Kitarat: soittaminen ›

eka keikka oli kisa parisen vuotta aikaa, jossa kas kummaa johto päätti reistailla kesken biisin. Eipäs juuri sen pahempia laiteongelmia. Eräällä toisella bändillä samassa tapahtumassa sen sijaan pimeni syntikka kesken kappaleen.
 
Ongelmat ovat lähinnä olleen soittamisessa. Kun ei ole vuoteen soittanu seisaltaan, huomaa yllättäen, että se soolo, jonka kotona soitti metronomin kanssa tunnin lämmittämisen jälkeen, ei menekkään yhtä helposti kylmiltään seisaaltaan yleisön edessä ---> epämääräistä räpeltämistä.. tuli vielä nauhalle =D

En osaa sanoa mikä on pahiten mennyt pieleen. Kerran meni basaripedaalin pää kalvosta läpi kun vielä rummutin. Noin 3kk sitten soitettiin meidän bändin kanssa eka täyspitkä keikka (n.1h 20min) yhdellä nuokkarilla ja mulla oli kuumetta, noh Buranaa naamaan ja menoks vaan. Keikka oli yks meidän bändin parhaimpia.

No se oli vissiin viime vuonna yläasteen joulukonsertti. Jotain joululauluja piti soittaa ja tietenkin ne on kaikki miljoona kertaa kuultu/soitettu joten ei niitä jaksanut kukaan harjoitella. Sitten tämä biisi x alkaa (en muista mikä tarkalleen), ja laulajat aloittavat tietenkin väärästä kohdasta (ei musamaikka ollut siitäkään sanonut kuin joka treeneissä) ja soittajilla menee sormi suuhun (paitsi noin 7v soittaneella rumpalilla). Nojoo, sitten siinä toiselle kitaristille huikkaan että "No mitäs h*levettiä nyt tehään?" "Emmätiiä, soitetaan vaikka tosta". Vedettiin koko biisi ihan väärästä kohdasta ja vielä loppupuolella molemmat eri kohdasta, kaikki muut soittajat veteli myös mitä sattuu, ainoa joka veti oikein oli rumpali. Sitten tietenkin biisi loppuu yhtäkkiä ja ehditään vielä joku sointu siihen soittaa kun kaikki muut on jo hiljaa. Äkkiä pois lavalta.
 
Muut biisit meni sitten sen takia myös aika huonosti, kun se meni pilaamaan kaiken fiiliksen. Ja Petteri punakuono, pitihän sitten siihen sooloon yrittää niillä vähäisillä taidoilla (olin silloin soittanut sähkökitaraa n. 1v) tiluttaa. Ja tietenkin rikkinäinen mikkivalitsin alkaa vidduilla just silloin ja hädissäni sitä runkatessani tallamikille sekoan ja vedän vain jotain mistä en muista mitään. Sen vedon jälkeen sanoo toinen kitaristi että "Try not to shred, you're not Alexi Laiho you know.". Nolotti.

Sen vedon jälkeen sanoo toinen kitaristi että "Try not to shred, you're not Alexi Laiho you know.".
 
Kansainvälinen mies.

Jaa-a. Tossa teiniaikoina oli joskus tosi legendaarinen keikka. Bändi kun oli sellainen numetalporukka johon mut oli rekrytoitu kolmanneksi kitaristiksi soittamaan sooloja. Bändissä tietenkin tyyliin jotain 8 henkeä.
 
