Kitarat: soittaminen ›

Älkööt kukaan pahastuko, mutta mainitsen itsekkin Jimin. En ole koskaan ymmärtäny mikä siitä tekee NIIN ihmeellisen? Ainoastaan sen allekirjoitan, että mies oli noita ensimmäisiä vähän nopeemmin soittavia. Mutta kun livenä äijän soitto on aivan kauheaa kampeamista ja kitara on kokoajan epävireessä sen takia. Kertokaas mitä te näette Hendrixissä?
 
Miehen joka tuli ja meni. Ja noiden vaiheiden väliin jäävänä lyhyenä ajanjaksona onnistui määrittelemään koko sähkökitaran instrumenttina täysin uudestaan.
 
Näistä "yliarvostetuin blaablaa"- ja vastaavista keskusteluista ei saada koskaan aikaiseksi kuin halonhakkuuta ja inttämistä, koska lähtöasetelma on jo sellaisenaan typerä. Mutta onhan tuo nyt jo kovemman luokan ignoranssia ruveta ensimmäisenä miettimään, että soittikos se nyt nopeasti vai ei!
 
Kuka tahansa, joka saa niin käytetystä instrumentista kuin sähkökitara esiin omanlaisensa, tunnistettavan "käsialan", ansaitsee kaiken mahdollisen arvostuksen. Tätä ryhmää ovat niin Hendrix ja Edge kuin esimerkiksi Fripp, McLaughlin ja Knopflerkin. Ja toisin kuin nimim. Miikathebest ajattelee, se suoritus ei vanhene. Joo joo, tottakai sata tuhatta makuuhuonekitaristia soittaa samat jutut kuin Hendrixkin, mutta kukas se ensimmäisenä ne soittikaan? Vähän niin kuin Platonin ajatukset on ajateltu monta monituista kertaa, mutta silti ne ovat alunperin Platonin ajatuksia eikä niiden arvo ajan saatossa ole ainakaan vähentynyt.

Miten ynkkä voi olla yliarvostettu, jos kaikki aina vaan haukkuu sitä???
 
Itse sanoisin Jimi Hendrix... olihan se varmasti aikanaan kovakin sana, mutta nykyään monet vetää paaaalljon paljon paremmin...
Kaikkien aikojen paras kitaristi... ja pah!
 
Mitä? Häh? Toivottavasti luin väärin..

Kuka tahansa, joka saa niin käytetystä instrumentista kuin sähkökitara esiin omanlaisensa, tunnistettavan "käsialan", ansaitsee kaiken mahdollisen arvostuksen. Tätä ryhmää ovat niin Hendrix ja Edge kuin esimerkiksi Fripp, McLaughlin ja Knopflerkin. Ja toisin kuin nimim. Miikathebest ajattelee, se suoritus ei vanhene. Joo joo, tottakai sata tuhatta makuuhuonekitaristia soittaa samat jutut kuin Hendrixkin, mutta kukas se ensimmäisenä ne soittikaan? Vähän niin kuin Platonin ajatukset on ajateltu monta monituista kertaa, mutta silti ne ovat alunperin Platonin ajatuksia eikä niiden arvo ajan saatossa ole ainakaan vähentynyt.
 
Amen!
 
Mikähän siinä on, että kitaristit (varsinkin tällä palstalla) puhuvat niin usein siitä 'kuka on paras' tai 'se on parempi kuin se' jne. Minä kun luulin, että urheilu ja musiikki on kaksi ihan eri asiaa...

Amen!
 
Mikähän siinä on, että kitaristit (varsinkin tällä palstalla) puhuvat niin usein siitä 'kuka on paras' tai 'se on parempi kuin se' jne. Minä kun luulin, että urheilu ja musiikki on kaksi ihan eri asiaa...
 
Kuuluu tiettyyn ikään. Joillakin lapsuus tosin venyy yli parinkymmenen ikävuodenkin (tässä asiassa pahempi juttu kuin muun elämänasenteen suhteen, lapsellisuus olisi muuten kyllä suotavaakin, kunhan naurettava mustavalkoinen elämänkatsomus jäisi sinne teini-ikään), mutta se heille suotakoon.

