Kitarat: soittaminen ›

Oon mäkin joskus pitäny plektraa niin kuin opetettiin, mutta sitten kun laskin kitaran vyötärön alapuolelle ulkonäkösyistä (heh, rok), niin plektran asentokin jotenkin itsestään vaihtu. Silleen että pystyy soittamaan. Mielestäni saan ihan hyviä saundeja silti, vaikkei se pleku ookaan "oikeaoppisesti" sormissa. Mutta kyllä piti totutella siihen pitkään hihnaan.

Asiasta hieman sivuraiteille: Onko oikeaoppista tukea plektrakättä esim. pikkurillillä kitaran runkoon, enkä meinaa nyt mitään palm mutea.
 
Ei ole. Itseltäni lähti 1 piste 3/3sessa kun tein tämän Brouwerin XI etydin alkuhommeleissa. Olisin saanu erinomaisen jos en olisi tehnyt sitä. Vääh.

minä vaan pidän plekua peukalon ja etusormen välissä.. plekun päätä ei paljoa näy ja liike.. no se nyt lähtee sekä että sormista että ranteesta...
hassua mutta joskus sen plektran asento aina vaihtelee ku soittelen jonkun aikaa :D saattaa aina väärinpäin ollakkin se pleku ku katsoo :D mut silti soittaminen onnistuu.

Tää plektran asento on aika kakspiippuinen juttu. On totta, että on olemassa "oikeaoppinen" asento, jota yllä jo kuvailtiin ja jota oppikirjoissa/soittotunneilla suositellaan. Plektran asento voi olla kuitenkin hyvinkin erilainen ja silti se ei hankaloita soittoa millään lailla. Hyvin monilla nimimiehillä on aivan omanlaatuisia plektraotteita. Esim. Eddie van Halen pitää plektraa peukalon ja KESKISORMEN välissä ja etusormi ainoastaan lepää plektran reunalla.
 
Mun oma ote eroaa hieman tosta oikeaoppisesta. Mulla käsi ei ole niin nyrkissä, vaan plektra on enempi etusormen kärjessä. Musta on heti alusta alkaen tuntunut parhaalta pitää plektraa tällaisessa otteessa, joten en ole lähtenyt väkisin sitä muuttamaan.
 
Pikkurillin tukemisesta kitaran kanteen ollaan myös montaa mieltä. Veikkaisin kuitenkin, että suurin osa kitaristeista näin tekee. Otetaanpa tästäkin yksi nimimies esimerkiksi: Mark Knopflerilla on koko ajan pikkurilli ja nimetön painettuna kitaran kanteen ja hän näppäilee ainoastaan kolmella sormella. Eipä kuitenkaan tunnu hänen "alkeellinen" tyylinsä soittoa haittaavan.
 
Karkeana sääntönä pitäisin, että jos aiot nopeaksi soolotiluttajaksi, niin tekniikan on hyvä olla mahdollisimman oikeaoppista, ettei siitä muodostu pullonkaulaa nopeudellesi. Jos kuitenkin keskityt nopeuden sijasta muihin juttuihin, niin hyvinkin erilaisilla ja omaperäisillä tyyleillä tulee mainiosti toimeen.

Hyvin monilla nimimiehillä on aivan omanlaatuisia plektraotteita. Esim. Eddie van Halen pitää plektraa peukalon ja KESKISORMEN välissä ja etusormi ainoastaan lepää plektran reunalla.
 
En siis ole ainoa. Tavallaan siinä plektrassa on minulla kolme sormea kiinni, mutta usein huomaa että se etusormi ei edes kosketa plekuun vaan harhailee omilla teillään.

Pikkusormeni aika vankasti kiinni kannessa mutta kun soittaa ainoastaan matalilla kielillä pikkusormeni on kiinni ylä-e:ssä ensimmäisen nivelen kohdalla. En tiedä onko hyvä tapa. Petruccilla näkyy olevan sama tyyli ainakin opetusvideolla.
 
Mites teillä jotka pidätte sormet nyrkissä, koskettavatko kielet kielet niveliä? Mulle tämä asento tuntuu ihan luonnottomalta.

Mulla kieliin koskee vain plektra ja peukalo, joka sammuttaa ne kielet joita en soita, tai palm mutessa kämmensyrjä.

