Kitarat: soittaminen ›

mpekkanen: Esim. John Coltranen biisi Giant Steps perustuu kolmeen eri asteikkoon joita siinä kappaleessa soitetaan hieman eri järjestyksissä.
Sen biisin voi kyllä varmasti soittaa muutenkin ja opetella vaikka Coltranen foni osuudet ulkoa,mutta jos ollaan tarkkoja niin jos sitä biisiä ei soita samalta asteikolta kuin se on alkujaankin soitettu eli miten se on sävelletty niin silloinhan se oma ns.versio ei ole edes sama kappale. Vaikkakin se kuulostaisi samalta. Siinä kappaleessa on jo tahtilajikin niin vaikea ,että jos sitä skaalaa ei tiedä niin on lähes varmaa että metsässä ollaan.
Voihan vaikka triangelillakin soittaa kaikki maailman biisit ,mutta se on jo toinen asia tunnistaako kukaan yhtäkään niistä.
 
Jazz ja blues musiikissa olisi ,minusta, tärkeintä löytää se oikea sävellys niin silloin siitä voisi tehdä omalta kuulostavan version helpostikkin. Jos on pakko kuunnella ja matkia muiden soittoa niin kehottaisin kuuntelemaan enemmän muitakin soittimia kuin pelkästään kitaristeja.
 
Tämäkin asia on niin siitä kiinni mihin pyritään sillä musiikin tekemisellä. Onko se päämäärä omien kappaleiden tekeminen vai covereiden soittaminen.
Jos on jälkimmäinen niin on ihan ymmärrettävää ettei rautalanka bändin kitaristi voi soittaa tuttuja teemoja mitenkään avantgerdemaisin ottein tai jos soitetaan metallimusiikkia niin siihen vedetään slidellä bluesia.
 
Varmasti kaikenlainen soittaminen on yhtä arvokasta, mutta minusta olisi parasta yrittää tehdä sitä omaa musiikkia ja kehittyä siinä. Toki monenlaisesta treenaamisesta on apua jo senkin takia ,että tulee siihen soittoon uutta kulmaa ja ei jämähdä paikoilleen. Myös erillaisia virityksiä ja maailman musiikkia kannattaa kuunnella ja soittaa. Minusta kannattaa soittaa myös muitakin kielisoittimia kuin pelkästään kitaraa, koska ne tuovat myös siihen kitaran soittoon uusia tuulia vaikka se soittotyyli olisi ihan sitä samaa mitä on aina tykännyt soittaa.
 
Kaikenlaisen monipuolisen musiikin kuuntelusta ja mahdollisesti treenamisesta ei varmaankaan ole haittaa.
Kuitenkin vielä näistä asteikoista niin jos kappaleita säveltää niin johonkinhan ne soinnut ja melodiat perustuu,yleensä joihinkin asteikoihin ja rytmeihin. On siis aivan huttua väittää ettei kannata opetella erilaisia skaaloja ja niiden soittamista.
Kirjoitin jo aiemmin ettei niitä asteikoita tarvitse soittaa kuin robotti ,vaan niitäkin voi soittaa musikaallisesti ja ei asteikoiden soittaminen tarkoita sitä, että ne soittotilanteessa kaikki sävelet soitetaan aina. Kaiken voi tehdä joko hyvällä maulla tai sitten jotenkin muuten.
 
Joku oli tuolla viisastellut kun kirjoitin ,että jazz musiikissa ne tärkeimmät sävelet voi joskus olla niitä mitä ei soiteta. Jos on yhtään perehtynyt jatsin soittoon niin tämän varmasti silloin tietää jo.
 
Mutta mitäs tästä vaittelemään. Jokainen voi minun puolesta treenata kitaransoittoaan ihan miten haluaa.
 
Soittonäytettä kaivataan. Vedä joku jazz tai vaikka blues biisi ja valaise meitä.

mpekkanen: On siis aivan huttua väittää ettei kannata opetella erilaisia skaaloja ja niiden soittamista.
 
On, ja siksi kukaan ei ole niin väittänytkään. Luehan nyt ajatuksella uudestaan, ja sitten voit perehtyä muiden esittämiin kommentteihin. Valkeneeko?

