Kitarat: soittaminen ›

Slavery an kyllä tossa asiassa ihan oikeassa. Kyllä sitä ittekin tuntee pari hemmoa, jotka alotti samoihin aikoihin(n. 15 vuotiaana) kitaran soiton kun minä ja pari vuotta jaksovat vääntää, mutta koska motivaatiota ei ollut niin koko harrastus loppui kuin seinään. Se vaan täytyy omaksua se oma soitin, mitä haluaa soittaa ja olla luovuttamatta vaikka välillä tuntuu, että sen vois heittää seinään. Eli jos itte alottasin 20-vuotiaana soittamaan niin todennäköisesti samalla innolla ja motivaatiolla lähtisin mukaan kun 8 vuotta sitten. Eli olisin 28 vuotiaana yhtä osaava kun nyt olen. Onko se nyt häpeä osata soittaa hyvin 28 vuotiaana --- EI!

Vastaus kysymykseen "voinko tulla hyväks?" on se, että ainakaan iän puolesta siihen ei ole estettä. Eli voit. Mutta kuinka hyväksi, eli jonkin mainitsemasi Satrianin tms. tasolle... jaa-a. Väittäisin todennäköisyyden olevan HYVIN pieni, mutta se ei selviä kuin kokeilemalla.
 
Täällä jo usempaan kertaan mainitut motivaatio, tavoitteellisuus ja ajankäyttö ovat varmaan tärkeitä. Tietysti myös taustasi vaikuttaa, eli oletko soittanut jotain muuta instrumenttia aiemmin, vai aloitatko periaatteessa musiikin opettelun ihan nollasta. Jos tyhjästä aloitat, niin silloin kyllä lahjojen ja motivaation täytyy olla todella kunnossa. 2-kymppisenä sen Smoke on the waterin riffin oppiminen ei ehkä ole enää ihan niin innostavaa kuin kakarana... (vaikka kyllähän siitä kiksit saa;).
 
Aikuisemmalla iällä ongelmana on se, että usein on jo enemmän ns. muutakin ajateltavaa ja tekemistä kuin lapsena. Vastuu painaa, eikä voi täysin uppoutua soittamiseen. Lisäksi joillakin oppimisen esteinä ovat ne elämänkokemuksen myötä muodostuneet käsitykset ja uskomukset omasta itsestään (tyyliin "mähän olen tällainen nakkisormi, en mä koskaan voi oppia soittamaan").
Lapsille ei ole vielä näitä käsityksiä ehtinyt muodostumaan, siksi he ovat usein avoimempia kokeilemaan uusien asioiden oppimista.
 
Mitään varsinaista fyysistä estettä ei kyllä 2-kymppisellä pitäisi olla, mahdolliset rajoitteet löytyvät korvien välistä.

Asiahan on niin että motoriikka kehittyy parhaiten joskus 13-19 vuotiaana eikä aivan huipulle pääse kakskymppisenä aloittava vaikka olisi kuinka paljon aikaa reenata jne.
Silloin on vaan asetettava vähän vaatimattomammat tavoitteet.

Asiahan on niin että motoriikka kehittyy parhaiten joskus 13-19 vuotiaana eikä aivan huipulle pääse kakskymppisenä aloittava vaikka olisi kuinka paljon aikaa reenata jne.
Silloin on vaan asetettava vähän vaatimattomammat tavoitteet.
No pääseekö huipulle, jos on aloittanut esim. 16-17-vuotiaana?

No pääseeks Tony Iommin tai vaikka Aerosmithin Joe Perryn tasolle? (teknisesti)
Vai onks niidenkin tasolle pääsemisen mahis yhtä pieni ku esim Vain tai Ynkän tasolle pääseminen?

Lisäksi joillakin oppimisen esteinä ovat ne elämänkokemuksen myötä muodostuneet käsitykset ja uskomukset omasta itsestään (tyyliin "mähän olen tällainen nakkisormi, en mä koskaan voi oppia soittamaan").
Lapsille ei ole vielä näitä käsityksiä ehtinyt muodostumaan, siksi he ovat usein avoimempia kokeilemaan uusien asioiden oppimista.
 
Muummoassa juuri tätä yritin tekstissäni tuoda ilmi. Sitä alkaa vähitellen tulla aina vaan enemmän ja enemmän kyyniseksi kaikkea uutta kohtaan, lapsella/nuorella tätä ongelmaa harvemmin on, kaikkea pitää kokeilla.
 
Minä en oikein allekirjoita sitä että töllötetään ikävuosia ja mietitään milloin se motoriikka on parhaimmillaan, muistakaamme että kaikki ovat yksilöitä. Tosin tähän en ole pahemmin perehtynyt, joten olen vähän huono sanomaan tästä yhtään mitään.
 
Edelleen uskon että kenestä tahansa voi tulla vaikka mitä kunhan tarpeeksi uskoo siihen mitä tekee ja myös todella tekee jotain sen homman eteen, saattaa kuulostaa naivilta, mutta näin se voi hyvinkin olla, tiedä sitten...

