Kitarat: soittaminen ›

hyvä aihe ennen kaikkea, itseäni harmittaa se että olen nykyään aivan liian laiska korvakuulolta harjoitteluun. en silti kävele aina musiikkiliikkeeseen uuta nuottikirjaa, vaan internetin helppous on jo aivan liian helppoa nykypäivänä; kaikki tulee katottua sieltä, ja sitten jos niissä on jotain virheitä, niin ne korjataan korvakuulolta..
 
toista se oli silloin kakarana kun rahaa ei ollut edes uusiin kieliin, ja kirjastossakin oli ainoastaan eric claptonin sointuopas, niin silloin jos jotain halusi oppia, se oli opeteltava korvalla..
 
se oli hienoa aikaa se, pitääpä muuten ottaa tavoitteeksi taas opetella kaikki korvalla...sillä silloin joskus aikoinaan, jos kuuntelin jotain riffiä, pystyin soittamaan sen hetken mietinnän jälkeen suoraan kitaralla..tämä tosin päti ainostaan niihin biiseihin, jotka kulkivat jossain tutussa skaalassa, eivätkä olleet muutenkaan kauhean vaikeita...

Niin siis, korvakuulolta, ei kai kuulokorvalla? :)
 
Olen kyllä kuullut/nähnyt/kokeillut hampailla/kielellä/poralla soittamista, mutta en korvalla ;)

Klassisen kitaran saralla opettelen uuden biisit nuoteista, muut jutut onkin tapana plokata korvakuulolta. Kitaraa on tottunut käsittelemään tietyllä tavalla, ja tabeista soittaessa on pakko omaksua jonkun toisen näkemys siitä miten biisi tulisi soittaa, ja tästähän niitä ongelmia syntyykin. Jokaiseen dikka-dikka -rautalankabiisiin ei kannata tabeja utrata, joten hihat heilumaan vain. Ei niiden korkeampien ja matalampien äänien erottaminen toisistaan niin hankalaa ole.

Jos joku piisi ei aukea ilman lappuja, niin yleensä se on merkki siitä että sitä ei kannata edes opetella.
 
No pötyä sanon minä! Mihin väitteesi perustuu? Tuohan ei oo mitenkään järkevä. Jotain Laihon tilua yrittää korvakuulolta vetää niin ei pakosta kaikilta luonnistu vaikka tekniikka riittäisikin kyseiseen kappaleeseen. Tyhmin lause mitä oon m.netissä nähny.

Jotain Laihon tilua yrittää korvakuulolta vetää niin ei pakosta kaikilta luonnistu vaikka tekniikka riittäisikin kyseiseen kappaleeseen.
 
No Laihon tilut nyt on niin typeriä ettei niitä kannatakaan opetella... :p

....

Korvakuulolta soitan suurimmaksi osaksi. Välillä tulee tabloista/nuoteista luntattua sointuja ja riffejä jos eivät muuten aukene. Sooloja en jaksa opetella soittamaan 1:1, korkeintaan jotain parhaita pätkiä. Yleensä vedetään korvakuulolta "vähän sinne päin" improvisoiden..se on hauskaa se. :)

Korvakuulolta soitan suurimmaksi osaksi. Välillä tulee tabloista/nuoteista luntattua sointuja ja riffejä jos eivät muuten aukene. Sooloja en jaksa opetella soittamaan 1:1, korkeintaan jotain parhaita pätkiä. Yleensä vedetään korvakuulolta "vähän sinne päin" improvisoiden..se on hauskaa se. :)
 
Tasan sama juttu mulla. Tulee sitä omaa tekniikkaakin parannettua, ettei vaan istu nuotti telineen edessä ja sävel kerallaan jotain sooloa...

No pötyä sanon minä! Mihin väitteesi perustuu? Tuohan ei oo mitenkään järkevä. Jotain Laihon tilua yrittää korvakuulolta vetää niin ei pakosta kaikilta luonnistu vaikka tekniikka riittäisikin kyseiseen kappaleeseen. Tyhmin lause mitä oon m.netissä nähny.
 
Tyhmin lause... Haista ny... :) Tuossa oli kyse mun mielipiteestä ja siitä kuinka minä toimin. Ei ole mulla tullut vielä sellaista biisiä, minkä haluaisin opetella, mutta ei ilman lappuja aukea. Ihan varma asia on, että en Laihon tilusooloja edes pystyisi korvalla selvittämään.

"vähän sinne päin" improvisoiden..se on hauskaa se. :)
 
En tiedä käsitittekö väärin, tuo viimeinen lause oli oleellinen. Joka tapauksessa aivan samaa mieltä :)
 
Tekniikan takia opettelen joskus tarkasti siksi, että saattaa tulla uusia tuulia omiin soittokuviohin. Lähinnä se on hauskaa.
En siksi, että soittaisin sen reeneissä tasan yksi yhteen.