Itse ajattelen asiaa niin, että tuollaiset harjoitukset on lähinnä tehokas väline tekniikan ja siihen tarvittavien ominaisuuksien kehittämiseen. Toki nuo kehittyy "musiikkia" soittamallakin, mutta ei välttämättä yhtä kattavasti ja tehokkaasti. Eihän urheilussakaan, esim jääkiekossa vain pelata pelejä, kyllä ne kaverit myös punnerruksensa tekee.
 
Harjoituksia on kuitenkin monenlaisia, toiset musikaalisempia kuin toiset. Onhan sekin harjoitus, että eristää jonkun biisin tietyn osan (ihan vaikka osan riffistä) joka tuottaa ongelmia ja toistaa sitä mekaanisesti. Itselleni myös ne tylsemmätkin harjoitukset toimivat ihan mukavasti silloin kun ei oikein jaksa keskittyä täysillä varsinaiseen soittamiseen, niitä voi tehdä vaikka samalla kun katsoo telkusta matsia. Tuolloin tarkoitus ei ole kehittääkkään musiikallisuutta, vain tekniikkaa, sorminäppäryyttä, staminaa jne.
 
Hyvä tekniikka ei tee kenestäkään vähemmän musikaalista (tai enemmän), se on vain väline itsensä ilmaisua varten. Huono tekniikka kyllä rajoittaa.
 
Eli mitä tulee ketjun aloittajan esimerkkiin, toivottavasti opettaja on antanut oikeita harjoituksia ottaen huomioon sinun heikkoutesi (eli niillä on kanssa jokin tarkoitus).

Voihan niitä harjoituksia tehdä niinkin että opettelee tekemään erilaisia biisejä. Alkaa vaikka blues kappaleesta ja tekee seuraavaksi vaikka bebop biisin jne....
Siis säveltää ihan omia kappaleita.
 
Säveltämisen edellytys on jo jonkinlainen soittotaito. Jos on kyseessä oikeasti tehty kappale niin se pitäisi pystyä soittamaan myös muillakin soittimilla kuin kitaralla. Tätä kannattaa kokeilla. varsinkin sellaisten tyyppien joiden mielestä joku musiikkityyli on ihan huttua niin tekee vaikka sitten yhden sellaisen biisin ja katsoo kuinka hyvä siitä tuli. Ei ole ollenkaan huonoa treeniä.
 
Jos asteikot ja rytmit ei ole hallussa niin on aika mahdotonta saada aikaiseksi tehtyä vaikka omaa lattari biisiä ,jos ne kaikki lattari jutut mitä osaa on joidenkin muitten pätkiä sieltä täältä.
 
Niin ja ei ole tosiaankaan kukaan väittänyt ,etteikö niitä asteikoita ja soittamista muutenkin kannattaisi treenata. Musiikkia on vaan niin monenlaista ,että tähän treenaamiseen ei ihan parilla sanalla voi sanoa sellaisia ohjeita jotka sopivat kaikenlaiseen musiikkiin. Ehkä tämä voisi olla kuitenkin sellainen...
Kaiken treenamisen pitäisi olla hauskaa. Se on kaikkein tärkeintä, että se mielenkiinto pysyy siinä hommassa.

mpekkanen:
Kaiken treenamisen pitäisi olla hauskaa. Se on kaikkein tärkeintä, että se mielenkiinto pysyy siinä hommassa.
 
No ei kyllä pidä, "no pain, no gain" ;).
 
Ihan vakavissaan, toki homman pitää olla pidemmässä juoksussa hauskaa, etenkin pari ekaa vuotta soiton aloittamisesta, jotta homma ei tyssähdä alkuunsa. Jos kuitenkin välttää kaikkea mikä tuntuu epämielyttävältä, onnistuu usein välttää myös sen omien heikkojen osa-alueiden kehittämiseen. Toki tämä on henkilökohtaista, mutta kyllä ainakin itselleni ne turhauttavimmat treenit on niitä jotka koskevat niitä osa-alueita jossa olen heikkoimmillani.
 