Mulla hajos kitara ekassa biisissä, piti hakea bäkstagelta toinen kitara. Toiselta kitaristilta hajos vahvistin soundchekissä. Ja yhteissoitto oli muutenkin aika huojuvaa, ilmeisesti johtuen liiasta viinasten nauttimisesta ennen keikkaa. No, se laulaja/räppääjä oli ryypännyt 3 päivää putkeen ennen sitä keikkaa, kadotti äänensä/lauluhalunsa kesken keikan ja meni istumaan jonnekin lavan reunalle. Loput vedettiin sitten instrumentaaleina. Se skrätsäys meni hieman ohi ja kahden rumpalin yritelmä.. no ei se oikeen toiminut sitten siinä sekamelskassa. Lähdin sitten siitä bändistä sen keikan jälkeen. Viimeisen kuuleman mukaan se laulaja olis ollu lusimassa jostain kolttosista ja toinen rumpali oli kusettanu bändikämpän vuokramaksut omalle tililleen. Ei oikeen reilua muita kohtaan. Että sellaista porukkaa, tosin ei pidä yleistää, hyviä tyyppejä ne loput oli, mutta silti.. Ei ole kauhean ikävä sitä bändiä:D

Ei ole kauhean ikävä sitä bändiä:D
 
Noinkin ammattitaitoista?

Itellä tulee tämmönen mieleen kun oltiin Overrun-bändin kanssa vernissalla soittamassa joku vähän yli vuos sitte. Meillä oli reenis siellä alakerrassa niin alettiin serkkupojan kanssa vetämään itärajan tuliaisia siellä siinä joskus kahden aikaan päivällä kun oltiin niin kovixii ja naiset oli hanurista. Joskus 22.45 piti mennä lavalle ja meikä makas reeniksen lattialla kylpytakki päällä ja mielessä pillu ja kuolasin. No kaverit sit jeesas mut, skitan, nupin ja spedut lavalle ja piti alkaa vetää. Vituiks kuulemma oli menny soitto, mun osalta kyllä vaan. Sillon olin vielä ainut kitaristi bändissä nii meikän soitto kuulu aika hyvin kaikenlisäx niinq. Noh, oli mulla ainaki siistiä soitella paskaa mallcorea kalsarit jalassa ja kylpytakki päällä.

njoo. Eli persiilleen puoliks mennyt "esiintyminen". Olin seitsemännellä luokalla. Piti soittaa minä, eräs toinen akustista ja opettaja pianoa. Loppu luokan tehtävä oli laulaa. Kyseessa oli siis joku kalevala laulu. Noh. Kun soiton piti alkaa. Opettaja ilmoittaa että ei soitakkaan pianoa. Ja opettaja oli soittanut intron aina. Siinä sitten koko koulun edessä huutelen opelle että "en mä sitä introa osaa" ja ope vastaa että "se on se kertosäe" no siinä sitten yritettiin aloittaa soitto toisen kitaristin kanssa samaa aikaa... Eihän siitä mitään tullut. sitten sovittiin että minä soitan ekan kerran intron ja hän tulee toisella kerralla. mukaa. Loppu "esiintyminen" meni sitten muuten hyvin paitti loppuluokka joka lauloi ei kuullut meidän kitaroita ja lauloi kokoajan eri tahdissa joten oli erittäin vaikea pysyä heidän tahdissa. Esityksen lopussa ajattelin että nyt pussi päähän ja Vi**uun täältä. Sitten sieltä rymisi kauhea lauma ihmisiä huuteli joai vauuu jeee wuhuu en tienny et osaat soittaa. joo vissii. prkl. vieläki vituttaa... Että sellanen.

Viime keväällä soitimme koulumme ysien juhlassa. Treenattiin 1,5 kuukautta meidän 4 biisin "settiä" suht aktiivisesti. Sitten kun meidän piti soittaa, huomattiin että musiikinopettaja oli nuukuuksissaan jättänyt monitorin laittamatta "roudausongelmien" takia.
Siinä sitten soitellaan biisejä läpi vaikkei kukaan kuule omaa soittoaan. Sinisilmäisesti uskoteltiin toisillemme että hyvin se meni, olihan se eka keikka. Näin jälkikäteen ko. tapaus on tuonut useat hymyt bändin kasvoille.

