Kitarat: soittaminen ›

zipa: Kitaraa aletaan soittamaan jotta saisi pesää. Näin ollen se joka saa eniten, on paras soittamaan.
 
Very simple.
 
Tässä ollaan asian ytimessä. Freudhan tämän jo aikoinaan hokasi =D

zipa: Kitaraa aletaan soittamaan jotta saisi pesää. Näin ollen se joka saa eniten, on paras soittamaan.
 
Very simple.
 
Juu. Ja sitten kun lopulta tajuaa että sitä pesää ei vaan tulekaan niin lopputuloksena on katkeroituneita/alkoholisoituneita huipputeknisiä tilumaakareita joiden keikoilla ei näy kirkuvia mimmejä pöksyjään paiskomassa vaan rumia, yrmyjä rockpoliiseja ...

qal: Juu. Ja sitten kun lopulta tajuaa että sitä pesää ei vaan tulekaan niin lopputuloksena on katkeroituneita/alkoholisoituneita huipputeknisiä tilumaakareita joiden keikoilla ei näy kirkuvia mimmejä pöksyjään paiskomassa vaan rumia, yrmyjä rockpoliiseja ...
 
Hehe, plussa. Näin se oikeasti meneekin!

qal: katkeroituneita/alkoholisoituneita huipputeknisiä tilumaakareita joiden keikoilla...
 
Millä keikoilla? :D

tomaattiorava: 1) mitkä asiat tekevät hyvän kitaristin..oma soitto? 2) Tai millä perustein arvioit muiden soittoa?
 
Keskityn virheettömään hyväsoundiseen soittoon, oli biisi kuinka simppeli tahansa. En mittaile, enkä edes kehity, joten parempi on porsaan pysyä karsinassaan. Homma on kunnossa kun biisit onnistuu ja yleisöllä on hyvät bileet, mikä on koko jutun pääasia.
 
Muissa kitaristeissa arvostan sitä, että soittoa on mukava kuunnella. En tarkastele teknistä osaamista, vaan olen yleisön osassa ja kuultu kokonaisuus vaikuttaa. Yleensä kylläkin hyvänkuuloiset kitaristit ovat teknisesti varsin taitavia. Esimerkki? No Satriani taas kerran kun kysytte.

Itse mittaan sweeppauksen nopeudella.

tomaattiorava: Jos sitä on ite just vetäny 8h ankaraa soittotreeniä, sitten menee puistoon oluselle ja siellä on joku likanen hippi joka osaa pari hassua sointua rämpyttää sekä örveltää päälle jotain epävireistä törkyä ja aplodeja senkun satelee ja tytöillä tirahtaa vedet pöksyyn, niin mitä siitä pitäisi sitten päätellä?
 
Tyyppi osaa vetää oikeista naruista ko. tilanteessa. Tällaisia hassuja tapauksia on itsellenikin sattunut, sillä erotuksella, että olen itse ollut tuon likaisen hipin asemassa.
 
Joskus juhannuksena meikällä oli akkari messissä ja pari jannua halusi testailla. No tyypit ryhtyi siinä vetämään kilvan Opethia ja suurinpiirtein jokainen tissieläin lähti alta minuutin pois paikalta. Aikansa siinä kaverit vertailivat toistensa tekniikkaa ja soiton puhtautta. Keskusteltuaan vielä Mikael Åkerfeldtin neroudesta, antoivat kitaran takaisin. Menin muun porukan seuraan ja ryhdyimme soittelemaan ja laulamaan suomirockin klassikoita ja muuta parin hassun soinnun biisejä. Jokainen voi arvata kummasta soittosessiosta nämä naaraat pitivät enemmän. Näiden bändipaitasten pitkätukkien ilmeet kun olisi saanut ikuistettua.
 
Tarinan opetus: Musiikkia tilanteen mukaan. Haistele mitä yleisö (ja etenkin vastakkainen sukupuoli) haluaa kuulla, niin homma toimii. Soittotaito ja esiintymistaito yhdessä tuovat sen parhaan tuloksen. Ex tempore-rämpytyksessä lisätään soppaan vielä tuo tilannetaju, niin johan on vientiä. :)

slerbis:
 
Tarinan opetus: Musiikkia tilanteen mukaan. Haistele mitä yleisö (ja etenkin vastakkainen sukupuoli) haluaa kuulla, niin homma toimii. Soittotaito ja esiintymistaito yhdessä tuovat sen parhaan tuloksen. Ex tempore-rämpytyksessä lisätään soppaan vielä tuo tilannetaju, niin johan on vientiä. :)
 
Näinpä juuri. Mikäli kuulijakunnassa on oikeasti soittotaidottomia tyyppejä, niin pelkästään se, että osaa soittaa kitaralla jonkin yleisön tunteman biisin on jotenkin maagista. Alleviivaus tässä kohdassa Yleisön Tunteman Biisin.
 