Yhdellä tutulla on vähän just toi ongelma, että ei millään jaksa treenaa mitään joka on poissa omalta mukavuusalueelta (=niitä juttuja just jossa se on huono).

Ilelee: No ei kyllä pidä, "no pain, no gain" ;).
 
Ihan vakavissaan, toki homman pitää olla pidemmässä juoksussa hauskaa, etenkin pari ekaa vuotta soiton aloittamisesta, jotta homma ei tyssähdä alkuunsa. Jos kuitenkin välttää kaikkea mikä tuntuu epämielyttävältä, onnistuu usein välttää myös sen omien heikkojen osa-alueiden kehittämiseen. Toki tämä on henkilökohtaista, mutta kyllä ainakin itselleni ne turhauttavimmat treenit on niitä jotka koskevat niitä osa-alueita jossa olen heikkoimmillani.
 
Yhdellä tutulla on vähän just toi ongelma, että ei millään jaksa treenaa mitään joka on poissa omalta mukavuusalueelta (=niitä juttuja just jossa se on huono).
 
Tämä on aivan totta kyllä. Eihän se voi koko ajan olla ihan mielettömän kivaa jos haluaa kehittyä. On siihen nähtävä vaivaa, mikä ei aina ole ihan niin mielettömän hauskaa.
Kuitenkin varsinkin soittamisen alkumetreillä on hyvä treenata sellaisia juttuja joista itse tykkää ja hakeutua bänditoimintaan ja soitella yhdessä joka on monesti paljon mukavampaa kuin yksin treenaaminen. Jostainhan se juttu kaikilla kuitenkin alkaa ja jos se opettelu on ihan alusta asti aina kauheaa kidutusta niin kylläpä se harrastus siihen sitten jääkin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Eli vaikka olisi oikein musikaallinenkin kaveri niin kyllä hänkin joutuu tekemään paljon työtä. Sellainen kaveri ,ehkä pääsee monia muita vähemmällä ja jo se voi vaikuttaa että kiinnostus musiikkia kohtaan on niin suurta ettei sitä treenaamista pidetä mitenkään pakkopullana.

Tonski: Otsikkoon lyhyesti ja ytimekkäästi vastaten: - pitkä ja oivallinen teksti - Kiitos ja anteeksi.
 
Olin tulossa eilen illalla tähän jotain kirjoittamaan, mutta eipä tarvitse enää, kun joku oli jo nähnyt suuren vaivan ja sanonut kaiken, mitä olisi itsekin ollut aikeissa sanoa - ja peräti paremmin.
 
Opetatko Tonski itse? Suosittelen harkitsemaan, koska tänne foorumeille kirjoittamiesi tekstien perusteella voisin veikata sinusta potentiaalista pedagogia.
 
+++ Plussaa!

Nimimerkki mpekkasen teksti on niin sekavaa luettavaa ja täynnä "kyseenalaisia" väittämiä, että on pakko tyytyä puuttumaan tähän viimeisempään:
 
mpekkanen: Voihan niitä harjoituksia tehdä niinkin että opettelee tekemään erilaisia biisejä. Alkaa vaikka blues kappaleesta ja tekee seuraavaksi vaikka bebop biisin jne....
Siis säveltää ihan omia kappaleita.
 
Sanoisin, että säveltämällä oppii säveltämään ja soittamalla soittamaan, vaikka asia ei tietty olekaan näin yksinkertainen. Tietty voi tehdä itse (eli säveltää) omia musiikillisia harjoituksia tai sitten kokonaisia biisejä, jotka ovat omaan tasoon nähden teknisesti haastavia. Kuitenkin vaarana on se, että sitä jämähtää niihin tuttuihin, turvallisiin ja opittuihin asioihin, mikä taas ei edistä musiikillista kehitystä. Jos haluaa taas säveltää bluesia ja bebopia, niin kyllähän siinä pitää ymmärtää noiden tyylien lainalaisuuksia. Tämä yleensä edellyttää tyylinmukaisten biisien soittamista ja teoreettista analyysia.
 
Säveltämisen edellytys on jo jonkinlainen soittotaito. Jos on kyseessä oikeasti tehty kappale niin se pitäisi pystyä soittamaan myös muillakin soittimilla kuin kitaralla.
 