No meeillä oli sellanen vähä spinal tap keikka.. Yheltä kitaristiltä katkee kieli vähän ennen ku pitää mennä lavalle, no ei siinä mitää, uus kieli ja äkkii virittää. Sit aletaa soittaa, kaveri mossaa siinä ja silt lentää sellanen räkäklimppi käteen ja pleku ei oikee pysyny kädes, sen piti sitte pyyhkii paitaan se räkä. No ei sekää viel haitannu, kolme kitaraa ku oli ni pysy ihan hyvin piisi silti kasas vaik kaveri jäi hetkeks pyyhkii räkää. No sit aletaa soittaa troopperia. Hyvin se menee, mut sit laulaja unohtaa sanat perkele.
Sitte vielä melodiat vetävän kitaristin pedaali menee paskaks, ni koko homma lässähti siihen. Pelkkää rätinää oli kuulunu yleisöö parist vikasta piisistä. Jepajepa.

Tämmönen jutska on kai ollu aikaisemminkin? No, kerrotaan uusintana:
 
Laulaja jakaa nuotit telineisiin ennen soittoa. Sitten bändin liideri laittaa biisin alkamaan, ja me muut mukaan. Siinä sitten kuuntelen kokonaissaundia, ja ihmettelen kovasti, kun kuulostaa pahalta. Mulkoilen rumasti silloista basistia, että "nyt se taas soittaa väärin". Mutta se soittaa samasta kohdasta kuin minäkin! Ollaanko oikealla rivillä? Joo. Soittaako Hannu väärin? Ei voi! Onko vire pielessä? Ei. Hannun nuotit? joo, sillä on sama biisi aahan kirjoitettuna, meillä fissiin... Hei basisti, lopetetaan loppubiisin ajaksi...

Joo 14-15 vuotta soittoa takana, mutta ihan eka "keikka" muutaman viikon päästä. Ihan lyhyt setti. 4 instrumentaali biisiä, Wipe Out ja muuta sellaista vaikkei ole yhtään mun sorttista musaa. Yleisöäkään on tuskin yli kaksinumeroista määrää, mutta ehkä purkillinen rauhoittavia, vaihtokalsarit ja oksennuspussi voisi olla kätsy apu mulle. Ehtii jopa vetää yhet treenit ennen söytä. Täytyy kai vaan koettaa ajatella, että "in hundred years who's gonna care?" Ehkä väärä foorumi, mutta miten selvisitte ekasta keikastanne? Mitään vihjeitä? Pitäisikö ostaa tavallista paksummat kielet, kun kädet tärisee kauhusta, niin ei tule ylimääräistä vibratoa?

Joo 14-15 vuotta soittoa takana, mutta ihan eka "keikka" muutaman viikon päästä. Ihan lyhyt setti. 4 instrumentaali biisiä, Wipe Out ja muuta sellaista vaikkei ole yhtään mun sorttista musaa. Yleisöäkään on tuskin yli kaksinumeroista määrää, mutta ehkä purkillinen rauhoittavia, vaihtokalsarit ja oksennuspussi voisi olla kätsy apu mulle. Ehtii jopa vetää yhet treenit ennen söytä. Täytyy kai vaan koettaa ajatella, että "in hundred years who's gonna care?" Ehkä väärä foorumi, mutta miten selvisitte ekasta keikastanne? Mitään vihjeitä? Pitäisikö ostaa tavallista paksummat kielet, kun kädet tärisee kauhusta, niin ei tule ylimääräistä vibratoa?
 
Kusihätä lähtee heti ku rumpali on laskenu käyntiin. Miks sitä esiiintymään jos sitä niin kammoaa?? :O Rutiinilla menee. Eka keikka vedettii jo ku oltii kavereitten kaa soitettu 2-3kk, punkkia tietysti. Luota vaa iddees jäbä.