Itse soitan sekä tabloista että korvakuulolta. Jos on kaupallisesti julkaistu tabulatuurikirja, niin soitan mielelläni siitä. Netistä löytyvät tabulatuurit ovat suurimmaksi osaksi sen verran huonoja, että vaikka niistä heti kärkeen soittelisi, joutuu biisin opettelemaan joka tapauksessa korvakuulolta.
 
Mitä soolojen blokkaamiseen/opetteluun tulee, niin harjoittelen mielelläni kunnon tabulatuurista jonkun soolon soittamista, noin tekniikan kehittämismielessä. Paljon antoisampaa kuin skaalojen ym. tekniikkaharjoitusten edes-takas kampeaminen.
 
Oikein antoisaa (sekä musikaalisessa että teknisessä mielessä) on myös soolojen nuotilleen blokkaaminen pelkästään korvakuulolta. Ei muuta kuin äänieditorit porisemaan ja "time stretchailemaan" :)
 
Tätä kaikkea harjotetaan sikäli kuin aikaa ja kiinnostusta löytyy. Hauskinta on tietysti hyvän biisin mukana sinne päin -soittaminen. Ja vieläkin tärkeämpää on että on hauskaa :)

Lisäänpä omatkin ajatukset tähän keskusteluun.
 
Korvakuulolta blokkaaminen on todella kehittävää.Kehittävää on myös vetää ihan omiaan levyn messissä.Itseasiassa mä aloitan blokkaamisen aina vetelemällä biisin päälle omia kuvioita muutaman läpisoiton verran.Siinä vaiheessa kun aloittaa varsinaisen blokkaamisen on sävellaji,rakenne ja yleinen fiilis jo aika hallussa.
 
Sitten kun biisi on blokattu mä teen siitä lapun/laput pieneen mustaan muistikirjaani(sanat,rakenne,perussoinnut yms.).Niistä voi olla jotain hyötyä tulevaisuudessa ja varmaa on ainakin se, että taidosta tehdä selkeät mutta tyhjentävät laput on hyötyä.Mistä päästään lappujen lukutaidon tärkeyteen.Korva tukee sitä mitä lapuissa lukee.Eli mielestäni kumpikin on aivan yhtä tärkeää.Nuotinlukutaito sekä hyvä sävelkorva.Puhumattakaan kaikesta muusta tyylitajusta ja tekniikkaan.
En varmaan ole ainoa joka on hälytetty vetämään kolmenkymmenen+ cover-biisin settiä aivan liian lyhyellä varoitusajalla.Enkä varmaan ainoa joka on tehnyt lappuja korvakuulolta vielä puolituntia ennen keikan alkamista.

Korvakuulolta tulee blokattua paljon biisejä, kun joitakin ei esim. ole ollenkaan nuotinnettu/tabuloitu. Erittäin tärkeä taito, mutta ainakin yhtä tärkeänä taitona pidän kaikkea muutakin soittoon liittyvää. Kun osaa teoriat, nuotit, tabit, korvakuulot ja vielä omaa erilaisille musiikkityyleille avoimen mielen, niin mikäs hätä siinä sitten on. :) !
 
Ehkä parhaiten huomaan korvakuuloharjoittelun hyödyn, kun oppilas tuo vaikka jonkun ceedeen, josta haluaa soittaa jotain. Kuuntelen biisin ja blokkaan basson, soinnut ja vaikkapa lopuksi melodian. Riippuen oppilaan tasosta. Joskus teen kappaleesta bassomelodian ja tarvittaessa transponoin sen sellaiseen sävellajiin, jossa se soi kitaralla parhaiten, tai on helpoin soittaa, eli ei liikaa esim.barreotteita.
 
Mutta siis kuuloaistin käyttö varsinkaan musiikissa ja sen opiskelussa ei tosiaankaan ole pahaksi. :) !

Tämä 1:1 soolojen treenailu on mullekin ihan mysteeri. Miten joku jaksaa moista ja ennen kaikkea mikä siinä on pointtina?
 
No joo soolo on soolo ja sen voi tietenkin soitaa omalla tavalla mutta riffi on riffi ja sen pitäisi kyllä soittaa 1:1 . Se on järkyttävää jos riffit soitetaan miten sattuu sinnepäin. Usein kun joku soittaa korvakuulolta (vielä pahempaa, vahasta ulkomuistista) jonkun vaikean moniäänisen riffin niin se voi jopa kuullostaa kamalalta.
Eihän helppoja juttuja kannata soittaa muuta kuin korvakuulolta mutta vaikeammat jutut on kyllä syytä opiskella tabulatuureista, tai vielä paremmin nuoteista. Paras tietenkin on kun ne itse transkriptoi levyltä mutta sehän sitten onkin jo korvakuulolta soittamista.

