Kitarat: soittaminen ›

Reenaatteko herran sooloja plektran kera vai ilman?
Sormilla soitosta ei minulla tule mitään niin käytän raukkamaisesti plektraa.

Reenaatteko herran sooloja plektran kera vai ilman?
Sormilla soitosta ei minulla tule mitään niin käytän raukkamaisesti plektraa.
 
Plekulla.

On se Knopfler kyllä aika taituri... Tunne ja tekniikka kohdallaan.

Reenaatteko herran sooloja plektran kera vai ilman?
Sormilla soitosta ei minulla tule mitään niin käytän raukkamaisesti plektraa.
 
Plekulla, enpä ole sormilla kokeillut paljoakaan. Voisi toimiakin jotenkuten.

Ei mikään turha äijä. Yksi syy miksi itekin aloin soittelemaan.
 
Parasta sooloa en lähtis Markin biiseistä etsimään kun ei niistä voi oikeastaan sellasta erottaa kun eiväthän ne ole parin riffin toistamista jonne on johonkin väliin tungettuna tilulilu pätkä. Tai ehkä sanonkin, että nehän on sooloa alusta loppuun.
 
Brothers in Arms on melkosen helppo, eikä ne Sultans of Swingin kuviotkaan niin vaikeita ole etteikö harjottelemalla oppis.

Kiitos kun muistuttelitte tämänkin äijän taas minun mieleeni, miten helvetissä minä olin unohtanut koko miehen olemassaolon? Pitääkin heti jostain kaivella Dire Straitsia urakalla.
 
Mies on kyllä aivan verraton säveltäjä, tekee täydellisen pehmeää ja miellyttävää musiikkia. Ei muuten kannata unohtaa sellaista kappaletta kuin What It Is, en ole varma joko tuo mainittiin tässä keskustelussa.
 
Itseltä ei kyllä Knopflerin biisit taivu sitten tippakaan, plektran kanssa en ilkeä alkaa noita raiskaamaan. Paljon olen yrittänyt kyllä vaikutteita omaksua ja parista omasta biisistä löytyykin näppäilysoittoa rutkalti. Itse suosin muuten nimenomaan tuota aiemmin mainittua pleku suuhun -tyyliä, onnistuu, kun bändissä on kaksi kitaristia.

Hemmetin tyylitajuinen kitaristi! Maailmassa ei loppujenlopuksi hirveen monia oo sellasia, joilla on täysin tunnistettava, uniikki tyylinsä ja soundinsa. Listaan kuuluu Brian May, Jimi Hendrix (siis totta kai ihmiset erottavat Jimi Hendrixin SRV:stä ja vieläpä todella helposti, mutta koska SRV sai niin paljon vaikutteita Henkalta, en listaa häntä:P)
 
Hö, Kyllä minun mielestä SRV soundi on aika uniikki. Ja tyyliki on on vanhoje ja nuorempien bluesukkojen tyylin yhdistelmä, joten aika uniikkia sekin. Näin minun mielestä. SRV rulaa :) Mutta on kai se Mark Knopflerki ihan ok soittamaan.

Minun mielestäni noita kappaleita on tosi vaikea soittaa hyvin ja cover-vetojakin kun jostain Sultansista kuulee, niin harvoin se kovin hyvältä kuulostaa. Lähinnä juuri tuo Sultans on tosi hankala mielestäni saada kuulostamaan siedettävältä.
 
Muita mitä noita on tullut soiteltua on Telegraph Road (kitarasooloja lähinnä), Tunnel of Love, Money for Nothing, Going Home etc. ja ne nyt jotenkin saa jopa soitettua jonkun kuuloisesti.
 
Aina plekulla kun soitan, niin sekin voi tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noihin.

Sähkökitaran soitto sormilla tuntuu olevan valitettavan harvinaista. Hybriditekniikkaankaan ei tunnu törmäävän kovin usein. En todellakaan yritä tässä väittää, että tunteella soittaminen olisi huono tapa - suurin osa sormilla soittavista kitaristeista, jotka olen tavannut, eivät vain ole harjoitelleet soittoa, hyviä musikaalisia ideoita heillä tosin on ollut (huom. en tarkoita tässä klasarijätkiä, heillä tekniikkakin on todella hallussa). Tämä on täysin omakohtainen ja sen vuoksi kapea näkemys, en todellakaan halua aloittaa mitään sotaa tekniikan tarpeellisuudesta.

Knopfler osaa oikeasti soittaa sormilla, ei hän tosin ainoa ole. Se asia, joka erityisesti Knopflerissa minua kiehtoo, on hänen hieno melodiatajunsa, sen vuoksi hänen soittonsa on mielestäni tunnistettavaa ja sen vuoksi häntä kuuntelen.

Sähkökitaran soitto sormilla tuntuu olevan valitettavan harvinaista. Hybriditekniikkaankaan ei tunnu törmäävän kovin usein. En todellakaan yritä tässä väittää, että tunteella soittaminen olisi huono tapa - suurin osa sormilla soittavista kitaristeista, jotka olen tavannut, eivät vain ole harjoitelleet soittoa.

