Kitarat: soittaminen ›

aalataur: Tää on kyllä suoraan verrannollista tekniikkatreeniin minusta. Ja jos ei ole tekniikkaa, ei voi niitä luovia ideoitakaan toteuttaa, eikä pääse siihen musiikin ytimeen. Sinne missä se Hendrixin sanoma Reward on.
 
Toisaalta siihen ytimeen pääsemiseen tarvitaan paljon muitakin taitoja kuin tekniikka: otelaudan tuntemus, sävelkorva, improvisointitaito, ym. Lisäksi mua kiinnostaisi tietää, millä tavalla tekniikkatreeni on verrattavissa lenkkeilyyn, koska ainakin omasta mielestäni se on sitä kaikista helpointa ja hauskinta treeniä. Ainahan sanotaan, että tekniikkaa treenattaessa pitäisi soittaa rennosti ja puhtaasti. Tempoa kasvatettaessa ainakin itsellä häviää ennen tarkkuus kuin rentous, joten käytännössä olen aina mukavuusalueella treenatessani tekniikkaa. Paljon vittumaisempaa on treenata vaikkapä sävelkorvaa, koska se ei ole konkreettista, ja päivän fiilis vaikuttaa siihen paljon enemmän. En nyt siis meinaa tätä kysymystä mitenkään pahalla, koska tekniikkani on surkea ja todennäköisesti teen itse jotain väärin.

aalataur: Ite pääsin cooperissa just 3100 m ja oli helvetin hyvä fiilis, vaikka laatta meinaskin lentää.
 
Miksi ihmeessä sinä tuommoiseen cooper-tulokseen olet treenannut? :o
 
Tuo Hendrix-lainaus on just päinvastoin kuin Friedman ja Yngwie "Capo mies Ynkkä" Malmsteen on sanonut. Ne kun on sanoneet, että ikinä ei oo vituttanu kitara ja jos vituttaa, niin älä tee siitä ammattia.

Kontiak: Miksi ihmeessä sinä tuommoiseen cooper-tulokseen olet treenannut? :o
 
Se on vaikeempi kysymys :D Ei tuo nyt ees niin kova ole, oon mennyt nuorena ja vetreänä hieman kovempaakin vauhtia. Kai se jotain keskittymiskykyä ja stressinsietokykyä pitäisi parantaa toi hyvä kondis? Vaikea sanoa. Kyllä se on oikeestaan kovastikin hyvä fiilis just kun tulee lenkiltä / salilta. Endorfiinit.. Lähteminen harvoin houkuttelee. Mut kyllähän siis esim. Tuomas Wäinölä yhdellä klinikalla painotti että urheilu on hyvä juttu muusikolle. Se käsittääkseni on aika urheilevainen itse, eikä pahemmin taida alkoholiakaan läträtä. En mä tiedä, ei kai urheilu nyt kellekään haitaksi ole? Poislukien älyttömyydet ja itsensä telominen repimällä. Oon mä huomannut että timosilakointien jälkeen soittaminenkin jotenkin maistuu paremmin. Valmiiksi kädet lämpimät jne..
 
Crab: ei sun tekniikka paska ole, ja se on ihan henkilökohtaista minkä kokee vaikeaksi. Toki teorian opiskelu ym. vaatii myös pitkää pinnaa.

cr4b: ...jos ei treenaa jotain yksittäistä juttua, niin suorituskyky siinä huononee.
 
Sama pätee säveltämiseen myös, jos multa kysytään.
 
Itselle tossa se "suoristuskyky" = ideoiden taso. Tohon täytyy vaan suhtautua, kuin mihin tahansa muuhun taitoon / tekniikkaan. Ja nehän tunnetusti kehittyy, sitä enemmin, mitä enemmin niitä harjoittaa. Toimivista ideoista syntyy uusia ideoita, joista syntyy uusia ideoita, joista taas... (jne.)
 
Se ei kyllä välttämättä kehitä yhtään mitään, jos vaan istuu suu auki odottamassa, jotain mystistä ahaa-elämystä, päivät pitkät. Olen itse nähnyt, ton metodin harrastajia liikaakin, vuosien varrella - ei kiitos.

Ei tekniikan treenaamisen tarvi tylsää olla. Mä katselen aina samalla tv:tä kun treenaan. Se tekee siitä jopa hauskaa. 4,5 tuntiakin on mennyt ihan kivuttomasti pelkästään kahden lickin parissa. Ei sitä jaksaisi varttia pidempään ilman mitään viihdykettä.

Collapsed: Ei tekniikan treenaamisen tarvi tylsää olla. Mä katselen aina samalla tv:tä kun treenaan. Se tekee siitä jopa hauskaa. 4,5 tuntiakin on mennyt ihan kivuttomasti pelkästään kahden lickin parissa. Ei sitä jaksaisi varttia pidempään ilman mitään viihdykettä.
 