Siis mitä? Mitä tarkoittaa oikeasti tehty biisi, ja miten sitä soitetaan poikkihuilulla flamencokitaralle tehty biisi, jossa on instrumentille ominaisia tekniikoita (vaikkapa alzapua ja rasgueadot)?
 
Tätä kannattaa kokeilla. varsinkin sellaisten tyyppien joiden mielestä joku musiikkityyli on ihan huttua niin tekee vaikka sitten yhden sellaisen biisin ja katsoo kuinka hyvä siitä tuli. Ei ole ollenkaan huonoa treeniä.
 
Miksi pitäisi väkisin tehdä sellaista, mitä ei halua? Mitä jotain jazzaria esim hyödyttää death metal-biisin tekeminen, jos kyseinen muusikko ei halua ryhtyä jokapaikan sorviksi vaan keskittyä "omaan" alaansa? Tietty muusikko saattaa tästä oppia nopeamman pikkaustekniikan, mutta kyllä hän voi sitä parantaa vaikka opiskelemalla Charlie Parkerin sooloja.
 
Kaiken treenamisen pitäisi olla hauskaa. Se on kaikkein tärkeintä, että se mielenkiinto pysyy siinä hommassa.
 
Kyllä joskus se treenaaminen vaatii hampaanpuremistakin. Jos haluaa saavuttaa jonkun päämäärän, niin sen parhaiten tavoittaa kurinalaisella treenaamiselle, joka saattaa aluksi varsinkin hitaalla tempolla tuntua aivan tuskalta. Tietty musiikin pitäisi olla loppupeleissä, mutta päämääristä riippuen vaatii musiikki välillä tuskaistakin työtä.

Niin sehän on se sovittamisesta kiinni voiko sillä poikkihuilulla soittaa espanjalaista musiikkia. Varmasti selkeästi kitaralle tehtyä kappaletta ei voi soittaa.
Jos kappale on ihan kunnolla sävellety niin kyllä se pitäisi pystyä soittamaan niin tuuballa, marimballa tai vaikka kitaralla jos ei puhuta nyt mistään klassisesta musiikista ja sellaisesta missä on erikseen sävelletty jollekkin tietylle soittimelle musiikkia.
 
Jos kappale on sellainen ,ettei sitä voi soittaa kuin hirveillä säröillä ja kitaralla niin voi tietysti ihmetellä sitä sävellystä onko se oikeasti edes sen arvoinen että sitä kannattaa kitarallakaan soittaa.
 
Onhan Suomessa sellainenkin bändi joka aloitti selloilla soittamaan Sepulturan ja Metallican biisejä ja ihan hyvin toimii. Jopa siinä määrin ,että Metallican tyypit ovat itsekkin kehuneet bändiä.
 
Ensin täytyy osata soittaa ,että tietää mitä on säveltäminen ja sitten kun osaa säveltää huomaa ,että sen sävellyksen voi myös sovittaa usealla eri tavalla.
Varmasti tästäkin moni on erimieltä ja saa minun puolesta olla.
 
EDIT. Ei ole kennään pakko opetella bluesia,jatsia, bebopia tai muutenkaan yhtään mitään. Tai sitten nuo äskeiset esimerkkityylit voi korvata omilla mieltymyksillään.

Parempihan se on treenata nimenomaan tuollaisia harjoitteita sisältäviä biisejä. Esim. Tolosen Django on pirun hyvää reeniä. Sitäkään biisiä veivaamalla en mielestäni kehittynyt sen kummempaan suuntaan, mutta onpahan Django hallussa.

mpekkanen:Jos kappale on sellainen ,ettei sitä voi soittaa kuin hirveillä säröillä ja kitaralla niin voi tietysti ihmetellä sitä sävellystä onko se oikeasti edes sen arvoinen että sitä kannattaa kitarallakaan soittaa.
 
