Kitarat: soittaminen ›

Tärkeää on kai lähinnä, että täyttää osansa kokoonpanossa hyvin. Komppaajan rooli ei ole soittaa mahdollisimman erikoisia tai nerokkaita komppeja vaan loksahtaa muun bändin kanssa paikalleen parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin kaikkien muiden osapuolten pitäisi yrittää loksahtaa palapeliin parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Ylipäätään tämä kilpailuasenne musiikissa on aika kummallinen. Kyseessä ei kuitenkaan ole urheilulaji ja paras suoritus on yleensä hyvin subjektiivinen käsite. Foorumivääntö näistä toki saa aikaiseksi.

Jossain kitara lehdessä hiljattain oli keskustelua samasta aiheesta sieltä jäi sanonta mieleen: rythm for the bucks lead for the show.
 
Siellä jaettiin homma näin. 90% biisistä rytmiä ja 10% sooloa/kikkailua yleensä.
 
Jako on mun mielestä vääristynyt, ehkä sen takia että monesti bändeissä kitaristien kesken jaetaan vastuut ja toinen on sitten se ns soolokitaristi ja toinen komppikitara.
Joskus kuulee jopa puhuttavan ykkös/kakkos kitaristi termein.
 
Ite viihdyn paremmin ns komppikitara roolissa. Liidisoitto taito on rajallinen tai on ollut parempi soittaja tarjolla liidaamaan. Mun mielestä on vaan hemmetin mahtavaa kun homma sykkii hyvin basistin ja rumpalin kanssa. Se luo biisille hienon ja gruuvaavan
Pohjan. Siihen on muiden sitten helppo lasketella päälle.
 
Tosin viime vuosina olen alkanut olemaan sitä mieltä että toi komppipuoli on melkeinpä vaikeampi kuin sooloilu

Yngwie Malmsteenhan se ehdottomasti on.

OrangeD: Yngwie Malmsteenhan se ehdottomasti on.
 
Pakko antaa plussaa!

On jokseenkin outoa, että puhuttessa parhaista komppikitaristeista on toistaiseksi mainittu lähinnä vain rock- ja hevipuolen kitaristeja. Itse kun ajattelen parhaita komppikitaristeja, tulee mieleeni ensimmäiseksi tiukemman puoleiset kitaristit funkin puolelta - tuon musiikkityylin, jonka tunnuspiirteisiin kuitenkin kuuluu vahvojen groovejen luominen tiukoilla kitara- ja bassoriffeillä sekä perkkussiivisella kitarasoitolla.
 
Alan miehistä jalan on saanut väpättämään parhaiten Chicissä vaikuttanut Nile Rodgers, jonka mielenkiintoinen sointukäsittely hurmaa myös tiukan komppaamisen ohella:
 
Esimerkki sointujen käytöstä:
http://www.youtube.com/watch?v=QUXDARYktzU
 
Tiukkaa groovea:
http://www.youtube.com/watch?v=WsKPPL-j6kE
 
Kaksi muuta tiukan grooven omaavaa kitaristia ovat tietysti The Metersien Leo Nocentelli, jonka kappaleita on tullut groovemielessä treenailtua:
http://www.youtube.com/watch?v=mNmKHitspw0
http://www.youtube.com/watch?v=dUMmyjx7uMI
 
Eikä tietenkään saa unohtaa erittäin tärkeää, mutta aliarvostettua Catfish Collinsia, joka vaikutti funkin kummisedän James Brownin taustabändissä soittaen myös Funkadelicissä ja Parliamentissä:
http://www.youtube.com/watch?v=huZFThnetjo

Kun katselee pikaisesti läpi tätä kitaran soittaminen aluetta, ei tule vastaan muita komppikitaraan viittaavia avauksia. Oikeastaan siitä puhutaan todella vähän. Tiluttamisesta on vaikka kuinka paljon. Ehkä komppaaminen ei ole seksikästä

käsi: Ehkä komppaaminen ei ole seksikästä
 
Tuossa yllä Nile Rodgers vetää kitarakomppia jonka seksikkyydestä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Toisessa ketjussa tulkitsin jäsen jazzmiehen ajatuksia niin, että se mikä vaikuttaa sukurauhaseen on musiikillista realismia, ja se mikä vaikuttaa käpyrauhaseen on musiikillista eskapismia.
 
