista meininkiä. Monipuolisuus ei olisi pahaksi.
 
ja sävelkorva ja teoriaosaaminen ja improvisointikyky ja soittokamat ja perhesuhteet ja painoindeksi ja opinnot ja eläketurva...
 
Valitse mieleisesi.
 
Ja tekniikka ja sävelkorva/teoriaosaaminenhan ovat tunnetusti toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

..Samalla kurssilla Anssi Nykänen kertoi soittaneensa joskus Vinnie Mooren kanssa. He olisivat jammailleet keikan jälkeen Satisfactionia, mutta Moorelta ei irronnut pentatonista sooloa vaan äijä meni täysin lukkoon ja biisi jäi vetämättä. Monipuolisuus ei siis ole koskaan pahasta.
 
Olikohan kyseessä varmasti Vinnie Moore? Äijän Out of Nowhere -levyä kuunnellessa nimittäin saa sellaisen käsityksen, että pentatoninen(kin) on hallussa.. ???

En osaa vaikeita biisejä, koska en ole teknisesti kovinkaan etevä kitaransoittaja.
 
Sama vika.
 
On se uskomatonta, miten täällä nämä samat saatanan riidat saadaan aikaan vaikka minkä otsikon alle. Steve Vai sitä, Ukko Nooa tätä, jazzprogehevitilu tuota, puurot ja vellit hukassa kaikilta.
 
Tekniikka on hieno juttu, onpahan jotain pohjaa jonka päälle kehittää muuta musiikillista osaamista. Tai jos tyhmää vertausta haluaa käyttää, niin tekniikka voisi olla yksi talon seinä. Kiva ja jykevä, hyvällä tuurilla suojaa ajoittain tuulelta. Kattoa ei kuitenkaan saa yksin sen avulla paikalleen.
 
Takaisin aiheeseen... Vaikein biisi? En tiedä, minulle kaikki on vaikeaa. Hyvänä päivänä Cynicin I'm But A Wave To..., ilman sitä Masvidalin sooloa tosin (ihmisjärki ei kykene käsittämään kaikkea). Huonompana päivänä se Ukko Nooa, kuunnelkaa vaikka: http://www.cc.jyu.fi/~altikeur/hirveeta_paskaa.mp3