Kuulostaako jazz tai blues hyvältä death metal säröllä? Tai humppa ja tanssimusiikki? Miksi death metallin pitäisi kuulostaa hyvältä ilman? Metalliin kuuluu usein olennaisena se kaksi kitaraa joissa on särö, sen ei tarvitse olla hirveä särö, se voi olla hyvä särö. Minusta on hyvittavaa, että edellisellä sivulla kerroit, että:
 
Varmasti kaikenlainen soittaminen on yhtä arvokasta,
ja
Kaikenlaisen monipuolisen musiikin kuuntelusta ja mahdollisesti treenamisesta ei varmaankaan ole haittaa.
 
, mutta silti on niin kovin helposti huomattavissa halveksuntaa ainakin metallia ja klassista musiikkia kohtaan.
 
Jos kappale on ihan kunnolla sävellety niin kyllä se pitäisi pystyä soittamaan niin tuuballa, marimballa tai vaikka kitaralla jos ei puhuta nyt mistään klassisesta musiikista ja sellaisesta missä on erikseen sävelletty jollekkin tietylle soittimelle musiikkia.
 
Eikö erilaiset soittimet nyt lähtökohtaisesti ole tehty kuulostamaan erilaisilta ja omaamaan erilaisia ominaisuukisia. Onko jazzissakaan järkevää, että kitaristi soittaa bassoraidan ja toisinpäin?

ADEHD:
Mitä mieltä täällä ollaan? Oppiiko musiikkia soittamalla soittamaan vai onko välillä hyvä höylätä aivan puhtaasti tekniikkaa?
 
Aloin aktiivisesti soittamaan aika myöhäisellä iällä. Muutaman vuoden opetelin oikeastaan vaan biisejä (soittelin koko ajan cover-bändissä). Säveltelin myös jonkun verran pöytälaatikkoon vaatimattomia omia biisintekeleitä. Merkittävää kehitystä ei tapahtunut näinä vuosina soitossani. Menin sitten kitaratunneille. Arvostettu opettaja - pitkän uran artistina tehnyt. Heti alkuun hän alkoi korjaamaan virheellisen plektratekniikan ja pisti harjoittelemaan sekä tekniikkaharjoituksia ja asteikkoja. Sanoi, että biisit voin opetella vaikka netistä. Aloin jauhamaan myös teknisiä harjoituksia. Parhaita olivat/ovat sellaiset, joissa yhdistyy tekniikka ja joku asteikko. Merkittävä hyppäys tapahtui osaamisessani tänä aikana ja sen jälkeen!

Särö voi luoda teoksen äänimaailma. Jos toivotunlainen, sävykkäästi soiva äänimaailma syntyy kaoottisen särövallin kautta, niin sitten se syntyy. Syntyvä sointikokonaisuus voi syntyä tekijälleenkin yllätyksien kautta ja vuorovaikutteisesti soundin kanssa. Ei se teoksen itsenäistä arvoa vähennä, jos se särövalli tuntuisi hankalalta korvata esim. nokkahuilulaumalla.

Mulle sano opettaja että on ynkkämäinen pikkaustekniikka. Meinasi sitä että kallistan plektraa eteenpäin niin, että se ei varsinaisesti iske kielen suuntaisesti vaan liukuu niiden yli. Ainakin siis yksittäisiä nuotteja soitettaessa. Muuten on vähän semmonen leirinuotioranne kun komppailee. Ei kuulemma välttämättä ole huono juttu tuo, persoonallinen vaan.
Mihkä enemmän kiinnitettiin huomiota oli vasen käsi. Ilmeisesti ergonomisin soittoasento olisi niin, että ranne olisi suht koht suorassa. Minulla kääntyy ranne ikään kuin ulospäin. Laittakaa peukalo kaulan yli otelaudalle niin tiedätte mitä tarkoitan. Sillai Hendrix-tyyliin: (http://4.bp.blogspot.com/-5omC-H1de … Efm0VBa8/s1600/jimi_hendrix-996.jpg) Ehkä vielä enemmän vääntyneenä kuin tässä. Opettaja ei oikein siitäkään sanonut että onko väärin vai ei, mutta reenattiin kuitenkin niin että pidän peukaloa kaulan takana ja ranteen suorassa. Tuollainen koukistelu voi aiheuttaa oireilua pidemmän päälle.
 
Semmosia asioita mihin ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. Sinänsä hyvä että joku ulkopuolinen asiansa osaava vähän katsoo että mitenkä sitä oikein soitetaan.

