Kitarat: soittaminen ›

Kuka sua nyt on kiusannut? Älä oo tommonen :)
 
ps. saanko mä nyt sen tampio-arvonimen?
 
muok. pwallinille tarkoitin, rapu ehti väliin.

Noista väitteistä:
 
Riippuu tietenkin siitä, mitä "itkevällä" tarkoitetaan, mutta kyllä nylonkielestäkin sävyjä saa. Laaja vibrato ei (kielen rakenteesta johtuen?) onnistu, mutta dynamiikalla, pikkauskohdalla, ja sormen/plektran kulmalla saa kyllä mielestäni itkua tai vaikka oksennusta aikaiseksi.
 
Soiton helppoudesta en sano muuta kuin sen, että särösoitossa on tietenkin omat, erilaiset ongelmansa verrattuna akustiseen soittoon. Taidokas soittaminen on aina vaikeaa, instrumentista riippumatta.
 
Tilutus (= ajatukseton, egoistinen revittely) ei kuullosta hyvältä missään kontekstissa. Nopeat, tyylitajuiset kuviot kuullostavat hyvältä missä vaan. Hitaissa blueskappaleissakin esim. monet pianistit soittavat nopeaa matskua. Ei lattari- tai jazzympäristö sinällään pelasta nopeaa soittoa - sen paremmin kuin hevimättö sen arvoa alentaisi.
 
Niiden juttujen perusteella, mitä olen F & S -duolta kuullut, on kyllä totta, että paikoitellen mennään tilutuksen puolelle tyyliin "pakko soittaa nopeammin kuin DiMeola, joka kyllä itsekin sortuu välillä tekniikalla pullisteluun". Suurin osa materiaalista on kyllä hienoa. Pitäisi kai tilata itsekin joku levy.

Kuka sua nyt on kiusannut? Älä oo tommonen :)
 
ps. saanko mä nyt sen tampio-arvonimen?
 
muok. pwallinille tarkoitin, rapu ehti väliin.
 
no mä jo ihmettelin että mitäs perkuletta se Lennu oikeen.. ettei vaan oo seonnu.. hyvvee pashaa vaan.

sähkökitaristi soittaa sitä omaa neo-klassishuttuaan joukolle ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuulemaan pelkkaa flamencoa akustisella.
 
flamencokitaristi soittaa sitä omaa tyyliään joukolle ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuulemaan Ynkän jälkeisiä neoklassisaallon synnyttämiä tusinakitaristeja.
 
Aika pitkälti mielipiteistä kiinni ja mitä on tottunut kuulemaan.. ja eikö lattarimusa ollut juuri muodissa :) saas nähä milloin 80-luvun tukkahevi ja elämää nopeammat soolot on taas muodissa..
 
Tää oli aika hyvä pohdinta. Aistinko kevyttä sarkasmia? :)
Mä en kyllä arvota mitenkään erilailla kumpaakaan tyylilajia, hyvät biisit on tärkeämpiä. (ihan ku puhuis jostain mäkihypystä, kun vetää tyylin tähän mukaan).
 
Toivottavasti tukkahevi tulee taas. Kunnon kitarasankarit, gillanilaiset laulajat ja stadionvirvelit. Mä oon mukana. Notkujana ja sähkörummun paukuttelijana.
 
muok: Ja pashat back + kaikille muillekin.

Tää oli aika hyvä pohdinta. Aistinko kevyttä sarkasmia? :)
 
En tiiä.. oiskohan syynä että allekirjoittanut yrittää apinoida itse akustisella flamencolattarifuusiojuttuja ja "inhoaa" klassisia juttuja sähkökitaralla.. :)

ihan vaan mielenkiinnosta oisin halunnut kuulla mielipiteen meiän musiikista verrattuna noihin ammattilaisiin Strunziin ja kumppaneihin.
 
En ole latino asiantuntija mutta teillä oli modernimpi lähestymistapa ainakin soundillisesti. Kuulosti työkoneen kautta kuunneltuna että käytätte teräskieliä...
 
Eikös toinen niistä (Strunz & Farah) soita sormilla?
 
Osittain sormilla. Muistaakseni Strunz kertoi näin. Pitänee varmistaa.
 