Älkööt kukaan pahastuko, mutta mainitsen itsekkin Jimin. En ole koskaan ymmärtäny mikä siitä tekee NIIN ihmeellisen? Ainoastaan sen allekirjoitan, että mies oli noita ensimmäisiä vähän nopeemmin soittavia.
 
Hendrix oli aivan ilmiömäinen mm. rytmikitarasoiton uudistaja. Kumma, että se jää aina noiden kansallislaulu-divebombien, hampaillasoiton ja wahi-lirkutteluiden taustalle historiaa kirjoitettaessa.
 
Muuten ei kiinnosta pätkääkään tällaset meän-isi-on-vahvempi-ku-teän-isi -keskustelut, mutta tuo oli nostettava esiin Jimistä.
 
Siinä meikän kaks senttiä, jatkakaa kinastelua olkaa hyvät.

Miehen joka tuli ja meni. Ja noiden vaiheiden väliin jäävänä lyhyenä ajanjaksona onnistui määrittelemään koko sähkökitaran instrumenttina täysin uudestaan.
 
Voiko sen paremmin sanoa?! Plussa tuli!
 
Ei yksikään tämänpäivän kitaristeista tule olemaan yhtä merkittävä 30 vuoden päästä, kun Hendrix on nyt. Siihen ei ihmeellisiä ennustajan lahjoja tarvita!

No joo tulihan siellä syitä. Ei olis tietenkään pitänyt sanoa tuota nopeata soittamista, kun en sitä itsekkään arvosta pitkälle. Täytynee vissiin perehtyä enemmän Hendrixiin, jos vaikka asiat aukenisi sitten minullekkin.

No joo tulihan siellä syitä. Ei olis tietenkään pitänyt sanoa tuota nopeata soittamista, kun en sitä itsekkään arvosta pitkälle. Täytynee vissiin perehtyä enemmän Hendrixiin, jos vaikka asiat aukenisi sitten minullekkin.
 
Nojoo...taidettahan se Henkkakin teki ja voihan jokaisella olla taiteesta oma mielipide...ja pitääkin olla.

Ynkkä
 
Meinasin just sanoo saman että Ynkkä.

Ja noiden vaiheiden väliin jäävänä lyhyenä ajanjaksona onnistui määrittelemään koko sähkökitaran instrumenttina täysin uudestaan.
 
Tämäntyyppisiä näkemyksiä kuulee toistettavan aika usein. Mutta mitä tuo tarkoittanee käytännössä? Millä tavoin Jimi määritteli sähkökitaran täysin uudestaan??
 
Vaikka arvostankin Hendrixiä tavattomasti kitaristina ja muusikkona, on henkilöpalvonta aiheetonta. Tätä tarkoitan yliarvostuksella. Hendrixin legendan syntyyn on varmasti moniakin syitä, mutta kaikki eivät perustu hänen erinomaisuuteensa muusikkona.

Millä tavoin Jimi määritteli sähkökitaran täysin uudestaan??
 
Jos ajattelee sähkökitaran soittotyylin ikäänkuin käyränä, nousisi se Jimin kohdalla huippuunsa, tai ainakin hyvin korkealle. Tätä voisi verrata Venäjän ja Suomen elintasoon. Jos lähdetään Siperiasta kohti Suomea, käyrä nousisi Suomen rajan kohdalla aika helvetin korkealle. Ei ennen Jimiä edes paljoa kitarasooloja kuultu tai muutoin kikkailua.
 
Toisekseen Henkka oli ehkäpä ensimmäinen idoli/esikuva, johon jengi saattoi hyvällä omalla tunnolla samaistua. Ei ollut enään puheita, että "taas tuo naapurin poika käyttää samanlaisia laseja, kuin Hank Marvin!". Sitten ehkä vielä semmoinen pointti, että Fender Stratocasterin valmistushan meinattiin lopettaa olemattoman menekin takia. Jimppa kun laittoin yhden Straton säpäleiksi, niin myynti nousi niin perkeleesti ja näin valmistusta päätettiin jatkaa, ja hyvällä menestyksellä.
 
