Kitarat: soittaminen ›

Petrucci muistaakseni aloittaa opetusvideonsa käsien venyttelyllä ettei kädet menis paskaks. Hyvä tekniikka hänellä on mutta images & wordsin jälkeen jutut on alkanu kuulostaan ihan paskalta. Nykyään ihan järjetöntä pilipalitilutusta...
 
Sitä paitsi on aika yleinen ongelma monella muillakin muusikolla että kädet ei kestä - verrattavissa urheiluun. Käsittääkseni hyvä tekniikkakaan ei takaa urheiluvammattomuutta.
 
Niin kai se lämmittely sit ehkäsee niitä urheiluvammoja. Ois varmaan hyvä lämmitellä ennen soittamistakin jos meinaa soittaa jotain tosi vaikeita juttuja. Mun mielestä petruccin soitto on taas ruvennu kuulostamaan paremmalta... heh... mielipide asia mut ei kai muista asioista voikkaan kiistellä.

Ois varmaan hyvä lämmitellä ennen soittamistakin jos meinaa soittaa jotain tosi vaikeita juttuja.
 
Haluaisin hieman kommentoida, ett tosi vaikeet jutut ei automaattisesti tarkoita niitä nopeita juttuja;)

Kyseinen herra ei oo itseeni koskaan oikeen iskenyt. Johtunee varmaan Megadethista, josta en pidä.
 
Pari viikkoo sitten kirjastos huomasin Martyn uuden soololevyn, Music for Speedingin. Sehän sisältää melokosen muikiaa tavaraa. Hienoja melodioita,dynaamista ja taitavaa soittoa, rauhallisia biisejä sekä rankkoja heviriffejä ja ihan kivaa tiluliitä...ja kaiken lisäks instrumentaalia. Mustainen ääni kun...niin. Oikkeen positiivista!

Haluaisin hieman kommentoida, ett tosi vaikeet jutut ei automaattisesti tarkoita niitä nopeita juttuja;)
 
Ai tarkotatko sitä täppinkiä? :) heh..

Ai tarkotatko sitä täppinkiä? :) heh..
 
En...on olemassa sooloja, jotka menee rytmillisesti niin jännästi, ett vaikka ne ei oo nopeita, niin niitä on vaikea saada kuulostamaan hyvältä;)

Pitkään aikaan en ole mitn kommentoinut, mutta kun puhutaan miehestä, jonka takia aloin soittamaan kitaraa, pitäis kai jotain sanoo.
 
Vanhemmat soololevyt rulettaa, jos on avoin itämaisille vaikutteille, mutta mummielestä parasta antia on kyllä dethit. Eikä kukaan terve ihminen voi edes kuunnella Cheer girl rampagea.

Katselin tuossa megadethin rude awakening liveä ja kappas! sieltähän pisti silmään tämä kun marty ei käytä sitä pikkurilliään paljon pa*kaakaan. Syynähän voi olla se että miehen pikkurilli ei ole tarpeeksi vahvassa kunnossa soittamaan esim. Tornado of soulsin sooloa. Mielestäni kuitenkin Marty Friedman on yksi maailman luokan kitaristeista josta kannattaa ottaa mallia. On Friedman ainakin omakohtainen idolini.

Tuota..tuolla livellä soittaa muuten ex-Alice Cooper jannu Al Pitrelli, ja ihan eri lailla..

Katselin tuossa megadethin rude awakening liveä ja kappas! sieltähän pisti silmään tämä kun marty ei käytä sitä pikkurilliään paljon pa*kaakaan. Syynähän voi olla se että miehen pikkurilli ei ole tarpeeksi vahvassa kunnossa soittamaan esim. Tornado of soulsin sooloa. Mielestäni kuitenkin Marty Friedman on yksi maailman luokan kitaristeista josta kannattaa ottaa mallia. On Friedman ainakin omakohtainen idolini.
 
Jep tässä on Al Pitrelli. EI Friedman. Al on kyllä myös omaa luokkaansa...

Ehtotottomasti yksi parhaista gitaristeista.
 
(mul oli taas paljon lisättävää alk.per asiaan)

Liittyy osaksi tekniikkaan tämäkin:
 
What did you find most challenging about joining Megadeth?
 
At first, adjusting my pick to play the rhythms of the songs. I used to hold my pick upside down, but I found that holding it properly makes tricky rhythm
playing more precise. It took about a month or so to get relatively comfortable with it.
 
Sitten kevyesti sivuten siitä pikkurillistä, mitä Marty ei tunnetustikaan kovin paljon käyttele:
 
What are your feelings about being lumped in with the whole neoclassical movement of the mid to late 80s? I think Jason had the same experience
as you.
 
It sucks. I think classical music and rock guitar go together like toothpaste and orange juice. Jason and I disagreed on that. We just played unusually difficult
music so we got lumped in with all of that. There are a lot of great players that we got lumped in with, no question. But without being boastful, Jason and I had
more aggression in our pinkies than all of those guys put together.
 
Lähteenä oli haistattelu osoitteessa http://www.the-fuze.com/martyfriedman.html

Friedman omaa kyllä ihan käsittämättömän hyvän melodiatajun...nimim.tuli taas kuuneltua sitä jotain levyä jonka kaverini kopioi mulle.

Friedman omaa kyllä ihan käsittämättömän hyvän melodiatajun...nimim.tuli taas kuuneltua sitä jotain levyä jonka kaverini kopioi mulle.
 
