Kitarat: soittaminen ›

En yleistänyt jatsareita koskemaan kaikkia soittajia, kuten jotkut täällä virheellisesti olettivat. Suurelta osin jazz-improvisaatiot, minun korvaani, kuitenkin kuulostavat latteilta ja melodisesti köyhiltä. Onhan se niinkin, että jatsarit pilaavat hyvänkin melodian pakonomaisilla improvisaatioillaan.
 
Kuulijan kannalta etukäteen (vaikkapa luovasti) kehitetty sävelkulku on useimmiten parempaa kuultavaa. Onhan alalla toki huippuja, jotka joskus saattavat hetkellisesti onnistua improvisaatioissaan hienosti, mutta ikävä kyllä suuri osa on tyhjänpäiväistä lurittelua.
 
Sama se mielestäni on Hendrixin tuotannossa: kuka jaksaa kuunnella hänen parikymmenminuuttisia kitarasoolojaan pitkästymättä? Toki bluesiakin voidaan improvisoida tuntitolkulla, mutta siinähän ei ole mitään järkeä. Tiivistetään ja motivoidaan säveliä, niin saadaan parempaa kuultavaa.
 
Jatsissa on se ongelma, että kaikki sitä soittavat olettavat olevansa luovia improvisoijia, mutta vain pieni osa heistä todella sitä on. On toki ihan ok, että haluaa toteuttaa itseänsä, mutta kuulijalle se ei aina ole paras ratkaisu. Ei siinä auta hyvä korva, ei teoria, jos aivot avaudu luovaan ajatteluun. Aika pieni osa ihmisistä omaa aivot, jotka osaavat yhdistellä aivoissa olevaa tietoa luodakseen jotain uutta, joten lienee selvää, että jatsareidenkaan parissa heidän osuutensa ei ole sen suurempi.
 
Kyllähän beatles käytti monia epätavallisia sointukulkuja kappaleissaan, varsinkin jos vertaa niitä aikaisempaan pop-musiikkiin, jota oli kuultu. Kannattaa tutustua Beatlesienkin kappaleisiin, sieltä löytyy hyviä esimerkkejä.
 
Enkäpä ole teoriankaan tuntemusta lytännyt, niin kuin jotkut täällä virheellisesti väittivät (lukekaa hieman tarkemmin, tai ajatuksella kommentteja). Sanoinpa vain, että joissakin tapauksissa se saattaa aiheuttaa esim. tyypillisiä sointukulkuja. Mitä tulee rajojen rikkomiseen, niin siihen on kaksi tapaa, joko tietoinen, kun tuntee teorian tai täysin sattumanvarainen, kun ei tunne teoriaa.
 
Eli summasummarum: Jatsissa improvisointi on pakonomaista, vaikka suurimmalla osalla sen soittajista ei ole siihen tarvittavaa luovuutta, jotta lopputulos olisi kuulijalle mieleen.
 
PS. Onhan niitä skaalaveivareita rock-musiikin puolellakin, kuten esim. täällä jo mainitut Yngwie Malmsteen, Steve Vai, joiden musiikki ja soolot ovat erittäin puisevia, mutta kyllähän heitäkin kai arvostetaan, vaikka itse en ole heiltä yhtään hyvää kappaletta kuullut, mielenkiinnottomat ylipitkät soolot pilaavat kyllä hyvänkin kappaleen.

Eiks se sitten ihan sama ole opiskeletko musiikin teoriaa yhtään, jos luovuutta "joko vaan on tai ei ole"? Ihan posketonta heittoa:D Entä jos musiikin teoria kiinnostaa koska musiikki ylipäätään kiinnostaa joka suhteessa niin paljon? Kumma kun nuo musiikkikouluissa tunkevat päähän tuota luovuuden pikku antabusta.. Kyllähän se rajottaa.

Old Guitar: En yleistänyt jatsareita koskemaan kaikkia soittajia, kuten jotkut täällä virheellisesti olettivat. Suurelta osin jazz-improvisaatiot, minun korvaani, kuitenkin kuulostavat latteilta ja melodisesti köyhiltä. Onhan se niinkin, että jatsarit pilaavat hyvänkin melodian pakonomaisilla improvisaatioillaan.
 
Kuulijan kannalta etukäteen (vaikkapa luovasti) kehitetty sävelkulku on useimmiten parempaa kuultavaa. Onhan alalla toki huippuja, jotka joskus saattavat hetkellisesti onnistua improvisaatioissaan hienosti, mutta ikävä kyllä suuri osa on tyhjänpäiväistä lurittelua.
 
