Kitarat: soittaminen ›

Outrosoolo: Usein mahtipontinen, useita eri sooloilun tyylilajeja sisältävä, voi alkaa hyvinkin rauhallisesti, huipentuen ennen kuin "feidautuu" lähes poikkeuksetta "sumuun".
 
Esim. Absoluuttinen Nollapiste - Olen pahoillani, Jälkivaatimus

Purske-soolo: Soolo tulee purskeittain koostuen nopeiden
nuottien sarjoista, joista kukin päättyy pitkään nuottiin tai
venytykseen. Tätä voi harrastaa myös pareittain esim. vuorottelemalla
Jens Johanss...eikun kiipparistin kanssa.
 
ARP-soolo: Jos ei jaksaa keksiä melodiaa tai tiedä mitä skaalaa
pitäisi sahata, niin eräs vaihtoehtoa on soittaa biisin sointuja
arpeggioina mahdollisimman nopeasti elikkäs swuiipaten.
Jos soittaa unisonossa kiipparistin kanssa voi tätä nimittää
C-osaksi jolloin biisiin jää vielä tilaa erilliselle soololle, joka
tässä yhteydessä noudattaa usein em. purske-kaavaa.
 
May the Rising Force be with you. UGH!

Hermoitsesäälisoolo:
 
Alhaista itsetuntoa paikataan nopeudella jota treenataan tavoitteena lajin superlatiivin omaaminen. Todellisuudessa itsetunto joko ei ole paikkautunut tai on paikattu jollain muulla ja päälle on jäänyt vauhtisyndrooma jonka vuoksi ei osata soittaa hiljaa ja temposta riippumatta vedetään tremolona täpöillä. Seurauksena oman soiton ujostelu josta seuraa hermostuminen ja sitä kautta hermostuneet bendit ja vibratot. Oleellisesti nuottien bruttomäärä on aina maksimi vaikka netto (=onnistuneet nuotit) voi olla siellä 50% kieppeissä.
 
Näitä esiintyy usein teinivuosien opinahjojen pakollisissa esiintymisissä ja visuaalisena tehosteena toimii huutavan punaiset kasvot, pahimmillaan puna leviää kaulaa pitkin rintamukselle ja joissain tapauksissa jopa käsiin ja sormenpäihin asti.
 
Tämän lajin edustajilla on myös fiksaatio ihannoida Fareria ja Cooleytä yli kaiken.
 
p.s. nyt menee jo keksimällä keksimisen puolelle

Höpö höpö. Kuvauksesi sopii ehkä johonkin Libertinesiin, mutta jos viitsit kuunnella vähänkään tarkemmin Strokeseja, soolot ovat erittäin pienimuotoisia ja tarkkaan harkittuja. White Stripesin Jack Whiten soolot ovat paljon lähempänä Jimmy Pagea kuin kuvaustasi.
 

 
Melkein samaa mieltä:
 
1) soolot jotka kuulostavat hyvältä biisissä
2) soolot joilla ei ole siinä mitään suurempaa merkitystä
 
bluesia ei lasketa.
 
Pitäis kyllä joskus kuunnella, en osaa nimetä yhtään kappaletta kummaltakaan pändiltä. Sitä paitsi itseasiassa välillä tämänki luokan soolot on siistin kuuloisia. Ei tässä niin tosissaan oltu :)

Parassoolo:
 
Soolo on lähes jokaisen mielestä maailman paras.
 
esimerkkejä on monia :D
 
Mitä luokiteltaisiin seuraavaksi :)

Kirk Hammett - soolo:
 
Ladotaan epävireisellä floyd rose-tallaisella kepillä 358,8 säveltä puolen sekuntin vauhdilla wah wahin tuskallisella vatkaamisella höystettynä! :)

Tällaista en huomannut vielä: komppisoolo. Kitara soittaa samoja sointuja kuin aiemminkin siinä osassa, johon soolo kuuluu, mutta komppaa eri tavalla. Seuraavaksi voidaankin sitten tapella siitä, voiko komppi olla soolo. Mielestäni voi. Muun muassa Green Dayn Basket Case on hyvä esimerkki tästä.