Mulla kieliin koskee vain plektra ja peukalo, joka sammuttaa ne kielet joita en soita, tai palm mutessa kämmensyrjä.
 
Toi on muuten jännä juttu, siis kielien sammuttaminen. Itsekin tulee käytettyä tilanteesta riippuen monta eri tyyliä. Dempatessa kämmensyrjää ja sitäkin eri voimakkuusilla. Jos taas haluaa perkussiivisempaa soundia, tulee kieliä silleen lätkittyä otelautakädellä, tai pidettyä sointua niin höllästi ettei se varsinaisesti soi. Jos haluaa sammuttaa soinnut, kevennän otelautakättä ja demppaan plekukädellä. Tossapa noi yleisimmät ainakin.
 
Niin ja itse asiasta, mulla on ollut kolme eri tyyliä soittaa. Mä soitin ennen käsi nyrkissä ja käytin sormien liikuttelua ja rannetta.
Sitten kun hevi alkoi kiinnostaa ja treenaus alkoi kunnolla, mä aukasin käden jonkin verran ja aloin soittaa 2,5 sormella. Siis pleku on etusormen ja peukun välissä, mutta keskisormi myös tukee plekua toiselta reunalta.
Nyt kun tekniikkaa on karttunut jonkin verran enemmän, mulla on käsi ja ote suunnilleen samalla tavalla, kuin Paul Gilbertillä. Mä kuitenkin tuen (tai enemmänkin kosketan) pikkurillillä kahteen ohuimpaan kieleen, ettei ne turhaan soi. Korkealta soitellessa pikkurilli on yleensä kitaran kannella jossain potikoiden tietämillä. En voi väittää, että varsinaisesti tuen sillä mitään, koska se enemmänkin lepää siinä kitaralla. Liikkeessä käytän nykyisin enimmäkseen rannetta, mutta ihan hurjimmissa pilityksissä tulee myös kyynärpää mukaan menoon. Sormien heiluttelua käytän vieläkin esim. chicken pickingissä.

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota, miten Marty Friedman pitää plekua? Käsi ihan ihme koukussa, eikä plekua edes näe kun se soittaa...haluaako joku valaista mikä tämän tekniikan idea on? vai onko se sitä "kukin tyylillään" tapausta :)
 
ehkä vähän offtopic..

Martyn ohje pikkaamiseen on vapaasti suomennettuna "Soita miten tuntuu helpoimmalta". Eli ei sen pikkaustekniikassa kai mitään sen kummempaa ideaa ole. Äijä pitää alternatepikkausta monotonisena ja sanoo että oli juoksutukset minkälaisia tahansa niin alternatepikattuina ne kuulostavat aina samalta ja suosii siis siksi vähän vapaampaa lähestymistapaa, mikä tietenkin näkyy siinä etteivät Martyn nopeimmatkaan jutut niin kovin nopeita ole.

Alkoihan se oikea ote löytymään jo muutaman tunnin tutkiskelun jälkeen. Sekoittelin vanhaa ja uutta niin löyty miellyttävä ja rento ote ja huomattavasti tarkempi.-> Vääriä kieliä tulee pikattua huomattavasti harvemmin ja iskuissa pysyy voima samanlaisena kun plektra ei anna periksi. Joka on suht tärkeätä kun soittaa metallikielistä, akustista siis, voimaa tarvitaan. Ja ihme kun lisäsin voimaa niin just ton rentouden takia ilmeisesti käsi ei puutunut vaan huusi lisää harjoittelua vielä muutaman tunnin jälkeenkin... Kiitos hyvistä neuvoista, tulivat tarpeeseen!

Pikkurillin tukemisesta kitaran kanteen ollaan myös montaa mieltä. Veikkaisin kuitenkin, että suurin osa kitaristeista näin tekee. Otetaanpa tästäkin yksi nimimies esimerkiksi: Mark Knopflerilla on koko ajan pikkurilli ja nimetön painettuna kitaran kanteen ja hän näppäilee ainoastaan kolmella sormella. Eipä kuitenkaan tunnu hänen "alkeellinen" tyylinsä soittoa haittaavan.
 