Keikalla ei ole tullut oltua, mutta kun muutkin on koulusekoilujaan kertoneet:
 
Soitimme jotain roch-biisiä (olisiko ollut apulantaa tai dingoa tms.) ja meininki oli kova. Kuuntelin siinä sitten että perkelekkö kitarat kuulostavat epävireisiltä. Mulkoilin vihaisesti sitten toiseen kitaristiin, että "elä soita josset ossaa". Ei kuitenkaan tajunnut mitä tarkoitin vaan soitteli vain siinä.
No, biisin jälkeen tämä huikkaa että "hehehe, ei toiminut kitarafaffari niin en soittanut oikeasti mitään".
 
En ollut kuuntelemassa keikkaäänitettä.
 
e: tana että hävetti

e: tana että hävetti
 
Ei tuo mitään, itse en koulun konsertissa tiennyt ollenkaan mitä piti soittaa ja vahvistimena toimi jokin helvetissä taottu peaveyn vahvistin. Kitarana toimi jokin washburnin paska, jonka kielet olivat varmana olleet jotain 3 vuotta siinä, ne oli kuin siirapissa kastetut, eikä se pitänyt virettä sitten ollenkaan. Peaveystä ei tietenkään kuulunut mitään muuta kuin vinkumista, hurinaa, surinaa, kohinaa jne.
Yritin sitten seurata, että missä mennään, mutta ei siitä mitään tullut. Basistikaan ei tienny mitä soittaa. Rumpali pysähtyi 10-15 sekunnin välein ja ainut kuka soitti oikein oli toinen kitaristi. Ja ne kappaleet tietenkin nauhoitettiin, joten vitutus kaksinkertaistui.
Tosin minun vikanihan se oli, kun en jaksanu/ei kiinnostanut opetella jotain vitun himiä. Perkele!
 
Kitaran soiton into laski "hieman" sen jälkeen, onneksi nyt uskallan sentään koskea kitaraan.
 
Ainiin, kun meillä oli vielä myöhemmin toinen "keikka" niin opettaja ei uskaltanut enää edes mikittää sitä minun vahvistinta ja volyymi oli niin hiljasella, että sitä soittoa ei kuullut vaikka oli korva vahvistimessa kiinni. Siitä pystyin päättelemään, että vituiks män.
 
Ugh, olen puhunut.

Viimekeikalla loppu bassosta patterit, eikä siitä tietentkään kuulunut pihaustakaan. No, sitten hetken ihmettelyn kuluttua kaveri tuli lainaamaan omaa bassoaan, mutta jostain syystä melko humaltunut kitaristi alkoi jo soittaa ensimmäistä biisiä. Tuli aika helvetinmoinen kiire, koska basso oli vielä kaverin kaulassa viritettävänä ja muut bändistä vetää ekaa biisiä täyttä häkää.

Ei tuo mitään, itse en koulun konsertissa tiennyt ollenkaan mitä piti soittaa ja vahvistimena toimi jokin helvetissä taottu peaveyn vahvistin. Kitarana toimi jokin washburnin paska, jonka kielet olivat varmana olleet jotain 3 vuotta siinä, ne oli kuin siirapissa kastetut, eikä se pitänyt virettä sitten ollenkaan. Peaveystä ei tietenkään kuulunut mitään muuta kuin vinkumista, hurinaa, surinaa, kohinaa jne.
Yritin sitten seurata, että missä mennään, mutta ei siitä mitään tullut. Basistikaan ei tienny mitä soittaa. Rumpali pysähtyi 10-15 sekunnin välein ja ainut kuka soitti oikein oli toinen kitaristi. Ja ne kappaleet tietenkin nauhoitettiin, joten vitutus kaksinkertaistui.
Tosin minun vikanihan se oli, kun en jaksanu/ei kiinnostanut opetella jotain vitun himiä. Perkele!
 
Kitaran soiton into laski "hieman" sen jälkeen, onneksi nyt uskallan sentään koskea kitaraan.
 
Ainiin, kun meillä oli vielä myöhemmin toinen "keikka" niin opettaja ei uskaltanut enää edes mikittää sitä minun vahvistinta ja volyymi oli niin hiljasella, että sitä soittoa ei kuullut vaikka oli korva vahvistimessa kiinni. Siitä pystyin päättelemään, että vituiks män.
 