Älä sitten ihmettele, jos et saa mitään oikeasti hyödyllistä aikaan musiikin saralla. Parin lickin veivaaminen television ääressä ei tee kenestäkään kiinnostavaa soittajaa. Kyllä mää näkisin, että jos oikeasti treenataan jotain asiaa, huomiota ei TODELLAKAAN suunnata silloin jonnekin muualle. Huomion pitäis olla kokonaisvaltaisesti siinä, mitä tekee, tai muutoin homma ei kulje pääkopan (tai "sydämen") kautta - niinkuin musiikin tekemisessä mun mielestä aina pitäisi.
 
Toki kuvaamallasi menetelmällä saadaan motorisesti päteviä "kahden lickin kitaristeja", mutta monesti näillä kavereilla, jotka eniten treenaavat tekniikkaa, kaikista suurimmat puutteet onkin jossain ihan muualla: musiikillisissa ideoissa, luovuudessa, improvisointikyvyssä, otelaudan tuntemisessa, sointujen muodostuksessa, komppauksen perusteissa, timen pitämisessä, groovessa, äänenkuljetuksessa, nuotinluvussa, korvien käytössä ja monessa muussa jutussa, jotka kantavat pidemmällä tähtäimellä paljon enemmän hedelmää kuin motorinen etevyys.

Jucciz: Kyllä mää näkisin, että jos oikeasti treenataan jotain asiaa, huomiota ei TODELLAKAAN suunnata silloin jonnekin muualle. Huomion pitäis olla kokonaisvaltaisesti siinä, mitä tekee, tai muutoin homma ei kulje pääkopan (tai "sydämen") kautta - niinkuin musiikin tekemisessä mun mielestä aina pitäisi.
 
Tästä täysin samaa mieltä, eli kun huomio on täydellisesti siinä mitä tekee, niin silloin siinä kehittyy nopeiten.
 
kantavat pidemmällä tähtäimellä paljon enemmän hedelmää kuin motorinen etevyys.
 
Tästä en ihan samaa mieltä. Jos jonkun mielestä se on heidän graalin maljansa, että ovat motorisesti pätevimpiä kavereita maailmassa, niin silloin se motorisen pätevyyden saavuttaminen kantaa heille eniten edelmää.
 
Jos taas haluaa kehittyä kaikilla noilla mainitsemillasi osa-alueilla, niin silloin ollaan samaa mieltä myös tuosta väitteestäsi. Kaikki on kuitenkin kovin suhteellista. Haluaako opetella ne asiat, joita muut arvostaa ja tehdä sellaista musiikkia, josta muut tykkää, vai onko vain tyytyväinen siihen mitä itse haluaa olla.

Ianuarius: Jos taas haluaa kehittyä kaikilla noilla mainitsemillasi osa-alueilla, niin silloin ollaan samaa mieltä myös tuosta väitteestäsi. Kaikki on kuitenkin kovin suhteellista. Haluaako opetella ne asiat, joita muut arvostaa ja tehdä sellaista musiikkia, josta muut tykkää, vai onko vain tyytyväinen siihen mitä itse haluaa olla.
 
Maailman nopein leipuri on ihan turha juttu: sellaisen leivokset näyttävät rumilta, eivätkä pysy kasassa. Lisäksi, paistettaessa ne palavat pinnalta ja jäävät silti sisältä raaoiksi. Jää paha maku suuhun ja tavara on kelvotonta vastinetta rahoille.
 
Samoin on laita pelkkään tekniikkaan keskittyvän kitaristin kanssa.

Jucciz: Älä sitten ihmettele, jos et saa mitään oikeasti hyödyllistä aikaan musiikin saralla. Parin lickin veivaaminen television ääressä ei tee kenestäkään kiinnostavaa soittajaa. Kyllä mää näkisin, että jos oikeasti treenataan jotain asiaa, huomiota ei TODELLAKAAN suunnata silloin jonnekin muualle. Huomion pitäis olla kokonaisvaltaisesti siinä, mitä tekee, tai muutoin homma ei kulje pääkopan (tai "sydämen") kautta - niinkuin musiikin tekemisessä mun mielestä aina pitäisi.
 
Puhuinkin nyt sahaustreenistä, enkä musiikin tekemisestä, hei haloo! :D Lihasmuistin kehitykseen ainoa lääke on toistoa, toistoa ja vielä lisää toistoa. Se ei vaadi niin paljon keskittymistä, ettei samalla pystyisi telkkuakin katsomaan.

Collapsed: Puhuinkin nyt sahaustreenistä, enkä musiikin tekemisestä, hei haloo! :D Lihasmuistin kehitykseen ainoa lääke on toistoa, toistoa ja vielä lisää toistoa. Se ei vaadi niin paljon keskittymistä, ettei samalla pystyisi telkkuakin katsomaan.
 
Jos on pakko sahata, ni eiks kantsi ennemmin mennä puusepänverstaalle? Saa jotain hyödyllistä aikaan silloinkin. Sit voi tulla kotiin soittamaan kitaralla musiikkia.

Jucciz: Jos on pakko sahata, ni eiks kantsi ennemmin mennä puusepänverstaalle? Saa jotain hyödyllistä aikaan silloinkin. Sit voi tulla kotiin soittamaan kitaralla musiikkia.
 
