Kitarat: soittaminen ›

Ajattelin jo vähän aikaisemmin heittää, että onko soolo- ja komppikitara tässä mielessä sama vai eri instrumentti.
 
Mutta kun joku meni muotoilemaan kriteerin että kappaleen on oltava kuuntelijan tunnistettavissa, heräsi sellainen ajatus että "kappaleen osaaminen" on täysin suhteellinen käsite, riippuen siitä mitä soitinta/soittimia soitat ja missä yhteydessä. Jos olet toinen kitaristi bändissä, riittää että osaat oman osuutesi. Jos teet yksin äänityksiä soittaen kaikki osuudet, sinun pitääkin osata kaikki. Samaten jos olet katusoittaja ilman taustanauhaa, pitää sinun yksin osata esittää kappale oleellisesti tunnistettavassa muodossa.
 
Tämä selittää miksi kitaristi voi omasta lähtökohdastaan osata kappaleen, mutta kuulija ei sitä ymmärrä kun ei tunnista sitä. Jotkut kappaleet voi tunnistaa kompista, mutta useimmiten riffit ja soolot ovat niitä mistä kappaleen tunnistaa.
 
Tosin nyt pitää jo vetää hieman takaisin: tunnistettavuus ei yksinään ole riittävä kriteeri sille että soittaja osaa kappaleen, muutenhan riittäisi yksi riffin alku.

Tässä koko keskustelussa on lähdetty mun mielestä käsittelemään tota asiaa aivan väärästä näkökulmasta, eli pelkästään kitaristin näkökulmasta. Kuitenkin kaikkein oleellisinta on että pändi osaa biisin niin että se kuullostaa hyvältä. (Ei välttämättä samalta)
 
Kukaan ei ole sanonut että coveri pitää vetää just niinkuin alkuperäinen esittäjä sen vetää. Pändi itse määrittää miten coverit vedetään, onko tarkoitus tehdä biisistä oman pändin kuuloinen vaiko kopioida alkuperäinen esitystapa.
 
Soolotkin on osa biisiä. Edelliseen kappaleeseen liittyen pändi kuitenkin päättää linjansa: nuotti nuotilta, täysin omasta päästä vaiko tunnistettavat kohdat nuotti nuotilta ja loput hatusta jne.
 
Siitä ei nimittäin loppupelissä ole paljoakaan apua että kitaristi osaa sen Lucretian alun, jos basisti ei tiedä mitä sinne alle pitää vetää, varsinkin jos kitaristi on niin tollo että ei ole tajunnut samalla opetella sitä bassoa sinne alle. Kokonaisuus ratkaisee. Arvostelijan tyhmyyttä on sanoa että ethän sä osaa, jos kyseessä on useamman instrumentin yhteensoiton tulos.

Kunhan osaat sellaiset biisin osaset ja rakenteet, että sen voi tunnistaa kyseiseksi kappaleeksi, niin se riittää. Sen voi soittaa vaikka ihan eri tavalla koko biisin, jos siltä tuntuu. Soittihan Guns nŽ Roseskin livenä osan KnockinŽ on heavens dooria reggaetyylillä ja loputkin biisistä aika eri tavalla kuin Bob Dylan, eikä silti voi mennä sanomaan, etteivätkö he olisi sitä osanneet soittaa.
 
Mitä sooloihin tulee, niin sellaiset välttämättömät melodiapätkät on hyvä osata soitella suht samoin kuin biisissä alunperin (ei pakko), mutta juoksutukset ja fiilistelyt voi kyllä improta. Niinhän ne oikeat staratkin tekee. Harva soittaa joka kerta koko soolon täysin samalla tavalla.

Musta voi sanoa osaavansa soittaa kappaleen, jos pystyy sen siltä istumalta vieraan kokoonpanon kanssa vetäisemään. (Tietenkin olettaen että sävellaji on kaikille tuttu jne)
 
...tai oikeastaan mieluummin niin, että voi tarvittaessa soittaa kappaleen mistä tahansa sävellajista, esim. laulajan äänialan takia. Ja että osaa soluttautua monenkinlaiseen kokoonpanoon ja tilanteeseen, ettei kitara esim. kohtuuttomassa määrin kisaa kiippareiden kanssa samoista taajuuksista.
 
Mutta aika pitkälti tää on tässä myös mun mielestä, yleisellä tasolla. Joissain tapauksissa soolot ovat tärkeitä, joten isomman muutoksen tekemisen kappaleeseen tulisi aina olla harkittua, eikä osaamisen puutteesta johtuvaa. Mutta tästähän jo joku kirjoittikin.
 
Koska tämä pyörii nyt näinkin paljon soolojen ympärillä, pitänee muistuttaa että on sellaisiakin kappaleita, joissa sooloja ei ole.

Tässä koko keskustelussa on lähdetty mun mielestä käsittelemään tota asiaa aivan väärästä näkökulmasta, eli pelkästään kitaristin näkökulmasta. Kuitenkin kaikkein oleellisinta on että pändi osaa biisin niin että se kuullostaa hyvältä. (Ei välttämättä samalta)
...
Kokonaisuus ratkaisee. Arvostelijan tyhmyyttä on sanoa että ethän sä osaa, jos kyseessä on useamman instrumentin yhteensoiton tulos.
 