Eiköhän tuossa ole jotain pohjaa. En itsekään pidä Jimiä minkäänlaisena jumalana tai omana idolina, mutta tunnustan miehen ehdottomasti vaikutusvaltaisimmaksi kitaristiksi kautta aikain.

Tämäntyyppisiä näkemyksiä kuulee toistettavan aika usein. Mutta mitä tuo tarkoittanee käytännössä? Millä tavoin Jimi määritteli sähkökitaran täysin uudestaan??
 
Minun mielestä kannattaisi tutustua rockin historiaan. Vaikka nyt ei toi vanha musa kiinostaiskaa, niin silti. Ymmärtäisi vähän mittasuhteita näillekkin asioille. Silloin pystyy hahmottamaan paremmin, minkälaista musiikki oli vaikka ennen Hendrixiä ja käsittää, miten radikaalisti se muuttui tämän jälkeen. Jos haluaa verrata tämänpäivän kitaristien taitoa ja tekniikkaa Henkkaan...ni senkusta vaan, mutt mun mielestä sillon ollaan aika hakoteillä.
 
Ai...millä tavoin Jimi määritteli sähkökitaran täysin uudestaan?? No sillätavalla, että kukaan ei ennen häntä ollut keksinyt/käsittänyt, että sähkökitaralla voi soittaa tuolla tavalla...ja vielä 30 vuotta myöhemminkin kitaristit kopioivat nimenomaan Hendrixin tapaa soittaa.
 
Vaikka arvostankin Hendrixiä tavattomasti kitaristina ja muusikkona, on henkilöpalvonta aiheetonta. Tätä tarkoitan yliarvostuksella. Hendrixin legendan syntyyn on varmasti moniakin syitä, mutta kaikki eivät perustu hänen erinomaisuuteensa muusikkona.
 
Olen kanssasi samaa mieltä tossa asiassa, ett Hendrixin henkilöpalvonnassa ollaan menty liiallisuuksiin. Myös musiikkiteollisuus on kyllä repinyt kaiken rahan, mitä vaan voi muusikosta repiä...ottaen huomioon, ett se on ollut yli 30 vuotta kuopattuna;)

hendrix pisti nupit kaakkoon ja runttasi kaikenmaailman ihmesointuja säröllä, eikä kangistunut muottiin muitten mieliksi vaan soitti miten soitti ja sillä selvä. ei varmastikkaan tekniikallisesti parhaimpia soittajia mutta sillä oli hyviä ideoita ja meininkiä. helvetin hyvä rytmisoittaja.

hendrix pisti nupit kaakkoon ja runttasi kaikenmaailman ihmesointuja säröllä, eikä kangistunut muottiin muitten mieliksi vaan soitti miten soitti ja sillä selvä. ei varmastikkaan tekniikallisesti parhaimpia soittajia mutta sillä oli hyviä ideoita ja meininkiä. helvetin hyvä rytmisoittaja.
 
Kyllä. Vaikka enemmänkin olen tiludiggari niin kuitenkin Henkan soiton kuulemisesta saa kylmiä väreitä. Jotain maagista siinä äijässä vaan oli. Rytmisoitto, kuten on jo todettu, oli loistavaa ja soolot myös mahtavia (All Along The Watchtower on minun mielestäni paras kitarasoolo koskaan).

Silloin pystyy hahmottamaan paremmin, minkälaista musiikki oli vaikka ennen Hendrixiä ja käsittää, miten radikaalisti se muuttui tämän jälkeen. Jos haluaa verrata tämänpäivän kitaristien taitoa ja tekniikkaa Henkkaan...ni senkusta vaan, mutt mun mielestä sillon ollaan aika hakoteillä.
 
Tässä onkin mielestäni yksi oleellinen juttu. Jälkeenpäin on ymmärrettävän vaikea asettaa jotain vuosikymmeniä sitten tapahtunutta juttua silloisiin raameihin ja maailmanmenoon, varsinkin sellaiselle joka on itse ehkä syntynyt vaikkapa kymmenen vuotta po. artistin kuoleman jälkeen tms.
 