Muistan itse siinä vaiheessa kun en ymmärtänyt kitaran päälle yhtään mitään ja kaveri soitteli kököllä nailonkielisellä Ugly Kid Joen Mr. Recordmania (joka siis pohjaa ihan perussointuihin) ja olin että vattöfak, minähän tunnen tän biisin ja nyt tuo loihtii sitä instrumentista. Älyttömän siistiä.

Vladi:Levyn tai metronomin tahtiin soittaminen on täysin eri homma, kuin bändisoitto ja sitä asiaa ei opi kuin tekemällä. Näitä makuuhuoneguruja(soittomielessä) on nähty pilvin pimein, mutta kun kaveri pistetään bändin keskelle, niin eihän siitä mitään tule.
 
Totta. Itse soittelin joskus ennen bänditouhuja levyn päälle ihan ok sooloja (joo, paskoja ne oli, mutta kuitenkin), sitten kun alettiin soittamaan triona, niin varsinkin soolojen kohdalla tuli fiilis, että mitä helvettiä, kun ei lähde mitään, eikä toimi homma... Kannattaa siis muistaa, että bändisoitto ja kotisoitto ovat aivan eri asioita.
 
Jännitys ja hermostuneisuus voi viedä soittovarmuuden täysin, oli biisi kuinka treenattu tahansa. Toisaalta soittokavereiden ja yleisön vaikutuksesta omat soittotaidot voi joskus tuntua nousevan potenssiin kaksi ja jälkikäteen yritettynä se kuningassoolo ei mene läheskään yhtä hyvin, kuin livenä.
 
Niin totta tämäkin. Itse olen liiankin fiilispohjainen soittaja ja soitto menee pitkälti fiiliksen mukaan. Aika vähän ja epäsäännöllisesti on tullut keikkoja tehtyä, mutta tuntuu, että joka keikalla on helpompi kääntää huono fiilis hyväksi. Ennen takertui johonkin virheeseen ja jäi miettimän sitä liikaa. Nykyisin ei niistä enää pahemmin välitä, koska ei kukaan kuitenkaan huomaa niitä. Epävarmuuden hetkellä voi "yksinkertaistaa" soittoa ja parin "onnistumisen" jälkeen on taas fiilis kohdallaan. Uskomatonta muuten, miten hyvä fiilis keikkatilanteesta tekee itsestä monta kertaa paremman soittajan ja homma nousee ihan uudelle tasolle - lähinnä siis tietenkin omasta mielestä, muut tuskin huomaavat eroa.
 
Yritän tässä siis sanoa, että vaikka kotona treenaaminen on erittäin tärkeää, mikään määrä sitä ei tee susta hyvää bändi- tai livesoittajaa. Siksi tuo "treenaan ja eräänä päivä olen valmis"-ajattelu on virheellistä ja voi johtaa myöhemmin pettymyksiin. Puhun kokemuksesta. :)
 
Totta. Itsekin ajattelin joskus, että kun vain kotona treenaa tarpeeksi, niin homma toimii myös bändin kanssa, mutta eipä se niin mennytkään...

Juoppis: Näinpä juuri. Mikäli kuulijakunnassa on oikeasti soittotaidottomia tyyppejä, niin pelkästään se, että osaa soittaa kitaralla jonkin yleisön tunteman biisin on jotenkin maagista. Alleviivaus tässä kohdassa Yleisön Tunteman Biisin.
 
Muistan itse siinä vaiheessa kun en ymmärtänyt kitaran päälle yhtään mitään ja kaveri soitteli kököllä nailonkielisellä Ugly Kid Joen Mr. Recordmania (joka siis pohjaa ihan perussointuihin) ja olin että vattöfak, minähän tunnen tän biisin ja nyt tuo loihtii sitä instrumentista. Älyttömän siistiä.
 
Yleisöä ei tosiaan kiinnosta vaikeat tahtilajit tai huippuvaikeat sointukulut tai tilutukset. Yleisö rakastaa aivottomia jollotuksia. Esimerkkinä kaverin bändi veti aikanaan groove-pohjaista loistavaa jamittelua paikallisessa baarissa. Yleisö kyräili ja veti kaljaa pöydissä. Sitten alkoivat soittamaan paratiisia ja yleisö repesi täysin. Samalla alkoi myös ylistys, että kyllä te vedätte hyvin ja olette kovia jätkiä soittamaan.
 
Kannattaa muistaa, että yleisöä ei voi koskaan aliarvioda liikaa....

Laulava Kylätohtori: Kannattaa muistaa, että yleisöä ei voi koskaan aliarvioda liikaa....
 
Tätä yks kaverikin sanoi eilen. Jos homma on tosi teknistä ja haastavaa niin ei tule mitään. Sitten kun vetää niitä tuhanteen kertaan hakattuja aivottomia renkutuksia niin jo alkaa toimimaan.

Esimerkkinä kaverin bändi veti aikanaan groove-pohjaista loistavaa jamittelua paikallisessa baarissa. Yleisö kyräili ja veti kaljaa pöydissä. Sitten alkoivat soittamaan paratiisia ja yleisö repesi täysin.
 