Mites tämmönen tilanne:
 
sähkökitaristi soittaa sitä omaa neo-klassishuttuaan joukolle ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuulemaan pelkkaa flamencoa akustisella.
 
flamencokitaristi soittaa sitä omaa tyyliään joukolle ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuulemaan Ynkän jälkeisiä neoklassisaallon synnyttämiä tusinakitaristeja.
 
Aika pitkälti mielipiteistä kiinni ja mitä on tottunut kuulemaan.. ja eikö lattarimusa ollut juuri muodissa :) saas nähä milloin 80-luvun tukkahevi ja elämää nopeammat soolot on taas muodissa..
 
Eikös tuo ole itsemurha? Toisaalta mitä jos flamenco-tusinakitaristi soittaisi vaativalle flamencoyleisölle? Tai jopa neoklassisen tyylitaiturien raadille? Latinossa noita elämää nopeampia sooloja on ollut varmaan ikuisuuden joten miksi ei muuallekin niitä saisi tulla?

Kuka sua nyt on kiusannut? Älä oo tommonen :)
 
ps. saanko mä nyt sen tampio-arvonimen?
 
muok. pwallinille tarkoitin, rapu ehti väliin.
 
Ei mua suoraan. Poimin noita ajatuksia sieltä täältä...kirjoituksista ja keskusteluista.
 
Et vielä saanut Tampiota...sori.

Niiden juttujen perusteella, mitä olen F & S -duolta kuullut, on kyllä totta, että paikoitellen mennään tilutuksen puolelle tyyliin "pakko soittaa nopeammin kuin DiMeola, joka kyllä itsekin sortuu välillä tekniikalla pullisteluun". Suurin osa materiaalista on kyllä hienoa. Pitäisi kai tilata itsekin joku levy.
 
No nyt on viimein joku, joka taisi ymmärtää mitä tarkoitan.

Eikös tuo ole itsemurha? Toisaalta mitä jos flamenco-tusinakitaristi soittaisi vaativalle flamencoyleisölle? Tai jopa neoklassisen tyylitaiturien raadille? Latinossa noita elämää nopeampia sooloja on ollut varmaan ikuisuuden joten miksi ei muuallekin niitä saisi tulla?
 
Hehe. Sä intät nyt ihan inttämisen takia. Tottakai elämää nopeammat shreddaukset kuuluu tyylilajiin kuin tyylilajiin, jos niitä niihin sovittaa.
 
Ei sillä ole merkitystä. Jos biisi on huono, on täysin mekityksetöntä, juostaanko lattari-, vai neoklassistyylillä.
 
Ja mille hemmetin raadille? :) Että kerätään joukko ihmisiä, jotka arvostelee ja pisteyttää toisen taidetta, mille ei ole mitään järkevää mittaria.
 
Niin kuin aikasemmin on viitattu, mieltymykset ja tottumukset on yksilöllisiä ja kulttuurisidonnaisia. Sä arvioit asiaa nyt omalla asteikollasi.
 
Mulle menee lattari, flamenco, ranskalainen hissimusiikki siinä missä mulkkuhevi ja pippelijatsikin. Ei niitä voi kuitenkaan keskenään verrata.
 
ps. huomauta jos meni aiheen ohi, ja hyvät påskit.

En ole latino asiantuntija mutta teillä oli modernimpi lähestymistapa ainakin soundillisesti. Kuulosti työkoneen kautta kuunneltuna että käytätte teräskieliä...
 

 
Osittain sormilla. Muistaakseni Strunz kertoi näin. Pitänee varmistaa.
 

 
Eikös tuo ole itsemurha? Toisaalta mitä jos flamenco-tusinakitaristi soittaisi vaativalle flamencoyleisölle? Tai jopa neoklassisen tyylitaiturien raadille? Latinossa noita elämää nopeampia sooloja on ollut varmaan ikuisuuden joten miksi ei muuallekin niitä saisi tulla?
 
Ihan mukavia pohdintojahan noi on, mutta vaikeahan sitä on verrata akustista soittajaa ja sähkökeppitiluttajaa keskenään..
 
Nopeita soolojahan löytyy melkein joka tyylilajista, jos ne on vaan viksusti toteutettu. Tosiasiahan on vaan että muita kuin kitaristeja kitarasoolot harvoin kiinnostavat. Itsekin kelasin tylsät skittasoolot ohi pienenä, jotta sais sen iskevän kertsin taas kuuluviin. :)
 
EDIT: saakelin Lennu! jätkä ehtii aina ensin, pasha!

