Kitarat: soittaminen ›

Menkääs jonkin matemaattisia luonnontieteitä käsittelevän tiedekunnan proffille väittämään, että tunnette suhteellisuusteorian. Onnea sit vaan selittämiseen kun ei hiffaa, mitä energiaimpulssitensorit ja Minkowskin avaruudet siinä ees tarkottaa, saatikka miten nämä oliot käyttäytyvät sen teorian viitekehyksessä.
 
Teorian tuntemista ja kykyä hyödyntää sen sisältämiä lainalaisuuksia intuitiivisella tasolla tuntematta itse teoriaa ei tule sotkea, ja minusta se on täällä ihan vitusti raiskattu epätieteellinen sotku. Nämä kaksi ovat lähtökohtaisesti eri asioita, koettakaa ajatella kokonaisuutta poikkitieteellisesti, eikä pelkän musiikin tapauksessa. Jos osaan mututuntumalta aina heittää Merkuriuksen radan, ei se tarkota että tuntisin sitä ilmiötä selittävää haluttua teoriaa, vaan että ymmärrän ko. ilmiön konseptuaalisella tasolla. Jos en ihan väärin muista, niin teoria luodaan selittämään käytäntöä, eikä toistepäin. Teoria on jotain lainalaisuuksia selittävien suhteiden jonkinlainen kielellisesti tulkittavissa oleva formulointi, joka ei siis ole kielellisesti identtinen ilmaus sille, että ymmärtää sen selittämää konseptia käytännössä. Tämä tuntuu musta itsestäänselvyydeltä siinä vaiheessa kun älyää, että useampi teoria voi selittää samaa ilmiötä about samalla tavalla (Newton/Einstein), muttei se muuta sen itse ilmiön käyttäytymistä, että joku sitä toisella tavalla selittää, vain parhaimmillaan käsitystä siitä. Voin mäkin käyttää lopun ikäni siihen et keksin 1001 teoriaa kuvaamaan blueskiertoa, eikä edes BigPapa voi sillon sanoa et tuntis bluesin vaikkapa mun teorian #666 mukaan(ei sillä että tämä kovin hedelmällisiä lopputuloksia toisi).
 
On lievästi puurot ja vellit sekasin, jos "tuntea teoria" on sama asia kuin "osata heittää blyyslikki tohon kohtaa ku kuulin kerran levyltä ku se teki sen". Viesti ei ole kannanotto kummankaan oppimismallin puolesta toisen edellä, eikä siihen tarvi sit tarttua: molempi parempi. Jokanenhan voi itelleen määritellä itse mitä on "tuntea teoria", mut siinä vaiheessa kun määritelmistä tulee jotain epäloogista sotkua tyyliin fiiliksellä mennään pojat niin eipä paljon semmosen teoriamaikan mielipiteet itteäni kiinnosta.

Tonskille lusa!

Tonski: --
 
Erittäin hyvät perustelut. Pahapa tuohon on enää mitään sanoa. Tai no, mielenkiinnolla odotan, että yhtä tyhjentävästi joku perustelee asian toisin päin :)
 
E: painoin minäkin lussaa.

komero: Pahapa tuohon on enää mitään sanoa.
 
Älä aliarvioi internetsiä!
 
Ei siis onhan tämä foorumilässyttely aina enemmän ja vähemmän turhaa pahoitteluni siitä, mutta tuo päättelyketju on musta jokseekin täällä keskustelussa usein niin Salatut Elämät -osastoa ettei mitään rajaa.. Jokainen meistä tajuaa olla hyppäämättä kalliolta, minkäs niistä gravitaatiota selittävistä teorioista kukin meistä handlaa tämän argumentin nojalla..? Kyllähän me käytännössä tajutaan homman seuraukset aika perkeleen hyvin intuitiivisesti hyödyntäen tätä intuitiota halutunlaisen lopputuloksen (hyppää tai älä, useimmat eivät) saavuttamiseksi. Toi "kyllähän se tiesi mitä se teki joten kyl se tiesi teorian" on ihan musajeesustelua ja teesinä täyttä dadaa, ihmiset kävelivät jo kauan ennen kuin mekaniikan liikelait kappaleille formuloitiin.
 
E:
Lisäys edelliseen: ja kävelevät edelleen usein niitä tietämättään.