Ilman mitään "kyllä vanha tietää-asennetta" on siltä ajalta, jolloin Hendrix ei ollut ns. legenda vaan yksi muiden, ennenkuulumattomalla soundilla ja otteella soittavien sähkökitaristien joukossa, jäänyt mieleen kuinka "Are You Experienced"-albumi mullisti meikäläisen musiikkimaailman. Itsetarkoituksellisesti "erilainen" ei ole mun juttu, mutta Hendrix oli siihen maailmanaikaan ns. jotain muuta ja kuulosti ainakin mun korvaan tosi makeelta. Olin noihin aikoihin ehkä jotain 14 tai 15 v. ja mm. "Red House"-bluussi tuli jauhettua ko. levyltä jo silloin niin tarkkaan, että signal-to-noise-ratio on tänä päivänä tuon biisin kohdalla vanhalla vinyylillä lukemissa, joita hifistin mielestä ei ole olemassakaan.
 
Ikääntyneen ilot on melko vähissä ja vähenevät entisestään, mutta hyvänä puolena on se, että väkisinkin näkee tiettyjä kehityskaaria; oli jotain joka perustui johonkin, joku diggasi ja kopioi, seuraava kopsasi mutta jätti ehkä tahtomattaankin asiaan oman kädenjälkensä, seuraava kopsi sumeilematta kaikki ja osasi lisäksi käyttää kehittynyttä teknologiaa viedäkseen homman aivan uusiin ulottuvuuksiin ja sitten tulee joku reipas hömeli silmät ymmyrkäisinä: "Millai tua, kunei tää kuulost' ennää musalt'?"
 
P.S. Tuo oli täyttä tajunnanvirtaa, unohtakaa. Kuitenniin minusta Jimi Hendrix oli hyvinkin alkuvoimainen ja kokonaisvaltainen muusikko, jonka kohdalla ei välttämättä ole tarpeellista takertua sanaan "kitaristi".
 
P.S. potenssiin jotain: Mainittakoon, etten ole Hendrix-fanaatikko, enkä harrasta viikonloppuisin kukkaispaita päällä ja suitsutikut soihduten Jimi-sessioita. Korkeintaan kerran pari vuodessa tulee kuunneltua miehen tuotoksia ja todettua, että "..oli se kuitenkin aikamoinen."

Kysymykseni ymmärrettiin ehkä vähän väärin. Peräänkuulutin vain niitä konkreettisia asioita, joita ihmiset tarkoittavat tuolla "Hendrix määritteli kitaransoiton uudelleen"-kliseellä. Monestihan Henkkaa verrataan juuri Beatlesin tai Shadowsin kaltaisiin poppoisiin. Kommentoin muutamia esitettyjä näkökantoja..
 
Ei ennen Jimiä edes paljoa kitarasooloja kuultu tai muutoin kikkailua.
 
Tästä rohkenen olla eri mieltä. Kuunnelkaa vaikka B.B. Kingin ja Albert Kingin musiikkia 50-luvulta lähtien. T-Bone Walker oli aikaansa edellä oleva showmies.. Jazzin puolelta ilmeisimpiä esimerkkejä ovat Django Rheinhardt ja Charlie Christian.

Toisekseen Henkka oli ehkäpä ensimmäinen idoli/esikuva, johon jengi saattoi hyvällä omalla tunnolla samaistua.. Jimppa kun laittoin yhden Straton säpäleiksi, niin myynti nousi niin perkeleesti ja näin valmistusta päätettiin jatkaa, ja hyvällä menestyksellä.
 
Aivan totta. Hendrix oli ilmeinen esikuva Woodstock-ajan nuorille ja hänen tyylinsä edusti eräänlaista kapinaa. Vaikka tällä olikin merkitystä myytin syntymisen kannalta, ei se sinällään vielä kerro paljon hänen musiikillisista kontribuutioistaan.