Genitalripper: Kuulostaako jazz tai blues hyvältä death metal säröllä? Tai humppa ja tanssimusiikki? Miksi death metallin pitäisi kuulostaa hyvältä ilman? Metalliin kuuluu usein olennaisena se kaksi kitaraa joissa on särö, sen ei tarvitse olla hirveä särö, se voi olla hyvä särö. Minusta on hyvittavaa, että edellisellä sivulla kerroit, että:
 
En ole missään vaiheessa väittättyt ,että metallimusaa pitäisi soittaa akustisella soundilla tai vastaavasti rautakankamusaa Sepultura soundeilla. Luetun ymmärtäminen taas varmaan ihan tahallisesti päin hanuria.
ja
 
Edelleen väitän, että kaikenlaista musiikkia kannattaa kuunnella ,myös muutakin kuin kitaralla tehtyä ja harjoitella monipuolisesti.
 
, mutta silti on niin kovin helposti huomattavissa halveksuntaa ainakin metallia ja klassista musiikkia kohtaan.
 
Otin tuossa jo aiemmin esimerkiksi bändi joka soittaa selloilla Sepulturaa ja Metallicaa.Tosin taitavat tehdä nykyään jo omiakin biisejä aika paljon.
Olen kuunnellut metallimusaa jo ennenkuin Metallica julkaisi ensimmäisen levynsä ja niin Metallican kuin esim. Slayerin levyt on tullut hommattua sitä mukaan kun ovat ilmestyneet.
 
Eikö erilaiset soittimet nyt lähtökohtaisesti ole tehty kuulostamaan erilaisilta ja omaamaan erilaisia ominaisuukisia. Onko jazzissakaan järkevää, että kitaristi soittaa bassoraidan ja toisinpäin?

 
Kun on taas ymmärretty sana sovittaminen niin siitä voi päätellä jo jotain muutakin.
 
Jos kappale on sävelletty kunnolla niin sen voi soittaa ihan millä soittimella haluaa. Tietysti eri soittimet toimivat erilailla. Onhan Metallicakin tehnyt levyn sinfonia orkesterinkanssa ja olenpa kuullut sellaisenkin bändin joka on vetänyt Motörheadin biisejä bluegrass tyyliin. Siis banjolla ja kielisoittimilla ,eikä meno ollut yhtään hassumpi.

Onhan näitä esimerkkejä, jotka alunperäisin ovat joko säröllä tai ilman vedettyjä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=_cnR-hrq-cc
 
http://www.youtube.com/watch?v=__FUrO3Ovlg
 
http://www.youtube.com/watch?v=Tvm_WDr8BZI
 
Mitähän ihmettä se kunnolla säveltäminen oikein on. Vihelletynkin melodianpätkän voi vetää millä soittimella tahansa. Voi jessus mitä höpinöitä.

BigPapa: Mitähän ihmettä se kunnolla säveltäminen oikein on.
 
Se on sitä että biisin voi vetää myös hillbillyversiona.

ADEHD: Se on sitä että biisin voi vetää myös hillbillyversiona.
 
Tai voi olla vetämättäkii.

Kun suurimman osan mielestä minun neuvot ovat ihan täyttä p*skaa niin voinhan antaa toisenkinlaisia neuvoja.
 