Tonski: Älä aliarvioi internetsiä!
 
Ei siis onhan tämä foorumilässyttely aina enemmän ja vähemmän turhaa pahoitteluni siitä, mutta tuo päättelyketju on musta jokseekin täällä keskustelussa usein niin Salatut Elämät -osastoa ettei mitään rajaa.. Jokainen meistä tajuaa olla hyppäämättä kalliolta, minkäs niistä gravitaatiota selittävistä teorioista kukin meistä handlaa tämän argumentin nojalla..? Kyllähän me käytännössä tajutaan homman seuraukset aika perkeleen hyvin intuitiivisesti hyödyntäen tätä intuitiota halutunlaisen lopputuloksen (hyppää tai älä, useimmat eivät) saavuttamiseksi. Toi "kyllähän se tiesi mitä se teki joten kyl se tiesi teorian" on ihan musajeesustelua ja teesinä täyttä dadaa, ihmiset kävelivät jo kauan ennen kuin mekaniikan liikelait kappaleille formuloitiin.
 
E:
Lisäys edelliseen: ja kävelevät edelleen usein niitä tietämättään.
 

 
Kyllä! Ja tässä valossa nämä "siistii, se tyyppi on tehny sata listaykköstä ja soittaa sooloissa kaikkia moodeja, vaikkei tajua nuoteista mitään"-kommentit kuulostaa entistä naurettavammalta. Tuntuu siltä, että monen mielestä se on jonkinlainen meriitti olla tietämättä musiikista mitään teorian tasolla.
 
Mutta varsinaiseen aiheeseen. Itse en ole oppinut tunnistamaan moodeja korvalla musiikin sisältä, ihan oikean musisoinnin lomasta. Tunnistan kyllä skaalan, kun joku soittaa sen nuotti kerrallaan - mielellään vielä alhaalta ylös.
 
Mitäs vinkkejä annatte opetteluun? Pirusti kuuntelua vaan vai?

Ruutukunkku: Tuntuu siltä, että monen mielestä se on jonkinlainen meriitti olla tietämättä musiikista mitään teorian tasolla.
 
Ei kai sentään. Musiikin teoria on ehkä vain hieman sama kuin ruotsinkielen opiskelu lukiolaiselle. Eli jos on pakko niin sitten yritetään jotakin, mutta kynnys oppimiseen on suuri ja motivaatio vähäistä.

Krice: Ei kai sentään. Musiikin teoria on ehkä vain hieman sama kuin ruotsinkielen opiskelu lukiolaiselle. Eli jos on pakko niin sitten yritetään jotakin, mutta kynnys oppimiseen on suuri ja motivaatio vähäistä.
 
Tämä on totta. Toisaalta monelle ruotsin opiskelu on helppoa ja kivaa. Monelle teorian ymmärtäminen on vain osa harrastukseen perehtymistä - ammattilaisille jo ammattitaitokysymys.
 
Ketjun aloittajalle suosittelisin Tohtori Toonikan käymistä läpi. Eikä vain moodeja käsittelevää osiota, vaan koko kirjan. Kyse on kokonaisuudesta.
 
Tonskille ja Juccikselle kilo plussia (jälleen)!!

Krice: Ei kai sentään. Musiikin teoria on ehkä vain hieman sama kuin ruotsinkielen opiskelu lukiolaiselle. Eli jos on pakko niin sitten yritetään jotakin, mutta kynnys oppimiseen on suuri ja motivaatio vähäistä.
 
Jos on tarve ymmärtää ruotsia, niin sitten sitä kieltä on pakko opetella. Musiikista voi nauttia ja sitä voi ymmärtää intuitiivisestikin, mutta jos haluaa käsitellä sitä analyyttisesti tai kommunikoida soittokavereille muutenkin kuin että "paina siitä kolmosnauhan kohdalta ja sit laita sormet noin ja rämpytä ja sen jälkeen vetäise kutoskielen viitosfretiltä pulloff ja tiluta niin vitusti", niin kohtuullinen määrä teoriaa on lähes pakollista. Ruotsiakin voi yrittää puhua huitomalla ja kovaan ääneen toistelemalla älämölöä, mutta ymmärtääkö sitä joku?
 