Ja komppaan. Friedmanin vedot erottaa kyllä selkeästi Mustainen sooloista (esim. Victory) melodisuudellaan. Vaikka mies sanoo, ettei juurikaan tunne teoriaa, niin aina tuntuu löytyvän ne juuri oikeat nuotit...ehdottomasti suurimpia vaikuttajia, lapsuuden sankari.

Ja komppaan. Friedmanin vedot erottaa kyllä selkeästi Mustainen sooloista (esim. Victory) melodisuudellaan. Vaikka mies sanoo, ettei juurikaan tunne teoriaa, niin aina tuntuu löytyvän ne juuri oikeat nuotit...ehdottomasti suurimpia vaikuttajia, lapsuuden sankari.
 
Mäkin komppaan, tässä alkaa olee rytmisektio kasassa :)
Tosiaan Friedmanista kannattaa panna merkille just toi
melodiataju ennemmin kuin oikean käden asento tms.
 
Joku vuosi sitten mies piti Semifinaalissa klinikan, jossa
suurimman osan ajan puhu just siitä miten se yhdistelee eri
moodeja ja etnisiä vaikutteita jne. -vaik eihän se niita silleen
varmaan kelaa, kunhan soittaa mitä päässä liikkuu.
Mulle sen soolot on ainakin rust in peacella vähän niinku
jotain vesivärimaalauksia, missä värit sekottuu toisiinsa
silleen jänskästi.

Tuossa yhdessä ketjussa oli puhetta siitä miten harva soolo vie biisiä oikeasti eteenpäin. Jotenkin Friedmanin soolot kuulostaa just siltä kuin koko biisin idea olisi tiivistetty pariin sooloon. Varsinkin Youthanasialla on aivan mahtavia ja omaperäisiä sooloja joilla on selkeästi jotain kerrottavaa.

Edelleen yksi lempikitaristeista. Sillon semmonen tatsi soittoon ettei mitään järkeä.

Tuossa yhdessä ketjussa oli puhetta siitä miten harva soolo vie biisiä oikeasti eteenpäin. Jotenkin Friedmanin soolot kuulostaa just siltä kuin koko biisin idea olisi tiivistetty pariin sooloon. Varsinkin Youthanasialla on aivan mahtavia ja omaperäisiä sooloja joilla on selkeästi jotain kerrottavaa.
 
Well said !!! Juuri Youthanasialla tulee se melodisuus parhaiten esille, siten että ne biisit ei vaan toimisi ilman Martyn "välispiikkejä". Mulle se paras levy MD:ltä. Mut toisaalta jollain Countdownilla on aika monipuolista kamaa, esim. High Speed Dirtis on niin maukkaita juttuja, että.
NAMINAMI.

Tiesittekin varmaan, että esim rip-soolot on suureksi (ellei suurimmaksi) osaksi improvisoitu. Esim Tornado of Souls muistaakseni. On aika erikoista kun joku vetää semmosta hatusta. Samaten esim CW:n Vortexxxin soolo on alunperin lonkalta.
 
Itseasiassa jos kiinnostaa miten se on noita sooloja tehny, niin jonkinlaista selvitystä löytyy sen sivuilta:
http://www.martyfriedman.com/news-s … php?sub=Story%20Behind%20The%20Song
 
Ja mitä tohon tulee kun se väittää ettei osaa teoriaa, niin se on kyllä vähättelyä. Vaikka en mää tiä koska se on niin väittänyt, mutta kyllä se kaikki perusjutut (skaalat, sointuteoriat jne) osaa.

Ei ole ehkä mikään ergonomisin asento miehen oikealla kädellä, eikä se pikkurillin vähäinen käyttö ole eduksi, mutta loistava soittaja silti ja aivan käsittämättömän tyylikkäitä sooloja.
 
Aiemmin oli kirjoiteltu, että ei se tekniikka ole niin viimeisen päälle tärkeätä, mutta kyllä sen tärkeys korostuu, jos hommaa tekee työkseen ja soittaa todella paljon päivittäin. Rasitusvammoja ei varmasti voi välttää, jos soittoasennot ovat miten sattuu. Näppiksen paukuttelusta ja hiiren käytöstäkin on moni saanut elinikäiset vammat, että ei sitä ergonomiaa kannata ollenkaan väheksyä, varsinkaan jos on kyse ammattilaisesta. Olohuonekitaristille se ei ehkä ehdi koitua turmioksi.

Tiesittekin varmaan, että esim rip-soolot on suureksi (ellei suurimmaksi) osaksi improvisoitu. Esim Tornado of Souls muistaakseni. On aika erikoista kun joku vetää semmosta hatusta.
 
Itseasiassa jos kiinnostaa miten se on noita sooloja tehny, niin jonkinlaista selvitystä löytyy sen sivuilta:
http://www.martyfriedman.com/news-s … php?sub=Story%20Behind%20The%20Song
 
Tornadostahan alkaa tulla todellinen legenda sooloksi. Tuosta linkistä löytyy lisää vahvistusta tuolle asialle:
 
When I finished the solo to this one, Mustaine came into the studio, listened to it down once, turned around and without saying a word, shook my hand. It was at that moment that I felt like I was truly the guitarist for this band.
 
Ei helvetti.. Allekirjoittaneella olisi ainakin lirahtanut lusikallinen lahkeeseen Evil-Daven sanattomasta kiitollisuudesta. Toinen mahdollisuus olisi kai ollut lentää kaaressa seinään. :D Mahtanut olla Martynkin elämässä melkoinen tähtihetki. Maistuisi varmasti Juccikzellekin.