Sama se mielestäni on Hendrixin tuotannossa: kuka jaksaa kuunnella hänen parikymmenminuuttisia kitarasoolojaan pitkästymättä? Toki bluesiakin voidaan improvisoida tuntitolkulla, mutta siinähän ei ole mitään järkeä. Tiivistetään ja motivoidaan säveliä, niin saadaan parempaa kuultavaa.
 
Jatsissa on se ongelma, että kaikki sitä soittavat olettavat olevansa luovia improvisoijia, mutta vain pieni osa heistä todella sitä on. On toki ihan ok, että haluaa toteuttaa itseänsä, mutta kuulijalle se ei aina ole paras ratkaisu. Ei siinä auta hyvä korva, ei teoria, jos aivot avaudu luovaan ajatteluun. Aika pieni osa ihmisistä omaa aivot, jotka osaavat yhdistellä aivoissa olevaa tietoa luodakseen jotain uutta, joten lienee selvää, että jatsareidenkaan parissa heidän osuutensa ei ole sen suurempi.
 
Kyllähän beatles käytti monia epätavallisia sointukulkuja kappaleissaan, varsinkin jos vertaa niitä aikaisempaan pop-musiikkiin, jota oli kuultu. Kannattaa tutustua Beatlesienkin kappaleisiin, sieltä löytyy hyviä esimerkkejä.
 
Enkäpä ole teoriankaan tuntemusta lytännyt, niin kuin jotkut täällä virheellisesti väittivät (lukekaa hieman tarkemmin, tai ajatuksella kommentteja). Sanoinpa vain, että joissakin tapauksissa se saattaa aiheuttaa esim. tyypillisiä sointukulkuja. Mitä tulee rajojen rikkomiseen, niin siihen on kaksi tapaa, joko tietoinen, kun tuntee teorian tai täysin sattumanvarainen, kun ei tunne teoriaa.
 
Eli summasummarum: Jatsissa improvisointi on pakonomaista, vaikka suurimmalla osalla sen soittajista ei ole siihen tarvittavaa luovuutta, jotta lopputulos olisi kuulijalle mieleen.
 
PS. Onhan niitä skaalaveivareita rock-musiikin puolellakin, kuten esim. täällä jo mainitut Yngwie Malmsteen, Steve Vai, joiden musiikki ja soolot ovat erittäin puisevia, mutta kyllähän heitäkin kai arvostetaan, vaikka itse en ole heiltä yhtään hyvää kappaletta kuullut, mielenkiinnottomat ylipitkät soolot pilaavat kyllä hyvänkin kappaleen.
 
Joillakin jazzareilla on paha tapa se että mitään juttua ei soiteta kahteen kertaan soolossa/improvisoidessa?. Mun mielestä kuulijalle kannattaa toistaa juttuja että kerkee saamaan jostain kiinni( tietenkin liika on liikaa tässäkin)!!. Oli sitten etukäteen sävelletty tai nyhjästä tyhjästä.
 
off topic. Toisto on nimittäin se juttu musiikissa jolla saadaan kuulija koukutettuu.IMHO

BigPapa: http://www.youtube.com/watch?v=y591X0ScIIM
 
Ei helevetti.. :D

Tonski: Entä jos musiikin teoria kiinnostaa koska musiikki ylipäätään kiinnostaa joka suhteessa niin paljon? Kumma kun nuo musiikkikouluissa tunkevat päähän tuota luovuuden pikku antabusta.. Kyllähän se rajottaa.
 
Jos säveltäminen ja soittaminen ovat kaksi eri koulukuntaa? Kun nuo yrittää yhdistää, tulee jazz-impropaskaam.

Tonski: Eiks se sitten ihan sama ole opiskeletko musiikin teoriaa yhtään, jos luovuutta "joko vaan on tai ei ole"? Ihan posketonta heittoa:D Entä jos musiikin teoria kiinnostaa koska musiikki ylipäätään kiinnostaa joka suhteessa niin paljon? Kumma kun nuo musiikkikouluissa tunkevat päähän tuota luovuuden pikku antabusta.. Kyllähän se rajottaa.
 
Kirjoitin, että luovuutta on suurinpiirtein samanverran jokaisessa ihmisjoukossa esim. teoriaa tuntemattomien joukossa sekä teoriaa tuntevassa joukossa.
 
Pidän musiikin teorian tuntemusta hyvänä asiana, että ei jää epäselväksi.
 