Kerronpa tässä oman tarinani...
Sain sähkökitaran joskus 14 vuotiaana ja soitin silloin noin vuoden, no motivaatio hävisi kokonaan ja lopetin soittamisen ihan kokonaan. No siinä meni sitten noin 5 vuotta niin että en koskenut kitaraan miltein ollenkaan.
Sitten lukiossa innostuin uudelleen soittamisesta ku musiikin tunnilla soiteltiin porukalla jotain simppelejä ralleja ja huomasin että soittaminen muiden kanssa onkin aivan helkkarin siistiä. No siitä asti onkin tullut soiteltua aivan älyttömästi, sitä vaan jäi koukkuun...
Mutta siis tosiaan nyt on tullut aktiivista soittamista täyteen reippaat 2 vuotta ja oon kyllä oppinu siinä ajassa todella paljon. Nyt ikää mulla on 21 vuotta.
Jotenkin tuntuu nyt vanhempana tää kitaran soiton oppiminen helpommalta kuin pentuna. Vähän vaikee on selittää mitä tarkoitan, mutta esim. sormissa on enemmän voimaa, kädet on isommat... tai ehkä se on vaan siinä että sitä osaa tavallaan suhtautua tohon opettelemiseen eri tavalla, kärsivällisyyttä on tullut lisää.
Ei helkkari, nyt tuli taas aika pitkää tekstiä.
Mitä yritin sanoa on se että kannattaa aloittaa soittamaan vaikka ikää olisikin enemmän! :)

No pääseekö huipulle, jos on aloittanut esim. 16-17-vuotiaana?
 
Haluaisin nyt varmistaa yhden asian: olethan käsittänyt sen, että vaikka aloittaisit soiton 4-vuotiaana ja soittaisit täysipäiväisesti, niin et silti välttämättä pääse huipulle. Todennäköisesti ET pääse, koska vain hyvin harva lopulta pääsee HUIPULLE (mitä se sitten tarkoittaakin). Ei se ikä ole se AINOA asia suinkaan.
 
Jos lahjoja, motivaatiota, kärsivällisyyttä ja ehkäpä hyvä opettajakin löytyy, niin 16-17 -vuotiaana aloittava voi varmasti tulla todella hyväksi, jopa päästä huipulle. Mutta silloin pitää järjestää elämänsä siten, että huipulle pääsy on se tavoite. Ja tämä koskee minkä tahansa ikäisenä aloittaneita jossain vaiheessa soittouraa.
 
Itse muuten uskon lisäksi siihen, että musiikillisesti hyvin lahjakkaat ihmiset ja potentiaaliset "huiput" kyllä löytävät musiikin suhteellisen aikaisessa elämänsä vaiheessa. Pidän siis hyvin epätodennäköisenä sitä, että potentiaalinen huippukitaristi löytäisi instrumenttinsa vasta parikymppisenä.

Itse aloitin 17 vuotiaana, mutta ei se musiikkia ollut vaan jotain räminää. Sitten aikuistuin ja aloin treenaa 31 vuotiaana (nyt yli 6 vuotta takana) teknistä soittamista yksityistunneilla ja olen oppinut paljon tärkeitä asioita, mitkä ei olis tullut silloin aikoinaan mieleenikään. Joten soittaminen ei todellakaan ole ikäkysymys, tosin ehkä tollainen varhaisnuori omaksuu asioita hieman nopeammin.

Eikös Tony MacAlpine aloittanut siinä 20 -ikävuoden haarukoilla? Korjatkaa jos olen...

Eikös Tony MacAlpine aloittanut siinä 20 -ikävuoden haarukoilla? Korjatkaa jos olen...
 
Anteeksi tyhmyyteni, mutta kuka hän mahtaa olla?

No auttaaks se yhtään jos on opetellu Smoke On The Waterin riffin 14-15-vuotiaana ja sillon tällön rämpytelly kitaralla jotain riffejä mut vasta 20-vuotiaana alkanu tosissaan harjotteleen skaaloja, sooloilua pikkaustekniikoita ym.. eli kitara tuntuu jo luontevalta valmiiks vaikkei osaakkaan paljoo mitään.
Onks paremmat mahikset?

No auttaaks se yhtään jos on opetellu Smoke On The Waterin riffin 14-15-vuotiaana ja sillon tällön rämpytelly kitaralla jotain riffejä mut vasta 20-vuotiaana alkanu tosissaan harjotteleen skaaloja, sooloilua pikkaustekniikoita ym.. eli kitara tuntuu jo luontevalta valmiiks vaikkei osaakkaan paljoo mitään.
Onks paremmat mahikset?
 
No onhan se aina eteenpäin, mutta en usko, että hirveästi vaikuttaa. Se mikä vaikuttaa on oma panostuksesi. Mars mars treenaamaan!

