Kitarat: soittaminen ›

Midrange: Onkohan täällä muita jotka kärsii samasta vaivasta? Eli soittotaito on erittäin hyvä, mutta...
 
Ei kyllä ihan tule samaistumisen fiiliksiä. Soittotaito on keskiverto ja itellä vaihtelee ääripääkitaroiden kanssa jonkin verran, ts. jos annetaan joku kielen korkeuksiltaan täysin vituilleen säädetty laho teräskielinen käteen jota on painettava yli yhdeksäntuhannen newtonin voimalla et saa nuotin soimaan, niin voi olla että oma taitotaso tippuu hyvin äkkiä täysin alottelevaan kitaristiin:D Toki kaikkein helpoiten saa soitettua sillä kitaralla, johon oma tatsi on kaikkein parhaiten tottunu, mutta kaikki säädöiltään jossain määrin samantyyliset kitarat soivat about samalla tavalla. Itselläni kielten korkeus ja paksuus vaikuttavat soittotatsiin olennaisesti; hirveen paksuilla ja korkealla kaulasta olevilla kielillä on ainakin itselleni hankalampi soittaa. Erilaisten kaulan paksuuksien kanssa tulee jotakuinkin ihan hyvin toimeen, tuo plekukäden tuntuma kieliin on se, minkä ite haluan pitää suht. tukevana, vaikka kyllähän toisaalta mitä korkeemmalla kielet on kaulastakin sitä enemmän otelautakäsi joutuu tekemään fysikaalista työtä saadakseen nuotin soimaan tietystä välistä. Nämäkin aika soittajakohtasia juttuja, mulla on suotu kaveripiiriin pari rokkenroll-kitaristia, joiden säätöihin verrattuna tuo oma keppini on enemmän tai vähemmän pitsinnyplääjämummon työkalu:D
 
Johonkin pisteeseen asti soittotatsi mukautuu soundeihinkin esmes sitä mukaan, miten paljon on säröä -> miten suuri tarve on mutettaa ylimääräisiä kieliä -> käden asemoinnit suhtautuvat tähän välittömästi. Vastaavasti kliini soundi ja kivasti jotain chorusta siinä kun soittelet säkeistössä pitkiä sointuja, niin hirveesti ei tee mieli mutettaa niitä.

Itellähän se menee niin että ei se kitara vaikuta soittoon. Siihen vaan pitää ensin tottua. Lepanderia rämpyttää huvikseen ja ei haittaa vaikka on hirsi tai lautakaula. Suurin ongelma tulee hypätä jdr:stä charveliin... nuissa se kaula on hyvinkin vaikeasti totuttava kun päättää kitaraa vaihtaa.

JaaGeRMaisTeR: Itellähän se menee niin että ei se kitara vaikuta soittoon. Siihen vaan pitää ensin tottua.
 
No just :)

TMik: Ei siinä mitään järisyttäviä eroja ole mutta mulla ainakin fiilis voi kärsiä jos tuntuu kummalliselta ja sitä myöten on taas vaikeempi keskittyä siihen oleelliseen.

Tämän tunnistan omasta soitostani. Sopimattomasta kitarasta tulee heikompi ja epävarmempi fiilis, joka saattaa tuntua heikentyneeltä soittotaidolta, vaikka ei sitä oikeasti olekaan. Se aika minkä käytän soittamiseen, haluan soittaa mahdollisimman sopivalla soittimella. Mulla ei ainakaan ole aikaa virittää itseäni sopivaksi kaikille mahdollisille kitaroille - on muutakin tekemistä.

Erilainen kitara = erilaiset liikkeet. Vähän joutuu kätösiä opettamaan uudelleen aina ja ihan kaikilla kitaroilla ei kaikki suju vaikka kuinka opettelisi. Silti tykkään tosi paljon soittaa erilaisilla kitaroilla. Se on kivaa kun on erilaista.

Kyllä ainakin minun soittotuntumani tuntuu todella tökeröltä, jos otan kylmiltään käsiin kitaran, jonka säädöt ja ominaisuudet poikkeavat suuresti omistani. Toisaalta kädet ja sielu mukautuvat vaihtuneeseen tuntumaan suhteellisen pian. Kielten paksuus ja korkeus, sekä nauhat ovat eniten vaikuttavat tekijät - ei niinkään kaulan profiili.