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että musiikkilaitosten pääsykokeissa ei testata luovuutta ollenkaan.
 
Eikä näitä kommentteja kannata liian vakavasti ottaa, kuten ei musiikkiakaan, saati sitten sen esittäjiä. Itseään kaiken vähiten.

Old Guitar:
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että musiikkilaitosten pääsykokeissa ei testata luovuutta ollenkaan.
 
Mua kiinnostais ihan periaatteessa se, miten tommonen koe oikein järjestettäisiin. Ihanpa oikeesti siis, en äkkiseltään keksi oikeasti tehokasta ja objektiivista sekä tasapäistävää metodia karsimaan jyviä akanoista(en kai ole tarpeeksi luova) :D Jos on joku aikamäärä kirjottamaan sointujen päälle hyvä melodia, niin joku on voinu kirjottaa kynällä nuottiviivastolle enemmän melodioita päästään kuin toinen(aka. treenannu sitä melodian kirjottamista sointuja seuraten, onko se sit luovampi henkilö?), improvisaatiostakaan ei voi tietää absoluuttisella varmuudella onko jälki jo miljardi kertaa treenattujen osasten yhteen nitomista vai hetkessä uuden luomista ammentaen siitä mitä on käytettävissä. Tämän takia mä en itse ihmettele yhtään, miks noin heikosti määriteltävää(jollekin on jo luovaa osata käyttää samat likit uuteen taustaan?) ja testattavaa parametria potentiaalisen tulevan muusikon yhden osa-alueen hyvyydelle ei testata musaopistojen ja konservatorioiden pääsykokeissa ollenkaan.
 
Mä väitän kyllä edelleen, että luova soittaminen tulee täysin siitä miten asiat on treenattu. Kunhan pitää korvansa auki ja harjoittelee musiikin soittoa musikaalisella tavalla, niin varmasti about kuka tahansa pääsee siihen mitä ns. suuri yleisö sanois "luovaksi muusikoksi". Koko käsite tuntuu vaan niin perseen putsaamiselta teräsharjalla, jos soitan akuankka-sointukierron C-Am-F-G päälle jotain F# lyydistä dominanttia ja symmetrisiä kromakuvioita kolme minuuttia putkeen niin että kuulosaa mah. pahalta niin oonko luova? Ja muuten varmasti muovailisin siinä vanhaa muovailuvahaa uudella tavalla.

Tonski: Kaikki Tonskin kirjoitukset
 
Loistavaa tekstiä. Itseä vituttaa, kun olen ~20 vuotta soittanut itseoppien, enkä ikinä ole opetellut teoriaa. Varsinkin nyt, kun alettiin tekemään omia funk-tyylisiä biisejä, niin välillä tulee olo, että ei helvetti, sitä soittaa vaan niitä samoja juttuja, eikä tavallaan kehity ollenkaan. Ainakaan siten kuin haluaisi...
 
Onhan se selvä, että teorian tietämys laajentaa mahdollisuuksia improvisoinnissa ym. Eihän koulutuksessa saatu tieto vähennä ammatissa toimijan mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan, vaan päin vastoin.
 
Jotain tarttis varmaan tehrä, mutta kun ei oikein tiedä mitä. Jotenkin tuntuu kuolleelta ajatukselta ottaa joku teorian alkeet kirja käteen ja alkaa siitä lukemaan. Ja toisaalta kuitenkin jotain on jo vahingossa tullut opittuakin, vaikkei niille tiedä virallista nimeä - se on tosin häviävän pientä, eikä sinällään vaikuta mihinkään...
 
Ps. minä voisin kuunnella kyllästymättä Hendrixin live-improvisaatosooloja vaikka tunteja..

Laulava Kylätohtori: Loistavaa tekstiä. Itseä vituttaa, kun olen ~20 vuotta soittanut itseoppien, enkä ikinä ole opetellut teoriaa. Varsinkin nyt, kun alettiin tekemään omia funk-tyylisiä biisejä, niin välillä tulee olo, että ei helvetti, sitä soittaa vaan niitä samoja juttuja, eikä tavallaan kehity ollenkaan. Ainakaan siten kuin haluaisi...
 
Onhan se selvä, että teorian tietämys laajentaa mahdollisuuksia improvisoinnissa ym. Eihän koulutuksessa saatu tieto vähennä ammatissa toimijan mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan, vaan päin vastoin.
 