Jos tässä on mitään perää, on seksikkyys myös realismia, ja jos jonkun mielestä tilulilu-musisointi on seksikästä niin hänen seksinsä on kai sitten eskapistista.

Wild String Of Voodoo Strat: On jokseenkin outoa, että puhuttessa parhaista komppikitaristeista on toistaiseksi mainittu lähinnä vain rock- ja hevipuolen kitaristeja. Itse kun ajattelen parhaita komppikitaristeja, tulee mieleeni ensimmäiseksi tiukemman puoleiset kitaristit funkin puolelta - tuon musiikkityylin, jonka tunnuspiirteisiin kuitenkin kuuluu vahvojen groovejen luominen tiukoilla kitara- ja bassoriffeillä sekä perkkussiivisella kitarasoitolla.
 
Tämä on taatusti ihan totta ja heitetään jatsit päälle. Mutta minun ymmärtääkseni komppikitarstin rooli ei ole minkään muun musiikin kuin bluesia muistuttavan kitararäminän eli rockin piirissä kasvanut niin suureksi, ts. komppikitaristin vaikutus koko musiikin koko asuun ja luontoon on (oli) rockissa ehkä kaikkein suurin.

Tosta löytyy pari hyvää komppaajaa, Cornell Dupree ja Eric Gale.
 
http://www.youtube.com/watch?v=L5aXJ83Qeoc
 
Pitänee myös muistaa tämä Freddie Green:
 
http://www.youtube.com/watch?v=G49GaZQ65GI
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=fVwB7_CS6rk#t=270s

velipesonen: Tuossa yllä Nile Rodgers vetää kitarakomppia jonka seksikkyydestä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Toisessa ketjussa tulkitsin jäsen jazzmiehen ajatuksia niin, että se mikä vaikuttaa sukurauhaseen on musiikillista realismia, ja se mikä vaikuttaa käpyrauhaseen on musiikillista eskapismia.
 
Jos tässä on mitään perää, on seksikkyys myös realismia, ja jos jonkun mielestä tilulilu-musisointi on seksikästä niin hänen seksinsä on kai sitten eskapistista.
 
Hyvinkin mahdollista. Hain kuitenkin enemmän sitä, että hieman kummastuttaa että soittamisen peruskallio, koko homman ydin tavallaan ei puhuta soittajia täällä. Komppaaminen on sanana tylsä, ja ei herätä mitään positiivisia tuntemuksia. Tai jotain.
 
Aiheesta vaan on aika vähän juttua. Kompin soittohan on oikeasti vaikeeta ja tarvii tyylitajua, hyvää dynamiikkaa, hyviä korvia ja käsitystä biisistä mitä ollaan soittamassa

käsi: Hyvinkin mahdollista. Hain kuitenkin enemmän sitä, että hieman kummastuttaa että soittamisen peruskallio, koko homman ydin tavallaan ei puhuta soittajia täällä. Komppaaminen on sanana tylsä, ja ei herätä mitään positiivisia tuntemuksia. Tai jotain.
 
Aiheesta vaan on aika vähän juttua. Kompin soittohan on oikeasti vaikeeta ja tarvii tyylitajua, hyvää dynamiikkaa, hyviä korvia
 
Juu no minä puhuin samasta asiasta mutta tapani mukaan alatyylisin kiertoilmauksin. Eufemismitkin on nykyään kato valikoitava sukupuolikuvaston puolelta!
 
ja käsitystä biisistä mitä ollaan soittamassa
 
Ehkä Mnetin kitarasankareilla ei sitten ole käsitystä biiseistä joita ovat soittamassa?

velipesonen: Juu no minä puhuin samasta asiasta mutta tapani mukaan alatyylisin kiertoilmauksin. Eufemismitkin on nykyään kato valikoitava sukupuolikuvaston puolelta!
 

