Kitarat: soittaminen ›

"Kun olen vienyt kitarani joskus Muusikolle säädätettäväksi. Ei intonaatio olekkaan kohdallaan... mutta kitara soi tautisesti. Muistuttaisin jotta kielet tulee olla hamoniassa toisiinsa. Elikkä tärkeintä on jotta ne soivat oktaavissa toisiinsa nähden. Mutta tosin hyvä kaula soi mukavasti joka asemasta.
Vapaa kieli ja seuraavan kielen 8 ääni pitää päristä samaan, eli tuuttiin tää tehtiin...
Samoin vapaa ja toisekielen 20ääni tuuttiin tää tehtiin. Mutta korkeampisoundi tietty..Tää tuuttiin tulee kun kulet kaikki kielet läpi ala eestä hoohon... Mutta tietty h-kieleltä 1 nauha enempi. Niin avoin sointuvirekkin pitää jos vapaa ja yksi kieliväliin ja seuraavan 3ääni menee oktaaviin, eli pärisee... Jne kaikki oktaavit toimmii..."
-k.sln

Oon virittäny tällä ohjeella floikalliset, toimii kumman hyvin https://www.youtube.com/watch?v=-juyFAG1f4I

faq1: Jos haluaa, että kitaran vire on mahdollisimman hyvä kompromissi (vire "lähes" kohdallaan useimmissa tapauksissa), niin olisko hyvä tapa virittää viritysmittarilla 5. - 7. nauhan kohdalta vireeseen? Siltä alueeltahan useimmiten soinnut ja soollotkin otetaan.
 
Jotkut ketkut virittävät kitaransa siten, että biisissä käytettävät soinnut kuulostavat hyvältä. Vastapainona taas toiset soinnut kuulostaisivat virityksen takia karmealta. Kompromissi se vire pohjimmiltaan tasavireisellä soittimella aina on.
 
E: Joskus kuuntelin jonkun cembalistin haastattelua, ja barokkiskenessä se tasavireisen cembalon virittäminen vasta erikoisskene onkin. Muistaakseni haastateltu soittaja viritytti soittimensa tietyllä tavalla "epävireeseen", jotta yläsävelsarjat tietyssä sävellajissa kuulostaisivat erityisen hyvältä. Ainakin äänittäessä käytti tuotta menetelmää.

faq1: Jos haluaa, että kitaran vire on mahdollisimman hyvä kompromissi (vire "lähes" kohdallaan useimmissa tapauksissa), niin olisko hyvä tapa virittää viritysmittarilla 5. - 7. nauhan kohdalta vireeseen? Siltä alueeltahan useimmiten soinnut ja soollotkin otetaan.
 
Mä viritän aina 5. nauhan kohdalta mittarin mukaan ja vielä kun säätää intonaation 3. ja 15. (tai 5. ja 17.) nauhan mukaan tasan oktaaviksi niin eipä siinä mitään isoja heittoja pääse syntymään. Vielä kun harvoin soittaa vapaita kieliä niin se on ihan sama missä kunnossa ja asennossa satula on.

Vuosien varrella on ollut lukemattomia tapoja ja nykyään menee näin:
 
Ensin otan a-kielellä huiluäänen 12. välistä, jonka avulla viritän g-kielen painamalla toista väliä (a).
 
Sitten paksulta e-kieleltä huiluääni vitosvälistä ja a-kieleltä huiluääni seiskavälistä ja viritetään e-kieli sen mukaan.
 
Seuraavaksi a-kieleltä huiluääni vitosvälistä ja d-kieleltä huiluääni seiskavälistä ja viritetään d-kieli sen mukaan.
 
Sitten a-kieleltä painetaan seiskaväliä ja h-kieleltä vitosväliä ja viritetään h-kieli sen mukaan.
 
Viimeiseksi a-kieleltä otetaan huiluääni seiskavälistä ja soitetaan ylin e-kieli vapaana ja viritetään e-kieli sen mukaan.
 
Eli a-kieli toimii referenssinä muihin kieliin. Tällä tavalla olen saanut kitaran soimaan suhteellisen puhtaasti eri soinnuilla.

krautio: Vuosien varrella on ollut lukemattomia tapoja ja nykyään menee näin
 
Tää oli mielenkiintoinen tapa. Tarvii testata. Mielenkiintoinen detalji tuo 7. väli huiluäänellä vs. painettuna, meinas jäädä huomaamatta.