Sitä ollaan terässä tänään ;)
 
Mun mielestä Jucciz puhuu siinä mielessä asiaa, että ite en oo kokenu saavani kovin suurta hyötyä mekaanisesta treenistä, jossa en keskity itse asiaan. Jopa siitä sahaustreenistä saa enemmän irti, kun keskittyy liikkeen tasaisuuteen, plekun kulmaan, ranteen rentouteen jne. Mutta kukin tavallaan, tuskin tuosta tv-treenistä haittaa ainakaan on. :)

TV-treeniäkin voi käyttää muuhunkin kuin siihen että samalla reenaa jotain lickiä kun vahtaa Lemmen Viemää-saksalaissaippuaa. Itse yleensä improilen ihan minkä tahansa musiikin, kanssa, mikä sieltä tulee. Esim edellämainitun sarjan teemojen tahdissa on joskus tullut itketettyä kitaraa samalla. Kaipa tämä menee vähän samaan kuin radion kanssa että se tausta on aina vähän yllätys mutta kun se alkaa on mukauduttava siihen, mitä tulee. Ja samalla pääsee vähän irti siitä että vetäis vain itse valitsemiaan juttuja kun sävellaji ja sävykin saattavat vaatia yhtäkkiä täysin eri lähestymistapaa. Auttaa ainakin minua kun hoksaan ettei tässä nyt toimikaan se pentatoninen vaan on pakko poiketa duuriin välillä. :)

Collapsed: Ei tekniikan treenaamisen tarvi tylsää olla. Mä katselen aina samalla tv:tä kun treenaan. Se tekee siitä jopa hauskaa. 4,5 tuntiakin on mennyt ihan kivuttomasti pelkästään kahden lickin parissa. Ei sitä jaksaisi varttia pidempään ilman mitään viihdykettä.
 
Miten tuo nyt kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta? :D
 
edit. Voihan se olla myös, että siinä on joku pohjaoletus totaalisen väärin.

Kontiak: Miten tuo nyt kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta? :D
 
Eihän sitä telkkaria kukaan pitkään jaksa ilman jotain viihdykettä.

Numb: Eihän sitä telkkaria kukaan pitkään jaksa ilman jotain viihdykettä.
 
Digiboksiaikana voi kelata taaksepäin ja katsoa pikakelauksella. Nopeustreeniä?
 
edit. Asiantynkääkin hieman Luca Turillilta: http://tomhess.net/HowToPracticeGuitarEffectively.aspx

Vladi: Jopa siitä sahaustreenistä saa enemmän irti, kun keskittyy liikkeen tasaisuuteen, plekun kulmaan, ranteen rentouteen jne.
 
Lopulta noihin juttuihin ei enää tartte juurikaan keskittyä, kun saa tuntuman siihen hommaan. Sitten ne tulee ihan itsestään.

Collapsed: Lopulta noihin juttuihin ei enää tartte juurikaan keskittyä, kun saa tuntuman siihen hommaan. Sitten ne tulee ihan itsestään.
 
Nerokasta!

Karipiirto: TV-treeniäkin voi käyttää muuhunkin kuin siihen että samalla reenaa jotain lickiä kun vahtaa Lemmen Viemää-saksalaissaippuaa. Itse yleensä improilen ihan minkä tahansa musiikin, kanssa, mikä sieltä tulee. Esim edellämainitun sarjan teemojen tahdissa on joskus tullut itketettyä kitaraa samalla.
 
Meitsi tykkää kans joskus vahdata jotain b-luokan leffaa ja pyöritellä jotain ideoita siin samalla. Parhaita on sellaset leffat jotka ei vaadi liikaa keskittymistä niinku joku SUPERBAD.

Kitaraa olen veivannut reilut seitsemän vuotta, mutta en muista että olisin oikeita tekniikkaharjoituksia tehnyt yhden yhtä. Jos on ollut tarvetta vetreyttää sormia, olen yrittänyt soitella eri tyyleillä levyjen/taustojen mukana. Jotenkin tuo sana tekniikkaharjoitus kuulostaa jo niin lamauttavalta, ettei sitä voi harrastukseen liittää. :-)

Volcom: Kitaraa olen veivannut reilut seitsemän vuotta, mutta en muista että olisin oikeita tekniikkaharjoituksia tehnyt yhden yhtä. Jos on ollut tarvetta vetreyttää sormia, olen yrittänyt soitella eri tyyleillä levyjen/taustojen mukana. Jotenkin tuo sana tekniikkaharjoitus kuulostaa jo niin lamauttavalta, ettei sitä voi harrastukseen liittää. :-)
 
Kuulostat joltain Guthrie Govanilta. Tää nuori lupaava kaveri on sitä mieltä, että parasta treeniä on musiikin soittaminen - harjoittelu sanan varsinaisessa merkityksessä on aina enemmän tai vähemmän irrallista ja ennen kaikkea epämiellyttävältä kalskahtavaa. Asiat pitäs voida kytkeä aina johonkin olemassaolevaan (tai tulemassaolevaan - onko tuo edes suomea?) musiikkiin.