Olen kuullut tällaisen termin: AJOSOOLO. Tarkoittanee sooloa, joka lähtee rivakkatempoisessa biisissä heti suoraan asiaan ilman mitään turhia alkukehittelyjä. Eli ikäänkuin hypätään liikkuvaan junaan niin, että saadaan vielä kiihdytettyä sen junan vauhtia samalla. En valitettavasti kuitenkaan osaa äkkiseltään nimetä yhtään yksittäistä biisiä, jossa tällainen esiintyisi. Mutta tällainen kategoria on olemassa.

Hevi / Rock slovari soolo
 
Tarkennettuna surullinen tälläinen.
Kuvataan tarkasti sitä kuinka soittajan sielua särkee vaikkapa kun vaimo jätti. Paljon korkeita bendien vingutuksia,
 
Soitettaessa on namalla oltava vähintää nyhtä tunteellinen ilme kuin mitö kilmaksi soolossa. Näiden kahden soolotyypin välillä on muutenkin huomattavissa yhteneväisyyksiä.
 
Esimerkkejä:
Sonata Arctica - Tallulah
Red Hot Chili Peppers - I Could Have Lied
Joe Satriani - Forgotten pt.2

Fiilistelysoolo: Soolo, jossa soittaja soittaa oikeasti tunteella sooloa. Tarkoituksena ei ole yrittää esittää mitään "minä olen paras, ihailkaa minua"-soittoa. Soolossa soittaja ei koskaan pyri vetämään sooloaan omalla huippunopeudella, vaan soittaa hienoja melodisia kuvioita. Ei koskaan näytä koko osaamistaan, vaan jättää aina yllätyksiä takataskuihin. Ja loppujen lopuksi nämä soolot ovatkin niitä kaikkein hienoimpia, ja vaikeimpia/miltei mahdottomia kopioitavia, koska toisen ihmisiin ajatuksiin on mahdoton tunkeutua. Huippu esimerkkinä on jeff becking - cause we`ve ended as lovers.

Hevi / Rock slovari soolo
 
Nazareth - Love Hurts

"Kitara vs. syntikka soolo"
 
Välien selvittely, jossa kisataan hampaat irvessä lavan kuninkaan tittelistä. Tavataan usein power-metallissa ja melodisessa death-metallissa. Yleensä alkavat jollain yhteisellä melodialla ja sen hirvittävät vuoron perään tilusoolot. Livenä yleensä vielä muutama kerta ekstraa.
 
Esim.
Stratovarius - Black Diamond
Children of Bodom - Chokehold (+ monet muut)
Stratovarius - Speed of Light
Warmen - Kaikki biisit
 
Soolon konkareita mm:
Timo Tolkki
veljekset Wirman
Alexi Laiho
Jens Johansson

"Kitara vs. syntikka soolo"
 
Synasoolot on mun mielestä täysin turhia. Ne on yleensä yhden soinnun päälle pimputettuja hirvityksiä. Voi verrata vaikka Purpleen ja Jon Lordin urkusooloihin joissa on oikeasti ideaa, olkoonkin niin että vähän lainailuja löytyy :)
 
Ja toki alan pioneereja ovat Yngwie ja Jens Johansson jotka vetivät tiettävästi ensimmäisen karmaisevan duelin laulussa Far Beyond the Sun. (en muista oliko Black Starissa..)

Sävellajia vaihtava soolo
 
Äärimmäistä tilutusta varten nostetaan sävellajia yleensä kokosävelaskeleella soolon ajaksi, sitten tiputetaan takaisin kun laulu jatkuu. Esim. Manowar: Gods made heavy metal, Metallica: Motorbreath
 
Tästä 2 variaatiota
 
Sävellajia useasti vaihtava pullistelusoolo
 
Käytetään iloisia ja miehekkäitä soolokuvioita, ja sävellajia nostetaan vaikkapa 2 kertaa kokosävelaskeleella. Esim. Manowar: Return of the warlord, Iron Maiden: Be quick or be dead
 
Sävellajia useasti vaihtava maailmanloppusoolo
 
Vaihdetaan soolon aikana ahdistavasta mollisävellajista toiseen yleensä 2-4 kertaa. Pilitystä ja tremolopickingiä pitää olla paljon, ja taustalla tuplabasarihölkkä. Voi olla "koskettimet vs. kitara"-kaksintaistelu, mutta todelliset tekijämiehet korvaavat koskettimet toisella kitaralla, joka jatkaa edellisen päälle. Esim. Yngwie: Forever is a long time

Adrian-soolo:
 
Otetaan mahdollisimman epämukavan näkoinen asento ja tuskainen ilme naamalle. Vetäistään tilusoolo. Suun aukominen samaan aikaan kuuluu myös asiaan.
 