Mulla on silleen, et jos skeba sopii kouraan ni tulee niin hyvin kun osaan heti. Jos ei, niin ei tule itkemälläkään mitään.
 
En ole supernuuka kaulojen suhteen, mutta wanhanmalliset paksut kaulat eivät sovi mulle alkuunkaan. Toisaalta ei hammastikutkaan.

Jos kaula on leveä, niin se minulla hankaloittaa soittoa. Paksuus ei niinkään, ettenkin jos on sellanen veemäinen. :)
 
http://www.warmoth.com/Guitar/images/necks/contours/boat.jpg

Midrange: Onkohan täällä muita jotka kärsii samasta vaivasta? Eli soittotaito on erittäin hyvä, mutta vain sillä omalla kitaralla ja juuri tietyn muotoisella kaulalla.
 
Sitten jos ottaa soitinkaupasta satunnaisen kitaran kouraan ja alkaa soittaa niin ei saa juuri mitään aikaan..
 
Ei voi kun ihailla niitä, jotka pystyy ottaa kitaran kuin kitaran ja soittaan sillä vaikeita ja nopeitakin juttuja aivan kuin se olisi se oma tuttu kitara.
 
Itse olen myös aika nirso kitaroiden suhteen. Etenkin kaula on sellainen minkä olisi hyvä sopia käteen, liian ohkainen kaula tuntuu todella työläältä soittaa. Onneksi soittimia on erilaisia, eiköhän sieltä löydy jokaisen kouraan sopiva soitin. Kahdehdin itsekin näitä kitaroiden suhteen kaikkiruokaisia. :)

ADEHD: Miksi ohutkaulaiset kitarat mielletään nopeiksi tai "tilukepeiksi"? Onko jonkun käteen oikeasti ohutkaulainen kitara nopeampi soittaa? Kyähän ne monet piluttaa Lespallakin menemään.
 
Määkin ennen, 35 vuotta sitten, tykkäsin, että ohut kaula on helpposoittoinen ja nopea. Sitten käteni kasvoivat täyteen mittaansa ja paksummat kaulat istuvat paremmin käteen.

mattim: Määkin ennen, 35 vuotta sitten, tykkäsin, että ohut kaula on helpposoittoinen ja nopea. Sitten käteni kasvoivat täyteen mittaansa ja paksummat kaulat istuvat paremmin käteen.
 
Jännä juttu kun jollain Palulla on ollut aina semmonen paistinpannun kokonen koura ja veti nuoruutensa tikkukauloilla. Vasta viime vuosina siirtyi "pesareihin".

Tuossa noita kitaroita ja bassoja on kasa ja ei ole kahta samankokoista kaulaa. Neljää eri skaalaakin, muutamassa vireessä ja eri paksuisilla kielillä. Kaikilla saan kuitenkin soitettua ihan hienosti eikä mikään tunnu huonolta käteen. Sama juttu kun tulee tuntematon soitin kouraan niin jotain noista omista se on riittävän lähellä että saa ääntä ulos heti jotenkin järkevästi.
 
Eli vaikka se käden koko määrittelee tietyt mukavuusrajat niin enemmän se lienee silti tottumiskysymys. Ihan sama kuin autoissa, kaikki ovat vähän erilaisia ajaa mutta aina niihin tottuu kun antaa vähän aikaa. Ja mitä useampaan on tottunut, sitä helpompaa on käyttää uutta ja tuntematonta.

