Kitarat: soittaminen ›

Kyllä minulle kelpaa soundinvaihto yhdellä napilla, ei minua steppaus kiinnosta. Ja vähemmän piuhaa ja häiriöitä, bueno.
 
Nää on näitä hifistejä...
 
Ei vaan, räkkivehkeillä on toki puolensa. Itsekin olen moisia miettinyt aina välillä, mutta toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen salkunmuotoiseen pedaalilautaan, joka kulkee kätevästi yhdessä kädessä mukana siinä missä kunnon räkkiä kompuroineen, tilaprosessoreineen/multiefekteineen, etu- ja pääteasteineen saa roudata vähintään kahdella kädellä. :)
 
Pelottaa myös hieman ajatus siitä, että jättäisin niinkin tärkeän osan kuin kitarasoundin niinkin häiriöalttiin protokollan kuin MIDI:n vastuulle, ja auta Armias jos siitä jalkapedaalista tai räkkiefektistä sekoaakin joku ROM-piiri tai muuten vaan muistipaikat unohtuu. Liika digitaalitekniikka on pelottava visio minulle juuri tuossa mielessä, että sellaisen kanssa en tunne olevani "laitteideni herra". Jotain, mikä on niin käsin (tai tässä tapauksessa jaloin) kosketeltavaa yksittäispedaalien kanssa. Kun polkaisen pedaalin päälle, voin olla varma, että se myös päälle menee ja muuttaa soundiani juuri siten kuin siinä olevat potikat osoittavat. Myöskin, veikkaan, että vaikka en kaltoin efektejäni tapaakaan kohdella, räkkikamat ovat paljon alttiimpia vioittumiselle, mikäli niitä roudaa vähänkään "reippaammalla kädellä". Bossin pedaalit esimerkiksi kestävät varmasti ydinräjähdyksen tai pudottamisen Eiffel-tornista asfaltille milloin vain.
 
Asioissa on puolensa.

Minä en käytä nykyisin muita efektejä kuin chorusta ja sitäkin silloin tällöin. Aikaisemmin omistin useitakin pedaaleita ja yhdessä vaiheessa myös multi-efektin. Minulla on myös kokemusta erilaisista efektipedaaleista ja multi-efekteistä vaikken kaikkia olekaan itse omistanut. Minulla on jäänyt paremmat kokemukset efektipedaaleista, koska niissä on usein panostettu täysillä juuri ko. efektiin. Multi-efekteissä tuppaa usein olemaan "mahdollisimman paljon samaan pakettiin"-meininki. Lisäksi jotkut multi-efektit värjäävät minusta perussoundia liikaa ja tekevät soundin "keinotekoisen" kuuloiseksi. Monissa pedaaleissa sen sijaan juttu on, että kun se on päällä huomaa efektin mutta se ei nouse liikaa pintaan.
 
Olen ajanmittaan tykästynyt enemmän perussoundi (soittaja-kitara-vahvistin) lähestymistapaan. Minusta tässä pelkistetyssä ratkaisussakin saa paljon sävyjä esiin muuttamalla soittotatsia ja pelaamalla volyymi ja tone-potikoiden kanssa. Tällä hetkellä olen siis säästeliään efektien käytön kannalla. Tämmöiset soundimieltymykset ovat usein kausiluontoisia eli joskus tulevaisuudessa saatan hyvinkin käyttää useita pedaaleita tai jopa multi-efektiä.

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=42483
 
..aiheesta

Irtopedaalit on minunkin valintani, sitäpaitsi ainakin bossin pedaalit toimii myös pullonavaajana!

POD2sesta saan kaiken mitä tarvitsen. Jos tarvitsisin monia soundeja ostaisin irtopedaaleina.

Yksittäisten pedaalien kannalla täälläkin ollaan, spedun voi valita, multiseteissä joutuu tyyymään tietokoneen tarjottimeen..
 
Yksittäisiä pedaaleita voi modata ja korjata helposti, multivärkeissä se on kai hankalampaa..
 
Keikoilla kulkee yleensä mukana Vox-wah -> CS-2( pois päältä. mutta bufferoi signaalia ettei Fuzz syö straton yläpäätä)->Captain Coconut2 jossa Fuzz->Octavia-> välissä Sparkle Drive josta sitten Coconutin Uni-Vibeen
 
Laney ja/tai marsu, Laneyn loopissa Akain DDL..
 
Efektihelvetti!?! : )

->Kitara->axis fuzz->wah->vahvistin ja siitä miedompaa säröä. Jos tarvitsee jotain erikoisempaa ja mukavaa niin echoa vaan efektilenkkiin. Eipä muuta oikeastaan kamalasti tarvitse.

