No itellä oli ihan tietoinen valinta tuo että tovin verran teki vaan kurinalaisesti "pitkästyttävää" tekniikkatreeniä ja unohti kaiken muun. Vaikka onkin kohta se 10v soittoa takana, niin lähin (teknisesti) sieltä ihan pohjalta. Aloin rakentamaan sitä varmuutta minkä rakentaminen aikoinaan unohtu just tablojen zekkailuun ja omiin häröilyihin, sillon kun oltiin "niin kovaa kepittäjää".
Kun ekaa kertaa alko tekee oikein ja itelleen rehellisesti noita treenejä, niin niistäkin alko innostumaan. On hauskaa ziigailla mitä tapahtuu tatsille kun tekee treeniä X ja Z vaikka viikon verran aamuinilloin.
Mutjoo, nää on todella yksilöllisiä juttuja mutta itellä ehkä se vaati sen liki 10v kitara niskassa heilumista että alko tajuumaan mikä se vehje oikeestaan on ja mikä on paras tapa itelle alkaa sen kanssa suhdetta rakentamaan.
Tän ketjun kommenteista innostuneena oonkin nyt "treenin" sijaan alkanu taas nauhottaa ja säveltää. Ja pakko sanoa että fiilis on aika hyvä, kyllä on selkeesti suurempi vapaus kaikinpuolin musiikin luomiseen kun teki sitä treeniä. "Ootko avaruusolio?
-En.
No mee sit lääkäriin." |
tomaattiorava
tender.insanity