Ugh, olen puhunut.
 
Otan syvästi osaa. Tiedän mitä olet kokenut.
Koulun bändeissä on yleensä budjetit niin alhaisia, ettei niillä osteta kuin korkeintaan 30-Wattisia trankkuja.
Sitten niissä bändeissä yleensä pari henkilöä osaa soittaa ja sekään ei pääse kunnolla esiin huonojen varusteiden ja muiden bändien jäsenien takia.
Tämä edellinen tietysti oletetaan aina itsekeskeisyydeksi, että kun muut ei osaa soittaa.

Tätä keikkaa muistelen aina joskus, nykyään siitä jo näkee sen koomisen puolen mutta silloin ei kyllä naurattanut yhtään. Vuosi oli 2000, silloin tein tanssimusakeikkaa triolla, kitaristi-laulaja, rumpali ja allekirjoittanut bassossa. Vakiokokoonpanolla homma toimi helvetin hyvin ja keikkoja tuli soitettua paljon, mutta juuri tälle keikalle piti ottaa tuuraaja kun rumpalilla oli toinen keikka buukattuna samalle illalle.
 
Laulaja värväsi jonkun rumpalin keikalle, en ollut ikinä tavannut ko. rumputaiteilijaa (jonka nimeä en syyttömien suojelemiseksi mainitse) enkä siis ollut ikinä kuullut sen soittoa; juuri sillä viikolla sattui vielä niin että kaikilla oli niin tiukka aikataulu ettei ehditty pitää ollenkaan treenejä. No, iltapäivällä tavattiin Käpylässä, pakattiin kamat rumpalin ruosteiseen hiaceen ja lähdettiin ajamaan kohti Ylöjärveä. Pieni huoli alkoi kalvaa matkalla kun selvisi ettei tämä tyyppi ollut kertaakaan kuunnellut muutamaa biisiä jotka solisti oli heittänyt kuunneltavaksi eikä muutenkaan ollut edes tutustunut biisilistaan. Siinä vaiheessa lohduttelin itseäni sillä että jos kyseessä on pro-tason soittaja niin sellainen klaaraa homman treenaamattakin. Huoli lisääntyi kun rumpali pysähtyi Hämeenlinnassa ja kävi handelissa ostamassa kossun ja kahviliköörin.
 
Tampereella ajettiin laulajan himaan, syötiin ja huilattiin kunnes oli aika jatkaa matkaa keikkapaikalle. Perillä Ylöjärvellä, laitettiin kamat lavalle pydeen, sitten takahuoneeseen venttailemaan ekan setin alkua; tässä vaiheessa rumpali korkkasi kahviliköörin kun kuulemma piti vähän loiventaa oloa, oli edellisenä iltana mennyt pitkään ns. hapanta ottaessa. Eka setti käyntiin ja järkytys oli melkoinen: ehdottomasti huonoin rumpali kenen kanssa olen ikinä soittanut, time kiikkui sinne sun tänne niin pahasti että kaikki kompit kuulostivat nyrjähtäneiltä, fillit se veti takuuvarmasti metsään joka kerta, ei tullut ikinä tyylipuhtaasti takaisin ykköselle fillistä, välillä se onnistui tekemään oikein kardinaalimokan eli kääntämään kompin; rumpusetin vireet oli ihan päin persettä, kuulosti aivan hirveältä.
 