Perkele mä rupea minkään laatikoiden ja lautojen päällä steppaamaan sillon kun mä soitan.
 
perkeles my man! NO FX

Olen ajanmittaan tykästynyt enemmän perussoundi (soittaja-kitara-vahvistin) lähestymistapaan. Minusta tässä pelkistetyssä ratkaisussakin saa paljon sävyjä esiin muuttamalla soittotatsia ja pelaamalla volyymi ja tone-potikoiden kanssa.
 
Olen samoilla linjoilla, vaikka tykkäänkin hyvistä soundeista tai ehkä juuri siitä syystä.
 
Joskus tuntuu siltä, että nykyisin kuunnellaan soundia eikä sisältöä.

Aikaisemmin pöristelin erillispedaaleilla, mutta nyt on taas multihärvelikausi. Vaikka ei siinäkään kovin monta patchia ole käytössä. Sinänsä hassua, että mä soitan suoraan pa:han, mutta soundi on kuitenkin hyvä. On sitä ruuvattukin.
 
http://koti.mbnet.fi/~whoax/kuvat/uussetuppi.JPG

Sinänsä hassua, että mä soitan suoraan pa:han, mutta soundi on kuitenkin hyvä. On sitä ruuvattukin.
 
http://koti.mbnet.fi/~whoax/kuvat/uussetuppi.JPG
 
Sama juttu. Mullon kans toi Tubeman, ja se mixer- ulostulo on juurikin suoraan PA:han tarkoitettu. Tietystikin vahvistimen efektilenkissä soundi on vieläkin loistavampi.

Sama juttu. Mullon kans toi Tubeman, ja se mixer- ulostulo on juurikin suoraan PA:han tarkoitettu. Tietystikin vahvistimen efektilenkissä soundi on vieläkin loistavampi.
 
Mulla on päinvastoin. On niin lämminsoundinen pa, että hyvin toimii. H&K:sta mä en käytä sitä kaappimallinnusta, vaan mulla on siinä jampissa mallinnukset päällä (ei tosin joissain puhtaissa soundeissa)

Cleani.
 
EDIT: sitten niitä efektejä kun opin soittamaan. Wahia ainakin ja echoa ja hillittyä säröä...ja ja ja... :)

Strato--->BigMuff Usa--->Crybaby--->cmall clone---->vahvari.

Itsekin olen moisia miettinyt aina välillä, mutta toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen salkunmuotoiseen pedaalilautaan, joka kulkee kätevästi yhdessä kädessä mukana siinä missä kunnon räkkiä kompuroineen, tilaprosessoreineen/multiefekteineen, etu- ja pääteasteineen saa roudata vähintään kahdella kädellä. :)
 
No jaa, minulla on pedaalicase, jossa midipedaali ja wah sekä 4 unitin räkki, kulkevat vallan hienosti kahdella kädellä kantaen. Kaappi sitten lisäksi, mutta se nyt on nuppienkin käyttäjillä roudattavana.
 
Pelottaa myös hieman ajatus siitä, että jättäisin niinkin tärkeän osan kuin kitarasoundin niinkin häiriöalttiin protokollan kuin MIDI:n vastuulle, ja auta Armias jos siitä jalkapedaalista tai räkkiefektistä sekoaakin joku ROM-piiri tai muuten vaan muistipaikat unohtuu.
 
Riskejä toki on, mutta kyllä minulla on muistipaikat tallessa parilla korpulla ja tietokoneella tuommoista varten, midi-pedaalin asetuksiin ei tarvitse koskea koska se vain ohjaa pankinvaihtoa jne.
 
Myöskin, veikkaan, että vaikka en kaltoin efektejäni tapaakaan kohdella, räkkikamat ovat paljon alttiimpia vioittumiselle, mikäli niitä roudaa vähänkään "reippaammalla kädellä". Bossin pedaalit esimerkiksi kestävät varmasti ydinräjähdyksen tai pudottamisen Eiffel-tornista asfaltille milloin vain.
 
Räkkikamat toisaalta ovat siellä räkissä suojassa eikä midipedaali ole sen heikompaa tekoa kuin Boss/Rolandin muutkaan tuotteet :)
 
Asioissa on puolensa.
 
Näinhän se on, itselläni räkkisysteemi tuntuu vain kaikkein helpoimmalta. Ainoastaan loppujamien "kaikki purkit päälle" -vimmaa on vaikeampi toteuttaa, mutta ei se _niin_ olennaista ole :)

Mulla on päinvastoin. On niin lämminsoundinen pa, että hyvin toimii. H&K:sta mä en käytä sitä kaappimallinnusta, vaan mulla on siinä jampissa mallinnukset päällä (ei tosin joissain puhtaissa soundeissa)
 
Meillä on treenikämpällä (nutalla) sellainen joku mikserivahvistin ja aika rupuset kaapit. Niillä saan mielestäni hyvän soundin suoraan mikseriin vetämällä vahvistinmallinnuksella. Sitten, kun roudaan vahvistimeni sinne ja mikitän sen, niin luvassa todennäköisesti loistava soundi. Mutta kukin tyylillään, tuo Tubemanhan kuulostaa kuullemma hyvän PA:n kautta _lähes_ TriAmpille... tiedä sitten.