Minun mielestä kannattaisi tutustua rockin historiaan. Vaikka nyt ei toi vanha musa kiinostaiskaa, niin silti. Ymmärtäisi vähän mittasuhteita näillekkin asioille. Silloin pystyy hahmottamaan paremmin, minkälaista musiikki oli vaikka ennen Hendrixiä ja käsittää, miten radikaalisti se muuttui tämän jälkeen.
 
Rockin historia on kyllä hyvinkin tuttua. Itseasiassa kuuntelen paljon myös prewar-bluesia ja vanhempaa jazzia. Ehkä pitäisi yrittää päivittää tuota jäsenkuvausta, sillä täällä lähtökohtaolettamuksen mukaan kaikki ovat 15-vuotiaita tilulilumiehiä.. Itselläni on kyllä käsitys rock-musiikista ennen ja jälkeen Hendrixin, mutta olin kiinnostunut herättämään keskustelua ja selvittämään mitä konkreettisia asioita ihmiset tarkoittavat kitaransoiton uudelleenmäärittelyllä.
 
Jos haluaa verrata tämänpäivän kitaristien taitoa ja tekniikkaa Henkkaan...ni senkusta vaan, mutt mun mielestä sillon ollaan aika hakoteillä.
 
Itse en ole tällaista vertailua tehnytkään, mutta ehkä tämä toteamus olikin suunnattu joihinkin muihin tämän threadin kommentteihin?
 
Ai...millä tavoin Jimi määritteli sähkökitaran täysin uudestaan?? No sillätavalla, että kukaan ei ennen häntä ollut keksinyt/käsittänyt, että sähkökitaralla voi soittaa tuolla tavalla...ja vielä 30 vuotta myöhemminkin kitaristit kopioivat nimenomaan Hendrixin tapaa soittaa.
 
Hendrix oli yksi ensimmäisiä, mutta oli joukossa muitakin. Esimerkiksi Claptonin soitto Mayallin "Beano"-albumilla ja myöhemmin Creamissa oli samalla tavalla sähkökitaran soiton uudistamista. Samaa voi sanoa esimerkiksi Allman Brothersista. Aika turhaahan tästä on väitellä, mutta pakkohan tämä on viedä loppuun kun kerran mukaan lähdin.

Tästä rohkenen olla eri mieltä. Kuunnelkaa vaikka B.B. Kingin ja Albert Kingin musiikkia 50-luvulta lähtien. T-Bone Walker oli aikaansa edellä oleva showmies.. Jazzin puolelta ilmeisimpiä esimerkkejä ovat Django Rheinhardt ja Charlie Christian.

Samaa mieltä ja mun mielestä Hendrixin merkitys maailmalle on todella paljon muutakin, kun ett se ois joku kitarasoolosoiton pioneeri.
 
Rockin historia on kyllä hyvinkin tuttua. Itseasiassa kuuntelen paljon myös prewar-bluesia ja vanhempaa jazzia. Ehkä pitäisi yrittää päivittää tuota jäsenkuvausta, sillä täällä lähtökohtaolettamuksen mukaan kaikki ovat 15-vuotiaita tilulilumiehiä.. Itselläni on kyllä käsitys rock-musiikista ennen ja jälkeen Hendrixin, mutta olin kiinnostunut herättämään keskustelua ja selvittämään mitä konkreettisia asioita ihmiset tarkoittavat kitaransoiton uudelleenmäärittelyllä.
 
No joo...kieltämättä kuvittelin, ett oot taas joku finninaamainen kitaristi tyyliin...ynkkä on paljon kovempi kitaristi, kun Chuck Berry;)
 
Hendrix oli yksi ensimmäisiä, mutta oli joukossa muitakin. Esimerkiksi Claptonin soitto Mayallin "Beano"-albumilla ja myöhemmin Creamissa oli samalla tavalla sähkökitaran soiton uudistamista. Samaa voi sanoa esimerkiksi Allman Brothersista. Aika turhaahan tästä on väitellä, mutta pakkohan tämä on viedä loppuun kun kerran mukaan lähdin.
 