Olen tästä enimmäkseen samaa mieltä. Kuitenkaan en näe että koko keskustelu olisi ollut hakoteillä. Samaa ajatusta on esitetty mm. siinä että basistille yms. riittää oman osuutensa osaaminen.
 
Keskustelun ytimeksi olen mieltänyt sen, että moni odottaa nimenomaan kitaristilta taitoa esittää kappale jotenkin tunnistettavana kokonaisuutena. Joihinkin kitaransoittotyyleihin tämä päteekin, mutta bändisoittoon varsin heikosti.

...tai oikeastaan mieluummin niin, että voi tarvittaessa soittaa kappaleen mistä tahansa sävellajista, esim. laulajan äänialan takia. Ja että osaa soluttautua monenkinlaiseen kokoonpanoon ja tilanteeseen, ettei kitara esim. kohtuuttomassa määrin kisaa kiippareiden kanssa samoista taajuuksista.
 
Aivan totta, jos oikeasti osaa soittaa niin osaa myös vaihtaa sävellajia. Sehän on aivan yksinkeritaista, sointukierrot ovat kuitenkin usein aika samankaltaisia.
 
Mutta, jos biisissä on riffejä. Se ei välttämättä käden käänteessä käännykkään 4 sävelaskelta alaspäin.

Joskus 16-vuotiaana laskeskelin, että osaan soittaa 300 kappaletta ulkoa. Sen jälkeen ei ole ollut tarvetta uhota, koska osaan soittaa KAIKEN!
Myös Yngwien luritukset.

Joskus 16-vuotiaana laskeskelin, että osaan soittaa 300 kappaletta ulkoa. Sen jälkeen ei ole ollut tarvetta uhota, koska osaan soittaa KAIKEN!
Myös Yngwien luritukset.
 
No huh huh..
 
No niin sen verran vielä että jos soolo on olennainen osa biisiä niin sen voi opetella (moonlight shadow,Sultans of swing etc.) Mutta en menisi opettelemaan esim jotain ZZ top sooloja tai bluesjuttuja koska ne improvisoituja ja sellaisina niiden täytyy pysyäkin. Toisaalta jos bändisi soittaa esim metallicaa ja tuntuu ettet osaa improvisoiden esim tiluttaa mitään tyylinmukaista niin blokkaa silloin orkkissoolo.

No huh huh..
 
No niin sen verran vielä että jos soolo on olennainen osa biisiä niin sen voi opetella (moonlight shadow,Sultans of swing etc.) Mutta en menisi opettelemaan esim jotain ZZ top sooloja tai bluesjuttuja koska ne improvisoituja ja sellaisina niiden täytyy pysyäkin. Toisaalta jos bändisi soittaa esim metallicaa ja tuntuu ettet osaa improvisoiden esim tiluttaa mitään tyylinmukaista niin blokkaa silloin orkkissoolo.
 
Aivan totta. Kyllä Sultanssin soolo pitäis vetää lähes samalla tavalla niinku se menee, jonkin verran pitää sentään alkuperäistä kunnioittaa..

Kyllä Sultanssin soolo pitäis vetää lähes samalla tavalla niinku se menee, jonkin verran pitää sentään alkuperäistä kunnioittaa..
 
Niin tai ainakin siten, että se soolo kuullostaa hyvältä ja "knopflermaiselta". Tässähän tullaan juuri siihen improvisoinnin ja nuotilleen soiton kysymykseen: se on mielestäni vähintään yhtä hienoa biisin osaamista että osaa vetää improvisoidun soolon, joka kuitenkin muistuttaa riittävästi alkuperäistä ja kuullostaa muuten hyvältä.
 
Jos joutuisi yllättäen bändin kanssa lavalle ja bändi kysyisi osaatko vetää vaikka tuon Sultansin, niin tuskin niitä sillon kiinnostaa osaatko soolon nuotilleen. Kokonaisuuden hanskaaminen on tärkeintä.

Niin tai ainakin siten, että se soolo kuullostaa hyvältä ja "knopflermaiselta". Tässähän tullaan juuri siihen improvisoinnin ja nuotilleen soiton kysymykseen...
 
Saatat olla pitkälle oikeassa.
Jos olisi mahdollisuus kuunnella vaikkapa 20 eri liveäänitystä missä Knopfler soittaa vaikka Sultanin soolon niin saattaisi ne olla soitettu vähän eri tavalla tässä vuosien varrella.

Joskus 16-vuotiaana laskeskelin, että osaan soittaa 300 kappaletta ulkoa. Sen jälkeen ei ole ollut tarvetta uhota, koska osaan soittaa KAIKEN!
Myös Yngwien luritukset.
 
Tossa reilu vuosi sitten yhtenä päivänä naapurin kanssa vedettiin ulkomuistista vähintään 150-200 kappaletta, (hän: laulu, minä: kitarat ja taustat) eipähän noissa leirinuotiolauluissa nyt paljoa muistamista ole.
 
Eri asia sitten onkin joku sinfonia.