Aika identtinen ilmiö kävi meiän bile-keikalla Call me maybe-hitin kanssa:)
Myös ihan hatusta jamitettu Frontside Ollie putos loppuillasta!
 
Mitä tästä opimme: Juhlivalle nuorisolle NRJ-tuubaa!
Kaikki "härömpi" kannattaa säästää omille keikoille, joilla se saattaa jotain kiinnostaakin.
 
EDIT:Niin, kehitystä mittaan sillä, mitä soittotatsille kuuluu esim. rytmin ja fiiliksen osalta.

Juoppis: Näinpä juuri. Mikäli kuulijakunnassa on oikeasti soittotaidottomia tyyppejä, niin pelkästään se, että osaa soittaa kitaralla jonkin yleisön tunteman biisin on jotenkin maagista. Alleviivaus tässä kohdassa Yleisön Tunteman Biisin.
 
Muistan itse siinä vaiheessa kun en ymmärtänyt kitaran päälle yhtään mitään ja kaveri soitteli kököllä nailonkielisellä Ugly Kid Joen Mr. Recordmania (joka siis pohjaa ihan perussointuihin) ja olin että vattöfak, minähän tunnen tän biisin ja nyt tuo loihtii sitä instrumentista. Älyttömän siistiä.
 
Niin, kaipa sitä "maallikot" voi innostua aika pienestä.
Mä arvostan ihan hitosti tyyppejä jotka tekee tunnetuista biiseistä omia fingerstyle sovituksia. Jos kepittäjä taidokkaasti hoitaa kompin ja liidit päällekkäin niin yhtäkkiä sitä vanhaa kolmen soinnun paskaa onkin hieno kuunnella. Ja sehän on varsin teknistä touhua. Tyhmät bimbot ovat tyytyväisiä ja samaten kitaranörtit.

tomaattiorava: Niin, kaipa sitä "maallikot" voi innostua aika pienestä.
Mä arvostan ihan hitosti tyyppejä jotka tekee tunnetuista biiseistä omia fingerstyle sovituksia. Jos kepittäjä taidokkaasti hoitaa kompin ja liidit päällekkäin niin yhtäkkiä sitä vanhaa kolmen soinnun paskaa onkin hieno kuunnella. Ja sehän on varsin teknistä touhua. Tyhmät bimbot ovat tyytyväisiä ja samaten kitaranörtit.
 
Tai sitten bimboja ei kiinnosta "pilattu" biisi ja karvaiset rokkipoliisit taputtaa käsiään, mikä ei tainnut olla toivottu lopputulos.....

vvaltsu: Itse mittaan sweeppauksen nopeudella.
 
Samat! Tää on kuitenkin ainoa ees viitteellisesti järkevä mittari kehitykselle.

Tonski: Samat! Tää on kuitenkin ainoa ees viitteellisesti järkevä mittari kehitykselle.
 
Mikäs oli sen swååp -hepun nimimerkki? Siitäkään kuulunut mitään aikoihin. Swååppasi itsensä hengiltä?
 
EDIT: Ushimir se oli. Eipä näköjään ole enää jäsenenä täällä.

tender.insanity: Mikäs oli sen swååp -hepun nimimerkki? Siitäkään kuulunut mitään aikoihin. Swååppasi itsensä hengiltä?
 
EDIT: Ushimir se oli. Eipä näköjään ole enää jäsenenä täällä.
 
ushimir nousi seuraavalle tasolle kitarismissa eikä mnetin tietokanta antanut hänen enää kirjautua sisään hänen saavutettuaan 18 nuottia sekunnissa -nopeuden(swååp)

ushimir oli kyllä mies paikallaan! mahtaisko tuubista vielä videoita löytyä....

Tästä siis saadaan kehityksen mittayksikkö, eli Ushimir. 1U (ushimir) on kehityksen multihuipentuma. Esimerkiksi Rusty Cooleyn ja Francesco Farerin keskiarvoinen ushimir on 0,79.

tomaattiorava: Niin, kaipa sitä "maallikot" voi innostua aika pienestä.
Mä arvostan ihan hitosti tyyppejä jotka tekee tunnetuista biiseistä omia fingerstyle sovituksia. Jos kepittäjä taidokkaasti hoitaa kompin ja liidit päällekkäin niin yhtäkkiä sitä vanhaa kolmen soinnun paskaa onkin hieno kuunnella. Ja sehän on varsin teknistä touhua. Tyhmät bimbot ovat tyytyväisiä ja samaten kitaranörtit.
 
Jos laulat siihen päälle samalla hyvin, tai edes huonosti, niin siinä tapauksessa joo. Muuten pelkkä kitarannäpräys on yhtä tyhjän kanssa jossain puistoissa. Kannattaa tietysti aina laulaa paremmin kuin ne muut seurueessa, jos meinaa jengiä ihastuttaa.