Kitarat: soittaminen ›

Juuri eilen oltiin bändin kanssa studiossa. Mulla oli neljä sooloo ja kaikki vedin aika lailla improvisoiden. Tietenkin jotkut kohdat on reeneissä vakiintunut ja ne oli aina samoja. Improvisoinnista huolimatta soitin soolot kuitenkin aika nopeasti purkkiin, joten siittä nyt ei tullu mitään ongelmia vaikka en ollukkaan aikasemmin niitä kokonaan opetellu.

Improlla vaan ja paikan päällä. Kunhan biisin tyyli ja soolon pohjalla oleva sointukierto on suurin piirtein tuttu. Tietyt ideat voivat toistua soolosta toiseen, mutta se johtuu vain siitä, että jokaisella soitattajalla on tietty "sanavarasto", jota aina käyttää soittaessaan. Kuitenkin, noiden sanojen järjestys on yleensä enemmän tai vähemmän mielivaltainen, ja hyvä niin. Soolon soittaminen on aina yhtä jännittävää, mutta sitä ei voi oppia kuin soittamalla. Soolo-sanan alkuperän tuntienkin esitän rohkean mielipiteen: ennalta sävelletty soolo ei oikeastaan ole mikään soolo vaan väliosa.

Improvisoidessa on hauska leikkiä sillä ajatuksella, että yleisön lisäksi edes minä itse en yleensä tiedä, mitä soitan seuraavaksi, joten odotan vähintään yhtä innokkaana kuin muutkin kuulijat, millaista tavaraa milloinkin ulos pukkaa. Toisinaan onnistuu paremmin kuin taas toisinaan. Keskimäärin koko ajan silti koen onnistuvani paremmin, joten kaipa tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. (Niin ja, sotilasharjoitus tekee sotilasmestarin.)
 
Niin se käy!

Tylsää se olisi, jos tietäisin etukäteen "joo, kohta tulee toi ja toi nuotti ja sit tota asteikkoa ja sit toi fraasi tohon väliin ja sit toi vingutus ja lopuks tää..."
 
"Vittu kun piti toikin juttu tähän pistää.. Varmasti kusen taas.. No niin siinä taas mentiin, vittu olen puoli tahtia jäljessä, keräilen itseni pentatonisella tilulla, sitten tuleekin Bridge.."

Ensin asteikko pari kertaa ylös alas, hiukan venytystä ja vingutusta, sitten pari sweeppiä ja lopuksi hirveetä vauhtia täppäilyä. Siinähän se.

Soolot syntyvät aluksi improlla, mutta sitten niissä alkaa toistua jotkut teemat, mutta esim. nopeat kohdat menee aina ihan lonkalta..

Ensin asteikko pari kertaa ylös alas, hiukan venytystä ja vingutusta, sitten pari sweeppiä ja lopuksi hirveetä vauhtia täppäilyä. Siinähän se.
 
joo, tällä tyylillä soitto menee motoriseksi suorittamiseksi
ja pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen laukeamiseen.

Kyllä minä ne pääasiassa improvisoin, vaan kyllä niihin
semmonen selkeä teema rakentuu useamman soittokerran jälkeen.

Pystyiskö joku heittään linkkiä johonkin tuttuun biisiin missä ois improvisoitu soolo? Siis jos joku teistä on sellasen äänittäny.

Pystyiskö joku heittään linkkiä johonkin tuttuun biisiin missä ois improvisoitu soolo? Siis jos joku teistä on sellasen äänittäny.
 
Kuuntele Get onia.
 
Bäy?

joo, tällä tyylillä soitto menee motoriseksi suorittamiseksi
ja pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen laukeamiseen.
 
Höpsis. Puoleen minuuttiin on ahdettava kaikki mitä on oppinut, ja pystyäkseen toteuttamaan sen täytyy soittaa nopiaan.

Soolot muodostuu soittokertojen myötä. Aina improvisoidaan, mutta 50. kerran jälkeen siinä on selkeä teema/juoni. Koskaan ei kuitenkaan tule samanlaista yksyhteen, sehän olisi ihan perseestä.
 
näin mäkin teen, eli "kåmppaan"