Mutta onko se mahdollista (tai pystyykö joku täällä), että ilman mitään soitinta (ja siis omaamatta absoluuttista sävelkorvaa) pystyy blokkaamaan koko biisin kerralla? Itse olen tuota yrittänyt, ja jopa paikotellen onnistunut, mutta aina joku sointu tai intervalli sekoittaa ja taas ollaan metsässä...

No kyllähän se periaatteessa on ihan sama onko sitä soitinta vai ei.Samalla tavalla voit omalla äänellä verrata haettavaa ääntä sävellajin perusääneen ja löytää oikean intervallin.Sitä vaan useimmiten on tottunut blokkaamaan omaa instrumenttia apuna käyttäen.
Aika usein kun kuulee vaikka baarissa jonkun biisin koukun/melodiat ni siitä tekee mielessä sormitukset kitaralle ja sitte kotona kokeilee että osuko...Tässäkin kehittyy ja tästä on erittäin paljon hyötyä.Pitäähän omien biisien ideatkin pystyä blokkaamaan.Tai improtessa toteuttamaan ideat salamannopeasti.

Niin, tai tarkoitan juuri sitä, että jos kuulen esimerkiksi jonkun kolmi/neliäänisen melodian niin pystyn ajattelematta tunnistamaan intervallit ja sävelten nimet. No, treeniä vaan...

Niin, tai tarkoitan juuri sitä, että jos kuulen esimerkiksi jonkun kolmi/neliäänisen melodian niin pystyn ajattelematta tunnistamaan intervallit ja sävelten nimet. No, treeniä vaan...
 
Sävelten nimillä ei oo mitään väliä -ainoastaan intervalleilla.Tällainen oppikoulu metodi blokkaamiseen:
1.Selvitä tahtilaji.
2.Selvitä sävellaji.Duuri/molli riittää alkuun.Yleensä biisistä pystyy heti sanomaan kumpi on kyseessä.
3.Selvitä rakenne.
4.Blokkaa soinnut.Vertaamalla soinnun ykkösääntä valitsemaasi perusääneen saat selville äänien suhteet-intervallin.Nämä pätevät kaikissa sävellajeissa joissa myöhemmin biisiä soitat.Vain perusääni vaihtuu sävellajin mukaan.Saat soinnut muotoa I-ii-V jne...Sama blokkausmetodi pätee sointujen sisällä.
5.Blokkaa tärkeimmät melodiat.Metodi sama kuin yllä.
 
Ylennykset alennukset huomaa korvalla aika helposti.Ne menevät usein aika räikeästi ulos sävellajista.
Joskus ,riippuen musatyylistä, kannattaa blokata bassolinja ekana.Usein juuri se pitää biisin kasassa kun soolo-instrumentit soittavat mitä sattuu.Tämmöstä.

Mutta onko se mahdollista (tai pystyykö joku täällä), että ilman mitään soitinta (ja siis omaamatta absoluuttista sävelkorvaa) pystyy blokkaamaan koko biisin kerralla? Itse olen tuota yrittänyt, ja jopa paikotellen onnistunut, mutta aina joku sointu tai intervalli sekoittaa ja taas ollaan metsässä...
 
Niin, tai tarkoitan juuri sitä, että jos kuulen esimerkiksi jonkun kolmi/neliäänisen melodian niin pystyn ajattelematta tunnistamaan intervallit ja sävelten nimet. No, treeniä vaan...
 
En nyt ole ihan varma mitä tarkoitat, kun en noita termejäkään paljon tiedä.. Luin tuossa intervalleista pikaisesti jotain, eli siis liittyykö ne siihen sävelen kestoon(?).
 
Kuitenkin itse kysymykseen.. Muokkaan sen verran vielä, että periaatteessa sillä ei ole mitään merkitystä onko soitinta.
 
Mutta mitä tarkoitat tuolla "koko biisin kerralla"? Koska eikö se kysy enemmänkin muistia jos käsitin oikein.

Kiitoksia Locrian! Pitää tuota intervalli -ajattelua kyllä kehittää. Niinhän se on, että esimerkiksi poppibiiseissä ei paljoa perussointuja ihmeellisempiä ole, mitä nyt se kuuluisa sekunnin modulointi lopussa tai pari hassua modaalista muunnesointua rinnakkaissävellajista, jotka tosiaan kuulee "räikeinä sointuina".
 
Keskustelin kerran erään nuotintajan kanssa, ja hän juuri sanoi, että kuuntelee biisin kerran läpi ja kirjoittaa sen suoraan lapulle sen jälkeen (tai soittaa soittaa syntikalla midinä koneelle).