Esiintyy: Adrian Smith, Iron Maiden.

Oikeastihan soololuokkia on kaksi, kuten soittajatyyppejäkin:
 
Rämpyttäjä soittaa rämpyttäjän soolon: Rämpyttäjä ei yleensä edes pidä sooloista, mutta jos sellaisia on soitettava niin ne ovat fiilispohjaisia, melodisia, rytmin ympärillä kelluvia, hitaita ja kaikkea mitä verivihollisten, noiden tiluttajien soolot eivät rämpyttäjän mielestä ole. On myös aliluokka rämpyttäjiä, jotka salaa ihailevat joitakin tiluttajia mutta eivät ehkä helposti myöntäisi sitä.
 
Tiluttaja soittaa tiluttajan soolon: Saattaa alkaa maltillisesti, mutta syystä tai toisesta nopeusrajotuksia väistämättä rikotaan jossain vaiheessa. Huolimatta rämpyttäjille liian korkeasta nopeudesta tiluttajien sooloissa voi - tiluttajien mielestä - olla yhtä paljon (useimmiten enemmänkin) myös tunnetta ja melodiaa kuin rämpyttäjien sooloissa. Tähän ryhmään kuuluvat myös wannabetiluttajat jotka tiluttavat vaikka eivät hommaa juuri osaisikaan. On myös aliluokka tiluttajia, jotka salaa ihailevat joitakin rämpyttäjiä mutta eivät ehkä helposti myöntäisi sitä.
 
Nämä em. muut soololuokat voidaan lajitella periytyviksi joko tiluttaja tai rämpyttäjäpuolelta.

Daffy Terävä - soolo:
 
Tämän kuulee useimmin livenä mutta kyllä lätyilläkin ilmenee elikkä hitaaseen tunteikkaaseen sooloon vedetään harmoonisia välillä ja räkästä täppinkiä ja lopuksi plekuliuku paksuimmalla kielellä. Pilaa fiiliksen ihan hyvin. :)

Olen kuullut tällaisen termin: AJOSOOLO. Tarkoittanee sooloa, joka lähtee rivakkatempoisessa biisissä heti suoraan asiaan ilman mitään turhia alkukehittelyjä. Eli ikäänkuin hypätään liikkuvaan junaan niin, että saadaan vielä kiihdytettyä sen junan vauhtia samalla. En valitettavasti kuitenkaan osaa äkkiseltään nimetä yhtään yksittäistä biisiä, jossa tällainen esiintyisi. Mutta tällainen kategoria on olemassa.
 
Soundgardenilta näitä löytyy Thayilin soittamana, esimerkiksi Superunknownin toinen soolo.

Yngwie-soolo:
 
Vittu mä repesin varmaan viiteen osaan. sait lussan. :) +

Taiteellinen soolo:
 
Kaiken taiteellisuuden vuoksi tähän sooloon kuuluu vain yksi asia. Tuulen ulina.
 
Esmes. Pink Floyd - melkein kaikki kappaleet
 
Yläaste kitaristi soolo:
 
Kyseinen kitaristin pitää olla n. 13-15w. Sooloon kuuluu mokailu koko biisin ajan sekä huvittuneet katseet yleisöstä. Oleellista soolossa on myös se että kitaran on PAKKO olla vanha muovinen Shzaizebögen kitara jolla ei saa edes huiluääniä. Minkäänlaisia efektejä ei ole koska koululla ei niihin ole varaa. Sen lisäksi aina välillä vahvistimesta pitää kuulua vingahduksia jotka johtuvat valinnaisen puutyön ryhmän kolvaamalla korjaamasta piuhasta. Sen lisäksi on muistettava käsien vapina, kasvojen punaisuus ja Kirk Hammetilta näyttämisen yrittäminen.
Muistakaa myös esityksen loppuvaiheessa kompastuminen johtoihin.
 
Esmes Minä : )