Ei tuo tyypillinen aloitusikä johdu mistään motoriikasta vaan siitä että tossa nuorena on semmoinen juttu kuin murrosikä, jolloin kaikki kolahtaa todella rankasti, myös musiikki ja jos musiikki on se juttu ja tyypillä on myös hieman lahjoja todennäköisesti myös aloittaa soittamisen silloin. Siksi lähes kaikki ovat aloittaneet nuorena ei suinkaan niin, että jos aloittaa vanhana ei tule enää hyväksi.
 
1000:sta 14 vuotiaasta tulee todennäköisemmin yksi huippu kuin 10:stä 20 vuotiaasta.
 
Tuon monien niin kovasti arvostaman nopeuden oppii ankaralla harjoittelulla 3-4:ssä vuodessa sille rajalle jolle lahjat antavat myöten. Mutta nopeus on täysin toisarvoinen tekijä kitaransoitossa, se on hyvä jos sitä on, mutta ei sillä keikkoja ja levytyssopimuksia oikeassa maailmassa saa. Eikä juuri kukaan kuuntele musiikkia jonka merkittävin anti on kitaristin suunnaton tekniikka.

Juu aloitin 20.vuotiaana. Hyvyydestä en tiedä, mutta kun oikein ajattelee niin onhan sitä jotakin tullut myös opittua. Ja ompa joku joskus keikan jälkeen tullut sanomaan että hyvin meni. Eli kitara käteen vaan, kyllä sitä oppii myöhemminkin. Mutta tyhjästä aloittaa, niin kannattaa harjoitella eri rytmijuttuja metronomin kanssa tms. järkevää, mistä on oikeasti hyötyä.

Ei tuo tyypillinen aloitusikä johdu mistään motoriikasta vaan siitä että tossa nuorena on semmoinen juttu kuin murrosikä, jolloin kaikki kolahtaa todella rankasti, myös musiikki ja jos musiikki on se juttu ja tyypillä on myös hieman lahjoja todennäköisesti myös aloittaa soittamisen silloin. Siksi lähes kaikki ovat aloittaneet nuorena ei suinkaan niin, että jos aloittaa vanhana ei tule enää hyväksi.
 
1000:sta 14 vuotiaasta tulee todennäköisemmin yksi huippu kuin 10:stä 20 vuotiaasta.
 
Tuon monien niin kovasti arvostaman nopeuden oppii ankaralla harjoittelulla 3-4:ssä vuodessa sille rajalle jolle lahjat antavat myöten. Mutta nopeus on täysin toisarvoinen tekijä kitaransoitossa, se on hyvä jos sitä on, mutta ei sillä keikkoja ja levytyssopimuksia oikeassa maailmassa saa. Eikä juuri kukaan kuuntele musiikkia jonka merkittävin anti on kitaristin suunnaton tekniikka.
 
Aika hyvin sanottu! Enpä ole tullut ajatelleeksi sitä noin...

Niin, onhan se vaikeampi vanhana oppia, mutta on otettava myös huomioon, että kuinka monella 10- vuotiaalla on niin paljon musiikillista näkemystä, että hänen oppimansa tekniset kikat tulevat todella musiikilliseen hyötykäyttöön?

Niin, onhan se vaikeampi vanhana oppia, mutta on otettava myös huomioon, että kuinka monella 10- vuotiaalla on niin paljon musiikillista näkemystä, että hänen oppimansa tekniset kikat tulevat todella musiikilliseen hyötykäyttöön?
 
Mutta eihän ne hukkaankaan mene. Ei tarvitsisi sitten myöhemmällä iällä opetella mitään perustekniikoita.

No kuus tuntia päivässä viiden vuoden ajan nii huhhuh oot parempi ku kurt cobain ikinä....tiiän kokemuksesta:P

No auttaaks se yhtään jos on opetellu Smoke On The Waterin riffin 14-15-vuotiaana ja sillon tällön rämpytelly kitaralla jotain riffejä mut vasta 20-vuotiaana alkanu tosissaan harjotteleen... Onks paremmat mahikset?
 
Huh huh, oletko nyt yhtään lukenut näitä kommentteja täällä?? Ei tätä asiaa oikeasti voi ennustaa, kaikki on kiinni susta itsestäsi! Lopeta tän asian analysointi ja pohtiminen ja SOITA!
 
Ja paremmat mahikset MIHIN? Kyllä susta voi hyvä soittaja tulla, mutta GuitarPlayerin kanteen pääsyyn sulla on TODELLA PIENET mahdollisuudet. Kuten on suurimmalla osalla soittajia.
 
Sen voisi ehkä vielä sanoa, että sohvalla soittaen et taatusti tule kuuluisaksi (jos sitä haluat). Perusta bändi ja soita ihmisille. Saatat huomata olevasi jengin silmissä kova kepittäjä keskinkertaisillakin taidoilla!