 
Ehkä Mnetin kitarasankareilla ei sitten ole käsitystä biiseistä joita ovat soittamassa?
 
Ei ole;). Ei kun. Pakkohan biisi on tuntea jotta voi tilutella siihen päälle. Mutta mun mielestä komppipuolella homma korostuu. Mutta joo, aiheena ei kai kiinnosta niin paljon kuin satanuottia parissa sekunnissa.

Numb: EVH:lla on aivan maaginen oikean käden tatsi. Toinen samanmoinen on Nuno Bettencourt.
 
Tämä. Allekirjoitan 100%. Vähän enemmän yritystä näillä jätkillä. Ei pelkkää sointujen sahaamista.

ADEHD: Tämä. Allekirjoitan 100%. Vähän enemmän yritystä näillä jätkillä. Ei pelkkää sointujen sahaamista.
 
Nunon unohdin mainita ite. Aivan saamarin hieno soittaja
Jerry cantrellin voisi myös laittaa tähän kastiin. Samoin lenny kravitzin

EVH ja Nuno kyllä nousevat reippaamman rokin puolelta omalla asteikollani korkealle. Samoin Prince ja Lenny Kravitz ansaitsevat tulla mainituksi tässä yhteydessä. Eikä toki saa sivuuttaa myöskään Motown-kitaristeja Joe Messinaa, Robert Whiteä ja Eddie Willistä.
 
Tää biisi porukoiden vinyyliltä löydettynä joskus hieman ennen kouluikää 80-luvun puolivälin jälkeen puhutteli:
http://www.youtube.com/watch?v=rNNaK0hSkrA
 
Kuka mahtaa olla komppikitarassa? Nimet Al McKay ja Johnny Graham löytyvät kansiteksteistä.
 
Käsittämätöntä groovea muuten koko levy, suosittelen:
http://en.wikipedia.org/wiki/I_Am_%28Earth,_Wind_%26_Fire_album%29
 
Ilahduin kun levy sitten myöhemmin vihdoin julkaistiin CD:nä ja ostin sen hyllyyni. Erityisesti omaan muusikkouteen vaikuttaneet levyt tykkään ostaa hyllyyn alkuperäisinä.
 
Jos ette kerro kellekään, voin paljastaa, että toisinaan tämän biisin soidessa kaivan bassokitaran esiin ja soittelen tuohon päälle. On meinaan sen verran kivaa bassotteluakin. :)

Wild String Of Voodoo Strat:
 
Tiukkaa groovea:
http://www.youtube.com/watch?v=WsKPPL-j6kE
 
~2 Riffiä viiden minsan biisissä? Nigga plz. Jopa AC/DC:llä on enemmän variaatiota biiseissä.
 
Mitä komppaajiin tulee, hieno vähemmän arvostettu lajihan se on. Itelle on aina toiminut Gilbertin komppipuoli helvetin hyvin. Saa Groovaamaan riffin kuin riffin, soitti sitten Alternatella tai Downpickaamalla.

Jaa että kovin komppaaja, pistäkää paremmaksi :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=yeZHB3ozglQ

gary field: Jaa että kovin komppaaja, pistäkää paremmaksi :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=yeZHB3ozglQ
 
Ou jumanskeuta, Bo Diddley tietty! Hän tosiaan ties komppaamisesta vaikka ja kuinka. Tässä ketjussa on mainioita soittajia mainittu, mutta itte lisäisin funk-musiikin puolelta vielä Princen. Tietää kompatessa, mikä on komppikitaran rooli, eikä sotke liikaa. Mutta soolon tullessa vetäsee nii, et morjes.

Tämä unohtui, tuota ei joka äijä soitakaan niinkuin Wilco. Ilman plektraa, riffi tulee väliin ilman että komppi katkeaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=PHNZUop7OK0&feature=related
 
Ja yksi parhaista oli unohtua, Steve Cropper. Myös Motownin studiobändissä oli hyviä komppajia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-pwaklOkoTU&feature=related

gary field: Jaa että kovin komppaaja, pistäkää paremmaksi :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=yeZHB3ozglQ
 
Miesssss!
 
Eikä virhettä