Puurot ja vellit. Niitä ei pidä sekoittaman.
 
Nyt on kyseessä kaksi oleellisesti eri musiikin tyylialuetta (latino/jazz/flamenco ja rock/metal). Samoin on kyseessä kaksi oleellisesti erilaista soitinta (nylonkielinen akustinen ja teräskielinen sähkökitara). Kaiken kaikkiaan puhutaan kahdesta TÄYSIN eri musiikkikulttuurista, joita ei kannata eikä voi mennä sekoittamaan toisiinsa tai arvioimaan samoilla mittatikuilla. Koko alkuperäisen kirjoituksen vastakkainasettelu on siis suht' hämärä ja perusteeton.
 
Jos nyt otetaan esimerkiksi flamenco, joka on tyylinä jo nimensä mukaisesti liekehtivää, dynaamista ja musiikillisesti hyvin rytmistä. Kitaristisin keinoin dynamiikkaa luodaan äkkinäisillä crescendoilla, pysäytyksillä, perkussiivisilla iskuilla ja niillä salamannopeilla melodialinjoilla. Mutta tämä dynamiikka toimii parhaiten, kenties jopa ainoastaan kunnollisella akustisella jossa on nylon- tai ehkä mieluummin suolikielet. Kuvitelkaapa kitaratrio McLaughlin-di Meola-de Lucia soittamassa Mediterranean Sundancea kolmella yliohjatulla sähkökitaralla ...
 
Ja aivan samalla logiikalla mahtaisi olla kyseenalaista tyrkyttää Michael Angelolle erikoisvalmisteista, nelikaulaista nylonkielistä herran molempikätisiä soittotaidonesittelyjä varten. Lopputulos mahtaisi olla erikoisen kuuloinen.
 
Kyse ei siis missään nimessä ole siitä, kumpiko soitin on "parempi". (Sanat "parempi" ja "paras" voisi muutenkin minun puolestani hävittää tyystin sanastosta silloin kun puhutaan musiikista. Niillä ei ole siinä aiheessa paljon sijaa.) Soitin on vain väline tarkoituksellisen tavoitteen saavuttamiseen.
 
Ja jos jonkun mielestä metallis-instrumentaalinen, umpitekninen taitojenesittely on "hengetöntä", hän olkoon kaikin mokomin sitä mieltä. Ja tietysti sama koskee mitä tahansa muutakin musiikinlajia jazzista rockiin ja gamelanista kelttifolkiin. Nämä ovat niitä maankuuluja makuasioita, joille ei voi mitään vaikka minkä itkisi ja potkisi. (Tämähän nyt oli varmaankin itsestäänselvyys. Vai?)
 
Vielä toinen itsestäänselvyys lienee se, että yleistäminen tällaisten asioiden kohdalla on varsin tarpeetonta. Chemon kanssa ei voi olla kuin samaa mieltä; millä tahansa instrumentilla ja missä tahansa musiikinlajissa saa aikaan niin hyvää kuin huonoakin lopputulosta. Senkin vuoksi "paremmuus" on tässä suhteessa täysin turha käsite. Samoin soittamisen nopeuden ja "hyvyyden" välillä ei ole kiinteää suhdetta. Kuten nopeus ei myöskään ole yksistään tyyli/genresidonnainen asia.
 
Ja koska nyt tulee sellainen olo, että omat puuroni ja vellini ovat jo aikaa sitten valuneet tässä kirjoituksessa rinnuksille, tähän tulee piste.

Hehe. Sä intät nyt ihan inttämisen takia. Tottakai elämää nopeammat shreddaukset kuuluu tyylilajiin kuin tyylilajiin, jos niitä niihin sovittaa.
 
En intä, asiallisesti yritän vastata samaan tyyliin kuin kysymyskin tulee. Hyvällä tuulella olen kun keskustelu mennyt ihan mukavasti.
 
Ei sillä ole merkitystä. Jos biisi on huono, on täysin mekityksetöntä, juostaanko lattari-, vai neoklassistyylillä.
 
Samaa mieltä.
 
Ja mille hemmetin raadille? :) Että kerätään joukko ihmisiä, jotka arvostelee ja pisteyttää toisen taidetta, mille ei ole mitään järkevää mittaria.
 