Jotain tarttis varmaan tehrä, mutta kun ei oikein tiedä mitä. Jotenkin tuntuu kuolleelta ajatukselta ottaa joku teorian alkeet kirja käteen ja alkaa siitä lukemaan. Ja toisaalta kuitenkin jotain on jo vahingossa tullut opittuakin, vaikkei niille tiedä virallista nimeä - se on tosin häviävän pientä, eikä sinällään vaikuta mihinkään...
 
Ps. minä voisin kuunnella kyllästymättä Hendrixin live-improvisaatosooloja vaikka tunteja..
 
Minä olen varmaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen tullut siihen tulokseen, että me itseoppijat (kaikkihan oppivat tietenkin itse) keskitymme helposti vahvistamaan jo opittua jolloin se uuden opettelu tahtoo jäädä ja siitä se kehityksen pysähtyminen varmaan johtuu... ainakin omalla kohdallani. Itse olen ottanut onkeeni vinkin pyrkiä pois mukavuusalueelta. Eli koitan joka päivä soittaa sellaista mitä en osaa ja kuunnella semmoista musaa josta en pidä. Lisäksi mulla on tuossa rummut ja basso joita myös harjoittelen nykyisin aktiivisemmin ja varsinkin rummut opettavat hyvin taimia ja ymmärtämään rytmin olemusta (tärkeää hahmottaa kitaristinkin) ja basso taas ruokkii paljon myös kitaransoittoa ja tietenkin on itsessään innostava soitin. Nyt tuntuu, että kolmessa vuodessa on pikkuisen päässyt johonkin ainakin liikkeelle jos ei muuta.

Miks pitäis olla luova? Keskittyy soittamaan sitä mikä kuulostaa hyvältä, ja unohtaa kaikenlaiset skaalat ym.

author: Miks pitäis olla luova?
 
En ole varma mitä tarkoitat, mutta hyvä kysymys.

Old Guitar:
 
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että musiikkilaitosten pääsykokeissa ei testata luovuutta ollenkaan.
 
Testaisivat edes musikaalisuutta jotenkin, ainakin itse huomasin aikanaan opiskellessani että klarasipuolella korvattomuus rehottaa,
itse kun olen ns humppakorkeakoulun kasvatti jossa KORVA on se mikä on kaiken aa ja oo, jos sitä ei ole niin goodbye...yksipuolisia matemaattisia soittajia en osaa hirveesti arvostaa, niitä löytyy mm soitonopettajista yllättävän paljon. Kyllä lähtee jos on se lappu nokan alla, mutta jos ei niin hiljaista on...
 
Toki, ja korostan vahvasti, molempi parempi eli jos on korvat kunnossa ja teoria hallussa niin sitten puhutaan oikeasta muusikosta.
Sitä en itse ole, valitettavasti opinnot jäivät aikanaan "helpon rahan"
jalkoihin eli nuorena miehenä oli paljon kivempi käydä keikoilla kuin treenata jotain etydejä tai Tarregan kitarabiiseja...http://www.youtube.com/watch?v=I1wKUrtsM8I&feature=related
 
Helpon kuulosta kun sen osaa, ois ihan hyvä koulu nykyajan "säröt täysille, netista tabulatuuri ja perse edellä puuhun" -kitaristeille ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=GmF0FcazbFc&feature=related
 
EDIT toisaalta taas...http://www.youtube.com/watch?v=bVYAxDwzq80&feature=fvwrel ..neljän vuoden soittamisen jälkeen
16v ja tällästä jälkeä...itellä takana 40 vuotta soittamista ja en pysty tuohon, pitäskö laittaa kamat myyntiin?

WanhaWetäjä: Testaisivat edes musikaalisuutta jotenkin, ainakin itse huomasin aikanaan opiskellessani että klarasipuolella korvattomuus rehottaa,
itse kun olen ns humppakorkeakoulun kasvatti jossa KORVA on se mikä on kaiken aa ja oo, jos sitä ei ole niin goodbye...yksipuolisia matemaattisia soittajia en osaa hirveesti arvostaa, niitä löytyy mm soitonopettajista yllättävän paljon. Kyllä lähtee jos on se lappu nokan alla, mutta jos ei niin hiljaista on...
 
EDIT toisaalta taas...http://www.youtube.com/watch?v=bVYAxDwzq80&feature=fvwrel ..neljän vuoden soittamisen jälkeen
16v ja tällästä jälkeä...itellä takana 40 vuotta soittamista ja en pysty tuohon, pitäskö laittaa kamat myyntiin?
 