Triona kun soitettiin niin siinä ei voi piilottaa mitään, kaikki kuuluu selvästi läpi. Ja rumpalin kun pitäisi olla se kivijalka joka pitää homman nipussa niin tuota keikkaa ei pelastanut mikään. Mikä pahinta, tuo oli viiden setin keikka ja parin biisin jälkeen oli selvää että tiedossa olisi pitkä ja tuskainen ilta. Ekalla breikillä otin kitaristi-laulajan sivummalle ja sovittiin että yritetään kahdestaan pitää time ja biisien rakenteet kasassa, rymistelköön rumpali omiaan, ei sitä voinut kuunnella. Sattui niin että tuolle keikalle Tampereella asuva keikkamyyjämme tuli messiin: homma kuulosti niin skeidalta että jotkut kuppilan asiakkaat menivät tokan setin aikana valittelemaan henkilökunnalle ettei tätä oikein voi tanssia, baarinpitäjä tietty kertoi kritiikin eteenpäin keikkamyyjälle joka korvat punaisina kuunteli valituksia ja pahoitteli tapahtunutta.
 
Jotenkin siitä illasta selvittiin mutta täytyy sanoa että silloin todella hävetti olla lavalla. Keikan jälkeen takaisin Tampereelle laulajan himaan yöksi, perille kun päästiin niin käytiin pöydän ääreen puimaan illan antia; tässä vaiheessa rumpalin kossuflinda oli huvennut jo puoleen. Kaikkein omituisinta oli se että rumpalilta tuntui puuttuvan täysin itsekritiikki, sanottiin kyllä suoraan että soititpa huonosti. Rumpali vaan myhäili kossuhuikkien välillä että "kyl se siit ku vähä reenaa". Se oli kuitenkin sen äijän eka ja vika veto siinä bändissä, siitä oli kaikki muut samaa mieltä. Seuraavana päivänä aika hiljaisissa tunnelmissa takaisin stadiin, ei paljon tehnyt mieli ajatuksia vaihtaa. Kärsimyksen kruunasi vielä rumpalin huono musamaku, piinasi suuren osan matkaa soittamalla Jope Ruonansuun ja Kikan kasetteja, aargh!
 
Perillä stadissa, kamat autosta ja loppuhuipennuksena rumpali ojentaa mulle käyntikorttinsa "että jos vaikka toistekin soittoseuraa haluut"; yritin pitää naaman pokkana, sanoin jotain että "saas nähdä, katsellaan". Kulman taakse dösäpysäkille päästyäni käyntikortti lensi roskikseen. Ja tämä tarina on valitettavasti tosi.
 
Tuo on soitetuista keikoista kamalin, mutta aika tanakasti menee homma metsään jos tekee turhan reissun eli keikkaa ei olekaan. 2001 tuli tehtyä sellainen, keikka oli sovittu jo yli kuukausi etukäteen ihan kirjallisella keikkasopimuksella. Keikkapäivänä kamat ja äijät pakuun, sitten puuduttamaan persettä penkissä 400km verran stadista Laihialle. Aikamoista Spinal Tapia oli kaartaa soittoliiterin eteen ja hämmästellä kun paikka on pimeänä. No, autosta ulos ja ravintelin ovenkahvaa nykimään; ekan nykäisyn jälkeen katse ylöspäin ja kas, oveen onkin teipattu lappu "ravintola suljettu konkurssin takia".
 
Seuraavaksi nurkan takana olevaan pubiin tiedustelemaan; kuulemma soittoliiterin omistaja oli jättänyt sotut, tel-maksut, alvit ynnämuut ennakot maksamatta ja haihtunut sitten kuin pieru saharaan. Siitä paikasta lähti aika vittuuntuneenoloinen soitto keikkamyyjälle jota jatkossa vaadimme aina soittamaan pari-kolme päivää ennen keikkaa varmistussoiton tilaajalle että kaikki on edelleenkin ok. Konkurssipesälle lähti tietty korvausvaatimus matkakuluista mutta ei sieltä ikinä irronnut latiakaan. Siperia opettaa, kuten sanonta kuuluu.

Kiva lukee tämmösii juttuja ku huomen on eka esiintyminen laulajana:O
 
Kitaristina on tullu esiinnyttyy useemminkii mut ei laulajana ja nytku luin näitä teiän ongelmia nii pisti vaan vähän miettimään et mitähän kolttosia huomenna sattuu?