Kampela77: Koska tällä palstalla on sen verran vähän keskustelua, niin ajattelinpa kysäistä tyhmiä. Onko teillä joku tietty tapa jolla viritätte kielet. Itselleni on iskostunut aikoinaan tapa, että jos kielet ovat epävireessä, viritän ne aina alhaalta päin oikeaan vireeseen. Itselle on jäänyt tuntuma jostain soittoaikojen alusta, että vire pysyisi paremmin näin, mutta nyt kun tässä viritellessä asiaa mietin, niin enpä ole oikeastaan testannut miten käy, jos virittäisi kielet vireeseen, joko ylhäältä tai alhaalta riippuen ovatko ylä vai alavireessä. Normaalisti jos kieli on ylävireessä pyöräytän sen ensin hieman alavireeseen ja nostan sieltä oikeaan vireeseen. On vain jäänyt tuntuma, että näin kaikki kielet olisivat säädetty samalla tavalla ja vire pysyisi paremmin. Enpä tiedä saako tästä kummempaa keskustelua aikaiseksi, mutta tulipahan tässä aamukahvin kanssa kitaraa viritellessä mieleen. Voi olla, että tapa on jäänyt myös ensimmäisen halpiskitaran takia.
 
edit: Otsikkotypo perkele
 
Minulla usein viritytetään kitaroita. Jopa bassoja :D
 
Yleensä viritän siten, että soitan avoimia kieliä ja väännän nupista. Jotenkin sitä muistaa sen soinnin mikä avoimista kielistä tulee.
Jos soitin aivan väärässä vireessä tai ollut liian kauan ei standardissa ylä- tai alavireessä, on hyvä ottaa viritysmittari avuksi. Ja ehdottomasti alakautta oikeaan vireeseen, niin pitää paremmin vireen.
Varsinkin akustiset soittimet tuntuvat hakeutuvan siihen vireeseen missä ne ovat olleet. Yksi teräskielinen akustinen kitarani oli pitkään DADGAD vireessä, eikä sitä meinannut enää millään saada tavalliseen viritykseen.
 
Sävellajilla(ehkä skaala parempi termi tässä, koska kyse intervallien osasuhteista) on merkitystä vireeseen temperoitua asteikkoa käyttävillä soittimilla kuten kielisoittimilla. Yleisin esimerkki jonka kohtaan on Em pohjaiset skaalat VS Am7 pohjaiset skaalat. Niissä G sävelen viritystaso on huomattavan eri. Se johtuu käsitykseni mukaan siitä että Em:lle G on pieni terssi, Am7 pieni septimi.
 
Hankin juuri elämäni ensinmäisen 8-kielisen kitaran(Ibanez RG-8) ja opettelen sen säätämistä, virittämistä ja soittamista. Vinkkejä otetaan vastaan!. Viritys tällä hetkellä: EHEA DGHE

Arkka: Tää oli mielenkiintoinen tapa. Tarvii testata. Mielenkiintoinen detalji tuo 7. väli huiluäänellä vs. painettuna, meinas jäädä huomaamatta.
 
Huiluäänten käyttämisessä se etu ettei vahingossa paina nauhaa niin kovaa että äänenkorkeus nousee. Jos intonaatio säädetty oikein viritys niin hyvä kuin se kitaralla voi olla.
 
Onko täällä ketään joka on kokeillut esim. True Temperament nauhasysteemiä, joka tasaa virettä 12 askeleen temperoituun skaalaan? Sillä ei luonnollisen virityksen puhtautta myöskään saa, mutta korjaa kitaran teknisestä toteutuksesta johtuvaa vääristymää eri kohdissa kaulaa ja eri sävellajeissa.

PVPS: Huiluäänten käyttämisessä se etu ettei vahingossa paina nauhaa niin kovaa että äänenkorkeus nousee. Jos intonaatio säädetty oikein viritys niin hyvä kuin se kitaralla voi olla.
 
Jep. Mutta toisaalta, kun se intonaatio ei kuitenkaan ole kohallaan, niin jossain tapauksissa painamalla saa kielet keskenään paremmin vireeseen, mitä jäsen krautiokin varmaan hakee molempia tekniikoita rinnakkain käyttäessään (ehkäpä erilaisia sointuotteita mielessään).
 
Paras tapa virittää on silti hyväksyä, että kitara on epävireessä. Niin ne munkitkin varmaan virittää.