-kannattaa opetella tabulatuureista mahdollisimman paljon biisejä ulkoa.
-Mitään asteikoita ei kannata treenata kun niitä treenamalla oppii vain soittamaan asteikoita.
-kannattaa aina soittaa yksin. Ei kannata hommata itseä mihinkään bändiin tai hommata itselle soiton opettajaa.
-Kannattaa kuunnella selkeästi joko heavy musaa tai sitten vaikka bluesia ,mutta kovinkaan monipuolinen tarjonta vain sotkee entisestään.
-Jos on pakko kuunnella jotain muuta kuin suosikki bändiä niin ei missään nimessä kannata kuunnella muuta kuin kitaralla soitettua musiikkia.
-Muiden soittajien pariin eksyminen tarkoittaa yleensä myös eksymistä omalta polulta ja sitä kannattaa välttää. Siis ihan kaikenlaista kontaktia muihin soittajiin.
-Vanhemmat soittajat yrittävät tahallaan johtaa harhaan nuorempia,että he itse saisivat keikkoja jatkossa ,eikä alalle tulisi uusia ihmisiä viemään heidän leipää. Ei kannata uskoa mitään mitä he puhuvat.
-Omia kappaleita ei edes kannata yrittää tehdä. Ei minkäänlaisia.
-Jos soitin on kitara niin kannattaa laittaa aina kaikki säröt ja muutkin täysille paitsi keskiäänet voi puottaa turhana pois. Akustista kitaraahan ei edes tarvita mihinkään.
-Jos kyläilemään tulee joku joka osaa soittaa niin ei kannata lähteä siihen että alettaisiin jammailemaan tai jotakin. Sehän voi johtaa ties mihinkä....
-Kitaroiden ja muiden soittolaitteiden uusiminen parantaa jo merkittävästi sitä omaa soittoa ja se korvaa teoria ja tekniikka harjoittelun lähes täysin. Ei kuitenkaan kokonaan, koska aina voi vaihtaa vielä parempiin laitteisiin omansa.
-kaikki kitarat lehdet kannattaa lukea niinkuin ne olisivat raamatun sanaa ja muistaa ettei niissä ole mitään mainostuksia. Hyvät soittajat maksavat omat soittimensa ja kehuvat niitä siksi koska niillä soittamalla voi soittaa kuten hänkin.
-kaikki musikaallisuus on jo geeneissä ja jos ne tiluttelut ei lähde jo heti sillä ekalla kitaralla niin miten siihen voisi mikään auttaa.
-Musikaallisuudesta kun puhutaan niin se tarkoittaa muutenkin vain ja ainoastaan sitä miten nopeasti soittaa. Blues ja sävelten fiilistely on ihan homojen hommaa.
-Jos jonkun asian voi ,muka,ilmaista musikillisesti yksinkertaisesti niin silloin ei varmaan ole soittajalla muutenkaan paljoa sanottavaa.
-Toisten soittimien kuin kitaran soittaminen ei ole järkevää. Se sekoittaa vaan kuvioita ja siinä käy niin ,että kohta on kaksi tai useampi soitin joita ei mitään osaa soittaa kunnolla.
-kaikenlaisien uusien ideoiden kokeileminen on kanssa tie joka ei johda koskaan minnekkään hyvään.
-Kannattaa tajuta jo heti musiikki harrastuksen aloitus vaiheessa ,että on maailman paras muusikko ja kitaristi. Eikä silloin tarvitse mitään harjoituksia.
-Soinnut on lähinnä säestystä varten ja sähkökitaralla voi soittaa samat jutut paremmin ihan kahdella sormella kun on tarpeeksi säröä. Ei kannata turhaan opetella mitään sointuja koska eihän niiden rämpyttäminen ole mitään musiikkia.
-Tekniset harjoitteet sormille on sitä että sanotaan aina välillä eiku ja aloitetaan alusta. Ei kannata siihen lähteä.
-Kaikki muusikot ja varsinkin kitaristit ovat kuolleet jossain vaiheessa ,että kannattaa valita voisiko olla terveellisempiä harrastuksia. Ammattisoittajat kuolevat alkoholismiin ja huumeisiin lähes poikkeuksetta jo hyvinkin nuorena.
 
Kun siitä soittamisesta ei mitään tule kuitenkaan. Akkakin jossain välissä lähtee ja työtkin loppuu viimeistään kun pääsee/joutuu eläkkeelle niin miksi ei jättäisi tätä turhaa rämpyttely harrastusta/vaihetta jo suosiolla pois ja keskittyisi siihen olennaiseen eli viinan juontiin ja välillä ehkä telkkarin katsomiseen. Siihenhän se kuitenkin menee niin miksi sitä ei voisi aloittaa jo tänään?

mpekkanen: Kun suurimman osan mielestä minun neuvot ovat ihan täyttä p*skaa niin voinhan antaa toisenkinlaisia neuvoja.
...
 
Nyt lensi sitten karkit seinään.