Olen kerran ollut koettamassa mukaan bändiin, jossa toinen kitaristi ja basisti eivät edes osanneet nimetä soittamiaan sointuja tai määritellä tahtilajia. Se oli surkuhupaisaa katsottavaa ja ne treenit jäivät siihen yhteen kertaan.
 
Edit: plussaa sekä Tonskille että Juccizelle.

elsewhere: Musiikista voi nauttia ja sitä voi ymmärtää intuitiivisestikin, mutta jos haluaa tai kommunikoida soittokavereille muutenkin kuin että "paina siitä kolmosnauhan kohdalta ja sit laita sormet noin ja rämpytä ja sen jälkeen vetäise kutoskielen viitosfretiltä pulloff ja tiluta niin vitusti", niin kohtuullinen määrä teoriaa on lähes pakollista.
 
Periaatteellisestihan ja joidenkin mielestä jopa ihanteellisestikin noissa tilanteissa pitäisi pärjätä pelkällä korvalla.

Kontiak: Periaatteellisestihan ja joidenkin mielestä jopa ihanteellisestikin noissa tilanteissa pitäisi pärjätä pelkällä korvalla.
 
Paskapuhetta.. ei LVI-asentajatkaan kommunikoi ammattitaidollisesta ongelmasta keskenään ilman minkäänlaista terminologiaa. Tarpeeks monimutkasta kamaa kun iskee tiskiin niin siinä loppuu hyvin nopeaan mielenkiinto ja skillssit kesken soittaa bändin kakkoskitaristille esimerkkinä jotain fuusiolikkiä sata kertaa, eikä siinä oo enää mitään järkeä viedä koko bändin aikaa siks, että on periaatteellisista syistä kommunikoimatta muiden kanssa yhteisellä kielellä. Kyllä ne korvat pitää pitää oikeesti auki, vaikka nämä jutut kelaa teoreettisestikin..

Tonski: Paskapuhetta.. ei LVI-asentajatkaan kommunikoi ammattitaidollisesta ongelmasta keskenään ilman minkäänlaista terminologiaa. Tarpeeks monimutkasta kamaa kun iskee tiskiin niin siinä loppuu hyvin nopeaan mielenkiinto ja skillssit kesken soittaa bändin kakkoskitaristille esimerkkinä jotain fuusiolikkiä sata kertaa, eikä siinä oo enää mitään järkeä viedä koko bändin aikaa siks, että on periaatteellisista syistä kommunikoimatta muiden kanssa yhteisellä kielellä. Kyllä ne korvat pitää pitää oikeesti auki, vaikka nämä jutut kelaa teoreettisestikin..
 
Paina siitä kolmosnauhan kohdalta ja sit laita sormet noin ja rämpytä ja sen jälkeen vetäise kutoskielen viitosfretiltä pulloff ja tiluta niin vitusti. Jos ei sittenkään näy tähtiä niin ota kolmaskymmenes kalja.

Kontiak: Paina siitä kolmosnauhan kohdalta ja sit laita sormet noin ja rämpytä ja sen jälkeen vetäise kutoskielen viitosfretiltä pulloff ja tiluta niin vitusti. Jos ei sittenkään näy tähtiä niin ota kolmaskymmenes kalja.
 
Vauhti korjaa virheet :D

Gafa: Vauhti korjaa virheet :D
 
speed king

Ite sain hyvää täydennystä moodeista nimenomaan kitaran näkökulmasta Frank Gambalen Modes: No more mystery-pläjäyksestä, jossa käydään jokainen moodi yksitellen läpi, miten niiden pohjalta muodostetaan sointuja etc.
 
Pohjustusta: https://www.youtube.com/watch?v=iaya7qJAJXs
 
EDIT ja jos ei ymmärrä/halua ymmärtää mitään, voi aina katsella miten helvetin makealta mies näyttää.

Olen henkilökohtaisesti jo pitkään miettinyt että mihin ihmeeseen noita moodeja, että mihin niitä tarvitaan ja nyt sain hyvän ja asiallisen vastauksen. Kiitos teille, jotka näitte vaivan kommentoida.

Ruutukunkku: Kyllä! Ja tässä valossa nämä "siistii, se tyyppi on tehny sata listaykköstä ja soittaa sooloissa kaikkia moodeja, vaikkei tajua nuoteista mitään"-kommentit kuulostaa entistä naurettavammalta. Tuntuu siltä, että monen mielestä se on jonkinlainen meriitti olla tietämättä musiikista mitään teorian tasolla.
 