Toi on aika outoa. Ite en oo käyny teoriaopintoja kuin vain säveltapailut D:hen asti, teoriat D:hen (Tolppa I) ja kenraalibasson, siihen sit opiskellu päälle vapaa-aikanani. Jos jatkaa klasarialalla, niin voisin kuvitella juuri noita säveltapailuja jatkettavan, missä kyllä korvia oikeesti tarvitaan että niitä kursseja pääsee läpi. Pelkässä D:ssä oli jo niin monipuoliset testit intervallien löytämiseksi ainakin tredesimiin asti satunnaisesti pianolta soitettuna, kaikkien yleisimpien nelisointujen tunnistaminen käännöksineen, tietyt kadenssit sävellajin ulkopuolisin soinnuin, rytmien ja melodioiden kirjottaminen.. Korvilla. Ei sillä, mähän en itse ole musabisneksessä tai -alalla mukana, että varmasti oot lähempää katsellut tota touhua ja tiedät paremmin. Ihan vaan kun mietin tota koulutustaustaa niin tuntuu jotenkin oudolta kuvitella, et klassiset muusikot ois ihan korvattomia.
 
Ton muijan pätkä toi kyllä kieltämättä vähän semmosen fiiliksen, että vois pistää grilliin noi kepit.

Tonski: Mua kiinnostais ihan periaatteessa se, miten tommonen koe oikein järjestettäisiin.
 
Täysin randomi rumpukomppi, se soimaan ja "...nauhoittaa jo, anna jo mennä..." ???. Osa soittajista, vois jähmettyä totaalisesti tossa kohdassa, kun sieltä tuleekin jotain batucadaa tai calypsoa, eikä tuttua ja turvallista peruskomppia.
 
Itse olen saanut aikaan, suuret määrät määrät sointukulkuja / riffejä / kokonaisten biisien pohjia lennosta, tolla tavalla. Niistä tulee toisinaan todella outoja, kun ei ole aikaa analysoida, missä mennään. Ei haittaa, koska "outo" / "edes vähän jotain uutta" on parempi vaihtoehto kuin "aha - sitä samaa taas, kuin mitä 498 kertaa jo aiemminkin".

Johann Onn: Täysin randomi rumpukomppi, se soimaan ja "...nauhoittaa jo, anna jo mennä..." ???. Osa soittajista, vois jähmettyä totaalisesti tossa kohdassa, kun sieltä tuleekin jotain batucadaa tai calypsoa, eikä tuttua ja turvallista peruskomppia.
 
Ja näissä testeissä komppiin tyylinmukaisesti soittavat tietysti reputtavat testin ensimmäisinä, koska toistavat jo opittuja juttuja, eivätkä ole luomassa uutta.

Ihan mukava kun täällä pojat päättää muiden puolesta, että kuka sitä musiikkia saa soittaa ja etenkin opiskella 8)

antnis: Ihan mukava kun täällä pojat päättää muiden puolesta, että kuka sitä musiikkia saa soittaa ja etenkin opiskella 8)
 
No ei nyt sentäs.. täytyy muistaa nettilukutaito :)

Johann Onn: Ei haittaa, koska "outo" / "edes vähän jotain uutta" on parempi vaihtoehto kuin "aha - sitä samaa taas, kuin mitä 498 kertaa jo aiemminkin".
 
Ongelma on kai se, että sisällöstä riippumatta nuo 498 luomusta ovat kaikki yhtä arvokkaita luovuutta mitattaessa.
 
Luovuus on meidän synnyinlahjamme. Me olemme kaikki syntyneet tähän maailmaan luovuuden ja itseilmaisun lahjoilla varustettuna. Luovuus meidän sisällämme on kuin rajaton mahdollisuuksien virta. Se on kyky luoda uutta, kyky löytää aina uusia polkuja ja tapoja tehdä asioita. Se on taito ilmaista meitä itseämme ja syvimpiä tunteitamme kaikilla mahdollisilla tavoilla.
 
Luovuus on eräs kauneimmista lahjoista, joita meillä on. Se voi tuoda mukanaan aina uusia ihmeitä. Tuo lahja on aina olemassa meidän sisällämme, vaikka me olemme ehkä unohtaneet sen, ja jättäneet sen käyttämättä. Luovuus on kasvuiässä herkkä ja haavoittuvainen. Se toisinaan katoaa ja tukahtuu matkalla aikuisuuteen. Me voimme silloin kadottaa kykymme luoda ja ilmaista todellista itseämme.
 
