Kitarat: soittaminen ›

Minulla taas ongelma toisin päin - improvisaatiot menee tuosta vain, mutta kun pitää keksiä tapporiffi tai loistava komppiosa niin tulee tenkkapoo.

Minulla taas ongelma toisin päin - improvisaatiot menee tuosta vain, mutta kun pitää keksiä tapporiffi tai loistava komppiosa niin tulee tenkkapoo.
 
Minulla on ilmeisesti vaikeuksia ilmaista itseäni, koska tuo on oikeastaan se päähuolenaihe :) Mutta molemmat todella ovat hakusessa.

Yleensä tollanen saattaa olla ihan pienistä jutuista kiinni. Pitää vaan oivaltaa.
 
Mulla itellä on hyvä esimerkki tosta, ett kun oon osannut tavan duuriasteikon niin kauan, kun oon soittanu. Sitt aikoinaan kun innostuin improvisoinnista ja aloin sitä harrastaa, ni en vaan saanu jostain syystä ihan tavallisiin duurisooloihin mitään järkee. Tiesin oikeet sävelet ja kaikki sävelet toki kävi, mutt en saanu mitään järkevää aikaseks vaan sellasta kaavamaista ja tönkköä.
Sitt vaan yks ilta kuuntelin ja treenailin jotai Hendrixin biisiä ja bim! Jotenkin vaan oivalsin sen tavan soittaa. Muistan vielä, ku soitin sen jälkeen varmaan 5 tuntia putkeen ja kaikki kuulosti tosi mahtavalta. Minusta tuli siis yhdessä illassa huomattavasti parempi ja monipuolisempi kitaristi;D Eli ihminen saattaa tietämättäänkin olla pirun luova, mutt luovuuden vapautuminen voi vaan olla kiinni ihan tällaisista mitättömän tuntuisista oivalluksista!;)
 
tämä on sitä tatsismia, avain hyvänkuuloseen soitantaan

Minulla taas ongelma toisin päin - improvisaatiot menee tuosta vain, mutta kun pitää keksiä tapporiffi tai loistava komppiosa niin tulee tenkkapoo.
Jep, välillä tuntuu, että kaikki hyvät riffit on jo tehty. Jazzin puolelta suosittelen kuunneltavaksi Kenny Burrelia - hieno kitaristi (mm. Chitlins Con Carne), joka ei juuri turhia nuotteja soita.

Jep, välillä tuntuu, että kaikki hyvät riffit on jo tehty. Jazzin puolelta suosittelen kuunneltavaksi Kenny Burrelia - hieno kitaristi (mm. Chitlins Con Carne), joka ei juuri turhia nuotteja soita.
 
Pakko suositella jazzpuolelta kanssa pat martinoa, tasasta kahdeksasosaa ihan herkkiin tempoihin.. jotkut sanoo tylsää, jotkut ei eli varauksella siis..

Jep, välillä tuntuu, että kaikki hyvät riffit on jo tehty.
 
musiikki ja "tappokunkkuriffit" ei tekemällä lopu, se on täysin varmaa, mutta kuinka oivaltaa ne uudet "Master of puppetit" onkin toinen asia, omistautumista, intoa, kokeilunhalua, fiilistä.. tollai sekotus miljoonilla muilla höysteillä auttaa jokseenki..

Improvisoinnin haasteellisuus syntyy kaiketi siitä, että pitäisi yhtä aikaa pystyä käyttämään soitossa sekä sydäntään että aivojaan. Hyvä lähtökohta voisi olla se, että soittaa lyhyitä, muutaman nuotin mittaisia, sävelkulkuja, joihin pyrkii sisällyttämään tunnetta mukaan.
 
Mutta se aivojen käyttö tulee sitä kautta, että improvisoinnissakin tulisi olla jonkinlainen rakenne. Eli ennen noita soitettuja sävelkulkuja olisi hyvä omassa mielessään muodostaa kuva siitä, mitä sekunnin kuluttua aikoo soittaa. Se taas puolestaan edellyttää intervallien jne. "kuulemista" päässään jo etukäteen, sekä tietenkin alla olevan sointukulun tuntemista.
 