Pikkurillin tukemisessa ei varmastikaan ole mitään pahaa, kunhan se ei ankkuroidu pahasti siihen kanteen. Tämä estää aika pahasti liikkuvuutta, mutta toisaalta Slashinkin (ainakin muistaakseni) soittaa näin. Sitten taas eräs tuttuni halusi pienenä olla kuin Slash, mutta sitten hieman vanhempana huomasi tämän oikean käden asennon haittaavan aika paljon soittoa ja tästä pois oppiminen olikin sitten jo huomattavan vaikeaa.
 
Tuo Mark Knopflerin tyyli ei ole mitenkään "alkeellinen". Se on sama mitä esim. 5-kielisessä banjossa käytetään ja ilmeisesti aika moni kantrikitaristikin soittaa näin. Tässä tyylissä taas (etenkin banjon soitossa) pikkurillin ja nimettömän "pitää" olla siinä kannessa kiinni.
 
Karkeana sääntönä pitäisin, että jos aiot nopeaksi soolotiluttajaksi, niin tekniikan on hyvä olla mahdollisimman oikeaoppista, ettei siitä muodostu pullonkaulaa nopeudellesi. Jos kuitenkin keskityt nopeuden sijasta muihin juttuihin, niin hyvinkin erilaisilla ja omaperäisillä tyyleillä tulee mainiosti toimeen.
 
Voisin ehkä olla samaa mieltä, mutta jouduin tuossa yhdeksän vuoden soittamisen jälkeen uusimaan oikean käden tekniikkani, plektraotteesta lähtien. Ei kauhean mukavaa hommaa. Eikä kyse ollut suinkaan nopeuden tavoittelusta vaan paremman soundin hakemisesta, no nopeutta tuli myös kaupanpäälliseksi.

Voisin ehkä olla samaa mieltä, mutta jouduin tuossa yhdeksän vuoden soittamisen jälkeen uusimaan oikean käden tekniikkani, plektraotteesta lähtien. Ei kauhean mukavaa hommaa. Eikä kyse ollut suinkaan nopeuden tavoittelusta vaan paremman soundin hakemisesta, no nopeutta tuli myös kaupanpäälliseksi.
 
Sinäkin? En siis ole ainoa tyhmä (sori, en mä tarkota että olisit tyhmä)...

Gilberthän soitti ensimmäisinä kahtena vuonnaan vain upstrokeja, käytti vasemmasta kädestään ainoastaan keskisormea eikä soittanut muita kieliä kuin ala-e:tä :) Tai näin tyyppi ainakin eräällä klinikalla väitti...

mun mielestä "hetfield otteella" soittaessa on huomattavasti tukevampi ja tarkempi tuntuma. eli siis pitää plektraa kahden sormen sijasta kolmella sormella (peukalo, etusormi, keskisormi).

mun mielestä "hetfield otteella" soittaessa on huomattavasti tukevampi ja tarkempi tuntuma. eli siis pitää plektraa kahden sormen sijasta kolmella sormella (peukalo, etusormi, keskisormi).
 
Kyllä kaksi sormea riittää hyvin jos opettelee sen tekniikan kunnolla.... Toisaalta kyllähän Eddiekin :)

minä laitan plektran yleensä peukalon ja etusormen väliin niin että etusormi on koukussa ja peukalo on suorana.
eli melkein ku teemu raimorannalla ...

Mut rentous on kyllä kaikilla otteilla se ylivoimasesti tärkein asia joka valitettavasti on todella helppoa unohtaa :(
 
Eikös kumminkin jossain raskaassa hevi demppauksessa oo kuitenkin hyvä dempata kunnon voimalla, että saundista tulee munakas?

Eikös kumminkin jossain raskaassa hevi demppauksessa oo kuitenkin hyvä dempata kunnon voimalla, että saundista tulee munakas?
 
Eivät voima ja rentous ole mitenkään ristiriidassa. Voimahan ei tarkoita jäykkyyttä...

Sinäkin? En siis ole ainoa tyhmä (sori, en mä tarkota että olisit tyhmä)...
 
Luulisin, että kyllä meitä tyhmiä täällä riittää... Se vaan, että pitää ottaa virheistä opikseen, mieluiten tietysti toisten virheistä. Onhan sekin tietysti totta, että kaikki asiat eivät toimi kaikilla fyysisistä eroavaisuuksista johtuen. On kuitenkin tiettyjä suuntaviivoja joita on hyvä noudattaa.