Tottahan se on, ett esim. Clapton ja TheWho olivat yhtälailla muutoksen"hengessä" mukana. Monet näistä ehkä turhaankin sitt jäivät tavallaan Hendrixin varjoon.
 
Kyllähän totuus on se, ett ei tänäpäivänä voi enää tulla ketään Hendrixin kaltaista uudistajaa. Se vaan on niin, ett kaikki on jo nähty. Kun katsoo noita sankareita, jotka haluavat erottua soittamalla 3 kaulaisilla kitaroilla tai vaikka porakoneella, niin ymmärtää tämän asian;) Toisaalta onko se niin paha asiakaan?

Esimerkiksi Claptonin soitto Mayallin "Beano"-albumilla ja myöhemmin Creamissa oli samalla tavalla sähkökitaran soiton uudistamista. Samaa voi sanoa esimerkiksi Allman Brothersista...

Tottahan se on, ett esim. Clapton ja TheWho olivat yhtälailla muutoksen"hengessä" mukana. Monet näistä ehkä turhaankin sitt jäivät tavallaan Hendrixin varjoon.
 
Jimmy Page ja Jeff Beck taitavat kuulua samaan porukkaan myös. Viimeisen niitin heittivät Tony Iommi ja EVH, jotka lopullistivat nykyisen saundin ja tekniikan. Eli nykyajan sähkökitarointi itse asiassa perustuu monen eri muusikon antamiin vaikutteisiin. Tämän takia olen itsekin sillä kannalla, että Hendrixiä hehkutetaan ehkä hieman liian paljon samalla, kun muut jäävät varjoon.
 
Hendrixin lisäksi luen yliarvostettujen joukkoon ensisijaisesti Kirk Hammetin, sillä vaikka hän oli Satrianin opissa, on hän kaukana opettajansa ammatti- ja soittotaidosta. Eihän hän omaa edes kunnollista rytmikitaran tajua.

Kyllähän totuus on se, ett ei tänäpäivänä voi enää tulla ketään Hendrixin kaltaista uudistajaa. Se vaan on niin, ett kaikki on jo nähty. Kun katsoo noita sankareita, jotka haluavat erottua soittamalla 3 kaulaisilla kitaroilla tai vaikka porakoneella, niin ymmärtää tämän asian;)
 
Tämä on varmasti aivan totta. Sähkökitaran soitossa ei ole pitkään aikaan enää tapahtunut todellista kehitystä.
 
Jimmy Page ja Jeff Beck taitavat kuulua samaan porukkaan myös. Viimeisen niitin heittivät Tony Iommi ja EVH, jotka lopullistivat nykyisen saundin ja tekniikan. Eli nykyajan sähkökitarointi itse asiassa perustuu monen eri muusikon antamiin vaikutteisiin. Tämän takia olen itsekin sillä kannalla, että Hendrixiä hehkutetaan ehkä hieman liian paljon samalla, kun muut jäävät varjoon.
 
Tuon henkilöpalvonnan lisäksi tarkoitin juuri tätä. Yliarvostuksella en siis tarkoittanut huonoa tai merkityksetöntä.. Vaikka muutos sähkökitaran soitossa personoituu usein juuri Hendrixiin, oli samassa virrassa monia muitakin lahjakkaita soittajia. Ja vanhempaa musiikkia kuuntelemalla huomaa, että myös Hendrixillä oli vaikutteensa.

Hendrix oli aivan ilmiömäinen mm. rytmikitarasoiton uudistaja.
 
Asiaa! Jo pelkkä Henkan komppi lyö laudalta monien muiden päällekkäinäänitetyt kompit ja soolot.
 
Kumma, että se jää aina noiden kansallislaulu-divebombien, hampaillasoiton ja wahi-lirkutteluiden taustalle historiaa kirjoitettaessa.
 
Nämä edellämainitut kuulostavat ja näyttävät hienolta "kitaransoitosta mitään ymmärtämättömienkin" mielestä. Kai lavashow (=yleisönkosiskelu...) on paikkansa ansainnut.