Kitarat: soittaminen ›

Minä olen sitä mieltä että: John Lennon siinä on maailman paras tiluttaja, ja mikä tukka ah !

Se joka soittaa nopeiten on paras. Maailman nopein tiluttaja on Ynkkä, siis maailman paras kitaristi.
 
Väärin, Ynkkä ei ole nopein. Tämän tittelin saa Marcus Paus 46.67 nuotin nopeudellaan (En ole aivan varma tuosta luvusta, yli 40 se kuitenkin oli.). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Marcus Paus olisi paras. Itse pidän tiluttelusta tyyliin Ynkkä, Liimatainen, Gilbert, Petrucci, Coenen ja kaverit. Nämä osaavat tehdä sitä tyylikkäästi, joka miellyttää korvaani, kun taas esimerkiksi Fareri aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. Arvostan myös hidasta venyttelyä ja fiilistelyä yhtä paljon kuin tilutustakin. En tosin pidä siitä, että esim. Bluesiin aletaan tunkemaan valonnopeaa tilutusta, se pilaa koko tunnelman. Paras tiluttelu on sellaista, että välillä hidastetaan ja muutenkin fiilistellään, eikä vain sahata molliasteikkoa 32osanuoteissa tempoon 250.
 
Hyvä tiluttaja --> musiikillisesti lahjakas
Asia ei kyllä läheskään aina ole noin, tosin melkoisen monesti
"Musiikillisesti lahjakas --> Hyvä tiluttaja"
Tämä ei tietenkään aina ole totta, koska jotkut musiikillisesti lahjakkaat eivät pidä tilutuksesta. Kuitenkin tilutus on yleensä paljon "kauniimpaa", jos kyseessä on musiikillisesti lahjakas henkilö.

Vastaus taitaa löytyä mun allekirjoituksesta.

mä kyllä haluisin tietää että ne ketkä haukkuu tilutusta ni osaako ne tiluttaa?ite oon sitä mieltä että tilutus on ihan jees jos niissä on myös melodioita. eikä ne soolot sais olla ainakaan koko soolon ajan semmost et vedetään ihan täysil niinku useimmat tolkin soolot.mä en kyl ymmärrä yhtään näit ketä haukkuu kaikki laihot ja muut ihan suohon.jos soittaa(hevibändissä)kitaraa ni pitäiskö sen osata vetää jotain perkeleen blues ja jazzjuttuja.ei mun mielestä.sit noitten bluesjätkienkin pitäis varmaan osata tiluttaa et ne ois monipuolisii?paskimmillaan tilutus on täyttä paskaa mut parhaimmillaan tosi hyvää.

Hyvä tiluttaja --> musiikillisesti lahjakas...
 
ei jumalation.... syvintä paskaa, mitä olen koskaan kuullut! HERÄÄ!

Asiasta kukkapurkkiin... mun mielestä musiikillinen lahjakkuus on musiikin ymmärtämistä ja musiikista pitämistä. Ilman musiikillista lahjakkuutta ei riitä intoa treenata tilulilutekniikkaa, joten pakkohan tiluttajilla on olla edes tiluliluleilahjakkuutta.

Osaan mää pikkasen tiluttaa mutta.. ja reenaamisella tulis mestari siinäkin mutta siinä ei oo niin paljon hohtoo IMO..
 
Jos osais vetää tollasta köyhän miehen Kerry Kingiä niin olisin aika tyytyväinen.

Jos osais vetää tollasta köyhän miehen Kerry Kingiä niin olisin aika tyytyväinen.
 
*hi-gain särö*
*vibrakampi valmiiksi*
 
*pinch harmony ja vibrakampea* PIUUIIIIIII
*liikuttele sormia nopeasti ympäri otelautaa ja rämpytä - ääni kuuluu jo hipaisusta* PILULILULULLILLULULILIIULIUULULUIULUIUIULULU
*lopeta pinch harmonyyn ja kampidaivaukseen*

Tota vois kokeilla.. ihan perseillä joku soolo tollein ja lätkästä biisin keskelle..

Mietin että jaksanko edes osallistua näin "harvinaisen mielenkiintoiseen keskustaluun", enpä taida jaksaa...

On olemassa helvetisti blueskitaristeja, jotka osaavat tarvittaessa ja halutessaan tiluttaa. Miksi kaikilla tuntuu olevan se olettamus, että muusikon suoritus kulkisi automaattisesti äärirajoilla? Kyse on usein tyylitajusta, ja mikäli kitaristi ei katso parhaaksi ilmaista itseään esimerkiksi tiluttamalla, ei ole syytä olettaa ettei hän siihen edes pystyisi. Tilutuksessa ei itsessään ole mitään vikaa, kunhan sen saa kuulostamaan tyylikkäältä, mutta kitara urheiluvälineenä ei minua musiikkimiehenä kiihota mihinkään suuntaan. Melko usein asia on kuten eräs kitaristi taannoisessa radiohaastattelussaan totesi: "Steve Cropper ilmaisee yhdellä äänellä enemmän kuin Steve Vai kahdella tuplalevyllä".
 