Noita raatejahan on musiikkigenre pullollaan. Onko niille millekään oikeasti mitään järkeä? Jokainen arvostelee samaa asiaa samojen perusteidenkin valossa eri tavalla.

Niin kuin aikasemmin on viitattu, mieltymykset ja tottumukset on yksilöllisiä ja kulttuurisidonnaisia. Sä arvioit asiaa nyt omalla asteikollasi
 
En minä mitään varsinaisesti arvioi muuta, kuin että tilutus on sitä oli se miten hyvän soittajan soittamaa ja missä musiikinlajissa tahansa. Ja kitara soundaa hyvälle oli se nylon tai sähköinen jos rajoitukset ymmärretään. Jotkut vain ajattelee asiaa toisin isoon ääneen. Älä nyt turhaan hermostu.
 
Mulle menee lattari, flamenco, ranskalainen hissimusiikki siinä missä mulkkuhevi ja pippelijatsikin. Ei niitä voi kuitenkaan keskenään verrata.
 
ps. huomauta jos meni aiheen ohi, ja hyvät påskit.
 
Miksi et laita noihin lattariin ja flamencoonkin etuliitettä? Vie vähän sun uskottavuutta kun jaat musatyylejä tavallaan arvojärjestykseen.

Koko alkuperäisen kirjoituksen vastakkainasettelu on siis suht' hämärä ja perusteeton.
 
Hämärä ehkä varsinkin jos ei tunne asiaa. Perusteeton ei kylläkään. En minä itse musiikkityylejä vertaa vaan esim. onko tilu tilua tyylistä riippumatta.
 
Kyse ei siis missään nimessä ole siitä, kumpiko soitin on "parempi". (Sanat "parempi" ja "paras" voisi muutenkin minun puolestani hävittää tyystin sanastosta silloin kun puhutaan musiikista. Niillä ei ole siinä aiheessa paljon sijaa.) Soitin on vain väline tarkoituksellisen tavoitteen saavuttamiseen.
 
En väitäkään sellaista jos olet niin ymmärtänyt.
 
Ja jos jonkun mielestä metallis-instrumentaalinen, umpitekninen taitojenesittely on "hengetöntä", hän olkoon kaikin mokomin sitä mieltä.
 
Juuri tuota ajan takaa...
 
Vielä toinen itsestäänselvyys lienee se, että yleistäminen tällaisten asioiden kohdalla on varsin tarpeetonta. Chemon kanssa ei voi olla kuin samaa mieltä; millä tahansa instrumentilla ja missä tahansa musiikinlajissa saa aikaan niin hyvää kuin huonoakin lopputulosta. Senkin vuoksi "paremmuus" on tässä suhteessa täysin turha käsite. Samoin soittamisen nopeuden ja "hyvyyden" välillä ei ole kiinteää suhdetta. Kuten nopeus ei myöskään ole yksistään tyyli/genresidonnainen asia.
 
Juuri samaa mieltä. Mistähän tässä nyt oikein tapellaan?

Sori :)
 
Mä kirjoittelin itseni äsken vähän pussiin, mikä johtui siitä että kämpän ikkunat oli kiinni, ja huoneilman co2 pitoisuus oli aivokuorta liuottavilla pitoisuuksilla (heräsin just yövuoron jälkeisiltä).
 
Se mun mittariveto:
 
Tarkoitin, että: Musiikissa, kuten muussakin taiteessa idea on enemmän tai vähemmän arkihuolien hukuttaminen johonkin tarkkuutta vaativaan tekemiseen, joka miellyttää tekijäänsä tai kohdeyleisöään. Toiset tykkää istua ulkomaailmasta eristetyllä ullakolla maalailemassa tauluihin aaltojen liplatuksien heijastuksia, joka on maalaamisen tiluttelua. Ääretöntä keskittymistä vaativaa hommaa. Toiset tykkää tutkia niitä, ja tutkiessaan tehdä vain sitä. Keskittyneesti.
 
Muusikot, niin afrikkalaiset perkussionistit kuin hevitiluttelijatkin, tekevät samaa. Myös heidän kohdeyleisönsä tekevät sitä. Keskittyvät saamaan sen tunnelatauksen, joka tulee teknisesti tarkasta tulkinnasta, nopeista filleistä tai melodisesta maalailusta. Puhumattakaan yrittävänsä löytää punaista lankaa atonaalisesta nuottimerestä.
 