Näin "humppakitaristin" näkökulmasta katsottuna nuo monitoimikoneet, eli multiefektit ovat melko käteviä, jos tarvitaan joukko täysin toisistaan eroavia soundeja.
 
Tavallisen ravintola-/lavakeikan aikana minun pitää kuullostaa soundillisesti Pulliaiselta (tietty!), Hank B. Marvinilta, Björniseltä, Santanalta, Claptonilta tai vaikkapa Knopflerilta, jotta kappaleet muistuttaisivat edes hieman alkuperäistä. Soitannollisesti kun en yllä läheskään em. herrojen tasolle, mutta hyvä ja alkuperäistä muistuttava soundi on jo askel lähemmäs katu-uskottavuutta.
 
Ja soundista toiseen siirtyminen pitää tapahtua melko nopsasti, ja tähänhän ohjelmoitavat laitteet ovat onnen omiaan. Täydellisyyteen en edes yritä pyrkiä, sillä sehän edellyttäisi jo melkoista laite-arsenaalia, ja lopuksihan homma on soittajan sormista ja korvien välistä kiinni, mitä sieltä soittimen välityksellä tulee sanottua.
 
Itse olen käyttänyt pitkään Boss GT-5 multiefektiä, josta löytyy kyllä kaikki mitä itse tarvitsen, eikä soundien tekemisessä tarvitse tyytyä kompromisseihin, koska laitteen efektit ovat mielestäni melkoisen hyviä jo valmiiksi, ja runsaiden säätömahdollisuuksien avulla lopullinen ja tarkka "viilaus" on mahdollista.
 
Koska olen myös laiteharrastaja, ja haluan toisinaan "herkutella" tietynlaisilla perinnesoundeilla, kaivan esiin erillispedaaleita, joita löytyy vähän joka lähtöön. Jokaisella erillispedaalilla kun on oma luonteensa ja juuri se tekee erillispedaalien käytöstä mielenkiintoisen. Lisäksi erillispedaaleissa on se etu, että pelkästään säätönuppien asennosta voi jo päätellä mitä on odotettavissa, kun pedaali polkaistaan päälle. Huonona puolena lienee se, että soundista toiseen siirtyminen edellyttää yleensä useampaa polkaisua.
 
Joskus aikoinaan, kun en omistanut minkäänlaista ohjelmoitavaa efektisysteemiä, saattoi käydä jopa niin, että kitasoolon paikka kerkesi mennä ohi, ennenkuin sain sopivan soundin poljettua esiin.
 
Mutta onhan se varmaan yleisöstä käsin mukava katsella, kun kitaristi pomppii niinkuin olisi jalkojen alla matto tulessa...

Squier fat tele -> crybaby -> RAT distortion -> ibanez 60's fuzz -> line6 MM -> ibanez digital delay -> marshall JMP.
 
Aika paljon tulee pelattua kitaran volumella (tonen nappasin poies koko kitarasta) ja mikkikytkimellä, joilla syntyy tarpeellinen määrä saundeja. Ei tarvi multihärpäkkeitä, ellei tota Line6 MMää lasketa,siitä sitten otetaan kun tarvii maustetta enemmän.
 
Jos on tiukka paikka ni ei tarvi ku RATin. Jotenkin multiefekti-hässäkät ei oo mua varten. Ei ole saundillisesti innostanu ja jotenkin tuntuu kotosammalta ilman.

Yksi etu tuossa midi-ohjattavassa efektisysteemissä on se, että eipähän tule potkittua irtopedaalien namiskoja huomaamatta vääriin asentoihin. Helikopteri-tremolo ei ole kiva yllätys kesken balladin :)
 
Ja toinen itseäni miellyttävä juttu on, että ei tarvitse kolvata miljoonaa piuhaa pedaalilautaan häiriöalttiutta kasvattamaan, kunhan vie kitarasignaalin räkkiin yhtä piuhaa pitkin ja piuhoittaa räkin.
 
Ja toisaalta tiedän sen verran omasta luonteestani, että jos käyttäisin irtopedaaleita, niin niitä kertyisi ihan liikaa, nyt kun on kunnollinen multiefekti, niin en pysty perustelemaan mitään efektiostoksia itselleni -> rahaa säästyy :)
 
Täytyy tosin myöntää, että ennen G-majorin ostoa ainoat käyttämäni polkimet olivat wah ja kanavanvaihtopedaali, mutta onpa tuo toimenkuvakin muuttunut. 10 vuotta opeteltiin soittamaan perussoundeilla ja sitten ryhdyttiin hienovaraiseen maustamiseen.

Ostin yhden mallintimen lisää. Eli Akai Headrushin, delay mallinnin ja loopperi. Mähän oon ihan digi.