Kitarat: soittaminen ›

Kateeksi käy sellaisia soittajia, jotka ensin opettelevat soittamaan, ja sitten kun osaavat kaiken, senkun vaan soittelevat suvereenisti. Itsen en varmaan vieläkään ole oppinut soittamaan, koska opettelen edelleen, vaikka soittamisen aloittamisesta on kotva jos toinenkin vierähtänyt. Kaikki kitarat jotka olen soittohistoriani aikana omistanut, ovat siis soittimia, joilla olen opetellut soittamaan. Nykyiset soittimeni ovat loistavia pelejä, ja ne omistamistani soittimista, joita useimmin käytän eri soittotilanteissa ovat katraansa parhaita soittaa.

Hoho, ei todellakaan.
 
Alotin soittamisen jollain ukin vanhalla naikkarilla, liekkö lähemmäs 50 vuotta vanha. Helvetin leveä kaula, tasainen otelauta ja kielet varmaan metrin päässä nauhoista. Huono soittaa ja soi tunkkasesti, mut silti nappaan sen aina kouraan ku käyn isovanhemmilla.

Eiköhän kitaran soitto ole yhtä oppimista ja harjoittelua kokoajan. Ehkä paremminkin pitäisi kysyä: Onko kitara millä aloitit soittamisen paras soittaa nykyään? Nojoo, ei se ole. Aikuisella ihmisellä on kuitenkin erilailla rahaa käyttää kuin nuorella ja moni ostaa ensimmäiseksi kitarakseen aika edullisen rimpula ja sitten kun huomaa että sotto tulikin jäädäkseen laetaan katselemaan parempia vehketä. Ja minulla ainakin maku soittimen suhteen on muuttunut aika radikaalisti sitten alkuvuosien. Lämmöllä muistelen kuitenkin sitä Landolaani jolla koko homma alkoi.

Mun eka on Charvel 6, joka edelleen on omiaan/paras tiluhommiin vaikka nykyään tulee ihan muunlaisilla kitaroilla soiteltua.

Eka kitara oli Behkun stratocaster. Surkeet mikit siinä oli, joten paremman laitoin kiinni. Jos siinä ei jotain kosketushäikkää olisi ja nauhoja olis enemmän ja tietysti floikka myös, niin olis kyllä ykkössoitin. Nuista puutteista johtuen hommasin LTD:n MMV-08n, joka kyllä ehdottomasti ykköskitarani. ESP Horizon FR-II saattais sopia käteen vielä parenmin, mutta maksaa niin helvetisti, että LTD:llä mennään.

Ei, mutta aina kun sen vanhan ja kuluneen akkarin nappaa käteen, tuntuu kuin olisi kotiin tullut pitkästä aikaa. Harmi, ettei se ollut yhtä hyvä soittaa sillon aikoinaan ku nykyisin, kun olen sen säätänyt kunnolla kuosiin. Vaan tokipa se vahvisti sormia ja kovetti sormenpäitä enemmän kuin mikään kitara se jälkeen :) Sormet vertavuotaen sillä soiteltiin, älyttömän kovan motivaation ja oppimishalun ajamana.

Oli ne kyllä aikoja kun omisti ensimmäisiä kitaroita ja aika meni keskittyen olennaiseen eli soittamiseen. Toista se on nykyisen alituisen kamarumban keskellä...

Maalasin Yamahan starttipaketin kitaran ja scallopit otelautaan. Semionnistuneet hionnat kyllä, mutta onhan ne aivan perseestä ylipäätään.

Ei ole paras kitara tuo jolla aloitin soittamisen, pieni Landola, akustinen. Sain sen lahjaksi noin vuonna -85, mutta aloitin soittamisen joskus -91. Tuossa kitarassa on reikä kaikukopassa seinään heittämisen johdosta, joka johtui siitä kun velipoika ärsytti ja meni hermot. Itseasiassa tuo Landola on ihan hyvä soittaa, mutta hieman pieni ja siitä on mennyt rikki yksi kieli. Kuulemma sen kielen voisi korjata. En ole jaksanut.
 
Mutta mutta.. Enemmän aloin opetella soittamista saatuani Falcon-sähkökitaran ja Fender-vahvistimen vuonna -92. Olin aivan myyty kun sain tuon paketin. Kehuin isälleni, että voi pojat, Fenderit on ammattimiesten pelejä. Seuraavana päivänä kitara kiikutettiin takaisin kauppaan, koska yksi kieli särisi joiltain nauhoilta. Mielestäni uusi kitara ei olisi saanut rämistä. Eihän Landolakaan särissyt. Säätivät jotain ja räminä vaimeni hieman. En oikein uskonut kun myyjä sanoi, että kaikki sähkökitarat rämisevät jonkun verran. Nykyään uskon, että halvat ja paskat kitaran tekeleet rämisevät aivan varmasti. Tuota kitaraa mulla ei enää ole, koska myin sen saatuani oikean kitaran vuonna -95, joka oli Tokain strato.
 
Oikeastaan opettelin kunnolla, ja opettelen edelleen, tuolla Tokailla soittamista. Ja se on kyllä pirun hyvä soitin. Jotenkin lasken sen ensimmäiseksi kitarakseni. Siinä on nyt Jason Lollarin mikit ja talla vaihtunut laadukkaampaan, eli ainakin uskottelen itselleni, että käsissäni on oikein hieno kitara kun siihen viitsii tuhlata rahaakin aika paljon. On sitä muutkin kehuneet, eli mulla on kohteliaita kavereita.
 
--

Jester 5,6: Onko kitara jolla opettelit soittamaan paras soittaa nykyään ?
 
Tuskin. Olen ihan varma että se on palanut jo vuosia sitten jonkun takassa.