EDITH: Turha lainaus pois.

kukaan ei voi miellyttää kaikkia, joten annettaan jokaisen itse päättää mitä soittaa. eikös pääasia kuitenkin ole se että jokainen soittaa juuri sitä mistä nauttii, olkoot sitten jazzia, bluesia, klassista tai tilulilua.
 
olisihan se aika koomista kuulla esim. jossain stratovariuksen nopeassa biisissä tolkin tilulilun tilasta joku jazz-tyyppinen soolo. ja sama toisinpäin.
 
tilusooloja on hyviä ja huonoja, niin varmasti myös esim. "blues-sooloja". jonkun mielestä tilutus on per***stä, toisen mielestä taas jonkun muun tyylinen soitanta.
 
eli aletaanpa nyt sitten samantien mollata myös bluesmiehiä/naisia, ja klassisen kitaran taitajia ym.
on tuo naurettavaa kun aina vaan jaksetaan vinkua että "tilutus on kauheeta" sun muuta. ei usein ole ketään näkynyt valittamassa että, blues on turhaa, jazz on pas**a jne.
 
annetaan perkules kaikkien kukkien kukkia. rauha maahan nyt.
 
tämän avautumisen jälkeen voin ilomielin olla taas viikon puhumatta.

...Marcus Paus 46.67 nuotin nopeudellaan
 
Siis pikkiä sekunnissa? En usko. Vaillakin on "vaan" vähän päälle kakskymmentä. Tappinkina tuon voisi _ehkä_ uskoa.
 
edit: Ja tuo Vai-juttu on muuten kuulopuhetta, en tiedä pitääkö paikkansa.
 
edit2: Ja vertailuksi: 16 notes / sec = 16th notes @ 240bpm mikä on jo vähän penteleen nopeaa pikkausta.

Esimerkkinä tästä tuo Francesco Fareri, tekniikka näyttäisi olevan kunnossa, mutta musiikillisesta lahjakkuudesta on turha puhua samassa lauseessa.
 

 
Siis tekniikka on nopeuden kannalta kunnossa, mutta muistaakseni täällä oli joskus threadi jossa näytettiin videopätkä jostain Farerin hitaammasta kappaleesta(ei vittu) jossa tämä koitti vibratoja....hyvin huonolla menestyksellä. Saattaisin löytää sen nahkiksen loistavan kommentin täältä jostain.

mutta muistaakseni täällä oli joskus threadi jossa näytettiin videopätkä jostain Farerin hitaammasta kappaleesta(ei vittu) jossa tämä koitti vibratoja....hyvin huonolla menestyksellä. Saattaisin löytää sen nahkiksen loistavan kommentin täältä jostain.
I'll remember it well.

Tilutushan nyt on vaan tekniikka muiden joukossa. Hyvällä maulla käytettynä ei yhtään hullumpi. Bändin biiseissä tosin en soita kuin parissa biisissä tilua. Parhaimmalta tiluttelu kuullostaa mielestäni silloin, kun sen yhdistää muihin soitto- tekniikkoihin(blues bendit, oktaavit tms). Itse olen enemmän pop/rock/proge suuntautunut, mutta kyllä kunnon heviäkin aina silloin tällöin mielellään soittelee.

Mä suhtaudun tohon tiluttamiseen nykyään ihan niinkun mihin tahansa musiikin lajiin. Jos se ei minua miellytä, ni se ei välttämättä tarkoita sitä, ett se ois huonoa.
Sitäpaitsi on olemassa muutamia tämänalan soittajia, joista jopa tykkään.
 
En halua vinoilla, mutt oon melko varma ett 99% tämänkin palstan nuorista tilufriikeistä kyllästyy vanhetessaan moiseen hurjasteluun ja alkaa nähdä soittamisen hieman toisella tavalla;) Ni on tavallaan itsellekkin käyny...
 
Musiikillinen lahjakkuus piilee jossain ihan muualla...

Missäs sitten menee raja Jazzissa olevan nopean soittamisen (mm. Al Di Meola) ja Metallitilutuksen välillä ;)
 
Erona särön määrä vai ?

Tilutushan on tosiaan tekniikka muiden joukossa. Onko joku pitkätukanalku oikeasti sitä mieltä, että muun tyylisuunnan kitaristeilla ei siis voi olla hyvä tekniikka? Eri tyylisuunnat asettavat erilaisia vaatimuksia tekniikalle. Vaikka osaat soittaa helvetin nopeasti, ei se tarkoita että saat automattisesti bluesin tai rautalangan kuulostamaan uskottavalta. Soiton jäsentely, nyanssit, vibrat, venytykset, rytmiikka ja soundien muokkaus tuntuman avulla tuppaavat unohtumaan liian usein.

Eri tyylisuunnat asettavat erilaisia vaatimuksia tekniikalle. Vaikka osaat soittaa helvetin nopeasti, ei se tarkoita että saat automattisesti bluesin tai rautalangan kuulostamaan uskottavalta. Soiton jäsentely, nyanssit, vibrat, venytykset, rytmiikka ja soundien muokkaus tuntuman avulla tuppaavat unohtumaan liian usein.
 
Totta! Yks juttu, mihin juurikaan ei kiinnitetä huomiota näissä tekniikka keskusteluissa, mutt mikä on minun mielestä se asia, joka selkeiten erottaa jyvät akanoista. Eli nimenomaan tuo tatsi!
 
Kun kaksi kitaristia soittaa samoilla vehkeillä nuotilleen samaa kappaletta, ni tatsi on se tekijä, mikä erottaa. En minä osaa sanoo näitten tiettyjen "tilukitaristien" tatsista mitään, ku niillä on niin sa*****sti sitä säröä ja soundi on niin kompressoitu, ett soittoon ei jää samalla tavalla sitä oman "käden jälkeä". Minun mielestä se on just se tekijä, miks kitara on mulle niinpaljon mielenkiintoisempi soitin, kun vaikkapa koskettimet.
 
...mutta kuten sanoin. Jos joku tykkää tällaisesta ja haluaa sitä kuunnella, ni hän on varmasti ihan yhtä oikeassa tässä asiassa, kuin minä;)