Sorminsoitto sähkiksellä lienee aivan oma taiteenlajinsa. Olen itse yrittänyt opiskella sitä jonkinverran ja esim. Claptonin takapotkuinen "Lay Down Sally" on osoittautunut hyväksi treenibiisiksi kun siihen päälle pikkailee lievän etukenoisesti. Sormilla saa kieliin huomattavasti vivahteikkaamman tatsin kuin plekulla.

"Brothers In Arms"-biisin viipyilevät ja melodiset legato-riffit uppoavat meikäläiseen "kuin vanhaan ihmiseen." Koko biisi on tunnelmaltaan ja sanomaltaan kevyen musiikin komeimpia esityksiä. Eikä häviä sodanvastaisena statementtinä yhtään takavuosien "rotestilauluille."

Tuo Knopflerin "peukku ja kaksi sormea ihan millä vaan kielellä" soittotapa on oikeastaan aika jees, helpompi soittaa nopeampia juttuja kuin klassisella "peukku alakielille, muut sormet yläkielille" tekniikalla. Sopii meikäläiselle selkeästi paremmin. Knopflerin biisejä on kyllä tullut yriteltyä soiteltua, mutta aika kinkkisiä nuo ovat, varsinkin sen sopivan svengin ja tatsin saaminen mukaan.

Sähkökitaran soitto sormilla tuntuu olevan valitettavan harvinaista...

NiiŽi.
Todettakoon tässä julkisesti nöyryyteni Knopflerin tuotantoa kohtaan vaikka hallitsenkin sormilla soittamisen paremmin kuin plekulla.

Sorminsoitto sähkiksellä lienee aivan oma taiteenlajinsa. Olen itse yrittänyt opiskella sitä jonkinverran ja esim. Claptonin takapotkuinen "Lay Down Sally" on osoittautunut hyväksi treenibiisiksi kun siihen päälle pikkailee lievän etukenoisesti.
 
Kiitos!!! Kappale oli tuttu, mutta enpä ollut ikinä ajatellut sitä tuolla tavoin. Ilta on mennyt makoisasti biisiä soittaessani. Tuli todella hyvä mieli.

Minä soitan kaikenlaista musiikkia sähkökitaralla pelkillä sormilla. Ainoastaan Dick Dalen imitointi-yrityksissä joutuu vähän tarttumaan plektraan. Eikä mielestäni tuo hevikomppimättökään, missä luulisi eniten plektraa kaipaavan, ainakaan plektrasoittoani huonommalta kuulosta. Jotenkin sormilla vaan saa niin paljon helpommin lisäiltyä biisiin nopeita fillejä, tyylikkäitä outroja ja vastaavia kuin plektralla. Puhumattakaan siitä että usean kielen yht'aikainen soitto on niiiiiin paljon helpompaa.

Sultans of swing, varsinkin sen loppusoolo ja What it is saavat joka kerta väreitä aikaan :) Knopflerin tekstejä suorastaan rakastan, se äijä osaa ja viitsii leikkiä englannin kielellä! One more matinee on yksi Markin soolouran suosikeistani.

Kyllähän se että Mark soittaa sormilla näkyy (kuuluu) myös Markin saundeissa. Etenkin Expresso Love:n saundit ovat rouheat eikä sellaisia saundeja saa plektralla aikaan.
 
Mark on kyllä kuningas; loistava säveltäjä, sanoittaja ja kitaristi (laulu-puolikin menettelee). Sultans Of Swingissä on minunkin mielestä parhaat soolot.

Knopfler osaa käyttää koko oikeata kättään monella eri tavalla. Esimerkiksi Sultans of swingin livevideossa äijä "lyö" koko kädellään kaikkiin kieliin makean kuuloisesti. Toinen hienon kuuloinen kikka löytyy esimerkiksi What it is -piisin riffittelyistä. Venyttäessään kieltä Knopfler kääntää kitaran volumenappia hieman lujemalle saaden aikaan jännän kuuloisia saundeja. Kannattaa ehdottomasti kuunnella Knopflerin uudempaa tuotantoa, joissa äijä liikkuu hieman hillitymmillä linjoilla sooloissaan.

Kannattaa ehdottomasti kuunnella Knopflerin uudempaa tuotantoa, joissa äijä liikkuu hieman hillitymmillä linjoilla sooloissaan.
 
Ragpickers Dream:kin näytti olevan Stockmannilla tarjouslaarissa.

Reenaatteko herran sooloja plektran kera vai ilman?
No ilman tietty...

Kuten jo aiemmin mainittua, mark on musiikillinen-epäjumala. Satuitteko kattomaan sen sailing to philadelphia mainostus dokkarin ku tuli mtv3:ta vuosi takaperin. sillä oli ihan kivasti kaikkea kamaa siellä kitarahuoneessaan.
 
Harmi ettei päässy suomeen ku telo kätensä sen prätkän kanssa.