Sen vuoksi taidetta, tässä tapauksessa kitarointia, ei voi mitata sen perusteella pelkästään, onko se nopeata vai hidasta. Se vaatii kaikilta osapuolilta keskittymistä. Ja mihin kukakin (onks toi suomea?) keskittyy, on aika pitkälle kulttuurisidonnaista ja henkilökohtaista.
 
Taide on taidetta, kilpaurheilu on eri asia. Siinä mielessä joku Crossroads on aivan paska leffa.
 
On aivan sama, onko missään musiikissa nopeata tiluttelua vai ei, mutta jos se auttaa pääsemään tunnelmaan, niin ollaan voitolla. Kunhan se palvelee kokonaisuutta ja antaa tekijälleen tyytyväisen olon. Yleisö saa sitten arvottaa omien mittareidensa mukaan, onko kyseinen akti heille sopivaa hermolepoa. (kuten pwallin levynsä kanssa tekeekin)
 
Meniköhän metsään? Tais mennä, no ei se mitään, viimeisen kerran: Hyvät pääsiäiset.

Tilutus (= ajatukseton, egoistinen revittely) ei kuullosta hyvältä missään kontekstissa. Nopeat, tyylitajuiset kuviot kuullostavat hyvältä missä vaan. Hitaissa blueskappaleissakin esim. monet pianistit soittavat nopeaa matskua. Ei lattari- tai jazzympäristö sinällään pelasta nopeaa soittoa - sen paremmin kuin hevimättö sen arvoa alentaisi.
 
Piti jo aiemmin kommentoida, mutta tässä on asiaa ja olen ihan samaa mieltä.

Sori :)
 
Mä kirjoittelin itseni äsken vähän pussiin, mikä johtui siitä että kämpän ikkunat oli kiinni, ja huoneilman co2 pitoisuus oli aivokuorta liuottavilla pitoisuuksilla (heräsin just yövuoron jälkeisiltä).
 
Heh, sattuuhan sitä...
 
On aivan sama, onko missään musiikissa nopeata tiluttelua vai ei, mutta jos se auttaa pääsemään tunnelmaan, niin ollaan voitolla. Kunhan se palvelee kokonaisuutta ja antaa tekijälleen tyytyväisen olon. Yleisö saa sitten arvottaa omien mittareidensa mukaan, onko kyseinen akti heille sopivaa hermolepoa. (kuten pwallin levynsä kanssa tekeekin)
 
Meniköhän metsään? Tais mennä, no ei se mitään, viimeisen kerran: Hyvät pääsiäiset.
 
Hyvä kirjoitus toi oli. Pääsiäistä sullekin ja muille myös.

Hämärä ehkä varsinkin jos ei tunne asiaa. Perusteeton ei kylläkään. En minä itse musiikkityylejä vertaa vaan esim. onko tilu tilua tyylistä riippumatta.
 
Niin, herrat Strutsi ja Faarao todellakin ovat minulle tuiki tuntemattomia suuruuksia.
 
Mutta alkuperäisessä kirjoituksessa sinä minun nähdäkseni nimenomaan vertaat ja asetat vastakkain niin poikkeavia musiikinlajeja, niiden käyttämiä soittimia kuin niiden erillisiä elementtejäkin (tässä tapauksessa se soittotekninen elementti, josta käytät käsitettä "tilu"). Ja tämän vuoksi koko alkuasetelma on virheellinen.
 
Juuri tuota ajan takaa...
 
... aloittamalla viestiketjun jossa esität kyseiselle kommentille vastaväitteitä?
 
Juuri samaa mieltä. Mistähän tässä nyt oikein tapellaan?
 
Eihän tässä mitään tapellakaan. Mutta punainen lanka on kyllä katoamassa yhä syvemmälle.

Mutta alkuperäisessä kirjoituksessa sinä minun nähdäkseni nimenomaan vertaat ja asetat vastakkain niin poikkeavia musiikinlajeja, niiden käyttämiä soittimia kuin niiden erillisiä elementtejäkin (tässä tapauksessa se soittotekninen elementti, josta käytät käsitettä "tilu"). Ja tämän vuoksi koko alkuasetelma on virheellinen.
 
