Kitarat: soittaminen ›

Pelaan soittaessani kuitenkin niin paljon korvalla, että jos soundi ei miellytä korvaa, ei hyvä tatsi pelasta mitään. Ja kääntäen: hyvän soundin kustannuksella tatsi saa jopa hieman kärsiä.
 
Samat aatokset täälläkin. Taisi olla joskus juttua myös siitä, että monesti yksinään hyvältä kuulostava soundi (esim. "v-tyyliin" ekvalisoitu) ei välttämättä toimi bändin kanssa livenä.

Kyllähän ne molemmat on tärkeitä asioita.
Sanotaan että vaikka kitara soi kuin unelma mutta ei soi vireisesti ja esim nauhat raapii sormia niin eipä sellaisella kitaralla mitään tee.
Mitä sitten tarkoitatte sillä että kitara ei soi hyvin??
Tarkoitatteko että kielet särisevät nauhoja vasten?? vai??

Pelaan soittaessani kuitenkin niin paljon korvalla, että jos soundi ei miellytä korvaa, ei hyvä tatsi pelasta mitään. Ja kääntäen: hyvän soundin kustannuksella tatsi saa jopa hieman kärsiä.
 
Tiedä sitt, onko se pelkästään hyvä asia?!;) Hyvän kitaristin merkkihän on kuiteski se, ett saa kitaran kun kitaran kuulostamaan hyvältä...ja sen mahdollistaa vain ja ainoastaan hyvä tatsi.
 
Itse olen vaan saanu näpeilleni, kun olen haukkunut jonkun soittimen suurinpiirtein käyttökelvottomaksi, ni sitt on tullut yks tyyppi ja soittanut sillä aivan mielettömän hyvänkuuloisia juttuja. Hyvä soittaja tekee huonosta soundista hyvän...
 
Kuten mainitsin, soitettavuus on mulle ehkä tärkeempi ominaisuus...kitarassa. Muut laittee kuiteski vaikuttaa niin oleellisesti siihen lopputulokseen...

"Tulin soittamaan musiikkia, enkä kitaraa."
 
Ja erääseen toiseen thriidiin viitaten: kyllähän se matka varmasti taittuu mukavemmin paikasta A paikkaan B jos on pramia peli alla, mutta paskemmalla autolla liikuttaessa on matkalla taipumus kääntyä elämyksen puolelle suurella todennäköisyydellä :)
 
Tosin onhan tämä KITARAN SOITTO -palsta, musiikkikeskustelut käydään toisaalla. Jatkakaa...

Tollasta 12-kielistä akustista kun soittelee ja sillä vielä jotain barresointuja, niin mikä tahansa sähkis tuntuu sen jälkeen kevyeltä ja helpposoittoiselta. Itse en kuitenkaan liian nirso ole kitaroiden suhteen, nykyään useimmat kaupan kitaroista ovat aivan soitettavia, ellei sitten hairahdu johonkin halpikseen. Tyyliin eräs ibanez jossa tallan ruuvit pureutuivat kämmensyrjään. In the end, vaik mul ois parin tuhannen epekin lespa tai joku, oon kuitenkin yhtä paska soittamaan.
 
Todella halpaan hintaan saa ihan käytettävän pelin jo. Näissä on vain syytä pitää huoli siitä, että toimivat muuten moitteettomasti (kielet ei rämise, kaula suora jne.). Mutta kyllähän mä märkiä unia jostain ihmekepeistä näen toki. Ja onhan aito strato paljon parempi soittaakin kuin japsikopio.

Rankalla kädellä kärjistäen;) Huippu kitara ja vehkeet on kun apupyörät polkupyörässä:D Niillä ajaminen luonnistuu helpommin, mutt ennen pitkään joutuu treenaamaan myös ilman apupyöriä ajamista...mikäli haluaa ajaa myös muitten polkupyörillä;)

Kyllähän se on aika paljon kiinni myös siitä että millasta musaa soitatte. Tottahan on että ei siinä paljoa tatsia tarvi korostella jos soitatte kunnon hi-gain säröllä jotain arpeggiosweeppiä vaikka. Kun on tarpeeksi säröä niin soundi "kompressoituu".
Jos soitatte bluesia ja haluatte tietynlaista dynamiikkaa soittoonne ja musiikkiinne mitä soitatte niin tietenki on tärkeää että soitatte hyvällä tatsilla.

Kyllähän se on aika paljon kiinni myös siitä että millasta musaa soitatte. Tottahan on että ei siinä paljoa tatsia tarvi korostella jos soitatte kunnon hi-gain säröllä jotain arpeggiosweeppiä vaikka. Kun on tarpeeksi säröä niin soundi "kompressoituu".
Jos soitatte bluesia ja haluatte tietynlaista dynamiikkaa soittoonne ja musiikkiinne mitä soitatte niin tietenki on tärkeää että soitatte hyvällä tatsilla.
 
lisää säröä!!
 
edit: eikö tähän saa enempää säröä?¿

kallistuu soitettavuuden puolelle.
pieni särinä ei haittaa jos on mies.

Kyllä mulla ehkä pikkaisen kallistuu sinne soitettavuuden puolelle ...
 
Näin olisin myös valmis todistamaan...
Kyllä hyvä soittaja saa hyvän soundin huonommastakin kitarasta. Soitettavuus on kuitenkin sellainen ratkaiseva asia joka vaikuttaa fiilikseen. Sellainen kitara missä soitettavuus on kohdallaan alkaa ikään kuin soittamaan itsestään soittajan käsissä.

Sellainen kitara missä soitettavuus on kohdallaan alkaa ikään kuin soittamaan itsestään soittajan käsissä.
 
Ja ai että tuo on hieno fiilis kun tuntuu että kaikki käy niin vaivatta ja ponnistelematta, tuntuu kuin kitara olisi samaa mieltä kaikesta mitä haluat tehdä.

Kyllähän se on aika paljon kiinni myös siitä että millasta musaa soitatte. Tottahan on että ei siinä paljoa tatsia tarvi korostella jos soitatte kunnon hi-gain säröllä jotain arpeggiosweeppiä vaikka. Kun on tarpeeksi säröä niin soundi "kompressoituu".
Jos soitatte bluesia ja haluatte tietynlaista dynamiikkaa soittoonne ja musiikkiinne mitä soitatte niin tietenki on tärkeää että soitatte hyvällä tatsilla.
 
Tää on aivan totta!