Mutta varsinaiseen aiheeseen. Itse en ole oppinut tunnistamaan moodeja korvalla musiikin sisältä, ihan oikean musisoinnin lomasta. Tunnistan kyllä skaalan, kun joku soittaa sen nuotti kerrallaan - mielellään vielä alhaalta ylös.
 
Mitäs vinkkejä annatte opetteluun? Pirusti kuuntelua vaan vai?
 
No moodien tunnistamista musiikin sisältä voi aloitella opetella tunnistamaan kaksi keskeisin moodia eli duuri ja molli (elikkäs duuriasteikon jooninen ja aiolinen moodi). Niitähän voi kokeilla vaikka vääntämällä joitakin yksinkertaisia melodioita duuriin ja molliin (yksi tunnettu lastenlaulu "karhunpoika sairastaa" taisi levytetyssä versiossaankin sisältää tällaisen väännöksen). Siitä sitten etenee opettelemalla ne loputkin viisi moodia, niin ollaan jo pitkällä.
 
Itse olen opetellut paljonkin duurimoodeja juurikin teorian pohjalta, mutta en koskaan ole oppinut niitä hyödyntämään teoriatasolla lennossa, vaan soittaessani soitan aina intuitiivisesti vaistolla siis ja koitan yllättää itseni. Toisinsanoen harjoitellessani koitan ajaa itseni sellaiseen molodiseen umpikujaan tai asemaan, josta minulla ei ole päässäni valmista karttaa pois, vaan joudun väkisinkin keksimään jonkin konstin palata kovalle maalle elegantisti. Teen sen niin monta kertaa, että opin jotain uutta. Eli siis pään seinään hakkaamista. Homman voinee hoitaa elegantimminkin hakemalla vastauksen teoriasta, mutta se ei jotenkin ole yhtä tyydyttävää :-). Tulee vähän semmoinen tunne kuin lunttaisi kokeessa hyväksymällä jonkun valmiiksi keksimän ratkaisun.

Määki haluan.
 
Eikö teoria ikäänkuin kuvaa äänten välisiä suhteita eri tilanteissa? Soiton ohjenuorana niiden apu on musta aika rajallinen. Moodeja varten riittää se yksi duuriskaala, kunhan muistaa välillä jäädä eri asteille lepäilemään/aloittaa niistä, eikä transponoi. Muuten tarttee toisenkin duuriskaalan.
 
Säveltäessä sitten skaalan valinnalla, moodeilla yms teorian rakennuspalikoilla voi saada paljonkin ryhtiä ja mielenkiintoa siihen säveltelyyn.

gary field: Määki haluan.
 
Eikö teoria ikäänkuin kuvaa äänten välisiä suhteita eri tilanteissa? Soiton ohjenuorana niiden apu on musta aika rajallinen. Moodeja varten riittää se yksi duuriskaala, kunhan muistaa välillä jäädä eri asteille lepäilemään/aloittaa niistä, eikä transponoi. Muuten tarttee toisenkin duuriskaalan.
 
Säveltäessä sitten skaalan valinnalla, moodeilla yms teorian rakennuspalikoilla voi saada paljonkin ryhtiä ja mielenkiintoa siihen säveltelyyn.
 
Eeeh joo tota riittää jos liikutaan duurissa ja kappale on pelkkää valkoisten koskettimien harmoniaa. Mollissa nyt V-asteelle tarvitaan asteikoita joissa on johtosävel, eli jazzmolli ja harmoninen molli. Harmonisen mollin saa aiolisesta ja jazzmollin doorisesta liikuttamalla yhtä sormea.

Pataruusi: Eeeh joo tota riittää jos liikutaan duurissa ja kappale on pelkkää valkoisten koskettimien harmoniaa. Mollissa nyt V-asteelle tarvitaan asteikoita joissa on johtosävel, eli jazzmolli ja harmoninen molli. Harmonisen mollin saa aiolisesta ja jazzmollin doorisesta liikuttamalla yhtä sormea.
 
Nyt ei sitten tarvii kuin tietää, että mitä sormea :-D