Käsität väärin. En itse vertaa varsinaisesti soittimia tai musiikinlajeja. Jotkut muut ovat sitä aiemmin tehneet muissa palstoissa ja tasoitan ilmiselviä epäloogisuuksia. Mielestäni väitteeni ovat aika yleispäteviä mutta joidenkin mielestä esim. tilutus on flamencossa "hyvää" ja shredissä "huonoa". Yritän vain saada tiukkapipoisten ihmisten silmät ja korvat auki muillekin musiikkilajeille ja ymmärtämään että joissain genreissä "tilutus" on arvokas ja hyväksytty asia hyvin tehtynä. Monet ovat jo ymmärtäneet mitä ajan takaa joten voitolla ollaan sen punaisen langankin suhteen.

Tarkoitin, että: Musiikissa, kuten muussakin taiteessa idea on enemmän tai vähemmän arkihuolien hukuttaminen johonkin tarkkuutta vaativaan tekemiseen, joka miellyttää tekijäänsä tai kohdeyleisöään. Toiset tykkää istua ulkomaailmasta eristetyllä ullakolla maalailemassa tauluihin aaltojen liplatuksien heijastuksia, joka on maalaamisen tiluttelua. Ääretöntä keskittymistä vaativaa hommaa. Toiset tykkää tutkia niitä, ja tutkiessaan tehdä vain sitä. Keskittyneesti.
 
Muusikot, niin afrikkalaiset perkussionistit kuin hevitiluttelijatkin, tekevät samaa. Myös heidän kohdeyleisönsä tekevät sitä. Keskittyvät saamaan sen tunnelatauksen, joka tulee teknisesti tarkasta tulkinnasta, nopeista filleistä tai melodisesta maalailusta. Puhumattakaan yrittävänsä löytää punaista lankaa atonaalisesta nuottimerestä.
 
Sen vuoksi taidetta, tässä tapauksessa kitarointia, ei voi mitata sen perusteella pelkästään, onko se nopeata vai hidasta. Se vaatii kaikilta osapuolilta keskittymistä. Ja mihin kukakin (onks toi suomea?) keskittyy, on aika pitkälle kulttuurisidonnaista ja henkilökohtaista.
 
Taide on taidetta, kilpaurheilu on eri asia. Siinä mielessä joku Crossroads on aivan paska leffa.
 
On aivan sama, onko missään musiikissa nopeata tiluttelua vai ei, mutta jos se auttaa pääsemään tunnelmaan, niin ollaan voitolla. Kunhan se palvelee kokonaisuutta ja antaa tekijälleen tyytyväisen olon. Yleisö saa sitten arvottaa omien mittareidensa mukaan, onko kyseinen akti heille sopivaa hermolepoa. (kuten pwallin levynsä kanssa tekeekin)
 
Samaa mieltä! Lienetkö lukenut ton mun Tiluttelu -tobicin alle
kirjoittamani kommentin, jossa viittasin kans tohon maalaustaiteeseen?=)
 
Tuntuu joskus, ett tässäkin taiteenmuodossa(siis kitaroinnissa) on unohdettu itse taiteen tarkoitus, eli erillaisten tunteiden ja tunnetilojen esilletuonti.

Tarkoitin, että: Musiikissa, kuten muussakin taiteessa idea on enemmän tai vähemmän arkihuolien hukuttaminen johonkin tarkkuutta vaativaan tekemiseen, joka miellyttää tekijäänsä tai kohdeyleisöään. Toiset tykkää istua ulkomaailmasta eristetyllä ullakolla maalailemassa tauluihin aaltojen liplatuksien heijastuksia, joka on maalaamisen tiluttelua. Ääretöntä keskittymistä vaativaa hommaa. Toiset tykkää tutkia niitä, ja tutkiessaan tehdä vain sitä. Keskittyneesti.
 
Vai olisiko paremmin sanottu että toi liplatusten nysvääminen on tiluttelua ja abstrakti spontaaninen värien huiskiminen ja maalailu olisi sitten sitä muuta....tosin liplatuksen nysväämisellä saadaan kyllä kaunista jälkeä ja taulun tunnelma tulee paremmin esiin. Vai onkos toi huiskiminen sittenkin sitä tilutusta?