Ja tossakin sanotaan, että se kun toistaa itseään, niin se on just parasta. Jaettiynkkae.
 
-----> takki

Old Guitar: En yleistänyt jatsareita koskemaan kaikkia soittajia, kuten jotkut täällä virheellisesti olettivat. Suurelta osin jazz-improvisaatiot, minun korvaani, kuitenkin kuulostavat latteilta ja melodisesti köyhiltä. Onhan se niinkin, että jatsarit pilaavat hyvänkin melodian pakonomaisilla improvisaatioillaan.
 
Kuulijan kannalta etukäteen (vaikkapa luovasti) kehitetty sävelkulku on useimmiten parempaa kuultavaa. Onhan alalla toki huippuja, jotka joskus saattavat hetkellisesti onnistua improvisaatioissaan hienosti, mutta ikävä kyllä suuri osa on tyhjänpäiväistä lurittelua.
 
Sama se mielestäni on Hendrixin tuotannossa: kuka jaksaa kuunnella hänen parikymmenminuuttisia kitarasoolojaan pitkästymättä?
 
Minä
 
Toki bluesiakin voidaan improvisoida tuntitolkulla, mutta siinähän ei ole mitään järkeä. Tiivistetään ja motivoidaan säveliä, niin saadaan parempaa kuultavaa.
 
Jatsissa on se ongelma, että kaikki sitä soittavat olettavat olevansa luovia improvisoijia, mutta vain pieni osa heistä todella sitä on. On toki ihan ok, että haluaa toteuttaa itseänsä, mutta kuulijalle se ei aina ole paras ratkaisu. Ei siinä auta hyvä korva, ei teoria, jos aivot avaudu luovaan ajatteluun. Aika pieni osa ihmisistä omaa aivot, jotka osaavat yhdistellä aivoissa olevaa tietoa luodakseen jotain uutta, joten lienee selvää, että jatsareidenkaan parissa heidän osuutensa ei ole sen suurempi.
 
Kyllähän beatles käytti monia epätavallisia sointukulkuja kappaleissaan, varsinkin jos vertaa niitä aikaisempaan pop-musiikkiin, jota oli kuultu. Kannattaa tutustua Beatlesienkin kappaleisiin, sieltä löytyy hyviä esimerkkejä.
 
Enkäpä ole teoriankaan tuntemusta lytännyt, niin kuin jotkut täällä virheellisesti väittivät (lukekaa hieman tarkemmin, tai ajatuksella kommentteja). Sanoinpa vain, että joissakin tapauksissa se saattaa aiheuttaa esim. tyypillisiä sointukulkuja. Mitä tulee rajojen rikkomiseen, niin siihen on kaksi tapaa, joko tietoinen, kun tuntee teorian tai täysin sattumanvarainen, kun ei tunne teoriaa.
 
Eli summasummarum: Jatsissa improvisointi on pakonomaista, vaikka suurimmalla osalla sen soittajista ei ole siihen tarvittavaa luovuutta, jotta lopputulos olisi kuulijalle mieleen.
 
PS. Onhan niitä skaalaveivareita rock-musiikin puolellakin, kuten esim. täällä jo mainitut Yngwie Malmsteen, Steve Vai, joiden musiikki ja soolot ovat erittäin puisevia, mutta kyllähän heitäkin kai arvostetaan, vaikka itse en ole heiltä yhtään hyvää kappaletta kuullut, mielenkiinnottomat ylipitkät soolot pilaavat kyllä hyvänkin kappaleen.
 
Hyvää tekstiä paitsi että Ynkkä ei ole mikään puiseva. ynkkä on kunkku tiedä se.
 
Luova taiteilija tietenkin kysyy, että miksi sitä yleisöä pitää niin kamalasti miellyttää. Miksi yleisön haastaminen on viihdetaiteilijalle niin suuri kauhistus. Eihän lapsikaan opi ruokakulttuuria hattaraa syömällä.
 
Toisaalta tosi luova taiteilija osaa luoda uutta siten, että säilyttää yhteydet vanhaan ja silloin yleisö ei ahdistu vaan avartuu. Kuin viisas äiti hän pilkkoo sipulit lihapulliin niin pieniksi, että lapsi oppii uuden maun muistamatta vastustaa maailmansa avartamista. Näin tekee tosi taitaja, vaan eihän se kaikilta onnistu. Helpointa lienee kusta hankeen ja syyttää yleisöä jos se ei tajua asian hienoa ja taiteellista ulottuvuutta;-)