Ja kuten edellä moni jo onkin todennut, hyvien improvisoijien soitannan kuuntelusta ei koskaan voi olla haittaa. Eikä niiden ole pakko olla kitaristeja......

Pakko suositella jazzpuolelta kanssa pat methenyä: ei joka poika _opeta_ Berkle sinne edes oppilaaksi.

ethenyä: ei joka poika _opeta_ Berkle sinne edes oppilaaksi.
 
Tämä toinen=)

Hyvän soolon lähtökohta ei ole pelkästään hyvä melodia, vaan ensi sijaisesti rytmi ja tulkinta.
Suosittelen lähestymään improvisointia enemmän rytmiseltä kannalta. "unohda" skaalat ja soita vain paria säveltä, mutta yritä rytmittää niitä mahdollisiman hyvin. Keskity yksittäiseen nuottiin sen syttymiseen, soundiin, vibraan jne...

Eli tilanne on tämä: tekisi mieli osata, mutta aivot eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan korvaa miellyttäviä yhdistelmiä nuoteista. Monesti olen yrittänyt, mutta ei tule mitään.
 
Mitäs eteen? Pitäisikö kuunnella eri musiikkityylejä, pitää taukoa, yrittää vain säveltää, vai mitä?
 
Kiitos jo etukäteen.
 
Osaatko soittaa korvalta? Jos vihellät (tai laulamalla) jonkun melodian, pystytkö sitten soittamaan sen?
 
Pystytkö laulamalla tai viheltämällä synnyttää miellyttäviä melodioita? Jos et, niin kokeile käyttää vain esim. kolme nuottia ja soita näitä ja ainoastaan näitä esim. puolen tunnin ajan niin monella eri tapaa kun pystyt (tai laula).
 
Laulaminen on reilusti kitaransoittoa luonnollisempaa, joten melodioiden kehittäminen laulamalla tai viheltämällä on paljon helpompaa kun ei tarvitse miettiä mihin sormet pistää.

Suosittelisin että teet itsellesi valmiin taustan jollain simppelillä ohjelmalla, esim. guitarpro ja lähdet sitten soittamaan jonkun yksinkertaisen sointukulun päälle jotain tiettyä asteikkoa siten, että soitat asteikkoa aina yhdestä asemasta kunnes hallitset sen, ja sen jälkeen siirryt toiseen asemaan. Ja sitä mukaan kun kehityt niin lisää tempoa. Kun olet tarpeeksi kauan soittanut asteikkoa niin lähde siitä sitten rakentamaan yksinkertaisia improvisointi pätkiä ja pikkuhiljaa monimutkaista sitä. Käytä eri tekniikoita; slide, bend, yms. Äläkä soita pelkkiä 8 tai 16 osa nuotteja asteikon omaisesti, vaan ota käyttöön triolit ja pisteelliset nuotit. kuuntele muitten soittajien improvisointia, ota vaikutteita ja kokeile mitä tapahtuu.
 
taustaksi esim. sointukulku Cm7 Gm7 F7 Gm7
ja soita vaikka C doorista asteikkoa: C D D# F G A Bb C
(kokeile muitakin asteikkoja, ja jos haluat haastetta niin
vaihda sointukulkua monimutkaisemmaksi)
 
ja kun tuo on tullut tutuksi niin transponoi sointukulku puolisävel askelta ylös ja tee sama harjoitus C#:ssä, ja sen jälkeen D:ssä jne.

Eli tilanne on tämä: tekisi mieli osata, mutta aivot eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan korvaa miellyttäviä yhdistelmiä nuoteista. Monesti olen yrittänyt, mutta ei tule mitään.
Mitäs eteen? Pitäisikö kuunnella eri musiikkityylejä, pitää taukoa, yrittää vain säveltää, vai mitä?
Kiitos jo etukäteen.
 
Käy pari kertaa jollain kitaratunneilla niin pääset alkuun. Tossa improvisointi hommassa pitöis osata soinnut ja asteikot edes jotenkin, ja alkuun pääsee mainioisti molli ja duuri -pentatonisilla (ja noissakin, kun osaa toisen niin samalla saa toisenkin). Tai voit kysyä jos joku frendi osaa tota hommaa niin näyttää vähän käytännössä vinkkejä.

Pidä kavereittes kanssa jami sessioita molli-pentatonisessa.