Ammattimiehelle on varmaankin lopputuloksen eli soiton oikeellisuuden kannalta varsin samantekevää millaisella välineellä pelataan. Minulle, joka olen melkoisen täysi amatööri vaikken vasta-alkaja olekaan, aiheuttaa toisinaan melkoisia hankaluuksia soittaa edes niin hyvin kuin mihin tiedän optimaalisella kitaralla pystyväni. Näin käy etenkin jos yritän lähestyä hankalasti tulkittavaa edes hivenen tilulilulta haiskahtavaa otelaudan tallan puoleisessa päädyssä sijaitsevaa sävelmää seisaaltaan soittaen ja tiellä onkin suuri kaulaliitoskuutio. Tätä ongelmaa voisi tietysti kompensoida kiristämällä hihnaa eli nostamalla kitaraa, mutta silloin soittoasento muuntuu liiaksi ja taas oltaisiin toisella epämukavuusalueella.
---
Omistan pari stratotyyppistä soitinta ja loput kitarani ovat pääosin mallia RR. Noiden pulttikaulaisten stratojohdannaisten kaulaliitos jo sinällään siis aiheuttaa minulle hankaluuksia kaulan yläosan käytettävyyden osalta. Lisäksi rungon muodon erosta johtuen kaula ja otelauta sijaitsevat seisaaltaan soitettaessa sivusuunnassa varsin eri kohdassa ja siksi joskus tulee haettua hajamielisemmin soitettaessa otteita vähän väärästä kohdasta. Sekään ei helpota asiaa kun on tottunut 24 nauhaan ja stratontapaisista löytyy vain 22. Parissa kitarassani on myös minun käsiini liian paksu kaula.
-
Motoriikkahaasteiselle amatöörinakkisormelle eli minulle on siis soitto toisinaan tavallistakin hankalampaa välineistä johtuen. Olisikin varmaan viisasta siirtää kaikki erilaiset kepit komeroon pois häiritsemästä. Toisinaan sitä kuitenkin haluaa kiusata ja hämmentää itseään vääränlaisilla kitaroilla. Ehkäpä niillä onkin jokin kasvattava vaikutus siten että jos sellaisellakin pystyy viisunsa välttävästi vetämään, nousee itsevarmuus ja taito niin että omilla luotto-/lempi-/ykköskitaroilla soitto sitten luistaa jo kuin sökö kytkin?
---
Toisinaan tuolla kitarakamapuolella ehdotellaan eri henkilöille että tilaa customkitara siltä ja siltä pajalta. Ennen tuommoisen teettämistä lienee hyvä että kädet ovat tapailleet useita erilaisia vakiokitaroita ellei ole jo etukäteen varautunut tappioita tuottavaan torikaupankäyntiin.

Oikeastaan ainoa juttu, mikä vaikuttaa meikäläisen soittohommiin kovin ratkaisevasti on kaulan muoto. Se voi olla mikä tahansa muu (tähän mennessä mitä on tullut kokeiltua ainakin), kuin V. Jotain washburneja ja deaneja testaillessa on tullut vastaan kaikenmaailman V-mallisia kauloja ja voi että ne ovat vaikeita tapauksia mulle. Ei sovi yhtään tumppuun ja ovat niin kovin vaikeita soittaa. Sen sijaan tosiaan kaikki muu on tähän mennessä mennyt ilman ongelmia, aina ibanezin wizardeista kohtuullisen tuhtiin les pauliin. Toki tuohon veehenkin varmaan tottuisi ennen pitkää, mutta jos yhtäkkiä moisella joutuisin heittämään jonkun biisin, niin eipä menisi kovin hyvin.
 
Toki nauhojen koko, mensuuri, kielten korkeus jne vaikuttaa tatsiin kovasti ja siihen, miten sitä kitaraa soittaa, mutta jos kielet on edes kohtuullisen lähellä otelauta, niin no problemo.

Ainoa kitara jolla hommasta ei vaan yksinkertaisesti tullut mitään, oli Wolfin itsessään ihan hyvä explorer. Jotenkin kaulapaino ja muoto teki soittamisesta tosi työlästä. Energiaa, flowta ja mojoa kului kitaraan itseensä keskittymisessä. Muut kitarat on kumminkin vanhahko Epi DOT, Gibson Melody Maker ja Wolfin Mosritekopio. Kaikissa kitaroissa on eripaksuiset kaulat ja muutenkin hyvin erilaiset setupit. Ei haittaa. Kaikilla kolmella pystyy soittamaan tälläistä termiä käyttääkseni: "silmät kiinni vähän kuola valuen" :DD Eli tuota haen itse kitarastani. Suomeksi sitä, että sillä voi tosiaan soittaa aivan hulluna vaivattomasti tajunnanvirtaa häiritsemättä.

mä oon soitellu nyt melkein 20 vuotta erilaisilla vehkeillä, mut vieläkään en osaa soittaa Les Paulilla. Olo on tosi epävarma ja iso möhkäle sylissä tuntuu epämukavalta ja täysin väärältä. Kaverit on tosin kehunu etät hyvin soi, mutta itsestä ei tunnu hyvältä. Ei kai tämmösiä kannata stressata, soittaa sillä millä tykkää ja mikä tuntuu omalta.